Leijonien unelmavävy

Jere Lehtisen kaltaiset pelaajat saavat vain harvoin ansaitsemansa huomion. Hiljainen työmies ei otsikoissa paistattele, mutta on yksi sinivalkoisen kiekkotarinan tärkeimmistä palasista.
 

Leijonien
unelmavävy

Jere Lehtisen kaltaiset pelaajat saavat vain harvoin ansaitsemansa huomion. Hiljainen työmies ei otsikoissa paistattele, mutta on yksi sinivalkoisen kiekkotarinan tärkeimmistä palasista.

Teksti: Riku Saari
Kuvat: Getty Images, Pekka Rautiainen
Taitto: Jussi Kivimäki

Kova luonne, taistelee loppuun asti joka tilanteessa, sydän joukkueelle, erittäin hyvä hyökkääjä.- Vladimir Jursinov, Sr.

Jere Lehtisen maajoukkuera on ajankohtainen, sillä se ampaisi vauhtiin Tšekkoslovakiasta keväällä 1992, ja ympyrä sulkeutuu, kun Lehtinen palaa pitkän sinivalkoisen uransa alkulähteille Leijonien GM:n roolissa.

Lehtinen oli yksi maailman monipuolisimmista pelaajista. Hänet on valittu kolmesti NHL:n parhaaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. Samaan on pystynyt Lehtisen lisäksi vain Venäjän Pavel Datšjuk sekä kanadalaiset Guy Carbonneau ja Bob Gainey, jonka kohdalle valinta osui peräti neljästi 70-80-luvun taitteessa. 

− Veljeni (Jarkko Ruutu) taisi joskus sanoa, että Jere on ainoa pelaaja, joka on pelannut täydellisen uran. Hän ei ole ikinä tehnyt virhettä. Jeren valmistautuminen treeneihin tai otteluun oli aina täydellistä. Hänellä ei ollut mitään huonoa tai hyvää peliä, vaan aina samalla tavalla huolellisesti, Tšekissä vuonna 2015 pelaavien Leijonien varakapteeni Tuomo Ruutu kuvaili.

Sen lisäksi, että Lehtinen on jokaisen anopin ja valmentajan unelma, hän on ainoa suomalainen, joka on voittanut sekä maailmanmestaruuden että Stanley Cupin, eikä tavoitellun pyttykolmikon puuttuva palanenkaan, olympiakulta, ollut kovin kaukana Torinossa.

A-maajoukkueessa Lehtinen pelasi kaikkiaan neljät MM-kisat, viidet olympialaiset ja kahdesti World Cupissa. Niistä tarttui matkaan kahdeksan arvokisamitalia: olympialaisista kolme pronssia ja yksi hopea, MM-kisoista kulta ja kolme hopeaa sekä lisäksi World Cupin hopeatila vuonna 2004.

Lillehammer, 1994. Kaksikymppisen Lehtisen ensimmäiset pelit olympiajäillä. Leijonat saavutti Norjan kisoissa pronssia.

Ensiaskeleet

Lehtisen tie kohti tähteyttä alkoi alle 16-vuotiaiden maajoukkueen mukana Minskin neljän maan turnauksesta 80-luvun lopulla. Ensimmäisessä taistossa Leijonat hävisi Neuvostoliitolle tylysti lukemin 10−1. 

− Se oli hyvä opetus kansainvälisestä tasosta. Ei ollut kuin yksi suunta, ylöspäin, Lehtinen muistelee. 

Jääkiekkoliiton valmennuspäällikkönä toiminut Erkka Westerlund törmäsi ensimmäisen kerran nuoreen espoolaishyökkääjään pari vuotta myöhemmin.

  • Jere Kalervo Lehtinen
  • s. 24.6.1973, Espoo
    Laitahyökkääjä, R
    183cm, 89kg
    Jääkiekkoleijona #207
  • Saavutukset
  • Stanley Cup (1999)Frank J. Selke Trophy (1998, 1999, 2003)
  • Olympiahopea (2006)Olympiapronssi (1994, 1998, 2010)
  • MM-kulta (1995)MM-hopea (1992, 1994, 2007)
  • SM-kulta (1995)SM-hopea (1994)
  • Seurat
  • Jäähonka-1989
  • Kiekko-Espoo1989-1993
  • TPS1993-1995
  • Dallas Stars1995-2010

− Se oli varmaankin vuonna -91. Jere oli 20-vuotiaiden maajoukkueessa, ja seurasin silloin työni puolesta juniorimaajoukkueita läheltä. Kun näin Jeren yhdessä tuon ikäluokan huippujen, Sakun ja muiden, kanssa, näin heti että nyt suomalaiseen jääkiekkoon on tulossa jotain poikkeuksellista.

