Mikä tekisi Ossi Ikosesta ala-astelaisen?

MESTIS / Haastattelu
Ikonen on tyytyväinen tämän kauden tehoihinsa.
Kuva © Jukka Rasimus / Kuvakori.fi
Jatkoaika jatkaa KooKoon arkitunnelmien välittämistä, kun vuorossa on puolustaja Ossi Ikonen. Jyväskyläläinen kuvaa kouvolalaisjoukkueen tunnelmia liiganoususta kopissa kuittailemiseen.

Jyväskyläläinen Ossi Ikonen pelasi kahdeksan kokonaista kautta kotikaupunkinsa joukkueissa. 297 runkosarjaottelua Jyväskylässä pelannut puolustaja saapui kuitenkin kesällä Kazakstanista Kouvolaan uusien mahdollisuuksien perässä.

− Kouvola tuntui hyvältä paikalta Kazakstanin jälkeen. Täällä oli mahdollisuus pelata Liigaa ja kehittyä, Ossi Ikonen tuumii.

Puolustaja on tehnyt tämän kauden 39 ottelussaan yhteensä 18 tehopistettä. Ikonen on tyytyväinen juuri tehokkuuteensa, vaikka parannettavaa löytyy aina.

− Sanoisin, että pelini on mennyt pisteiden valossa eteenpäin. Puolustuspeli on edelleen suurin heikkouteni, vaikka olen pystynyt parantamaan sitä edelliskausiin verrattuna paljon.

Jyväskyläläinen pelasi keväällä 2013 kautensa JYP-Akatemiassa loppuun saakka. Joukkue jäi pudotuspelien ulkopuolelle, joten Ikonen päätti lähteä pidemmän kevään perässä Atyrauhun.

− Akatemian kausi loppui jo helmikuun alussa. Jyväskylästä lähtöisin oleva Tommi Nikkilä pelasi silloin Kazakstanissa maalivahtina. Hänen joukkueensa tarvitsi suomalaista pakkia, joten päädyin Kazakstaniin sitä kautta, Beibarys Atyrauta neljässä ottelussa edustanut puolustaja muistelee.

Ikonen siirtyi Atyrausta toiseen kazakstanilaiseen Ertis Pavlodariin, jossa hän pelasi yhteensä 44 runkosarjaottelua. Paikallinen kiekkoilu osoittautui vauhdikkaaksi ja erilaiseksi kuin suomalainen.

− Suomalainen kiekko on paljon organisoidumpaa. Kazakstanissa mennään päästä päähän, mutta ei ajatella peliä yhtä paljon. Vauhtia on enemmän, mutta Suomessa mietitään peliä, Ikonen analysoi.

Loukkaantuminen piti Ikosen pitkään poissa pelistä.
Loukkaantuminen piti Ikosen pitkään poissa pelistä.
Kuva © Jukka Rasimus / Kuvakori.fi

Kullankiilto silmissä

Kouvolassa saatiin viime vuoden lokakuussa iloisia uutisia, kun KooKoon liigapaikka tulevalle kaudelle varmistui. Kaupungissa vallitsi juhlatunnelma, mutta pukukopissa asia pyrittiin ottamaan rauhallisesti.

− Tiedämme asian, mutta emme juuri puhu siitä. Keskitymme tähän kauteen. Tälle kaudella on selvät sävelet: runkosarjan voitto ja mestaruus, Ikonen laukoo.

KooKoo onnistui haalimaan täksi kaudeksi monia tunnetumpia kasvoja mustaoranssiin paitaan. Mahdollisuus Liigassa pelaamisesta houkuttaa monia, joten kopissa vallitsee sopiva kilpailun ilmapiiri.

− Kilpailu on hyvä asia, sillä sen avulla saa parempia suorituksia aikaan.

Kouvolassa ei tyydytä vaatimattomuuteen, sillä joukkue on asettanut korkeat tavoitteet. Viimeinen Mestis-kausi tuo Ikosen mukaan paineita monessa mielessä.

− Meillä on paineita, ettei homma lässähtäisi kuin pullataikina.

− Meillä on paineita, ettei homma lässähtäisi kuin pullataikina.

− Toisaalta haluamme näyttää joka ilta, kun pelaamme. Haluamme olla paras joukkue tässä sarjassa ja olla valmiita liiganousuun, hän kertoo päättäväisenä.

Hauskanpitoa paineista huolimatta

Kouvolalaisten kopissa ei olla kuitenkaan ryhdytty liian vakaviksi. Joukkue kuittailee toisilleen aina tilaisuuden tullen, eikä kukaan ole turvassa pieneltä muistuttamiselta.

