Kokkolan Hermeksen luottopakki Miika Franssila on alkujaan lähtöisin Kaakkois-Suomesta, pienestä Luumäen kunnasta, jossa myös varhaisimmat kiekkomuistot ovat syntyneet.
− Luumäellä on arviolta 2000 ihmistä, joten ei siellä kovin montaa harrastajaa ole. Nykyään kun vietän kaikki talvet Mestiksen parissa, ei sinne oikein pääse katsomaan, mikä meininki nykyään on, Franssila toteaa.
− Varhaisin muisto on varmaan Luumäen koulun kentiltä. Taisin kolmevuotiaana ensimmäisen kerran nähdä sieltä kuvan. Sen voisi sanoa olevan varhaisin muisto.
23-vuotiaan puolustajan kasvattajaseura on LuPo, Luumäen pojat. Franssilan lisäksi Luumäellä syntyneitä tunnetumpia kiekkoilijoita ovat nykyinen Pelicansin hyökkääjä Roope Elimäki sekä entinen NHL-puolustaja, nykyinen KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen.
Oma kasvattajaseura on kuitenkin viime vuosina jäänyt vähälle seurannalle.
− En tiedä, minkälaista toimintaa siellä enää nykyään on. Uskon, että ainakin jotain junnutoimintaa.
Franssilan tie vei kuitenkin jo varsin varhaisessa vaiheessa Hämeeseen päin, kun tutuksi tulivat Valkeakoski sekä Tampereen ja Hämeenlinnan kiekkomaailmat.
− Kun olin D-junnuikäinen, muutimme Valkeakoskelle vanhempien töiden perässä. Kävin aluksi Tampereella pelaamassa Kooveessa.
− Siitä siirryin HPK:hon ja aluksi kävin Valkeakoskelta käsin treeneissä. Kun koulukin siirtyi Hämeenlinnaan, muutin sinne arviolta 16-vuotiaana.
"Jos lähden hyökkääjän paikalta kiekon kanssa, niin en todellakaan tiedä mitä tehdä."
Itsenäistyminen iski nuoreen Franssilaan varsin nopeasti, mutta täysin yksin ei yksin asumisen ihmeelliseen maailmaan tarvinnut tutustua.
− SaPKossa nykyään pelaava Lahtelan Mikko pelasi silloin myös Hämeenlinnassa. Hänen kanssaan asuttiin kimppakämpässä, puolustaja muistelee.
Franssilan omien sanojen mukaan koulu on kulkenut matkassa vaihtelevalla menestyksellä.
− Sanotaan näin, että aika nihkeästi koulussa tuli käytyä. Kolme vuotta siellä kyllä kävin, mutta puolet tunneista jäi väliin, hän tunnustaa.
− Sitten keksin, että lähden käymään välissä armeijassa. Koulut jäivät siihen. Ja nytkin menen ihan kiekon ehdoilla.
Hämeenlinnassa vietetyt vuodet toivat Franssilalle kuitenkin niin liigakokemusta kuin uransa kirkkaimman mitalinkin. Kultamitalin puolustaja sai kaulaansa HPK:n A-junioreissa kaudella 2012-2013.
− Se oli kokonaisuudessaan todella hyvä porukka. Meillä oli kasassa hyvä jengi, josta ainakin kaksi ensimmäistä kenttää tahkovat tällä hetkellä Liigassa ja veskari (Juuse Saros) on NHL:ssä, pakki muistelee.
A-junioreissa pelatessaan Franssila kävi myös töissä. Ensimmäinen komennus liigamiehistön matkaan tuli yllätyksenä kesken työpäivän.
− Olin sinä päivänä normaalisti töissä, kun sain puhelun, että tänään liigapeliin. Löin sitten lapion siihen pystyyn ja lähdin hallille.
Itse pelin lisäksi uutta oli myös kaikki hälinä illan koitoksen ympärillä.
− En ollut koskaan ollut edes liigajoukkueen mukana treenaamassa, joten kyllä siinä täysin uuteen paikkaan joutui. Päikkäreitäkään en ehtinyt nukkua, Franssila toteaa.
− Mutta hienoahan se oli pelata kotiyleisön edessä, kun oli hieman enemmän yleisöäkin kuin A-junioreiden pelissä.
Mestis mielessä kohti Turkua
Liigaura HPK:ssa jäi Franssilan osalta kolmen pelin mittaiseksi. Kyseinen kausi jäi myös A-junioreissa viimeiseksi, sillä tie vei Turkuun Mestis-kiekon pariin.
− Viimeinen A-junioreiden kausi meni omalta osaltani nappiin ja sen jälkeen Aittolan Elmo otti minuun yhteyttä. Hieman keskusteltiin asioista ja aika pian TUTOon lähdin.
Kausi TUTOssa ei kuitenkaan mennyt aivan kaikilta osin nappiin. Franssilan rooli jäi lopulta melko pieneksi ja toisen Turussa vietetyn kauden aikana syntyi päätös vaihtaa maisemaa.
− Alusta lähtien se homma meni niin, että jos teki yhdenkin virheen, niin sai istua loppupelin.
− Minusta tuntuu, että valmentaja ei täysin pitänyt pelityylistäni. Olen kuitenkin pääasiassa hyökkäävä pelaaja, Franssila pohtii.
Tie vei lopulta Heinolaan Peliittojen riviin. Maisemanvaihdos ei kuitenkaan kautta pelastanut.