− Jo silloin Jeren vahva pelaaminen myös puolustussuuntaan nousi esiin. 

Vitsikäs Matikainen

Lehtinen nousi A-maajoukkueeseen I-divisioonasta jo 18-vuotiaana. Taustalla oli Kiekko-Espoon historiallinen nousu takaisin SM-liigaan. Lehtinen oli pelannut maajoukkuepaidassa nuorten kisoissa, mutta ajatus MM-kisoista tuntui edelleen mahdottomalta.

Muutama päivä sarjanousun jälkeen kesken voitonjuhlien porukan ainoa matkapuhelin soi. 

− Luulin, että se oli vitsi. Pentti Matikainen soitti, että MM-leiri alkaa muutaman päivän päästä ja minut on kutsuttu sinne. Ajattelin, että olen viikon leirillä. Viimeisen viikon jälkeen meillä oli Forssassa harjoitusottelu, jonka jälkeen joukkue nimettiin. Minä ja Jokiharjun Juha oltiin kiikunkaakun, kumpi lähtee kotiin. 

− Se oli kaikkiaan epätodellinen kevät. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja yllättäen, ettei sitä ehtinyt silloin miettiä, Lehtinen kuvailee muistojaan.

Aikaansa edellä 

Lehtisen kokonaispelaamista pidetään ylivertaisena. Mitä se oikein tarkoittaa?

− Taktinen äly ja oikea sijoittuminen ovat tärkeitä. Jos sijoitut väärin ja olet väärällä puolella, joudut koukkimaan. Jere osasi lukea peliä etukäteen: millä riskeillä kannattaa toimia. Ja hänen liikkumisensa kaikkiaan oli hyvää, ei isoilla kaarroksilla, vaan terävät polkaisut ja jarrut. Se on raakaa työtä. Löysä kaveri ei pärjää siinä, Leijonia 90-luvulla valmentanut Hannu Aravirta konkretisoi.

Myös Lehtisen pienet jäähymäärät kertovat omaa tarinaansa järkevästä pelaamisesta. Lisäksi ne kuvaavat myös henkistä vahvuutta ja sitoutumista joukkueelle pelaamiseen: "yhtään turhaa jäähyä ei saa tulla".

Myös Westerlundin ajatukset pyörivät saman teeman ympärillä. Iso osa hyökkäyspään tehokkuutta on ahkera puolustaminen.

− Tämän päivän sellaiset huippupelaajat, joiden panos auttaa myös joukkuetta, siihen sisältyy myös se hyvä puolustuspelaaminen. Jere oli aikaansa edellä. Hänen isoimmat vahvuutensa olivat siihen aikaan puolustamisessa. Kyllä se edelleen on niin, että hyvä hyökkäyspeli perustuu hyvään puolustamiseen.

Toisen leijonalegendan Ville Peltosen mukaan Lehtisen paras pelillinen vahvuus on hockey sense, pelin ymmärtäminen. Samalla linjalla on myös Westerlund. 

− Hän ei pelannut sidottuna systeemiin, vaan oli valmis reagoimaan parhaalla mahdollisella tavalla joukkueen puolustuksen ja hyökkäyksen kannalta. Esimerkiksi paineistaminen oikeaan aikaan on ehdottomasti aina ollut Jeren vahvuuksia.

− Jere on pelaaja, joka tekee joukkueesta hyvän. Jos hänenlaisiaan olisi joukkueessa enemmän, ne menestyisivät. Hän ymmärtää pelin kokonaisuuden ja pelasi koko ajan omalle joukkueelleen, oli kiekko omilla tai vastustajalla.

Matinkylän Columbo

Sen lisäksi, että Lehtisen pelaaminen oli tasapainoista, Aravirtaan teki vaikutuksen kova työnteko.