− Kuittailemme eniten vapaaviikonloppujen hölmöilyistä. Niistä pääsee piikittelemään kavereita ja varsinkin nuorempia poikia aika hyvin, Ikonen naurahtaa.

− Vanhemmat konkaripelaajat kouluttavat nuoria pelaajia. Jään alussa sivuun kuuntelemaan, mutta kannan oman korteni kekoon aina tilaisuuden tullen, hän virnuilee. 

KooKoon kopissa ei ole jaettu vielä virallista DJ:n titteliä, sillä lähes kaikki vaikuttavat siihen, mitä ennen ottelua soitetaan. Kappaleet vaihtuvat tunnelman mukaan, mutta yksi epävirallinen seremoniamestari joukkueessa on.

− Kuuntelemme pääsääntöisesti räppiä ja rokkia ennen peliä, joskus saattaa tulla yksittäinen teknobiisi. Jarno Lippojoki vastaa useimmiten musiikista.

− Pelinjälkeinen musiikki riippuu siitä, hävisimmekö vai voitimmeko. Meno on jukeboksimaista, sillä jokainen käy laittamassa jotain soimaan, Ikonen kuvailee kopin tunnelmaa.

KooKoolla on peräti neljän huoltajan valmennustiimi. Iso ryhmä takaa jyväskyläläispuolustajan mielestä sen, että toiminta pysyy aina ammattimaisena.

− Meillä ei ole sellaista päivää, ettei yksikään huoltaja olisi paikalla. Jos luistimia tarvitsee teroittaa, joku on aina täällä. Me yritämme hoitaa homman kentällä ja he toisella puolella, hän kehuu.

Ikonen loukkasi polvensa syyskaudella, kun KooKoo pelasi LeKin vieraana. Pisteiden makuun päässyt puolustaja ei peittänyt pettymystään, vaan twiittasi mielipiteensä ottelussa häntä taklanneelle Sami Laaksolle. Ikonen pitääkin itseään tunteikkaana persoonana.

− Jos minulta menee hermot, menen usein enemmän tunteella kuin järjellä. Se tilanne on kuitenkin ollutta ja mennyttä, kentille palannut puolustaja pohtii tapahtunutta.

Polvivamma pakotti Ikosen reilun kuukauden mittaiselle sairaslomalle, sillä hän palasi kaukaloon vasta tammikuun alussa. Toipuminen vei aikansa, mutta puolustaja ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan.

− Harjoittelin itsekseni sen verran, mitä pystyin. En päässyt viiteen viikkoon tekemään jalan kanssa oikeastaan mitään: treenasin lähinnä kuminauhan kanssa ja kävelin polvituen avulla, hän kuvailee marraskuussa alkanutta toipumisjaksoa.

Ikonen saapui Kouvolaan liigapaikan perässä.
Ikonen saapui Kouvolaan liigapaikan perässä.
Kuva © Jukka Rasimus / Kuvakori.fi

Viikset tekevät miehen

Ossi Ikosen omalla paikalla pukukopissa on kaikki tavanomainen. Luistimien ja suojuksien lisäksi loossin nurkassa on kuitenkin valkoinen muki, jota koristavat muuhkeat viikset. 

Myöskään Ikosen viiksiä ei voi olla huomaamatta, sillä niin fanit kuin pelaajatkin ovat kuluneen kauden aikana vitsailleet niistä enemmän tai vähemmän. KooKoon kopin viiksivallu onkin joutunut kertomaan tavaramerkistään yhdelle jos toisellekin.

− Minulla on aina Movember, ihan kesät talvet, rempseä jyväskyläläinen nauraa ääneen.

− Monet ovat kyselleet näiden viiksien taustaa. Ei minulla ole mitään vetoa, nämä ovat vain jääneet yhdeltä kaudelta.

Puolustajan mielestä pensseleille on myös hyvin perusteltu syy.

− Näyttäisin ala-astelaiselta, jos ajaisin viikset pois. Sen jälkeen minulle voisi laittaa Pokemon-repun selkään ja laittaa ala-astelaisten mukaan. Ei tuota pituuttakaan ole kovin paljon siunaantunut, Ikonen vitsailee.

Sekä Movember että pudotuspelien alkaminen saavat kiekkoilijoita kasvattamaan naamansa karvoitusta jo lähes huvittavalle tasolle. Jyväskyläläinen Ikonen on asiassa joukkuetovereitaan edellä, joten olisiko mahdollista kääntää kuvio toisin päin?

− Erottuisin ainakin joukosta. Porukka ei välttämättä enää tunnistaisi minua, vaan ihmettelisivät, että onko KooKoo hankkinut uuden pelaajan, puolustaja kommentoi viiksiensä ajamista. 

» Lähetä palautetta toimitukselle