Tietynlaisen mausteen tulevan kauden Jokipoikiin tuovat useat ulkomaalaiset pelurit. Joukkueessa on tulevalla kaudella ulkomaalaisia pelaajia enemmän kuin missään muussa Mestis-joukkueessa. Esa Lehikoisen mielestä uudet kasvot ovat hyvä lisä Jokipoikien joukkueeseen.
- Ulkomaalaiset ovat hyvin sopeutuneet joukkueeseen, ja kaikki ovat hyviä tyyppejä. He ovat nuoria ja haluavat mennä eteenpäin. Ulkomaalaiset pelaajat eivät ole minusta ollenkaan huono asia, eikä sillä ole hirveästi väliä ole, kun tulee uusi pelaaja joukkueeseen, että onko hän minkämaalainen, toteaa Lehikoinen.
Vaikka kopissa onkin useaa eri kansallisuutta, ei kulttuurien yhteentörmäyksiä liiemmälti ole ainakaan toistaiseksi tullut.
- Totta kai jotain kulttuurillisia eroja on, esimerkiksi eri maissa treenataan eri tavalla, mutta siihen pitää sopeutua. Kaikki ulkomaalaiset ovat kiekkoammattilaisia, ja he ovat sopeutuneet hyvin suomalaiseen tyyliin treenata.
Vaikka kopissakin on monikansallinen tunnelma, soi siellä toistaiseksi suomalaisten suosima musiikki. Kun Lehikoiselta tiedustelee, joko latvialaiset ovat tehneet latvialaisen kansanmusiikin vallankumouksen, vastaus enteilee, että sellainen saattaa olla piakkoin edessä:
- Ei vielä ainakaan. Viime kaudella oli jossain vaiheessa kyllä, naurahtaa puolustaja, ja viittaa viime kaudella Jokipojissa pelanneisiin yhteistyöseura Dinamo Riian Martins Jakovlevsiin ja Vitalis Pavlovsiin.
Tavoitteet korkealla
Lehikoinen uskoo, että Jokipojilla on mahdollisuudet olla tulevalla kaudella mitalipeleissä ja miksei jopa tavoittelemassa myös sitä kirkkainta mitalia.
- Viime vuosia kun katsoo, on Jokipojat ollut useasti mitalipeleissä ja sinne edelleen tähdätään.
Harjoitusottelut sujuivat Jokipojilta hyvin, sillä ainut varsinaisen peliajan tappio tuli Savonlinnan SaPKoa vastaan kotikentällä. Siltikään Lehikoinen ei pysty erittelemään joukkueen vahvuuksia tai heikkouksia.
- Vielä on vaikea sanoa, sillä vaihtuvuutta on ollut viime vuoden joukkueeseen verrattuna paljon. Sitä on ollut useampanakin vuotena, kun osa pelaajista on lähtenyt parempaan sarjaan. Totta kai se hetken kestää ennen kuin joukkue hitsautuu, mutta on meillä ollut jo hyviä eriä ja jaksoja harjoituspeleissä ja treeneissä.
- Vaihtelevasti ne harjoitusottelut ovat menneet. Yhdessä vaiheessa oli tiukka rutistus, kun oli neljään päivään kolme ottelua. Se näkyi siinä, ettei pystytty pelaamaan tasaisesti, vielä kun samalla kokoonpanolla pelattiin. Mutta hyvään suuntaan ollaan menossa, analysoi Lehikoinen.
Viime kaudella Jokipoikia vaivasi usean ottelun sisällä ailahtelevuus. Yhtenä syynä tähän oli loukkaantumisten suuri määrä.
- Ailahtelevuuteen lääkkeenä on tietysti se, että pitää keskittyä koko ajan. Toivottavasti myös pysyisi porukka terveenä, ja pystyisimme samoilla pelaajilla menemään, jatkaa puolustaja.
