Lokakuussa kovinkaan moni ei varmasti uskonut, että Blues voisi selvitä suoraan puolivälieriin. Vielä kuun puolivälissä Blues oli sarjajumbona. Sen jälkeen alkoi kuitenkin nousu, jonka aikana joukkue otti kymmenestä pelistä kahdeksan voittoa häviten vain Kärpille. Meno tasaantui loppua kohden, mutta kuudes sija ylitti ennakko-odotukset.
− Aikansa se otti, että joukkue sisäisti uudet kuviot. Lähtö ei ollut paras mahdollinen, mutta täytyy olla tosi tyytyväinen että loppusijoitus oli kuudes. Se oli erinomainen suoritus joukkueelta, puolustaja Arto Laatikainen toteaa.
Laatikainen ei näe viikon mittaisella pelitauolla olevan suurta merkitystä pudotuspelejä ajatellen.
− On se varmaan hyvä, mutta Pelicans ja HPK:kin selvisivät vähällä. Jos siellä olisi mennyt kolmeen peliin, niin ehkä pitkässä juoksussa olisi voinut vaikuttaa. Kaikista tärkeintä kuitenkin se, että ollaan pleijareissa.
Laatikainen on pelannut aikuisten tasolla pudotuspelejä jo vuodesta 1999 alkaen. Väliin on jäänyt muutama vuosi: 2001, 2005 ja 2013 Blues ei päässyt pudotuspeleihin. Vuoden 2004 pelit jäivät pelaamatta loukkaantumisen vuoksi. Vuonna 2011 Laatikainen ehti ennen loukkaantumistaan pelata kaksi ottelua Ruotsin Kvalserieniä.
− Jokainen pelaaja syttyy ja nämä ovat se juttu jääkiekossa. Näitä pelejä jokainen pelaaja haluaa pelata. Aurinko paistaa ja otteet kovenevat.
− Mitä enemmän ikää tulee, tajuaa että nämä ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia.
Laatikainen on kahdesti juhlinut mestaruutta kauden päätteeksi. Hän kuuluu siihen joukkoon, jolla on uraltaan sekä Ruotsin että Suomen mestaruus. Färjestad voitti Ruotsin mestaruuden vuonna 2009 ja Suomen mestaruus irtosi kolme vuotta myöhemmin JYPissä.
− Ne olivat sellaisia unelmia, mitä halusi urallaan saavuttaa. Olen onnellinen, että sain olla niissä joukkueissa mukana. Se fiilis, mikä sen jälkeen on, ja joukkueen kanssa kuljettu matka on se juttu. Niihin ei ikinä kyllästy, sitä haluaa aina lisää.
− Yhteiset kokemukset tiivistävät niin paljon, siinä ihmissuhteet lähenevät ja ne asiat muistaa lopun elämäänsä.
Mestaruuteen vaaditaan puolivälieristä eteenpäin 12 voittoa, joten helpolla se ei irtoa koskaan.
− Kyllä sen on silloin ansainnut, ei sattumalle jää silloin sijaa, kun tällä systeemillä mennään.
Sekä Lukon että Bluesin joukkueissa on paljon pelaajia, jotka ovat mestaruuksia voittaneet. Sille Laatikainen ei anna kuitenkaan suurta arvoa ottelusarjaa ajatellen.
− Kokemuksia mestaruuksista voi ammentaa, mutta ei niitä mietitä kaukalossa.
Kokeneita joukkuetta voisi ulkopuolisen silmin pitää hyvinä pudotuspelijoukkueina, mutta Laatikainen on hieman toista mieltä.
− Jokainen kausi on erilainen. Ei pelien määrä pudotuspeleissä vaikuta siihen, onko joukkue siellä hyvä vai ei.
Puolivälierävastustajana Bluesilla on Lukko. Laatikainen ei ole Lukkoa pudotuspeleissä aikaisemmin kohdannut. Minkälainen joukkue Lukko sitten on Blues-pelaajan silmin?
− Erittäin työteliäs ja tiivis, melko kurinalainen. Ei missään nimessä helppo vastus, mutta ei tässä vaiheessa pidä ollakaan. Kahdeksan joukkuetta jäljellä, kaikki ovat paikkansa
ansainneet.
Kuvaus joukkueesta voisi hyvin sopia myös Bluesiin. Myös Laatikainen näkee sen.
− Kauden mittaankin ollut pelejä, ja kieltämättä samantyylisistä joukkueista on kyse. Päävalmentajilla varmaan osansa siihen, kun heillä on yhteistä historiaa. Ei kuitenkaan lähdetä vertailemaan, tärkeintä on keskittyä omiin suorituksiin.
Joukkueiden pelityylit tietäen, maalijuhlia ei ottelusarjasta odoteta.
− En ole ennustaja, mutta näin voisi kuvitella.
Joukkueiden kohtaamiset herättivät monenlaisia tunteita runkosarjassa. Kuumimmillaan käytiin joulukuussa Raumalla.
− Aina sellaisia välillä tulee. Tunnetta pitää olla pelissä ja pudotuspeleissä sitä on vielä enemmän. Ei siellä mitään ihmeellistä tapahtunut.