– Olen ollut tämän vuoden USA:ssa opiskelemassa ja treenaamassa itsenäisesti. Ei joukkuetta, ei valmentajaa, ei mitään. Vain minä itse.
Olympia- ja MM-pronssimitalisti. Sotšin olympialaisten pistepörssin voittaja ja paras maalintekijä. Yliopistojoukkueensa kolmanneksi tehokkain ja paras maalintekijä kaudella 2013-14. Vielä vuosi yliopistoa jäljellä. Siinä olennaisimmat syyt siihen, miksi kauden alussa tuli yllätyksenä, että Michelle Karvinen oli ilman seuraa.
– Free agent in so many ways... twiittasi Karvinen syyskuun lopulla.
– Pelasin NCAA:ssa kolme vuotta. Jotkin asiat menivät ristiin sääntöjen kanssa, enkä saanut pelata kuin kolme vuotta, vaikka minun täytyi olla siellä neljä vuotta suorittaakseni yliopistotutkinnon, Karvinen kertoi ennen Malmön kisakoneeseen nousemista, muttei mennyt yksityiskohtiin.
Ei joukkuetta, ei valmentajaa, ei mitään. Vain minä itse.
– Jocelyne Lamoureux-Davidson, joka pelaa Yhdysvaltojen joukkueessa, on ollut samankaltaisessa tilanteessa, ja olemme luistelleet paljon yhdessä.
Moni muu naiskiekkoilija on opiskelun vuoksi pitänyt välivuoden jääkiekosta, mutta Karvinen ei taipunut olosuhteiden pakkoon. Hän matkusti maajoukkueleireille, kun se oli koulun puolesta mahdollista, ja teki omatoimisesti sen, mitä osasi.
– Olen ollut paljon omillani varsinkin jään ulkopuolisissa harjoituksissa. Jonkun verran pääsin harjoittelemaan maajoukkueen ja Tommin [Pärmäkoski] kanssa. Peter Elander, eräs yliopiston valmentajista, on myös ollut hyvin ystävällinen ja käynyt kanssani läpi yksilöharjoittelua, Karvinen kiitteli.
– Olen vain yrittänyt pitää itseni kunnossa. Maajoukkueleiritykset ovat olleet niitä hetkiä, kun olen päässyt pelaamaan jonkun verran pelejä. Tämä on ollut vaikeaa ja erilaista, koska tämä on kuitenkin joukkuelaji ja jäätkin yksin.
Paluu sinisiin – ainakin hetkeksi
– Vuosi on ollut pitkä ja rankka. Onneksi Blues otti minut siipiensä suojaan.
Marraskuussa Blues naiset tiedotti Karvisen liittyvän joukkueen vahvuuteen. Seura oli Karviselle tuttu, sillä puoliksi tanskalainen kiekkoilija vietti nuorempana Espoossa kaksi kautta ollakseen edustuskelpoinen. Osa pelaajistakin oli samoja kuin kuusi vuotta aiemmin.
– Oli siellä vielä joitain vanhoja tyyppejä, mutta tietysti joukkue oli muuttunut paljon. Osan uusista tytöistä tunsin maajoukkueen kautta, joten moni heistä oli minulle tuttuja. Heihin, joita en tuntenut, pääsin tutustumaan.
– Oli hauskaa palata. Se tunne tuli heti, kun saavuin Suomeen.
Karvinen ei lopulta pelannut kuin viisi ottelua ja niistä kaikki Euroopan seuramestaruusturnauksissa. Hän oli joukkueensa tehokkain pelaaja, ja vähäisellä pelituntumalla kertyivät pisteet 7+5. Varsinkin finaalipeleissä yhteinen sävel Noora Tuluksen ja vasta SM-runkosarjan lopulla Bluesiin siirtyneen Vilma Tanskasen kanssa tuntui löytyvän helposti.
– Ensimmäisellä kierroksella pelasimme todella hyvin ja pääsimme finaaliin. Pärjäsimme sielläkin, mutta tietysti sitä haluaa voittaa kultaa, ja me saimme pronssia. Toisaalta Euroopan kolmanneksi paras seura, eihän se mikään huono sijoitus ole, Karvinen hymähti.
– Eniten olin kuitenkin iloinen siitä, että he halusivat minut mukaan ja pystyin pelaamaan.