− Usein ajattelin, että hänen pitäisi vaihtaa haalarit erätauolla. Ensimmäisen erän jälkeen ne painoivat neljä kiloa, sitten kahdeksan ja lopulta 12 kiloa. Ajattelin, että noin painavilla varusteilla on varmasti jo hankala pelata.

− Jere oli aina niin hikinen ja työmiehen näköinen, ettei enempää olisi voinut joukkueelle antaa.

Lehtisen kanssa Espoossa ja maajoukkueissa pelannut Tero Lehterä muistaa pelikaverinsa olleen poikkeuksellisen määrätietoinen jo juniori-iässä. Kovan työmoraalin takana oli uskomaton voittamisen halu.

− Jeren vahva liike liittyy myös luonteeseen, hän ei halua hävitä. Jos sait Jeren kerran vipuun, se ei tarkoittanut, että asia olisi loppuunkäsitelty. Luulet jo voittaneesi, kun perästä kuuluu läähätys, ja sieltä se taas tulee. Vähän kuin Columbo, just one more thing. Vielä yksi asia.

Lehterän mukaan myös Saku Koivulla oli samanlaisia piirteitä. Voittavaan lätkään tottuneet ja lahjakkaat pelaajat saivat yrityksestään palkinnoksi onnistumisia, jotka motivoivat eteenpäin.

− Kiekko tulee useammin omille, kun ei luovuta. Se on palkitseva, muttei säästeliäin tapa pelata. Lehterä jatkaa.

World Cup, 1996. Suomi kohtasi Saksan Helsingin jäähallissa. Curre johti peliä edestä - Tupu, Hupu ja Lupu penkillä. Villekin ilman visiiriä.

Kultainen sukupolvi

Pentti Matikaisen aikana Leijonat napsi historiansa kolme ensimmäistä arvokisamitalia. Vuonna 1993 puikkoihin hyppäsi Curt Lindström yhdessä Aravirran kanssa. Lindström toi suomalaiseen jääkiekkoon uudenlaisen valmennustyylin. Edellisen sukupolven pelaajia pystyi johtamaan autoritäärisesti. Curre valmensi ihmistä eikä pelaajaa ja pyrki luomaan hyvän ilmapiirin joukkueeseen.

− Hänen avoin ja rehellinen kommunikointinsa oli tälle nousevalle sukupolvelle oikea tapa. He olivat valmiita sellaiseen. Curre myös putsasi pöydän ja avasi ovet nuoremmille pelaajille, Aravirta muistelee.

Aravirralle Lehtinen tuli ensimmäistä kertaa todella tutuksi Ruotsin MM-kisojen yhteydessä, kun jokaisen suomalaisen tuntema Tupu-Hupu-Lupu-ketju sai alkunsa.

− Curre sen keksi. Sanoin vaan, että kuulostaa hyvältä. Jere teki ketjusta tasapainoisen. Ville ja Saku saivat juonia ja hyökätä vapaasti, Jere luki peliä ja hoiti oman roolinsa.

  •  
    1992
    Tšekkoslovakia
  •  
    1994
    Lillehammer
  •  
    1994
    Italia
  •  
    1995
    Ruotsi
  •  
    1998
    Nagano
  •  
    2006
    Torino
  •  
    2007
    Venäjä
  •  
    2010
    Vancouver

Nagano 1998

Lehtisen pelaamista erinomaisesti kuvaava ottelu on Leijonille olympiapronssin tuonut ottelu Kanadaa vastaan Naganon olympialaisissa 1998. Wayne Gretzkyn, Patrick Royn ja Steve Yzermanin kaltaisilla legendoilla tähditetty joukkue taipui Leijonille maalein 3−2.

− NHL-pelaajat olivat silloin ensimmäistä kertaa mukana. Pelasimme erittäin hyvin, ja pärjäsimme varsinkin nimivahvaa Kanadaa vastaan hienosti, Lehtinen muistelee.

Jari Kurri vei Suomen johtoon, ja Rod Brind'Amourin tasoitettua nousi Lehtinen esiin vain puoli minuuttia myöhemmin. Hän karvasi kiekon omassa päädyssä vääntötaidoistaan tutulta Brind'Amourilta avittaen näin Koivun ja Peltosen hyökkäykseen.