Kun puhe siirtyy joukkueen yksilöihin, haluaa puolustaja nostaa esiin yhden nimen:
- Mikael Ruohomaa tuli nyt takaisin Jokipoikiin. Hänellä oli viime kausi vaikea, mutta mies on osoittanut niin treeneissä kuin peleissä, että on sarjan parhaita pelaajia. Hän on hyvin treenannut ja oppinut mitä on olla ammattilainen. Jotain suurta pitää tapahtua, ettei hän olisi sarjan parhaita.
"Tykkään pelata fyysisesti"
Lehikoinen on tunnettu pelaajana, joka taklaa useasti, eivätkä miehen taklaukset ole sieltä heikoimmasta päästä.
- Kyllä minä tykkään pelata fyysisesti, koska silloin pysyn pelissä paremmin mukana, tiivistää joensuulainen.
Viime kaudella kovien taklausten joukkoon kuului myös Mikko Alikosken päähän osunut taklaus (ajassa 5.03), josta Lehikoiselle tuomittiin pelirangaistus ja kolmen ottelun pelikielto. Lehikoinen vakavoituu, kun tilanteesta kysyy tarkemmin.
- Nuo tilanteet tulevat nopeasti, ja kaiken lisäksi sattui vielä olemaan hyvä kaveri, kenet ajoin. Näitä tilanteita vain sattuu, ja se tilanne kyllä harmitti.
Kovat otteet kaukalossa vaativat veronsa. Puolustaja paljastaakin, että viime kausi tuli vedettyä osittain loukkaantuneena.
- Viime kausi oli itsellä aika rikkonainen. Aina totta kai toivoo, että suhteellisen ehjänä pystyisi pelaamaan. Pelasin viime kaudesta pitkän pätkän vamman kanssa, ja käsikin murtui jossain vaiheessa, paljastaa Lehikoinen.
- Alkukaudesta joukkueellakin oli vaikeaa, ja silloin kun alkoi tuntua, että hyvin pääsi peliin sisään, niin murtui käsi. Samalla tavalla kävi kuin muullakin joukkueella, eli loukkaantumiset sotkivat runkosarjaa.
Pudotuspeleihin Jokipojat sai tyhjennettyä sairastupaansa, mutta Lehikoista pikkuvaivat edelleen vaivasivat.
- Pudotuspeleissä pelasin edelleenkin loukkaantuneena, ja kauden jälkeen kävin "korjauksessa". Pudotuspeleistä jäi mieleen varsinkin Sport-sarja. Vähän meni ehkä mehut niihin koitoksiin, sillä se oli kova ja fyysinen sarja. Jukureita ei sitten saatu enää haastettua tarpeeksi hyvin.
Tavoitteena kiekollisempi rooli
Viime kaudella Lehikoinen pelasi pääasiassa Mestiksen parhaimpiin kiekollisiin puolustajiin lukeutuneen Matti Näätäsen kanssa, joka siirtyi täksi kaudeksi Saksaan. Omaa rooliaan puolustajana Lehikoinen pohtii monipuolisesti.
- Koitan myös kiekollisessa roolissa ottaa vastuuta, ja kun ylivoimaa pelaa, niin totta kai pitää ottaa roolia. Fyysistä peliä en halua kuitenkaan unohtaa.
Kehityskohteita pelaajana puolustaja löytää joka puolelta.
- Parannettavaa on varmaan ihan kaikessa, ja tasaisemmin pitäisi pystyä korkealla tasolla pelaamaan. Itse en ainakaan ole tyytyväinen peliotteideni tasaisuuteen.
Harjoitusotteluissa Lehikoinen on pelannut viime kaudella Ranskassa kiekkoilleen Miro Rahkolan kanssa. Uuden pakkiparin kanssa pelaaminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
- Puhumme paljon keskenämme, mutta se ottaa aikansa, ennen kuin yhteispeli sujuu toivotulla tavalla. Vielä ainakaan ei ole ongelmia ilmennyt. Puolustusvastuu on jaettu tasaisesti, kuvailee Lehikoinen.
