Petri Lammassaaren liigaura lähti käyntiin juurikin Raumalla yhdeksän vuotta sitten. Hän palasi Raumalle hyvillä mielin. Varsinkin, kun voittomaalikisassa irtosi vaasalaisille lisäpiste.
- Oli hyvä peli, oltiin jopa hieman niskan päällä ja ei olisi ollut välttämättä suuri vääryys, jos oltaisiin jonkun pompun kautta saatu kolme pistettä, tiivisti Lammassaari itse ottelun kulun.
Pari vuotta sitten oli tilanne vielä hyvinkin toinen. Pelaamaan ei päässyt ja varsinkin Blues-aikoina loukkaantumisia oli runsaasti. KalPan paidassa hyökkääjä palasi Liigaan kaudella 2012-13 vierailtuaan ensin Mestiksessä SaPKon riveissä. Lammassaari ei kuitenkaan silloin vielä ollut valmis liigavauhtiin. Ainakaan siten, että olisi tuottanut joukkueelleen merkittävää hyötyä tehopisteiden osalta.
- Se oli pitkälti selviytymistä.
Vaikka loukkaantumisia oli, pelaaminen vahvuuksilla ei sujunut ja muutenkin oli hankalaa, ei "Lamppu" koskaan miettinyt vakavasti hokkarien lyömistä naulaan ja muiden kamppeiden viemistä kirpputorille.
- En missään vaiheessa miettinyt asiaa. Halusin katsoa tämän kortin niin kauan kuin suinkin mahdollista.
Helsingin ja Grazin kautta Vaasaan
Lammassaaren paluu pelaajaksi, joka hän joskus oli, alkoi kesällä Helsingistä. Hän treenasi Ruoholahdessa muunmuassa suomalaisten NHL-pelaajien ja muiden työttömien suomalaiskiekkoilijoiden kanssa.
- Siellä pääsi treenaamaan Bluesista tutun valmentajan, entisen pikaluistelijan Esa Puolakan opeissa. Mikä tärkeintä, sitä oppi nauttimaan jääkiekosta uudelleen.
Lopullinen intohimo löytyi suomalaiselta kantilta hyvinkin eksoottisesta paikasta, kun Bluesista tutun valmentajan Petri Matikaisen suosituksesta hyökkääjä päätti lähteä Itävaltaan. Joukkueeksi valikoitui Graz 99ers.
Jonkinlainen kulttuurishokki odotti kuitenkin Grazissa. Suomalaisesta, tarkkaan punnitusta ja säännöstellystä harjoittelun ja levon sekoituksesta ei ollut tietoakaan.
- En ole harjoitellut missään niin paljon, kuin siellä. Siellä mentiin vanhaan venäläiseen tyyliin. Ei huilattu kyllä yhtään.
- Kahta peliä viikkoon, maanantai ainut vapaapäivä ja muuten mentiin reippaita puolentoista tunnin jäitä. Tavallaan sekin oli hyvä, ettei ollut mitään läpsyttelyä. Kovaa sai paiskia sielläkin hommia.
Löytää Lammassaari myös jotain positiivista ajasta Itävallassa.
- Meillä oli hyvä joukkue. Tykkäsin niistä jätkistä. Ne teki hemmetisti hommia. Ei siellä kukaan helpolla päässyt. Itse asiassa aika nuori joukkue ja se oli ihan kivaa aikaa kuitenkin.
Pelillisesti isoin ero löytyy myöskin ilman suurempia hakemisia. Vaikka ison pohjois-amerikkalaisen pelaaja-aineksen myötä fyysinen kamppaileminen on kovaa, maalin edustalle oli yllättävän helppo päästä.
- Maalipaikoille pääsi helpommin, kun täällä saa tehdä kovan työn jokaisen maalipaikan eteen, toteaa Lammassaari
Kahdeksi kuukaudeksi solmittu sopimus umpeutui ja Eurajoelta kotoisin oleva väkkärä suuntasi katseensa kotimaahansa. Lopulta tarjous tuli isossa ahdingossa ja maalinteon kanssa tuskailleesta Vaasan Sportista. Sopimukseen pääseminen ei mahdottoman paljon aikaa vienyt.
- Ei tarvinnut miettiä. Hyviä jätkiä, painetaan hommia ja eteenpäin mennään kokoajan.
- On ollut helppo hypätä mukaan. Positiivinen henki ja tekemisen meininki, hymyilee Lammassaari, samalla vilkuillen voiton myötä musiikkia pauhaavaan Sportin pukuhuoneeseen.