Kanadan maalin edessä Lehtinen kamppaili toisen voiton kaksinkertaisesta Selke-voittaja Brind'Amourista ja iski Leijonat 2−1-johtoon. Kolminkertainen Vezina-voittaja Roy oli voimaton.

Brendan Shanahan tasoitti ottelun Gretzkyn syötöstä, mutta pian Leijonien maaginen kolmikko iski toistamiseen tutulla kaavalla. Lehtinen haki kiekon omista ja jatkoi edellisen osuman tapaaan liikettään suoraan kohti Kanadan maalia tarjoiltuaan ensin kiekon Koivulle. Lehtinen työnsi Eric Desjardinsin pois tasapainosta, jolloin Peltoselle aukesi tilaa iskeä Suomen 3−2-voittomaali. 

− Muistan, että tein maalin ja Ville teki voittomaalin. Noissa otteluissa pelasi sellaisessa tilassa, etteivät yksityiskohdat jääneet mieleen. Minunkin pitäisi varmaan katsella noita klippejä, Lehtinen naurahtaa.

Torino 2006

Vaikka Lehtinen nimeääkin uransa parhaaksi hetkeksi Globenin legendaarisen MM-kullan, on Torinon olympiahopea vuonna 2006 kokonaisuutena vielä kirkkaampi suomalaisen jääkiekon helmi. Leijonat pelasi lähes täydellisen turnauksen, joka päättyi todella karuun pettymykseen.

− Torinossa pelasimme sekä joukkueena että henkilökohtaisesti uran parasta kiekkoa, Lehtinen kehuu.

Tiukan kamppailun voittomaali syntyi kolmannen erän alussa, kun Koivun maila katkesi erän ensimmäisessä aloituksessa ja vain muutamia sekunteja myöhemmin Nicklas Lidström ampui unelmalämärillä Ruotsin kiinni voittoon.

− On karua, että samaan turnaukseen mahtuvat sekä parhaat hetket että suurin pettymys, Lehtinen jatkaa.

Lehtinen pelasi kisat Leijonien ykköskolmikossa Koivun ja Teemu Selänteen kanssa. Kuvaus kolmikon työnjaosta tiivistää ehkä parhaiten Lehtisen parhaita puolia: kun ykköspyssylle annettiin vapaus hyökätä kahden pelaajan edestä, jonkun täytyi hoitaa myös puolustusvelvoitteet tuplana. 

− Jere oli tosi olennainen osa siinä kentällisessä. Teemu oli ainoa pelaaja, jolle annettiin vapautuksia hyökkäyspelin suuntaan. Jeren tehtävä oli hoitaa ne Teemulta jäävät puolustustehtävät. Kyllä sitä haettiin alkuun, että saadaan yhteistyö toimimaan. Harvoin maajoukkueessa on sellainen tilanne, että jollekin annetaan tällaisia vapauksia. 

Jos on Selänne ollut poikkeuksellinen hyökkääjä, tämän Westerlundin kommentin perusteella varmistuu sekin, miten erinomainen ja tasapainoinen joukkuepelaaja Lehtinen oli.

− Vaikka Jere joutui tekemään enemmän puolustustyötä, se kantoi myös hyökkäyspelin suuntaan. Jere oli niin kova raataja, Westerlund tunnelmoi.

Salt Lake City, 2002. Valmentajan ”unelmavävy” ei kaihtanut työntekoa saati ahtaita paikkoja.

Hiljainen johtaja

Lehtinen ja Peltonen ovat matkanneet monessa reissussa leijonapaidassa. Peltosen mukaan Lehtisen johtamistapa oli näyttää esimerkkiä vaatimalla itseltään ja samalla myös muilta tinkimätöntä työmoraalia.

− Edesmennyt agenttimme Don Baizley kuvaili osuvasti Jeren olevan aina ketjun omatunto. Jere on myös sellainen joukkueen jäsen, joka osaa sanoa vaikeitakin asioita ääneen, kun on sen paikka, Peltonen kuvailee ystäväänsä.