− Tammikuun alussa mietin, että haluan lähteä muualle. Peliitoissa oli silloin tuttuja tyyppejä, joten soittelin sinne suuntaan, Franssila toteaa.
− Ei oma kurssini kuitenkaan loppukaudestakaan kääntynyt. Se oli itselleni kokonaisuudessaan aika heikko kausi.
Uusiin tuuliin sarjanousijan riveihin
Uutta suuntaa uralleen Franssila sai kesällä 2015, kun Kokkolan Hermes teki paluun Mestikseen pitkän tauon jälkeen.
− Kun alla oli heikko kausi, halusin tietysti sellaiseen paikkaan, missä saisi pelata ja toteuttaa itseään. Agenttini sai hoidettua minulle paikan Hermeksestä.
− Yksi tuttu Hämeenlinnasta oli Suomi-sarjan aikaan Hermeksellä maalilla ja sanoi, että sinne kannattaa lähteä, Franssila kertoo.
Vaikka tuolloin Hermes ja Kokkola olivat Franssilalle täysin uusia tuttavuuksia, kävi puolustajalle pian selväksi, että jääkiekko on Kokkolassa ykkösjuttu.
− Kun en aiemmin Kokkolassa ole ollut, niin minulle ei ole vertailupohjaa siihen, miten paljon meininki siellä muuttui. Kannattajat kuitenkin käyvät hyvin hallilla ja mahdollisuudet pelata ja kehittyä ovat muutenkin hyvät.
− Onhan Kokkolassa Tiikerit, jotka pelaa lentopalloliigaa ja voittanutkin sen pari kertaa, mutta kyllä Hermes silti on se ykkösjuttu, Franssila toteaa hymyillen.
Vaikean alun jälkeen Hermes osoitti nousijakautensa aikana, että se kuuluu toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Tie vei lopulta kevään koviin peleihin asti.
− Ensimmäisen kauden joukkueessa oli paljon niitä, joille Hermes oli ensimmäinen kosketus Mestikseen. Uskon, että heitä taisi silloin jännittää eniten. En kuitenkaan huomannut mitään sen suurempaa jännitystä. Itse keskityin vain omaan pelaamiseeni siinä vaiheessa.
Karvaasta puolivälierätappiosta huolimatta Franssilakin toteaa kauden olleen onnistunut.
− Kyllähän sitä onnistuneeksi voi sanoa, vaikka Jokipoikia vastaan seitsemäs peli hävittiinkin. Se otti kyllä päähän.
Lujaa kokkolalaispoppoolla menee tälläkin kaudella. Viimeisellä maajoukkuetauolla joukkue majailee sarjataulukossa sijalla kolme.
− Hermes on kasvanut tähän sarjaan hyvin. Tämän kauden joukkue on taas vähän miehekkäämpi kuin viime kauden joukkue.
− Viime kauden Mestis-debytantit ovat nyt saaneet yhden kauden Mestistä alleen ja tietävät, mikä on tämän sarjan meininki. A-junioreistakin tulleet nuoret ovat päässeet todella hyvin tähän mukaan, Franssila pohtii onnistumisen avaimia.
Franssila elää tällä hetkellä täysin jääkiekon ehdoilla. Puolustaja kuitenkin toteaa, että ilman toista työtä tai opiskelua arki voi joskus olla hieman tylsääkin.
− Meidän treenit loppuvat kahdentoista aikaan, jotta ne, joilla on töitä tai koulua, pääsevät sinne. Itse menen treenien jälkeen usein syömään ja sen jälkeen päiväunille.
− Usein keksimme muiden pelaajien kanssa muutakin tekemistä, esimerkiksi käymme pelaamassa biljardia ja salilla vähän ravistelemassa. Omalta osaltani arki saattaa joskus olla vähän tylsääkin, pakki myöntää.
"Tämän kauden joukkue on taas vähän miehekkäämpi kuin viime kauden joukkue."
Tällä kaudella Franssila on liihottanut kakkospakkiparissa, jossa toiseksi osapuoleksi on vakiintunut Samuel Sikstus. Kun rinnalla pyörii pelistä toiseen sama tyyppi, sujuu pelikin helpommin.
− Viime kaudella minulla oli suurin piirtein joka pelissä eri pakkipari. Tällä kaudella olin aluksi Jere Rantalan kanssa ja sitten kun hänelle tuli loukkaantumisia, nousi Sikstus siihen. Olemme nyt saaneet pelata jonkun aikaa ja pelaamme hyvin yhteen.
Myös Niklas Appelgrenin, Jussi Nättisen ja Kristian Kankaan muodostama hyökkäysketju saa kehuja osakseen.
− Kun meillä on kolme pakkiparia ja neljä hyökkäyskenttää, niin kakkosketjun hyökkäyksen kanssa ei koko ajan pääse pelaamaan, mutta taitavia pelaajiahan he ovat. Kyllähän sen kentälläkin näkee, kun maaliverkot heiluvat melko rapsakasti.
Kuten Franssila itsekin toteaa, on hänen pelityylinsä ennen kaikkea hyökkäävä. Pelaatko puolustajana ollenkaan oikeaa pelipaikkaa?
− Jos lähden hyökkääjän paikalta kiekon kanssa, niin en todellakaan tiedä mitä tehdä. Pakkina olen kyllä itselleni ihan oikealla paikalla, Franssila naurahtaa.