Jokipoikien hyökkääjä Ilmari Pitkänen on kotoisin Viljakkalasta, joka on noin kahden tuhannen asukkaan kylä Tampereelta 40 kilometriä luoteeseen.
– Silloin oli suuri järkytys, kun muutettiin sieltä Helsingin Kallioon, jossa asuu varmaan 15 000 ihmistä kilometrin säteellä, naurahtaa Pitkänen.
Jokereissa ura alkoi jo pienenä. Kausi 2011-12 oli ensimmäinen, jolloin Pitkänen ei kuulunut helsinkiläisorganisaatioon millään lailla. Pitkäsen mukaan lähtö tutuista ympyröistä tuli tarpeeseen.
– Ensisijaisesti tulin peliajan ja vastuun perässä Joensuuhun. Jos olisin soittanut Vantaalle, voi olla, että sieltäkin olisi tullut pelipaikka. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi ehkä vähän muunkin kuin jääkiekon kautta päästä itsenäistymään, asuin Stadissa kuitenkin vielä kotona.
– Henkisesti ja itsenäistymisen kannalta on menty paljon eteenpäin. Nyt osaa pyykkiäkin pestä.
Päätös uusista ympyröistä oli muhinut Pitkäsen mielessä pitkään. Jatkosopimuksesta liigajoukkueen kanssa ei miehen mukaan edes oikein neuvoteltu.
– Ei siitä ollut hirveästi edes puhetta. Aika pitkälle oli ajatus se, että haluan pois saamaan enemmän peliaikaa. Kolme vuotta kun siinä oli, niin en oikein pystynyt ottamaan paikkaa eikä mulle sitä oikeastaan tarjottukaan.
Joensuu oli kaupunkina jo ennestään hieman tuttu, sillä Pitkäsellä on ollut sukulaisia joen kaupungissa.
– Kun tulin tänne ensimmäistä kertaa junalla ja ajettiin tuosta sillan yli, niin muistin, että olenhan mä täällä joskus käynyt. Olen tykännyt tosi paljon, enhän mä tänne muuten olisi toiseksi vuodeksi jäänyt. Joskus olen kuullut jonkun pienen vitsin skineistä, mutta eihän niitä ole näkynyt, naurahtaa Pitkänen.
22-vuotias hyökkääjä on yksi niistä monista helsinkiläiskiekkoilijoista, joiden kohtalo oli ravata liigaseuran, A-nuorten ja K-Vantaan väliä. ”Ipen” mukaan sahaaminen joukkueiden välillä oli turhauttavaa.
– Onhan se rankkaa. Edellisenä päivänä olet liigan aamujäillä, sitten sanotaan, että menet A:n peliin tai treeneihin. Seuraavana aamuna soitetaan, että lähde Vantaalle peliin. Vantaalta kun tulet yöllä himaan niin sulle tulee viesti, että olet ehkä liigajoukkueen kokoonpanossa, tule aamulla jäille. Tosi paljon epätietoisuutta!
– Vaikea päästä sisälle mihinkään pelisysteemiin. Liigajengin kanssa tuli treenattua eniten, muttei siellä päässyt sitten pelaamaan. Olen 33 liigaottelustani kuitenkin 32 ollut nelosketjussa, muistuttaa Pitkänen.
124 minuuttia ei riittänyt jäähykuninkuuteen
Kaudella 2008-09 Pitkänen kiekkoili Jokereiden A-nuorissa 29 ottelua, joissa saldona oli hurjat 124 jäähyminuuttia. Voittajalle (Jesse Koskinen, HIFK) jäätiin kuitenkin melkein sata minuuttia.
– Se oli vähän sellainen kausi. Olin loukkaantuneena, ensimmäisessä pelissä lensin pihalle, muistaakseni sain pelikieltoa ja heti seuraavassa pelissä lensin taas suihkuun. Joku tällainen juttu siinä oli. Jonkinlainen lumipalloefekti siinä kävi, muistelee Pitkänen.
Mikä ironisinta, samalla kaudella tuli myös liigadebyytti ja yhteensä seitsemän ottelua kirkkaissa valoissa. Tuolloin Jokereita valmensi Glen Hanlon.
– Kai se Hanlon sitten katsoi, että toihan on saatana ihan hullu jätkä, nauraa Pitkänen.
Yksi uran suurimmista pettymyksistä löytyy samaiselta kaudelta, jolloin murtautuminen alle 20-vuotiaiden MM-kilsamiehistöön jäi tekemättä. Pitkänen tippui kisakoneesta viimeisenä yhdessä Kristian Näkyvän kanssa.
– Oltiin Torontossa valmistavalla leirillä. Olin koko syksyn ollut Mestis-kiertueella peleissä ja parissa turnauksessakin. Viimeinen harjoituspeli leirillä Kazakstania vastaan hävittiin 2-1. Sitten tuli ilmotus jouluaatonaattona, että Pitkänen ja Näkyvä lähdette sitten kotiin, me menemme tonne kisapaikalle Ottawaan.
