Suomalaispelaajat ovat viime vuosina valloittaneet yhä uusia ja uusia Euroopan sarjoja. Eksoottisia vaihtoehtoja riittää silti edelleen. Turkulaislähtöinen puolustaja Mikko Huhto valitsi tällaisen suunnan ja siirtyi täksi kaudeksi Latvian pääsarjaan HK Latgalen riveihin.
Mutta mikä saa parikymppisen nuorukaisen lähtemään Baltian seikkailulle?
-Oikeastaan kolmen syyn takia olen täällä. Oli luvassa iso rooli, paljon vastuuta ja peliaikaa. Toiseksi oli mahdollisuus keskittyä pelkästään kiekkoiluun ja ulkomailla pelaaminen on aina suuri kokemus, summaa Huhto.
Huhto oli A-juniorivuosinaan TPS:n joukkueen kapteeni, mutta portit SM-liigaan jäivät avautumatta. Kaksi edellistä kautta kuluivat Mestiksessä Hermeksen, TuTon ja FPS:n riveissä. Loukkaantumisten rikkomat kaudet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia, joten agentin tarjotessa kesällä uudenlaista mahdollisuutta tilaisuuteen oli helppo tarttua.
Ammattilaisten aherrusta
Latvia ja latvialaispelaajat ovat suomalaisille tuttuja, mutta yleensä vain jokakeväisistä MM-kisoista tai SM-liigasta. Vaikka suurimmat tähdet pelaavatkin muualla, Latvian sarja on laadukas, olosuhteet ovat kunnossa ja toiminta ammattimaista, arvioi Huhto.
- Treenit on kaksi, joskus kolme kertaa päivässä. Välillä mennään pää kolmantena jalkana jäällä auton rengas vyötärölle kiinnitettynä. Työskentelyn taso on samanlaista kuin Suomessa.
- Ihan täysipäiväisesti täällä saa pelata. Koko joukkueesta pari jätkää opiskelee pelaamisen ohella, muut pelaavat ammatikseen, Huhto kertoo.
Ulkomaalaispelaajien määrää Latvian liigassa rajoitettiin täksi kaudeksi. Nyt yhdessä joukkueessa saa pelata maksimissaan viisi ulkomaalaista, pääosin he ovat tshekkejä tai valkovenäläisiä. Suomalaisittain tuttuja nimiä tällä kaudella liigassa esiintyneistä ovat muun muassa entinen NHL-vahti Arturs Irbe, Aigars Cipruss, Leonid Tambijevs ja Vjatseslavs Fanduls.
Tuttuun tapaan vierasvahvistusten rooli on iso ja odotukset heitä kohtaan kovia.
- Ei ulkomaalaispelaajia ole rivimiehinä näissä joukkueissa. Vahvistusten rooli on suuri, koska ulkomaalaisillahan on suurin tilipussi. Ja jos ei tule onnistumisia, kyllä se syyttävä sormi aika nopeasti löytää syyllisen.
Omaan tilanteeseensa Huhto on tyytyväinen. Velvoitteet ovat hoituneet myös seuran taholta ammattimaisesti ja pelillisesti rooli on nuorelle pelaajalle hyvä.
- Asema ainakin omalla kohdalla on hyvä. Melkein kaikki on hoidettu niin kuin on pitänytkin. Eli ei valittamista sen suhteen.
- Pelillisesti olisi tarkoitus auttaa joukkuetta kiekollisessa pelissä. Ylivoimissa ainakin pitäisi saada tehoja. Ihan kivasti pisteiden valossa on kausi lähtenytkin liikkeelle, summaa 22-vuotias puolustaja.
Hyökkäyspeli latvialaisten mieleen
Kuuden joukkueen liiga on pääasiassa melko tasainen, vain yksi joukkue on tippunut selkeästi muiden vauhdista. Marraskuun lopulla HK Latgale majaili sarjataulukossa viidentenä, kun 40 ottelun runkosarjaa oli takana hieman vajaa puolet. Suomalaispelaajan silmin sarjan taso on vertailukelpoinen kotimaan peleihin.
-Pelin taso on verrattavissa Mestikseen. Vauhti on suht samanlaista. Tosin peli ei ole yhtä fyysistä, johtuen tuomarilinjasta, joka on täällä aika villi. Välillä on kentällä sellaiset hakkuutalkoot käynnissä, että heikompaa hirvittää, mutta taklata ei saa, heti lähtee istumaan.
Huhto pitää latvialaista kiekkoilua hyökkäysvoittoisempana kuin kotimaan kaukaloissa. Kyse on ajattelutapaeroista, latvialaishyökkääjillä saattaa toisinaan olla vaikeuksia sitoutua puolustusvelvoitteisiin.
