Mira Jalosuo, perusrempseä lieksalainen

Muut Sarjat / Haastattelu
Jalosuo tarkkailee omiensa hyökkäyspäädyn otteita.
Kuva © Marianne Suntio
Ammattilaisjääkiekkoilija ja kandidaatin tutkinto kemiassa. Mira Jalosuon ansioluettelo saattaa yllättää, mutta kuulemma yllättävämpää olisi, jos jollain olisi hänestä jotain pahaa sanottavaa.

Kaksi vuotta sitten Mira Jalosuon nimi vilahteli naiskiekosta kertovissa artikkeleissa kuin varkain. Hän pelasi yhdessä maalivahti Noora Rädyn kanssa Minnesota Golden Gophers -joukkueessa ja oli mukana voittamassa kahta yliopistomestaruutta.

– Takana on uskomattomat neljä vuotta. Tällaista joukkuehenkeä en ole kokenut ikinä, Jalosuo hehkutti tuolloin Urheilulehdelle.

Jalosuo lähti 15-vuotiaana Lieksan Hurtista Oulun Kärppiin kehittyäkseen pelaajana. Kärpissä puolustaja keräsi katseita painavalla laukauksellaan ja keräsi tukun tähdistötitteleitä. Eteenpäin oli kuitenkin päästävä, ja lukiota käydessä kypsyi ajatus yliopistosta.

– Kyllä se oli ihan sen pohjalta, että kaverit, jotka olivat pelanneet siellä, kertoivat sen olevan maailman paras liiga, ja jos haluaa kehittyä jääkiekkoilijana, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä sinne, Jalosuo kertoi EWCC-turnauksen tuoksinassa helmikuussa.

Kehitys oli silminnähtävää. Kun kolmena ensimmäisenä vuotena puolustajan tehot olivat yhteensä 8+19, vastuun ja kokemuksen kautta seniorivuotena verkko heilui 11 kertaa ja syöttöpisteitä kertyi 19. Ennen kaikkea Jalosuo on kuitenkin voittanut takanaan olevien maalivahtien luottamuksen.

– "Jalis" on pitkä ja ulottuva pakki, jonka kentällä olon aikana voi itsekin pelata rauhallisin mielin, SKIF:ssä ja maajoukkueessa torjuva Meeri Räisänen kertoi.

– Mira johtaa esimerkillään. Pelaajana hän on semmoinen varma puolustaja. Hyvä laukaus ja hyvä peliäly. Se hänet erottaa oikeastaan muista miten hän näkee sen kentän ja osaa lukea sitä peliä, kuvaili puolestaan Räty.

– Olen [voitontahtoinen], olen. Se on ihan niin, että en puhu yhtään, jos häviämme ottelun. Sama on Nooran [Räty] kanssa, että siellä me ja pari muuta olimme ihan hiljaa kopissa kamat päällä, kun ärsytti niin saakelisti, Jalosuo valotti luonnettaan.

Jalosuo on tuttu näky naisleijonissa.
Kuva © Getty Images

Ruplia Venäjältä

Nykyisin Jalosuo on niitä harvoja suomalaisia naiskiekkoilijoita, jotka pelaavat jääkiekkoa ammatikseen. Voita leivän päälle kertyy HC SKIF Nižni Novgorodissa, jonka riveissä Jalosuo voitti tänä vuonna seurojen Euroopan mestaruuden. Tiukimman vastuksen tarjosi ruotsalainen Linköping, mutta miten SKIF vei pidemmän korren?

– Yksinkertaista – viimeistely. Linköping hallitsi peliä ihan miten tahtoi, mutta me tehtiin maalipaikoista maalit. Maalintekopaikat taisivat olla 30-15 niille, mutta me teimme kaksi maalia ja ne vain yhden.

SKIF:n kausi jatkuu Venäjän mestaruutta jahdatessa.

– Meillä on vielä kuusi peliä Venäjällä. Siellä on kaksi ottelua Tornadoa vastaan, joka johtaa sarjaa kahdella pisteellä, kaksi peliä UHTAa vastaan ja kaksi peliä UFAa vastaan, joka on sarjakolmonen, eli ihan omissa käsissä on mestaruus vielä, Jalosuo ennakoi.

Kentällähän minä sitä venäjää ihan sujuvasti puhun

Kaikki Venäjälle uraa luomaan lähteneet eivät ole ottaneet maan ilmapiiriä omakseen. Ystävien kommenttien perusteella Jalosuolla ei suurempia ongelmia luultavasti tullut vastaan.

– Hän on sellainen perusrempseä lieksalainen. Ei paljoa stressaa elämästä ja sopeutuu jokaiseen tilanteeseen, Räty naurahti.

– Ainakin on tullut kärsivällisyyttä lisää, Jalosuo huomasi itsestään.

– Onhan tässä ihan hirveä kulttuuriero, että kun Jenkeissä esimerkiksi kysyit saako uuden mailan tai uudet lenkkarit, niin se oli sekunti ja se oli sinulla kädessä. Venäjällä voi mennä kuukausi tai puoli vuotta, että sen saa.