Kova paikka.
– Olihan se. Yksi isoimpia pettymyksiä koko uralla. Kassit olivat täynnä kisatavaraa, verkkaria ja maajoukkuehupparia, kaikki se jäi sillä reissulla hotellille. Hallilla ihmeteltiin liigatreeneihin mennessä, että mitä sä täällä teet, sunhan piti olla kisoissa. Sanoin, että niinhän mun piti olla.
Mäntylän taklauksesta ei muistikuvia
Pitkänen muistetaan myös yhtenä Tuukka Mäntylän taklauksien uhrina. Pitkänen jäi kauden 2009-10 Tappara-puolustajan jyrän alle (video).
– Sen muistan, kun joukkueen lääkäri oli jäällä ja näytti mulle sormia. En pystynyt vastaamaan. Sitten hän kysyi, että pitääkö tuoda paarit, kysyin, että mitkä paarit. Se vaan sanoi, että lopeta nyt tuo pelleily ja katsoi, ettei tuo tiedä mistään mitään, naurahtaa Pitkänen, mutta vakavoituu hetken päästä.
– Aika kovastihan se tuli. Noita sattuu, mutta samanlaisia on nähty aika paljon sen jälkeen. Taklaajalla on kyllä iso vastuu, en nyt sano että tässä tilanteessa, mutta useassa tilanteessa taklattava pystyisi estämään vaaratilanteen.
Liigauran ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa liigamaali syntyi KalPan vieraana samalla kaudella.
– Olin ollut pitkään loukkaantuneena, kun multa leikattiin nivunen. Edellisenä päivänä oli ollut ensimmäiset joukkueharjoitukset, kun Jortikka (Hannu) sano aamulla, että lähdet mukaan Kuopioon. Sanoi vaan, että nyt tarvitaan, Pitkänen, jalkaa sitten. Olin puoli vuotta ollut telakalla ja pari viikkoa vasta luistimilla, nauraa Pitkänen.
Kiitokset maalista lähtevät maalivahti Ari Ahosen suuntaan.
– Mutta ei siinä mitään, peli meni ihan hyvin. Hirveällä innolla menin karvaamaan, kun Ahonen yritti heittää kiekon kulmasta keskelle. Katkaisin syötön ja pistin tyhjään maaliin. Aika monelle käy niin, että uran avausmaali ei välttämättä ole se kaunein.
Kun puhutaan Jokereista ja valmentajista, spekulointia riittää. Tässäkin haastattelussa Pitkäsen luotsina on ehditty mainita jo Hanlon ja Jortikka, mutta lista jatkuu sellaisilla nimillä, kuten Erkka Westerlund ja Hannu Aravirta.
– Onhan siinä ehtinyt nähdä vaikka miten erilaisia johtamistyylejä. Kyllä se siinä auttaa, että osaa suhtautua nykyään asioihin. Jos verrataan vaikkapa Westerlundia ja Jortikkaa, niin onhan siinä kuin yö ja päivä, heittää Pitkänen.
Liigatavoite kirkkaana mielessä
Jokipoikien nykyinen päävalmentaja Mikko Haapakoski on Pitkäsen papereissa ehdotonta kärkikastia uransa valmentajakatraasta.
– Olen tykännyt Mikon tyylistä todella paljon. Hän antaa pelaajien olla sellaisia, kuin he ovat. Sanotaanko näin, että Jortikan alaisuudessa ei välttämättä olisi saanut olla.
Viime kausi Joensuussa oli Pitkäsen mukaan uran parhaita. Joukkue kasvoi koko vuoden ajan tiiviiksi porukaksi, joka paransi peliään kuin sika juoksuaan ja nappasi kauden päätteeksi hopeamitalit.
– Ihan helkkarin hyvä kausi oli. Niin hyvin se porukka hitsautui yhteen. En muista, että oisin sellasessa porukassa pelannut ennen. Helpotti paljon, kun oli paljon ulkopaikkakuntalaisia ja hengattiin vapaa-ajat ja viikonloput yhdessä, joskus pyörähdettiin yössäkin, innostuu jokerikasvatti.
– Auttoi osaltaan ainakin tiukoilla hetkillä. Kun tuntui, ettei tästä saatana tule mitään, niin joku nosti aina ylös. Tietysti kirkkain mitali jäi saavuttamatta, mutta eihän sekään kaukana ollut.
Kun Pitkänen tuli Joensuuhun, sanoi hän seuran verkkosivuilla olleessa haastattelussa, että vuoden päästä olisi tarkoitus pelata liigassa.
– Eihän se ennustus näköjään ihan osununut (naurua)! Ehkä vähän liian kova uho ollut tuossa kommentissa, mutta tavoitteet ovat silti ehdottomasti liigassa. Ei mulla tosissaan tässä mikään Immosen (Jarkko) paita kattoon-projekti ole menossa. Jos mä kymmenen vuoden päästä olen vielä täällä, niin tulkaa hakemaan mut pois, nauraa Pitkänen.