- Kerran oltiin alivoimalla ja yksi meidän hyökkääjistä ei luistellut ollenkaan takaisin omiin. Valmentaja kysyi, että miksi, niin kaveri vastasi "aijaa luulin, että pelataan 5-5 -vastaan", Huhto kuvaa baltialaista mentaliteettia, jota Suomessa ei sulateta enää edes suurimmilta tähdiltä.
Latvialaiset kisaturistit ovat vuodesta toiseen osoittaneet olevansa innokasta kiekkokansaa. Tämä näkyy myös tavallisissa sarjapeleissä.
- Paikalliset ovat kiinnostuneita, joskus joku höpöttää kadulla jotain venäjäksi. Tässä kaupungissa puhutaan vain venäjää, en tiedä haukkuuko vai kehuuko ne, mutta ehkä parempi niin, suomalaispakki hymähtää.
- Halleihin mahtuu 1000-2000 henkeä, yleisöä on neljästä sadasta ylöspäin. Mutta kovin ne eläytyvät peliin, hakkaavat rumpuja ja soittelevat torvia. Ihan mielekästä täällä on pelata, vaikka ei niin paljon väkeä käy.
Kulttuurierot eivät huimaa
- Pukukoppielämä on aika mielenkiintoista, välillä kuuluu liettuan kieltä, välillä latviaa, mutta pääosin venäjää ja joskus englantia. Mutta suurin piirtein se on samanlaista kuin Suomessakin, juttu lentää ja musiikki pauhaa, Huhto kuvailee omaa sopeutumistaan joukkueeseen.
Hän harmittelee samalla, että venäjää taitamattomalta härmäläiseltä parhaat pukukoppijutut tahtovat mennä yli ymmärryksen. Valmentajan kanssa hän kommunikoi pelitovereiden tulkkauksen avulla. Eroja suomalaiseen pukukoppikulttuuriin on toki löytynyt myös.
- Yritin jätkille ehdottaa, että hankitaan kahvinkeitin pukukoppiin, kun sellaista ei vielä ollut. Eipä tullut kahvinkeitintä, vaan tuli vedenkeitin ja kasa teepusseja. Nämä tykkäävät lipittää teetä koko ajan.
Latgalen kotipaikka Daugavpils Latvian toiseksi suurin kaupunki, asukasluvultaan se on hieman Turkua pienempi. Keskiaikaista perua oleva Daugavpils on baltialaiseen tapaan kaunis vanha kaupunki, mutta maisemanvaihtelut ovat länsimaisin silmin melkoisia.
- Täällä puhutaan vain venäjää, kun raja on aika lähellä. Puolet näistä luulee olevansa venäläisiä ja toinen puoli on oikeasti. Keskusta on ihan hieno, mutta kun lähtee sen ulkopuolelle lähiöihin, on parempi sulkea silmänsä, jos haluaa pitää pääkopan kunnossa. Sieltä tulee aika rajun näköistä hökkeröä vastaan.
Elämä ja tavat Latviassa poikkeavat luonnollisesti melko tavalla suomalaisesta elämänmenosta. Suurta kulttuurishokkia Huhto ei kuitenkaan ole kokenut.
- Elämä latviassa on "mielenkiintoista". Ekan kerran kun käytiin ulkona pelaajien kanssa, niin paikalliset selitti ketä pitää kätellä, ja kenelle pitää nyökätä. Täällä ei kannata kuulemma suututtaa vääriä ihmisiä, Huhto selvittää paikallista tapakulttuuria.
Arkielämän tavat ovat myös vaatineet pientä totuttautumista. Suomi-poika on tottunut siihen, että kotona väännetään lämmitys päälle, kun on tarvetta. Latviassa ajatellaan hieman toisin.
- Täällä taloja aletaan lämmittää vasta, kun lämpötila putoaa 9 asteen alapuolelle tietyksi ajaksi. Lokakuun alussa piti kämpässä olla pipo ja hanskat kädessä. Hengittäessä tuli vaan höyryä ulos suusta. Lokakuun puolessa välissä tuli lämpö päälle ja nyt nukutaan ikkunat auki, kun on älyttömän kuuma. Kun ei ole termostaatteja pattereissa.
Tulevaisuudessa Mikko Huhto mielii takaisin Suomeen ja isommille areenoille. Sitä odotellessa jatko Latvian liigassakaan ei tunnu toistaiseksi poissuljetulta ajatukselta.
- Vuoden mittaisella pahvilla täällä ollaan. Tulevaisuudessa tavoite on SM-liigassa. Milloin se on ajankohtaista, siihen en osaa vastata. Mennään kausi kerrallaan ja yritetään kehittyä niin pelaajana kuin ihmisenäkin.
Lisätietoa: Latvian liigan verkkosivut
