Kiemurat SM-liigan uuden yleissopimuksen takana

LIIGA / Haastattelu
SM-liiga ja Pelaajayhdistys solmivat pitkällisen kädenväännön jälkeen uuden yleissopimuksen. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Jarmo Saarela haikailee tulevaisuudessa sovittavan varsinaisesta työehtosopimuksesta. Saivatko pelaajat tahtonsa läpi vai onnistuiko työnantaja pitämään kiinni neuvotteluasetelmistaan?

Suomen Jääkiekkoilijat r.y. edustaa SM-liigan pelaajia työntekijätahona neuvotteluissa Jääkiekon SM-liigan kanssa. Osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen uudesta yleissopimuksesta, jonka taustoja SJRY:n toiminnanjohtaja Jarmo Saarela suostui valottamaan Jatkoajalle.

Edellinen yleissopimus umpeutui jo edellisen pelikauden jälkeen, mutta SM-liiga ja Pelaajayhdistys eivät päässeet sopimukseen kuin vasta nyt tammikuun 2010 lopussa. SJRY:n johtajana Saarela oli päävastuussa pelaajia edustamisesta neuvotteluissa SM-liigan kanssa. Saarela vakuuttaa pelaajien olevan tyytyväisiä tavoitteidensa saavuttamiseen, vaikka vielä monissa asioissa jouduttiinkin tekemään myönnytyksiä.

Uusi laki muotoili vakuutuskysymyksen uusiksi

Isoin myllerrys Jääkiekon SM-liigan ja SJRY:n välillä oli pelaajien eläke- ja tapaturmavakuutuksista. Vakuutusmaksut ovat välillä vieneet yllättävänkin suuren osan seurojen kulubudjeteista, kun vakuutusyhtiöiden maksut ovat nousseet vuosi vuodelta.

Eduskunnan uusi hyväksymä laki urheilijaturvasta muutti tilannetta merkittävästi, kun lain vaatima vakuutuksien taso on aiempaa pienempi. Pelaajayhdistyksen Saarelan mukaan pelaajat olivat valmiita pitämään maksuosuutensa ennallaan, jotta heidän vakuutusturvansa taso pysyisi ennallaan.

– Uusi voimaan tullut laki huononsi pelaajien vakuutusturvaa merkittävästi. Heikennyksiä kompensoidaan osin sillä, että olemme sopineet SM-liigan kanssa, että vakuutussopimukseen sisällytetään lain tason ylittäviä kohtia.

– Pelaajat osallistuvat vakuutuskustannuksiin, koska vakuutussopimuksessa on lain vaatimuksien ylittäviä elementtejä. Pelaajat olivat suostuvaisia osallistumaan tähän omalla osuudellaan.

Pelaajat olivat edellisessä yleissopimuksessa velvollisia maksamaan kaksi prosenttia palkastaan seuroille kattamaan omia vakuutusmaksujaan. Maksuosuus pysyy ennallaan, mutta helpotuksia on tiedossa sekä suuri- että matalapalkkaisille pelaajille.

– Kyseessä on, kuten termikin kertoo, työnantajamaksu, joten työntekijällä ei olisi mitään velvollisuutta maksaa siitä osuutta. Mutta SM-liiga on IF:n kanssa tehnyt vakuutussopimukset pelaajille, joiden korvaustaso ylittää lain vaatimukset, joten pelaajat olivat valmiita jotain tästä myös maksamaan.

Yli 100 000 euroa tienaavilta pelaajilta ei kuitenkaan peritä tuota kahta prosenttia kuin 100 000 euroon asti. Vastaavasti alle 9 600 euroa vuodessa saavien pelaajien palkasta seurat ottavat vain yhden prosentin osuuden vakuutuksien maksuihin.

– Idea tässä oli ihan periaatteellinen, koska yli 100 000 euroa tienaavat pelaajat eivät hyödy vakuutuksesta yhtään enempää. Laissa on määritelty tapaturmakorvaukset vain 100 000 euroon asti, joten tämän vuoksi pelaajan maksettava osuus on rajattu maksimissaan 2 000 euroon.