Esimerkkinä nuoremmille pelaajille
– Tänä vuonna minulla on kunnia olla yksi kapteeneista. Se on suuri vastuu. Muistan millaista oli olla nuori ja ensimmäisissä MM-kisoissa, joten minusta on tärkeää olla läsnä nuoremmille pelaajille, Karvinen painotti.
Karvinen esiintyi ensimmäisen kerran aikuisten arvokilpailuissa 2009. Kisat pelattiin Hämeenlinnassa, Suomi voitti pronssia ja USA MM-kultaa. Karvinen iski viidessä pelissä viisi maalia ja keräsi kaksi syöttöpistettä. Hän oli Suomen tehokkain pelaaja.
Paljon on kuudessa vuodessa muuttunut, toisaalta ei mikään. Suomen joukkue on kokenut pienimuotoisen nuorennusleikkauksen, ja vuoden 2009 kokoonpanosta ovat Karvisen lisäksi mukana vain Jenni Hiirikoski, Mira Jalosuo, Minnamari Tuominen ja Karoliina Rantamäki.
– Meillä on monta nuorempaa tyttöä mukana. Heitä pitää kannustaa uskomaan itseensä, koska kaikki tiedämme miten taitavia olemme, mutta sen muistaminen voi olla vaikeaa ensimmäisessä turnauksessa, kun omat odotukset ovat todella korkealla. Ylä- ja alamäkiä tulee ennen kuin oman tavoitteensa saavuttaa.
Alamäkiin lukeutuvat kaksi neljättä sijaa MM-kisoissa ja Sotšin pettymys.
– Viime vuosina on ollut vaikeaa – ei välttämättä siksi, että joukkue olisi ollut huono, vaan koska emme ole olleet parhaimmillamme niillä tärkeillä hetkillä. Sen haluamme muuttaa. Tämä joukkue on energisempi ja nälkäisempi ja se tekee ison eron. Odotan innolla sitä, että pääsen näkemään mihin pystymme, Karvinen kertoi.
– Odotan itseltäni paljon. Haluan olla roolimalli, mutta myös näkyä jäällä ja olla joku, johon joukkue voi luottaa. Ihmiset tietävät kyllä, että minun tehtäväni on tehdä maaleja ja luoda maalipaikkoja. Pystyn siihen, mutta minun pitää onnistua myös Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan.
Mitä Malmön jälkeen?
Malmön jälkeen Karvinen palaa vielä Yhdysvaltoihin. Graafisen suunnittelun paperit ovat melkein jo käsissä ja tulevaisuutta on hahmoteltu – ainakin vuoteen 2018 asti.
– Valmistun toukokuussa, mikä on mahtavaa – viimeinkin! – ja ensikaudelle etsin paikkaa, jossa voisin tehdä töitä ja pelata. En aio lopettaa jääkiekkoa. Tavoitteeni on seuraavissa olympialaisissa, ja niiden jälkeen mietitään uudelleen.
Se, olisiko tuleva seura Blues tai mahdollisesti jokin tanskalainen, ei ole vielä selvää.
Ensikaudelle etsin paikkaa, jossa voisin tehdä töitä ja pelata. En aio lopettaa jääkiekkoa.
– Toiveissani on joukkue, joka mahdollistaa päivätyön, mutta jossa voi myös pelata korkeatasoista jääkiekkoa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen pelaamaan Euroopassa, mutta missä, en tiedä. Yritän kartoittaa vaihtoehtojani ja sitä, miten pystyn tasapainottelemaan työn ja jääkiekon välillä hyvällä tavalla.
Opiskelun lisäksi Karvinen on päässyt ohjaamaan ja antamaan vinkkejä tanskalaisille kiekkoilijoille perheensä järjestämillä kiekkoleireillä ja -tapahtumissa.
– Isäni [Heikki Karvinen] on valmentanut jo sen kolmekymmentä vuotta ja viimeiset viitisen vuotta hän on erikoistunut luisteluun ja tekniikoihin yksilöharjoittelun kannalta, Karvinen tarkensi.
– Minulle on iso juttu olla mukana. Minä ja perheeni rakastamme opettamista ja on todella palkitsevaa, kun opetat jotain ja huomaat sen vaikuttavan. Se pitää myös minut varpaillani ja kehittää omaa osaamistani.