Niin suuri pelaaja kuin Lehtinen onkin, Leijonien kapteenina hän ei ole ikinä ollut. Aravirran mukaan Lehtinen kyllä tsemppasi ketjukavereita ja vieressä istuvia pelaajia, mutta joukkueen kapteenius edellyttäisi aktiivista roolia koko joukkueelle viestimisessä. Se ei ollut Lehtiselle luontaista. 

Westerlund arvostaa hiljaisen miehen työtavat korkealle.

− Siinä (Torinon) joukkueessakin oli niin monta johtavaa pelaajaa. Käytännössä jokainen johti vuorollaan kentällä ja sen ulkopuolella. Oli luonnollinen tilanne, että Jere näytti esimerkillään miten asioita tehdään, muttei ollut itse äänessä.

− Johtajuutta on monenlaista. Vaikka olisi kuinka hyvä pelaaja, eniten arvostan hyviä ihmisiä. Jere on yksi niistä, joita olen katsonut ylöspäin. Toivottavasti osaan kohdella samalla tavalla tasapuolisesti kaikkia ihmisiä, Tuomo Ruutu puolestaan kehuu.

Moskova 2007

NHL-pelien ja loukkaantumisten vuoksi Lehtinen on edustanut Leijonia keväisin vain muutaman kerran. Neljännet ja viimeiset MM-kisansa Lehtinen pelasi Moskovassa 2007, kun Dallasin kausi loppui lyhyeen ja terveystilannekin salli osallistumisen.

− Moni naureskeli, että hyvä kun valitsit sitten juuri Venäjän ja Moskovan kisat. En edes ajatellut, missä ne pelataan.

Syystä tai toisesta Leijonissa nähtiin useita kieltäytymisiä, jotka avasivat Lehtiselle tilan suurempaan rooliin. Lehtinen osoittikin johtajuuttaan poikkeuksellisella tavalla.

− Jos Peksi (Pekka Rinne) oli yli 50 prosenttia joukkueesta Minskissä 2014, Jere oli sitä Moskovassa. Hän oli tosi iso osa sen joukkueen menestystä, Westerlund muistelee.

Westerlundin paras muisto Lehtisestä osuu juuri Moskovaan, ja tarkalleen ottaen Yhdysvaltoja vastaan pelattuun puolivälieräotteluun. Ottelu eteni rangaistuslaukauskilpailuun, joka venyi maalittomana viidensiin laukojiin asti. Kun Phil Kessel epäonnistui yrityksessään, Lehtinen astui esiin. Jos hän tekisi maalin, Leijonat etenisi välieriin. 

− Jere sanoi alussa, ettei ole onnistunut viime aikoina rankkareissa. Että hän ei halua ampua. Kysyin viidennellä kierroksella uudestaan, että lähdetkö?

−  Jere pisti todella varmasti kiekon maalin, ja pääsimme jatkoon. Taisi olla normaali oikealta ampuvan pelaajan ratkaisu, oikeaan yläkulmaan putken alle.

Moskovan kisat ovat jääneet myös Lehtisen mieleen. 

− Edelliset olivat tehneet harhautuksia, ja joku taisi sanoa, että kannattaa vetää. Se peli on jäänyt elämään mielessä. Sitten se jatkumo seuraavaan peliin ja voitto Venäjästä, hienoja hetkiä. Arvostan myös välierän Venäjä-voiton aika korkealle. 

Finaalissa Leijonat taipui Kanadalle maalein 4−2 Rick Nashin viimeistelyä loppulukemat minuuttia ennen ottelun täyttä aikaa.

− Ne kisat ovat jääneet mieleen varmaan siksi, koska en kovin usein ollut MM-kisoissa. Olimme lähellä voittoa, vaikka en usko, että meidän varaan ennakkoon laskettiin hirveästi, Lehtinen harmittelee.

Vancouver, 2010. Pelaajaura maajoukkueessa ja ammattilaisena päättyi keväällä 2010. Olympialaisista tarttui mukaan vielä pronssia palkintokaappiin.

Viimeisen kerran

Neljä MM-mitalia saivat seurakseen neljännen olympiamitalin uran viimeisessä arvoturnauksessa Vancouverissa vuonna 2010. Leijonien ympärillä oli paljon negatiivista keskustelua, eikä peli oikein kulkenut.