Turvaa loukkaantumistapauksissa

Toinen iso muutos uusien sopimuksien sisällössä koski pelaajien palkanmaksua tilanteissa, joissa pelaaja loukkaantuu, eikä kykene pelaamaan. Aiemman sopimuksen nojalla seuroilla oli velvollisuus maksaa pelaajalle palkkaa korkeintaan kyseisen kauden loppuun asti, vaikka pelaajalla olisi voimassa useamman kauden kattava sopimus.

faktaa

"Mikäli pelaajan loukkaantuminen on tapahtunut joukkueen ottelussa, harjoituksissa, ottelu- tai harjoitusmatkalla [...], työnantaja maksaa pelaajalle sovitut korvaukset täysimääräisesti kuluvan pelikauden loppuun.

Tämän lisäksi työnantaja maksaa useampivuotisen sopimuksen voimassa ollessa sovitut korvaukset täysimääräisesti loukkaantumista seuraavan pelikauden alusta lukien (1.5.) kuuden kuukauden ajan eli 31.10. asti [...]

[...] syys- ja lokakuulta maksetaan 50% kuukausipalkasta siltä osalta, joka ylittää vuosipalkan 100 000 euron kuukausittaisen jako-osuuden."

– Uusi yleissopimus takaa täyden palkanmaksun loukkaantumistilanteissa pidempään kaikille pelaajille. Ylikautisilla sopimuksilla pelaavat pelaajat saavat jatkossa seuralta palkkaa seuraavan kauden lokakuun loppuun asti.

– Tietysti joillain pelaajilla on jo nykyiselläänkin ollut pidemmissä sopimuksissaan neuvoteltuna takuupalkka koko sopimuskaudelle. Pelaajat joiden neuvotteluasema seuroihin nähden on ollut vahva, ovat voineet sopimukseen tällaisen ehdon vaatia.

SM-liigan suuripalkkaiset pelaajat, joilla ottajia on rivissä aina useampi seura, ovat jo nykyiselläänkin neuvotelleet itselleen merkittävästi paremmat ehdot. Heidän kohdallaan kolmivuotinen sopimus on aina ollut kolmivuotinen - tuli eteen sitten mitä tahansa. Heikommassa neuvotteluasemassa olleiden pelaajien kohdalla seurojen maksuvelvoite ei kuitenkaan ole tarjonnut työntekijöille kovinkaan turvallista asemaa.

– SM-liigan pelaajasopimuksen pohja on kaikille yhteinen, mutta tietysti jokaisen pelaajan kohdalla tehdään aina oma sopimuksensa, jossa voi olla silloin myös omia, pelaajan kannalta suotuisampia sopimusehtoja. Sen sijaan mallisopimuksen ehtoja ei voida alittaa.

Lisää lomaa

Pelaajille näkyvin ja heti tuntuvin muutos uudessa yleissopimuksessa on lisääntynyt kesäloma.

– Aiemmin pelaajien loma-aika ja omatoiminen harjoitteluaika oli viidestä seitsemään viikkoa ja uuden sopimuksen mukaisesti nuo lukemat ovat seitsemästä yhdeksään viikkoa, joten jokaiselle pelaajalle uusi sopimus tietää vähintään kaksi viikkoa lisää loma-aikaa.

– Kesän loma-ajan harjoittelujakso viedään läpi yhtäjaksoisena osuutena, ja tarkoituksena on, että kaikki seurat palaavat tämän jälkeen yhtäaikaisesti harjoituksiin elokuun ensimmäisenä päivänä.

Fanitkin saavat jatkossa totutella siihen, että kesän kuumimmilla helteillä ei pelaajia jäällä vielä nähdä. Jäähallien ovet pysyvät säpissä heinäkuun loppuun asti, eikä harjoitusotteluita järjestetä ennen elokuuta. Samalla muuttoluvan saa myös perinteikäs Rauman Pitsiturnaus.

– Joissain tapauksissa pelaajat ovat lähteneet Pitsiturnaukseen käytännössä lähes kokonaan ilman yhteisiä jääharjoituksia. Se on ollut aivan järjetöntä. Halusimme muutenkin rajoittaa harjoituspelien määrää ja ajankohtia.