Liigan ja Tšekin kautta takaisin Joensuuhun
Jokipoikien juniorikoulun käynyt puolustaja harrasti nuorempana myös muita lajeja jääkiekon ohella.
- 8-vuotiaana aloitin kiekon pelaamisen joukkueessa, ja pikkuhiljaa jääkiekko valikoitui päälajiksi. 15-vuotiaaksi asti pelasin pesäpalloa, ja yhden kesän pelasin jalkapalloa, mutta se ei ollut minun lajini, valottaa Lehikoinen nuoruuttaan.
Lehikoinen oli 17-vuotiaana osana sitä joukkuetta, joka oli nostamassa Jokipoikia Suomi-sarjasta takaisin Mestikseen.
- Muistan, että silloin oli joukkueessa kokeneita miehiä rinnalla, muun muassa Arttu Käyhkö ja Miika Haapala. Muistan ne pelit aika hyvin. Tietysti silloin jännitti pelata, mutta helppo oli mukana mennä. Se oli kova porukka Suomi-sarjaan.
Seuraavalla kaudella Lehikoinen oli osa Jokipoikien Mestis-joukkuetta. Mestis-tasolla nuorena pelaaminen oli Lehikoiselle sitä aikaa, jolloin realisoitui, että kiekosta voi tulla enemmänkin kuin pelkkä harrastus.
- Silloin sitä rupesi miettimään, että ehkä tästä jonnekin on mahdollisuus päästä.
Ensimmäinen kausi Mestiksessä meni vielä pienemmässä roolissa, mutta seuraavaksi kaudeksi rooli vakiintui.
- Harppaus onnistui hyvin Mestis-tasolle, kun pääsi pelaamaan enemmän. Silloin tuli pelejä myös junnumaajoukkueessa, ja oli totta kai hienoa pukea leijonapaita päälle, muistelee Lehikoinen.
Seuraavaksi kaudeksi Lehikoinen suuntasi Lukon organisaatioon, jossa ensimmäinen kausi meni pääasiassa A-junioreiden liigaa pelatessa. Sen jälkeen pelejä tuli Lukon liigaringissä kahden kauden aikana 106 kappaletta.
- Toisena Rauman vuonna pääsin paremmin mukaan. Ensimmäisen pelin olin katsomossa, ja sen jälkeen pääsin pelaamaan. Varsinkin se kausi oli hyvä.
Liigan ja Mestiksen erot ovat Lehikoisen mielestä jokaisella pelin osa-alueella.
- Liigassa on yksinkertaisesti parempia pelaajia, pelaajat ovat kokonaisvaltaisesti parempia kaikilla osa-alueilla, summaa 130 liigamatsia pelannut puolustaja.
Lopulta Lehikoisen rooli Lukossa pienentyi ja hän siirtyi peliajan perässä Tšekin liigan Mlada Boleslaviin kahden kauden ajaksi. Paikallinen liiga eroaa kotimaisista sarjoista jonkin verran.
- Siellä peli ei ole niin kontrolloitua eikä niin vauhdikasta ainakaan runkosarjan osalta. Siellä on paljon vanhoja NHL-pelaajia, joten taitoa siellä on. Sielläkin ensimmäinen vuoteni oli pelillisesti parempi.
- Se oli hieno sarja pelata. Tykkäsin pelata ja viihdyin hyvin siellä. Siellä ei tosin niin hyvin tiettyjä asioita hoideta kuin Suomessa, mutta ne ovat kulttuurieroja. Joka tapauksessa tyytyväinen olin siellä ollessani, tuumaa Lehikoinen.
Ulkomaiden kiertelyn jälkeen puolustaja oli ilman pelipaikkaa, mutta harjoittelupaikka löytyi kasvattiseurasta.