− En tiedä, mistä se johtui. Salt Lake Cityssä (2002) oli sama homma. Se on monien pikkuasioiden sattumaa, Torinossa taas kaikki loksahti kohdilleen alusta lähtien.

Lehtisen kisat olivat jäädä väliin loukkaantumisen vuoksi, mutta Leijonien onneksi Dallas Starsissakin ymmärrettiin olympialaisten merkitys, ja suomalaishyökkääjä sai huilata viimeisen NHL-ottelun ennen Vancouveriin lähtöä.

− Kisat olivat erilaiset kuin aiemmat. En tiedä, pystyikö sitä nauttimaan enemmän, kun tiedosti, että nämä ovat viimeiset kisat. Olihan siinä vielä kautta jäljellä ja MM-kisat mahdollisesti, mutta tiesin että tässä se nyt on. Olihan se hienoa päättää maajoukkuera voittoon, kun siitä jäi lisäksi jotain käteenkin.

Jeren perintö 

Reaaliaikainen tietoliikenne Atlantin yli on melko uusi asia. Sitä kuvaavat hyvin Lehtisen muistot junioriaikojen esikuvista, kun Izvestija-turnauksia televisiosta katsonut nuorukainen ihasteli Neuvostoliiton tähtipelaajia.

− Myös Calgaryn olympialaiset 1988 ovat jääneet mieleen. Maajoukkue oli vielä silloin vain kaukainen unelma, mutta niissä otteluissa eli mukana. Punakoneen ketjua Larionov – Makarov – Krutov tuli seurattua tarkasti.

Peltosen verratessa Lehtisen monipuolisuutta Kurriin, kaikkien kolmen kiekkolegendojen perintö virtaa edelleen Leijonien uudeksi MM-kapteeniksi nousseelle Jussi Jokiselle, joka aloitti NHL-taipaleensa Dallasissa Lehtisen suojeluksessa.

− Ei suomalaiselle kiekkoilijalle ollut parempaa paikkaa, kuin päästä Lehtisen kämppikseksi nuorena tulokkaana.

Jokisen mukaan isoin Lehtiseltä tarttunut oppi oli työmoraalissa ja huolellisuudessa. Jos haluaa olla huipulla, täytyy hommia paiskia tinkimättömästi sekä kesällä että talvella. Kaksi ja puoli vuotta Lehtisen opissa tartutti myös monipuolisuutta Jokisen pelaamiseen. Siitä hän on velkaa Selke-voittajan suuntaan.

− Olin nuorempana liian hyökkäysorientoitunut. Jeren seuraaminen on auttanut vaikeina aikoina pitämään minut kokonpanossa, kun tehoja ei ole tullut.

Uran jälkeen

Hiljainen espoolainen ajautui maajoukkueen johtotehtäviin sattumalta Bratislavan MM-kisojen aikaan vuonna 2011. Lehtisen tarkoituksena oli matkustaa Slovakiaan kisaturistina nautiskelemaan jääkiekosta katsojan roolissa. Hänestä tulikin Leijonien pelaajatarkkailija.

− Juttelin Kurrin, Timo Jutilan ja Jukka Jalosen kanssa, että olen tulossa kisoihin ja voin olla liiton käytettävissä, jos jotain tarvitsee. Menin sinne, ja ne oli että hei, sinähän voit asua meidän hotellissa ja olla meidän mukana.

− Ajattelin, että okei, tämähän on ihan hyvä homma ja tykkään tästä. Kesällä sitten tarjouduin, että jos on tarvetta seuraavalla kaudella, niin mielelläni jeesaan.

Aravirta pitää Lehtisen uutta GM:n roolia jopa hieman yllättävänä, mutta koordinaattorin tehtävissä tarvittava avoin, nöyrä ja luotettava työnteko ovat Lehtiselle tyypillisiä ominaisuuksia. Pelaajilta kantautuvien viestien mukaan yhteydenpito onkin erityisen aktiivista ja ymmärtäväistä.