Venäjän kieli on oma lukunsa. Jalosuo kertoo opetelleensa kieltä itsenäisesti ja apuopettajan johdolla, mutta seitsemän erilaisen ässän kohdalla seinä tuli vastaan.

– Kentällähän minä sitä venäjää ihan sujuvasti puhun ja osaan tilata ravintolassa ruoan, mutta siihen se kyllä sitten jääkin. Ei hirveän syvällisiä keskusteluja tule kyllä käytyä jengiläisten kanssa, Jalosuo myönsi, mutta toisaalta suomeksikaan jutut eivät aina täysin henkeviä ole.

– Joka ilta "Jaliksen" kanssa puidaan ja nauretaan salkkaritapahtumia. Se on sellainen aivot narikkaan -ohjelma, Räisänen väläytti.

Jalometallia Leijonissa

Vuonna 2010 Jalosuo ei mahtunut Vancouverin olympiajoukkueeseen. Sotšiin mennessä paikan maajoukkueessa saattoi katsoa vakiintuneen ja kevään MM-kisoissa hänet nähtäneen myös, mikäli hän pysyy terveenä. Karvaat neljännet sijat ja olympialaisissa viidenneksi jääminen ovat tehneet tavoitteista konkreettisempia.

– Ehdottomasti mitalikantaan palaaminen, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Me olemme tänä kautena tehneet todella hyvin hommia, joukkuehenki on hyvä ja maalintekokin on vähän parantunut. Viime turnauksessa ei tosin tehty paljoa maaleja, mutta luottoa löytyy. Maalivahteina Noora ja Meeri, niin mikäpä siinä on pelatessa, Jalosuo perusteli, mutta esitti omat lääkkeensä Suomen maalimäärän parantamiseen.

"Jaliksella" on kaikki ainekset tulla jopa yhdeksi maailman parhaista.

– Aika yksinkertaista, pitäisi vain ampua enemmän ja siihen tukitoimet eli mennään sinne maalille ja hakataan ne riparit sisälle.

Olympialaisten jälkeen maajoukkueissa on ollut vaihtuvuutta. Suomen perusrunko on kuitenkin pitkälti sama ja naarasleijonien nimien pitäisi olla tuttuja. Varsinkin Noora Räty on viime kaudet tuonut naiskiekkoilua esiin, mutta keitä muita Jalosuo itse nostaisi tapetille?

– Pelillisesti sanoisin Karvisen Michelle. Hänhän oli olympialaisissa paras hyökkääjä. Ja totta kai Hiirikosken "Jeba" [Jenni]. Siinä on kolme suurinta tähteä meidän joukkueessa, Jalosuo nimesi.

Omaa arvoaan Suomen joukkueelle vaatimaton Jalosuo ei osannut määritellä ja piti sitä enemmän asiana, jonka valmentaja osaa sanoa. Hänen ystävänsä Räty ei sen sijaan ylisanoja säästellyt.

– "Jaliksella" on kaikki ainekset tulla jopa yhdeksi maailman parhaista. Vähän kun vielä saa luisteluun nopeutta, niin sitten alkaa olla lähellä maailman kärkeä, Räty antoi rakentavana palautteena.

– Jos tällä hetkellä pidän häntä Suomen parhaana pakkina, niin katsotaan sitten, jos parin vuoden päästä pidän maailman parhaana. Täydellinen joukkuekaveri.

Jalosuon edustama SKIF tavoittelee jälleen Venäjän mestaruutta.
Kuva © Marianne Suntio

Elämä ammattikiekkoilun jälkeen

Viime aikoina on noussut jälleen esiin se, millainen kynnys urheilu-uran päättyminen on siitä ammatin itselleen tehneille. Jalosuolla tilanne on sinänsä helpompi, sillä Minnesotassa käytiin tekemässä muutakin kuin voittamassa mestaruuksia. Hän suoritti kandidaatin tutkinnon kemiassa.

– Totta kai ensimmäisenä tulee mieleen kaksi NCAA:n mestaruutta, hieno kokemus ja tietysti se, että sai paljon kavereita sieltä ja oppi sen amerikkalaisen kulttuurin, mutta sai vielä hyvän koulutuksen siihen päälle, Jalosuo painotti.

– Voin työskennellä laboratorioissa, mutta sitten minun pitäisi mennä takaisin kouluun, hakea maisterin vaiheeseen ja päättää mihin erikoistua.

Unelma-ammatti on jo Jalosuolle kirkastunut.

– Rikoskemisti minusta vielä joku kaunis päivä tulee.

Työpaikkaa hakiessa ei ainakaan suosittelijoista pitäisi olla pulaa.

– Kentän ulkopuolella hän on iloinen, välittävä ja kaikkien kanssa toimeen tuleva. Tuemme toisiamme ja pidämme suomalaiset yhtä, Räisänen ilmoitti.

– Hän välittää toisista ihmisistä ja haluaa auttaa. Hän on helposti lähestyttävä, eikä ikinä ole riidoissa kenenkään kanssa. En usko, että jos alkaa kysellä ihmisiltä, niin kenelläkään on mitään pahaa sanottavaa, Räty puolestaan vakuutti.

– Jos on joku ihminen, joka on epäitsekäs, niin se on sitten "Jalis".

» Lähetä palautetta toimitukselle