"Langanlaihan kaksimetrisen" matka koirankopista sankariksi

KHL / Haastattelu
Mikko Koskinen selätti Pietarin paineet.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
Mikko Koskisen ura on edennyt pannukakkutyylistä kohti nykyistä varmaa suorittamista, jolla voitettiin KHL:n Gagarin Cup. Koskiselle läheiset kiekkoihmiset kertoivat, miltä matka on näyttänyt.

KHL:n mestaruusparaatissa Pietarissa oli lähes 200 000 fania, ja yksi juhlituimmista oli suomalainen maalivahti. Mikko Koskinen sai tuoda Gagarin Cupin Suomeen näytille, ja mediakin kutsuttiin mukaan. Aamupäivällä Koskinen vietti pari tuntia Leppävaaran jäällä junioreiden kanssa, ja iltapäivällä järjestettiin lehdistötilaisuus Kirkkonummella. 

Paikalle oli kutsuttu liuta Koskisen entisiä pelikavereita ja kaksi valmentajaa, jotka mies erityisesti tahtoi paikalle - Jyrki Aho ja Petri Matikainen

- Kun näin ensi kertaa "Kossun" pelaavan, käytin hänen torjuntatyylistään termiä pannukakku. Siinä vaiheessa hänellä oli vielä vähän ongelmia voiman kanssa, ja ihmettelin, miten ihminen voikin mennä niin kasaan kuin Koskinen tuohon aikaan maalinedustahässäköissä, Aho muisteli.

Oli Koskisen pelissä onneksi jo jotain hyvääkin tuolloin.

- Toinen puoli oli siinä, että tuo jätkä pelasi parhaat pelinsä jo tuolloin silloin, kun sillä oli merkitystä. Mutta pannukakku jäi ensimmäisenä mieleen enkä ajatellut, että tuosta maalivahtia tulisi. Mutta katsotaan, jos siitä joskus tulisi, Aho jatkoi.

Matikaisen koulutus tuotti tulosta

Koskisen uran kannalta merkittävä käänne tapahtui keväällä 2008, kun Bluesilla tuli tarve maalivahdille. Marko Torenius, Koskisen apuna SKA:n maalivahtivalmentajana tällä kaudella toiminut mies, oli tuolloin espoolaisseurassa samoissa hommissa.

- Kävin katsomassa A-junnujen Mestistä tuona keväänä ja mieleeni jäi, että Koskinen oli hyvän näköinen ja kokoinen kaveri. Pyysimme hänet Bluesin toimistolle ja päätimme Matikaisen Petrin kanssa ottaa miehen mukaan kesärinkiin.

Minä kysyin, että mitä helvettiä sinä nyt olet tehnyt.

Matikainen ei ihastunut Koskisen olemukseen ensisilmäyksellä.

- Torenius toi siihen langanlaihan kaksimetrisen kaverin ja sanoi, että tässä on meidän uusi maalivahti. Minä kysyin, että mitä helvettiä sinä nyt olet tehnyt. Katselin sitä touhua hetken ja sitten menimme jäälle, ja Koskinen olikin täysi tiikeri.

Nuori Koskinen joutui kuitenkin kovaan testiin.

- Alkuun pidin häntä tietoisesti koirankopissa ja testasin kanttia. Laitoin paskamaisiin paikkoihin, kun halusin opettaa: esimerkiksi täyteen halliin Jokereita vastaan kun heillä oli kova joukkue. Menin Koskisen luokse ja sanoin, että tänään ei muuten mene yksikään kumi sisään. Hän vastasi, että okei, ei mene sitten. Ja ei mennyt! Siinä on voittamisen halua, siihen minä ihastuin, Matikainen muistelee.

SKA:n maalivahtiongelman ratkaisu: Suomi

Hypätään nykypäivään. Koskinen keräsi kannuksia maalivahtina vuosien varrella, ja kesken kauden 2014-15 tuli puhelinsoitto Roman Rotenbergilta, SKA:n varapresidentiltä. Koskinen tarttui tilaisuuteen voittaa jotain isoa suurseuran kanssa, ja tarinalla oli lopulta onnellinen loppu. Myös Rotenberg oli saapunut Kirkkonummelle Koskisen juhlaan.

- Kuten tiedämme, SKA:lla on ollut monta kautta ongelmia maalivahtien kanssa. Oli tärkeää löytää henkilö, joka kestää ne paineet ja on valmis isoihin asioihin. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta aloin miettiä, että pitäisi katsoa suomalaisvahtia. Meillä ei ollut ikinä ollut sellaista, vaikka tiedetään, miten hyviä he ovat.

Huomasin heti, että Mikolla on voittajan luonne.

Rotenberg katsasti suomalaistarjonnan ja päätti soittaa Koskiselle.

- Huomasin heti, että Mikolla on voittajan luonne. Se oli ehkä kauden tärkein siirto meille ja avain voittoon. Kaikki tietävät, miten tärkeä maalivahdin rooli on. Tulos kertoo puolestaan, Rotenberg summasi.

Tulos oli mestaruus. Koskinen kuvaa, kuinka palaset loksahtelivat paikalleen. 

- Runkosarjassa meillä oli vaikeuksia, mutta pudotuspeleissä päätimme, että homma muuttuu. Olimme konferenssifinaaleissa vaikeassa tilanteessa, 3-0-tappiolla, mutta kun saimme yhden voiton, minusta tuntui, että nyt tämä kääntyi. Finaalisarjassa tuntui, että olimme todella paljon Kazania parempia. Voitto tuli hyvin kotiin.

Venäläinen tapa juhlistaa miellytti Koskista.

- Oli upeaa voittaa ensi kertaa jotain suurta ja hienoa, ja erityisesti SKA:n kanssa. Kun järjestetään tuollaiset juhlat, niin ei voi muuta kuin nauttia.

Mutta millaiset ne lähes 200 000 osallistujaa keränneet venäläiset torijuhlat sitten olivat? Torenius kertoo.

- Paraatikulkue kulki läpi pääkatu Nevski Prospektin palatsiaukiolle, ja se koko kolmen kilometrin matka oli aivan täynnä ihmisiä. Se oli vaikuttava näky, ja kannustusta kuului. Tunteet olivat pinnassa, kun näki miten monia liikutti. Saimme mestaruussormukset, ja venäläiset huippuartistit esiintyivät. En tiedä, voiko vastaavaa kokea enää, mutta olisi hienoa kokea se uudestaan!

Tilaisuuden lopussa Koskinen, Rotenberg ja paikalle saapuneet Koskisen kaverit veivät Gagarin Cupin saunomaan ja uimaan mereen. Koskinen jatkaa ensi kaudellakin Pietarissa, ja tavoite on uittaa pystiä myös tulevana kesänä.

» Lähetä palautetta toimitukselle