Kun nyt Immosesta tuli puhe, innostuu Pitkänen kehumaan seuraikonia ja joukkueen kapteenia. Immonen on pelannut koko uransa Jokipojissa, edustusjoukkueessa aina kaudesta 2000-01 alkaen.
– Ei tosissaan. ”Hilppa” on huipputyyppi, täältä kotoisin, sarja- ja seuraikoni ja koko ikänsä täällä pelannut. Voisi sanoa, että siinä ovat tämän seuran kasvot. Ei meikäläisestä sellaiseen olisi, listaa kahdeksan vuotta nuorempi Pitkänen täydellä kunnioituksella.
Jääpussiepisodista muistutellaan yhä
Viime kaudella Pitkäsen ikimuistoisimmaksi tempaukseksi nousi tapaus, jossa mies protestoi tuomarikaksikon ihmeellistä tuomiota vierasottelussa Vantaalla. Pitkänen vippasi jääpussin toisen päätuomarin päälle ja lensi ulos.
– En mä sitä hirveästi muistele, mutta kolme-neljä kertaa jotkut valmentajat tai pelaajat ovat tälläkin kaudella huudelleet, että heitä Pitkänen jääpussi. Ei se mua hetkauta, lähinnä naurattaa. Jollekin sanoin, että musta sentään on kirjotettu, kuittaa hyökkääjä.
Pitkänen on ilmestynyt monien muiden kiekkoilijoiden rinnalla Twitteriin. Palvelu on Pitkäsen mielestä huikea niin omaan kommunikointiin kuin uutistenkin seuraamiseen.
– Mulla se nyt itselläni on vain hupikäyttöön, mutta esimerkiksi kun seuraan Jokereita, niin nehän tiedottavat kaiken, mitä seurassa tapahtuu. Saman tien, jos joku tekee jossain maalin, niin se tulee heti tietoon. Olet vaikkapa kaupassa samaan aikaan, niin näet heti. Yksinkertainen tapa viestiä faneille, tiivistää Pitkänen.
Joukkueen sisällä ei tarkempaa säännöstelyä käyttäytymissäännöistä ole. Lukuiset esimerkit suuresta maailmasta, esimerkiksi brittifutiksen parista, ovat rajuja. Valmentajien haukkumiset ja muut ylilyönnit palvelussa ovat tuoneet futaajille suuria sakkoja.
– Ei ole mitään varsinaista ohjetta. Tietysti jokainen saa käyttää omaa järkeään, mitä tahansa sinne ei pidä laittaa. Ei siitä ole edes hirveästi puhuttu, vaikka on hiljattain liittynyt lisääkin porukkaa. En ihmettelisi, jos jossain vaiheessa tulisi sanomista varsinkin, jos joku siellä alkaisi avautua. Mukavaa hämmennystä se vain on.
Etukäteisjoululahja tuli Espoosta
Pitkänen pääsee kokeilemaan liigavauhtia pitkästä aikaa, kun hän sai etukäteisjoululahjan Espoon suunnalta. Jokipoikien kanssa ajoittain yhteistyötä tekevä Blues hommasi hyökkääjän palvelukseensa muutaman viikon mittaiselle lainalle.
– Helkutin hyvä fiilis. Hienoa päästä kokeilemaan liigaan parin vuoden tauon jälkeen. Samoilla vahvuuksilla mennään kuin Mestiksessäkin. Sama se, missä roolissa olen.
Tuliko se yllätyksenä, että kutsu kävi? Joensuulaisten riveistä viime kaudella Blues-lainalla kävi myöhemmin koko sarjan parhaaksi valittu Juuso Rajala.
– Toisaalta se on pieni yllätys, mutta ei sitä näe sillä tavalla. Bluesissa on tehty hyvää jälkeä parina viime vuotena, ei ole ollenkaan poissuljettu mahdollisuus myös jatkossa, kertoo Pitkänen.
Jouluksi Pitkänen suunnistaa kotikonnuilleen. Joukkueen sisällä joulumeininkiä oli jo joulua edeltävällä viikolla.
– Meillä oli lahjojenvaihto secret santa-meiningillä, se on aikamoinen juttu. Jätetään nyt sanomatta, mikä liike oli kyseessä, mutta aamulla oli samaan aikaa kassalla kuusi meidän äijää. Siellä oli smurffit liikkeellä, hörisee Pitkänen.
Joulutauolle suunnitelmat ovat ne perinteiset. Ottelut jatkuvat heti joulun jälkeen espoolaisten riveissä.
– Ei siellä viikon ränniä voi vetää. Joulukinkut huiviin ja takasin tositoimiin, päättää Pitkänen.
Haastattelun ensimmäinen osa: Pitkänen: "Samoja merkkejä ilmassa kuin viime kaudellakin"