Kaikille pelaajille ei kesälomakaudella kuitenkaan ole tiedossa kuuden viikon lomaa, vaan alle 26-vuotiaat ja alle 300 SM-liigaottelua pelanneet pelaajat saavat tyytyä neljän viikon vapaaseen. Junior-ikäisten pelaajien suurempi tarve yhteiselle, ohjatulle harjoittelulle on selvää, mutta eikö 24-vuotias pelaaja vielä muka kykene omatoimiseen kesäharjoitteluun?

– Olisivathan ne rajat voineet olla alemmatkin. Mikään ei kuitenkaan estä järjenkäyttöä valmentajien taholta. Vaikka pelaaja ei olisi vielä ikä- tai ottelurajaa täyttänytkään, voi pidempi omatoiminen harjoittelu silti olla yksittäiselle pelaajalle parempi vaihtoehto.

– Tästä aiheesta olemme keskustelleet muun muassa Jukka Jalosen ja Erkka Westerlundin kanssa. Asiaa on mietitty pitkään ja päädytty nyt tähän. Eriäviäkin mielipiteitä tietysti asiassa on ollut.

Uuden yleissopimuksen mukaan valmentaja voi marssittaa ryhmänsä takaisin jäälle kolmen viikon jälkeen kauden päättymisestä. Jonkun seuran kohdalla tämä saattaa olla perusteltuakin, mutta miten sen toukokuussa pelejään kenties jatkavan finalistijoukkueen kohdalla tai runkosarjaan tiensä maaliskuun puolivälissä päättävän seuran osalta?

– Eihän siinä saavuteta mitään. Tietysti seurojen tilanne on erilainen riippuen siitä missä vaiheessa kunkin kausi päättyy. Vaikka yleissopimuksessa on määritelty tältä osin aikarajoja kauden jälkeiseen lomaan ja harjoitteluun palaamiseen, ei se tarkoita, että valmentajien pitäisi viedä pelaajansa takaisin jäälle heti kun siihen sopimus tarjoaa mahdollisuuden.

Sopimus takaa pelaajille parempia lomaoikeuksia, mutta samalla se vie eteenpäin näkemystä siitä, että pelaajien omatoimisen harjoittelun painopiste nousee entistä suuremmaksi. Vapaus tuo pelaajille kannettavaksi vastuuta entistä enemmän – vastuuta jota aivan kaikki ammattilaispelaajatkaan eivät ole tähän asti pystyneet täysin kantamaan.

– Tahto ja suuntaus pelaajien ja pelaajayhdistyksen taholta on selvästi se, että kesällä harjoittelu olisi entistä omatoimisempaa. Se tuo tietysti pelaajille myös lisää vastuuta oman kuntonsa ylläpitämisestä ja harjoittelun toteuttamisesta.

– Tämä asettaa vaatimuksia myös seurojen ja valmentajien puolelle, jotta omatoimista harjoittelua voidaan suorittaa täytyy pelaajille olla mietittynä yksilökohtaisia harjoitusohjelmia.

– Joku valmentaja tietysti saattaa ajatella, että hän ainakin varmistaa taustansa, jos joukkueen harjoittelumäärät ovat suuret. ”Ainakin ollaan harjoiteltu pirun kovaa”.

Pienenä yksittäisenä kysymyksenä työntekijäosapuolta hiersivät myös joulun ja uudenvuoden ottelut ja harjoitukset. Saarela viittaa ääriesimerkkiin, joka sai pelaajayhdistykseen reagoimaan asiaan ja nostamaan sen esille uutta yleissopimusta koskeneissa neuvotteluissa.

– SaiPa järjesti harjoitukset joulupäivänä ja lähti matkustamaan sen jälkeen Kuopioon, jossa joukkue yöpyi ennen tapaninpäivän ottelua. Tilanne on erityisen vaikea pelaajille, joiden perhe on mahdollisesti eri paikkakunnalla kuin missä pelaaja itse.

SM-liigan ja pelaajayhdistyksen sopimus takaa jatkossa sen, että 23.-25.12. sekä 31.12.-1.1. päivinä ei harjoitella, pelata tai matkusteta otteluihin.

– Halusimme rauhoittaa nämä juhlapyhät, koska tällaiset tapaukset ovat nostattaneet paljon tunteita. Tällaisista yksittäisistä päivistä neuvotteleminen tuntui ehkä vähän pikkumaiselta, mutta se oli kuitenkin pelaajille ihan merkittävä asia.