− Jere ei elvistele, vaan tekee ahkerasti töitä jätkien eteen kuten kentälläkin. Mutta ei johtajuus olekaan enää sitä, että ohjataan ylhäältä käsin, vaan samalta tasolta. Jeren johtajuus toimii nykyaikana, hän tekee sitä vahvuuksillaan. Jätkät aistivat sen, ja sitä kautta syntyy luottamus.

−  Jeren tapa tehdä töitä ei ole mikään hetken loisto, vaan se oli pelaajanakin 15 vuotta huikeilla tehoilla ja kovalla arvostuksella. Hän on vahva pelaaja ja ihminen, Aravirta arvioi.

Suomalaisuus

Maalintekijät ja suuret kapteenit muistetaan. He nousevat otsikoihin, paistattelevat lehtikuvissa ja keräävät suurimman huomion. Lehtisen kaltaiset pelaajat saavat suurelta yleisöltä vain harvoin ansaitsemansa arvostuksen, mutta ovat joukkueen tärkeimpiä pelaajia jäällä ja usein myös sen ulkopuolella. Heitä arvostetaan ja kunnioitetaan suuresti. Niin myös Lehtistä.

Nykyihmisellä on aina kiire, mutta kun keskustelun aiheena oli Jere Lehtinen, kaikkien kiire loppui ja ylisanat soljuivat vuolaasti.

Lehtinen on yksi suomalaisen jääkiekon suurimmista pelaajista. Hän on hiljainen suomalainen suurmies, joka johtaa esimerkillään, nyt yläparvelta. Kiekkoprofessori Westerlund tiivistää Lehtisen tärkeimmät ominaisuudet erinomaisesti.

− Jeressä kaikkein tärkein asia on se luonne. En tiedä, löytyykö Suomesta toista niin hyvää kuvaa rehellisestä ja sisukkaasta suomalaisesta miehestä kuin Jere on lisättynä sillä, miten uskomaton joukkuepelaaja hän on. Jos mietin perisuomalaista miehen hyvää kuvaa, Jere on ensimmäinen ihminen, joka tulee mieleen.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös

Suomen keskialueen trap − aggressiivisesta yltiöpassiiviseksi

MAAJOUKKUE | 27.5.2017 15:00
Riskittömyys ja passiivisuus olivat kantavia teemoja koko Leijonien kauden ajan. Kuinka se näkyi keskialueen puolustuspelissä? Kuinka keskialueen puolustuspeli on muuttunut muutaman vuoden sisällä Leijonissa? lue lisää

Säteri nousussa, Korpisalo ei

MAAJOUKKUE | 23.5.2017 14:00
NHL:ssä kakkosmaalivahtina pelaava Joonas Korpisalo sai tilaisuutensa Leijonien ykkösmaalivahtina. Nuorukainen ei kuitenkaan onnistunut näytönpaikassaan vaan menetti tonttinsa Harri Säterille, jonka ura saattaa kääntyä hyvien MM-kisojen myötä uuteen nousuun. lue lisää

Puolivälierävoitto pelasti Suomen MM-kisat − ja Marjamäen työpaikan

MAAJOUKKUE | 23.5.2017 13:00
Leijonat pelasi MM-kisoissa yhden kokonaisuutena onnistuneen pelin, jonka turvin joukkue eteni mitalipeleihin. Koska tulos on kelvollinen, saanee päävalmentaja jatkaa työtään, vaikka itse peli oli ajoittain jopa surkeaa. lue lisää

Ruotsi juhli, Suomi jäi mitaleitta − MM-kisojen yhteenveto videolla

MAAJOUKKUE | 23.5.2017 11:00
Pariisissa ja Kölnissä pelatut MM-kisat huipentuivat Kanadan ja Ruotsin väliseen finaaliin, jossa Tre Kronor vei pidemmän korren voittomaalikilpailussa. Jatkoajan Leijonia seuranneet toimittajat niputtivat yhteen koko kisamatkansa videon muodossa. lue lisää

Leijonien pelaaja-arvostelut: Joukkojen pelillinen johtaja puuttui

MAAJOUKKUE | 23.5.2017 9:00
Suomen vuoristoratamainen MM-turnaus päättyi sunnuntaina pronssiottelussa koettuun pettymykseen. Venäjä korjasi himmeimmät mitalit 5−3-voitolla jättäen Leijonat neljänneksi. lue lisää

Kommentit