Mikko Kuukka kasvoi junnusarjassa ammattilaiseksi

LIIGA / Haastattelu
Pohjois-Amerikan juniorisarjoja pidetään hyvin kovatasoisina ja rankkoina sarjoina. Moni suomalainen nuori poika on lähtenyt sinne kehittymään ja tullut paljon oppineena takaisin. Eräs heistä on Ilveksen puolustaja Mikko Kuukka, joka näki toisenlaisen jääkiekkokulttuurin ja oppi mitä huippu-urheilu on.

Kaksi viime kautta WHL:ssä Red Deer Rebelsissä kiekkoilut Mikko Kuukka on omien sanojensa mukaan pelannut jääkiekkoa kypsät 10 vuotta.

– Isä on vieny pienestä pitäen Ilveksen peleihin. Pelasin ensin kavereiden kanssa ja myöhemmin menin heidän mukana joukkueeseen, hän kertoo.

Pari vuotta sitten Kuukka vaihtoi Ilveksen A-junioreiden pelipaidan Kanadan juniorisarjan Red Deer Rebelsin paitaan.

– Olin kuullut sarjasta pelkästään hyvää. Kovatasoinen liiga vaikka pelaajat ovat junioreita. Kehityksen kannalta oli paras vaihtoehto. Pääsi näkemään niiden pelityylin, jos joskus pelaisi NHL:ssä, Mikko miettii lähdön perusteita.

– Samalla oli kotoa muutto ja itsenäistyminen. Oppi uuden kulttuurin ja kielen, hän jatkaa.
Nuorelle miehelle lähtö oli lopulta tosi helppo. Kaksi eurooppalaista sai pelata samassa joukkueessa ja Porin Ässien kasvatti Masi Marjamäki oli myös Red Deer Rebelsissä.

– Äitille lähtö taisi olla vaikeinta, Mikko hymyilee.

Kohta 20-vuotias nuorimies myöntää, että hyppäys A-junioreiden SM-sarjasta WHL:ään oli kova. Kaukalo oli pienempi ja vauhti peleissä kovempi.

– Ei kukaan usko minkälainen asenne pelaajilla oli. Sarjassa oli 20 joukkuetta, mutta ei yhtään huonoa joukkuetta, puolustajalupaus sanoo ja katsoo syvälle silmiin.

Pelitavan muuttumisen lisäksi piti totutella suuriin pelimääriin. A-junioreiden 50 peliä muuttui noin 90 peliin kaudessa. Kaupungista toiseen mentiin bussilla ja reissussa saatettiin olla kymmenenkin päivää.

– Pelaamiseen tuli tottumus. Kauden jälkeen oli kyllä väsynyt, nuorukainen myöntää.

Vaikka pellavapää juttelee tottuneesti, valahtaa hän kalpeaksi kysyttäessä millä tavalla Mikko Kuukka on muuttunut jääkiekkoilijana viimeisen parin vuoden aikana.

– Joka osa-alueella on mennyt eteenpäin. Kovuutta on tullut lisää. Virheiden tekeminen on vähentynyt ja peruspelaaminen parantanut. Amerikkalaiseen kiekkokulttuuriin kuuluu, ettei virheitä sallita, hän arvio pitkän miettimisen jälkeen.

– Ihmisenä olen muuttunut tosi paljon. Olen oppinut uuden kielen ja miten median kanssa ollaan tekemisissä. Siellä junnusarjoja seurataan hyvin tarkasti mediassa ja hävitynkin pelin jälkeen piti antaa lausunto, hän kuvailee.

Sutterin kovassa koulussa

Suomessa kaukaisin ottelu on yleensä Oulussa, jonne on matkaa enintään kymmenisen tuntia. Täällä juniorit eivät istu bussissa kauden aikana puoliakaan siitä määrästä mitä Pohjois-Amerikan juniorisarjojen pelaajat istuvat. Suomessa pojat pääsevät kotiin viimeistään seuraavana päivänä, mutta junioriliigassa omaan sänkyyn ei saateta päästä viikkoon. Se on hitonmoinen koulu jokaiselle pojalle, sekä pohjoisamerikkalaisille että ulkomaalaisille. Ei sitä ymmärrä ennen kuin on itse nähnyt ja kokenut.

– Siellä bussissa, peleissä ja harjoituksissa koki, minkälainen on todellinen
ammattiurheilijan elämä. Siellä oppi todellisen työnteon, Kuukka vakavoituu.