Kohti työehtosopimusta

Neuvottelut SM-liigan ja pelaajayhdistyksen välillä johtivat nyt kolmivuotiseen uuteen sopimukseen. Sopimuksesta on neuvoteltukin jo pitkään, sillä edellinen yleissopimus ei varsinaisesti kata enää tätä nykyistä kuluvaa kautta.

SM-liiga irtisanoi aiemman yleissopimuksen jo lähes vuosi sitten, mutta ns. jälkivaikutuksen takia vanha sopimus säilyi uuden solmimiseen asti voimassa. Kun osapuolet viimein pääsivät sopuun uudesta sopimuksesta, kirjoitettiin se astumaan takautuvasti voimaan edellisen sopimuksen päättymisestä lähtien.

– Askel askeleelta näissä asioissa mennään eteenpäin. Monessa kohdin on vielä paljon vastustusta seurojen puolelta, mutta monessa asiassa meillä on myös yhteinen näkemys.

– Meillä oli pelaajayhdistyksessä selkeät näkökohdat asioihin ja yksimielisyys yhdistyksen sisällä tavoitteistamme neuvotteluissa.

– Jouduimme tietysti joissain kohdin tinkimään tavoitteistamme – kuten vastapuolikin omalta osaltaan.

Ainakin jollain tapaa pelaajayhdistyksen mielipiteitä jakanut asiakohta oli seurojen oikeus pidättää pelaajien palkkoja tapauksissa, joissa heille on määrätty vähintään kahden ottelun pelikielto. Vaikka sopimuskappale tietääkin joillekin pelaajille palkanmenetyksiä, ei Saarela ole kyseistä sakotusmahdollisuutta vastaan.

– Sakkokäytäntö pelikieltotapauksissa kaiversi ehkä joitakin yksittäisiä pelaajia. Kurinpidon osalta on kuitenkin menty viime vuosina selvästi eteenpäin. Jos ja kun kurinpito on SM-liigan taholta järjestetty oikein, en itse näe ongelmaa tällaisessa käytännössä.

– Pelaajan pitää kantaa vastuunsa. Jos pelaaja ei ole käytettävissä peleissä jonkun hölmön tempun takia, on vaikea perustella miksi seuran pitäisi silti hänelle maksaa palkkaa. Sopimuksessa on kerrottu, että seura saa näissä tapauksissa sakottaa pelaajaa, mutta se ei tietenkään tarkoita, että kaikissa tapauksissa näin olisi.

Työnantajan (SM-liiga) ja työntekijöiden (Pelaajayhdistys) välisistä yhteisistä asioista neuvoteltu sopimus kulkee ainakin vielä toistaiseksi ”Yleissopimuksen” nimellä, vaikka muilla aloilla yleisesti tällainen sopimus on lain mukainen työehtosopimus. Jos asia olisi Saarelasta kiinni, tilanne tältä osin muuttuu jatkossa.

Saarela haluaakin nostaa vielä yhden asian esille ja se on uuden yleissopimuksen kappale, jossa kerrotaan osapuolten selvittävän vuoden 2010 elokuuhun mennessä yleissopimuksen muuttamista jatkossa varsinaiseksi työehtosopimukseksi.

– Yleissopimuksen kohdan 8 asetan tavoitteeksi. Kun seuraavan kerran olemme neuvottelupöydän ääressä, keskustellaan silloin työehtosopimuksesta. Toivottavasti työnantajapuolikin näkee mitä mahdollisuuksia tämä tarjoaa.

– Taloustilanteen heikennyttyä oli otsikoissa puheita SM-liigapelaajien kollektiivisesta palkanalennuksesta. Nuo puheethan olivat työnantajan puolelta haihattelua niin kauan kuin työehtosopimusta ei ole olemassa.

– En tarkoita, että olisimme palkanalennuksiin suostuneet, mutta silloin edes teoriassa tällaisista kysymyksistä olisi työnantajan ja työntekijöiden mahdollista keskustella. Vastapainona työehtosopimuksessa määriteltäisiin mm. sellaiset kysymykset kuin vähimmäispalkka.

» Lähetä palautetta toimitukselle