- Tšekin kausien jälkeen olin kuitenkin seitsemän kuukautta ilman sopimusta. Toisaalta ajoitus oli hyvä, koska tytär oli syntynyt kauden jälkeen, ja oli tavallaan hyvä, että sai olla kotonakin.
- Tietysti vähän stressasin, mihin lähteä, eikä sitten ihan mihin tahansa halunnut mennä pelaamaan. Pelasin syksyllä ottelukohtaisella sopimuksella Jokipojissa kymmenkunta peliä, ja mukavaa oli jälleen päästä pelaamaan.
Loppukaudesta Lehikoinen kiekkoili Liigassa niin Raumalla kuin Hämeenlinnassakin. Viime kaudeksi tehty sopimus Jokipoikiin oli lopulta helppo päätös.
- Jokipojat oli selkeä valinta siinä vaiheessa, kun liigasta ei pelipaikkaa löytynyt. Täältä vaimo sai töitä, ja ulkomaille en halunnut lähteä niin sanotusti huonoon sarjaan pelaamaan.
Jokipojat on viime kausina totuttu näkemään uutisotsikoissa myös talousongelmiensa takia. Nämä kaukalon ulkopuoliset asiat eivät Lehikoisen mielestä vaikuta juurikaan pelaajien keskittymiseen.
- Aika vähän tulee noihin asioihin keskityttyä, ja meitä pidetään hyvin ajan tasalla. Enemmän se huolestuttaa ulkopuolisia. Se on tietysti huono asia, että joskus on asioita hoidettu huonosti.
Valmennus kotikaupungissa miellyttää
Lehikoinen on uransa aikana ehtinyt pelaamaan monenlaisten valmentajien alaisuudessa. Nykyisen valmennuksen alaisuudessa Lehikoinen on viihtynyt.
- Olen tykännyt täällä Mikko Haapakosken ja Jouni Variksen tyylistä, ja Harri Yrttiaho on hyvä fysiikkapuolella. Siinä on hyvä paketti, listaa puolustaja.
- Fysiikkavalmennus on todella iso asia ja siihen panostetaan täällä paljon. Itse olen ollut todella tyytyväinen. Yrttiaho tekee todella paljon töitä ja auttaa hyvin myös vammojen hoidossa. Hänen panoksensa jättää Haapakoskelle ja Varikselle enemmän aikaa keskittyä pelilliseen puoleen, kuvailee Lehikoinen.
Päävalmentaja Haapakoski on entinen puolustaja, jonka vinkit ovat Lehikoiselle mieluisia.
- Puolustamisessa samat perusperiaatteet ovat edelleen voimassa kuin Mikon peliaikoina. Valmennus antaa pelaamiseen tiettyjä raameja, mutta luovuudelle on oltava tilaa, koska luovia pelaajia on joukkueessa paljon. Robottikiekkoa ei voi tässä joukkueessa peluuttaa.
Tulevaisuudessa Lehikoinen haluaa pelata mahdollisimman korkealla sarjatasolla.
- Liiga ja ulkomaat edelleen kiinnostavat. Joensuussa pelaaminen on vaihtoehto, kun olen täältä kotoisinkin. Jokipoikien riveissä olisi totta kai hienoa nousta Liigaan ja tietysti tällä kaudella sarjaa lähdetään voittamaan.
- Haluan pelata mahdollisimman korkealla sarjatasolla, vaikkapa pienemmässä roolissa, ja sitä kautta sitten saada suuremman roolin.
Jutun loppuun Lehikoinen haluaa lähettää monien muiden pelaajien tavoin terveisiä kiekkoyleisölle.
- Toivotaan, että porukkaa tulisi hallille, sillä se on pelaajille iso voimavara. Erityisesti runkosarjaan toivoisin paremmin porukkaa mukaan.
Se jää nähtäväksi, miten Lehikoinen ja koko ärjylauma menestyy, sillä joensuulainen kiekkoyleisö on tunnetusti menestyshullua, ja yleisömäärät kulkevat joukkueen menestyksen kanssa käsi kädessä.