WHL:ssä huolehditaan myös pelaajien koulunkäynnistä. Jos koulu ei kiinnosta, jääkiekkoakaan ei pelata.

– Puolet meidän joukkueesta opiskeli. Lähinnä ne oli porukan nuorimmat. Liiga pitää hyvää huolta myös sen jälkeen, kun lopettaa siellä pelaamisen. Nimittäin jos ei saa minnekään sopimusta, liiga maksaa niin monen vuoden opiskelun kun siellä on pelannut. Minä esimerkiksi olisin saanut kahden vuoden ilmaisen opiskelun jossain yliopistossa, ellen olisi tehnyt sopimusta Ilveksen kanssa, Mikko Kuukka kertoo.

Jykevä pakki myöntää, että kasvattajaseura oli jo vuosi sitten vaihtoehtona.

– En ollut vielä valmis palaamaan. Tiesin, että saan pelata Rebelsissä niin paljon kuin halusin. Meiltä lähti hyvä pakki pois. Sai sopimuksen NHL:n ja sen myötä tuli enemmän vastuuta. Tutut jutut, kuviot ja joukkue. Oli helppo ratkaisu lähteä vielä vuodeksi sinne, raamikas pakki sanoo.

Ensi kautena vaalea viikinki nähdään jälleen taklaamassa vastustajia Ilveksen liigajoukkueessa. Hänelle sopimus liigaan oli seuraava askel uralla ja kehityksen kannalta tärkeä asia. Vaikka Mikko on nuoresta iästään huolimatta nähnyt hyvin paljon ammattiurheilijan elämää ja kokenut työn raakuuden, lähtee hän tulevaan kauteen nöyränä ja valmiina taistelemaan paikasta.

– Ilveksessä olen kuitenkin junnu. Itse se työpaikka pitää ansaita. Kukaan sitä ei
taistelematta anna, hän painottaa.

Puheesta kuitenkin selviää, että unelma NHL:stä ei ole sammunut vaikka varausta ei ole vielä tullut.

– Kyllä sinne lätäkön taakse haluaisi joskus pelaamaan. Totta kai harmitti viime kesänä kun varausta ei tullut, mutta ei se maailmaa kaada. Olen sellainen ihminen, etten menetä yöunia sen takia, nuorukainen sanoo.

Ilveksen Kari Elorannalla on melkein mahdoton tehtävä olla parempi valmentaja kuin Brent Sutter, joka valmensi Kuukan joukkuetta Kanadassa. Niin paljon kehuja valmentaja saa entiseltä valmennettavaltaan.

– Brent Sutteria parempaa valmentajaa en ole vielä nähnyt. Hänellä oli kahdet kasvot. Ylhäällä toimistossa viimesen päälle ihminen. Jos itse hoiti asiat kunnolla, hoiti hän sinun asiat viimesen päälle. Vaativa, mutta reilu ihminen. Todella hieno valmentaja ja ihminen, Mikko hehkuttaa.

– Sutter vihasi häviämistä. Joskus huonon pelin jälkeen pukukoppi sai uuden ilmeen, hän nauraa.

Valmentaja ja valmennettava kohtasivat viime jouluna 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Silloin he olivat eri joukkueessa. Kuukka leijonapaidassa ja Sutter Kanadan päävalmentajana. Pikkuleijonilta kisat menivät hieman huonosti, mutta puolustaja ei suostu syyttämään siitä muita kuin heitä pelaajia.

– Ei ne pelit mistään pelitavasta ollu kiinni. Me ei vaan pelattu niin kuin osattiin.

- Asenteessa se vika oli, sillä ei taisteltu niin kuin yleensä taistellaan, hän pamauttaa.

Kisat olivat hänelle kuitenkin hieno kokemus, koska ne olivat aikamoinen askel 18-vuotiaiden kisoista.

Maailmanmatkaaja on palannut kotiin mukanaan annos taitoa, kovuutta ja kokemusta. Maailmalla kasvoi huippu-urheilijaksi, mutta oppi ettei mitään saa ilmaiseksi. Silmien katse kertoo, että taistelu pelipaikasta jatkuu, mutta unelma NHL:stä ei katoa. Mikko Kuukka on aito jääkiekkoammattilainen.

» Lähetä palautetta toimitukselle