Mestis ja Kouvola eivät ole ehkä niitä kaikkein kirkkaimpia valoja, joissa jääkiekkoilija haluaisi pelata. Pauli Levokarin toi kuitenkin Kouvolaan se, että puolustaja halusi peliaikaa ja KooKoo puolustajan. Perhetilanne oli myös yksi syy, vaikka itse pelikin on maittanut, eikä organisaatiossakaan ole ollut valittamista.
− Kävin Kouvolassa jo ennen kauden alkua vähän treenaamassa. Viime kausi oli vähän huono, eikä ollut oikein muutakaan, mikä olisi kiinnostanut. Kyllähän täällä on homma toiminut. Ja tietenkin se, että saa olla lähellä kotia, avaa Levokari tilannettaan.
Levokari on pelannut SM-liigaa lähes viisisataa ottelua. Erot Mestiksen ja Liigan välillä eivät kuitenkaan ole mullistavia.
− Täällä sattuu vähän enemmän sellaisia ihmeellisyyksiä, mitä ei välttämättä Liigassa näe. Liigassa jätkät ovat hieman valmiimpia, valoittaa kivitalon kokoinen puolustaja sarjatasojen eroja.
Pauli Levokari pelasi vuoden 2013 toiseksi viimeisessä kotiottelussa HCK:ta vastaan lähes kaksikymmentä vuotta itseään nuoremman Tuukka Laakson puolustajaparina. Laakso ei ollut edes syntynyt, kun Levokari pelasi jo Ässien B-junioreissa. Laakson pelaamisesta ei kuitenkaan löytynyt nokan koputtamista.
− Eihän siinä, Tuukkahan syötti maalinkin. Pelejä vaan lisää niin sieltähän se lähtee, kehaisee Levokari nuorempaansa.
Sananen ulkomailta ja tulevaisuudesta
Pauli Levokari on nähnyt sekä Pohjois-Amerikan, Tanskan että Kazakstanin jääkiekkokulttuuria. Tällä kaudella Levokaria on edustanut Tanskassa SønderjyskEn ja Kazakstanissa Arystan Temirtaun riveissä.
− Tanskassa taisteltiin Continental Cupista. Menin sinne viikkoa aiemmin, pelasin yhden runkosarjapelinkin ja yhteensä kolme peliä kolmeen päivään. Kazakstan oli kovempi paikka. Siellä se peli ei oikein lähtenyt kulkemaan ja lopulta seura ilmoitti, että enää ei ole tarvetta, Levokari avaa.
− Se on kova paikka ja siellä pelataan hyvin venäläistyyppistä kiekkoa. Haetaan kovilla vauhdeilla ja alhaalta, ei niin paljon sitä stop and go-meininkiä.
Pauli Levokari ei ole enää nuori mies, mutta ei vielä mikään ikäloppukaan. Haaveita esimerkiksi Liigassa pelaamisesta ei ole vielä kuopattu.
− Totta kai tavoitteita pitää olla. Onhan se selvä, että parhaalla mahdollisessa tasolla haluaa vielä pelata ja se ajaa eteenpäin. Viime kausi oli tosi huono ja alkukaudellakin seuroja tuli käytyä läpi. Nyt halusin päästä pelaamaan mahdollisimman isoon rooliin. Siitä kuitenkin nauttii ja hyvin pelaamalla tulee mahdollisuuksia muuallekin, päättää Levokari.
