Jussi Rynnäs, Antti Raanta ja Juuse Saros. Siinä ovat Kari Lehtosen maalivahtivalmennuksen kenties kolme kirkkainta timanttia.
Nyt Eero Kilpeläistä ja Juha Järvenpäätäkin valmentanut 49-vuotias hämeenlinnalainen ottaa vetovastuun KooKoon maalivahdeista. Mikä toi Lehtosen Kouvolaan?
− KooKoo teki mielenkiintoisen tarjouksen, ja täällä oli tutut maalivahdit. Kouvolassa on hyvä pöhinä päällä ja organisaatio on energinen, hän kertoo.
Kouvolalaisjoukkueen maalia vartioivat ensi syksynä toista kauttaan seurassa pelaava Järvenpää ja Hämeenlinnasta KooKoon paitaan siirtynyt Samu Perhonen. Lehtonen on innoissaan tulevan kauden suojateistaan.
− Hyvin tasainen pari, molemmat ovat teknisesti ja pelillisesti hyviä kavereita. He ovat kuitenkin eri tyyppisiä, koska toinen (Perhonen) on jumalattoman kokoinen ja toinen (Järvenpää) on hieman lyhyempi. Molemmat ovat taitavia ja he ovat pelanneet jo useamman vuoden Liigaa.
− Meillä on mukana myös yksi A-juniori, Tomi Rautio. Siinä on todella hyvänoloinen poika, joka on kasvamassa maalivahdiksi seuran omasta tuotannosta.
Lehtonen valmensi Porin Ässissä neljä vuotta, minkä vuoksi Järvenpää on hänelle aavistuksen Perhosta tutumpi pelaaja. Maalivahtivelho kertoo porilaisvahdin kehittyneen vuosien varrella paljon.
− Ei tarvitse jatkaa siitä, mihin jäimme Porissa, sillä se kaveri on mennyt eteenpäin neljän vuoden aikana. Järvenpää oli vielä A-juniori, kun menin Ässiin. Teimme silloin täysin erilaisia asioita kuin nyt.
Kokenut valmentaja on ollut vasta vähän aikaa uudessa kotikaupungissaan, mutta hän tietää jo, mihin harjoituksissa tulee keskittyä.
− Fyysisellä puolella, lähinnä voiman kanssa, täytyy tehdä hommia. Minulle suurin juttu on kuitenkin pelin ja sen lukemisen opettaminen, kuten syöttölinjojen lukeminen ja merkkaaminen. Käymme päivittäin läpi myös alivoimapelaamista ja liikkumista.
− Minulle suurin juttu on kuitenkin pelin ja sen lukemisen opettaminen, kuten syöttölinjojen lukeminen ja merkkaaminen.
Vähäpätöisistä hommista NHL-vahteihin
Kun Lehtonen aloitti valmentajauransa, maalivahtivalmennus oli Suomessa vielä melko vieras käsite. Hän kuitenkin inspiroitui alan pioneerin esimerkistä.
− Pelasin Hämeenlinnassa maalivahtina B-junioriksi asti. Lauri Kannus toi maalivahtivalmennukselle jalansijaa Suomeen. Olin pieni poika, kun pääsin hänen valmennukseensa, hän muistelee.
Hämeenlinnalainen lopetti uransa junioreihin, mutta palo jääkiekkoa kohtaan ei silti koskaan sammunut. Pienen tauon jälkeen valmentaminen alkoi kiinnostaa.
− Oma pelipaikka kiinnosti peliuran jälkeen, ja 1987-88-kaudella aloitin HPK:n junioreissa. Maalivahtivalmentaminen oli 1987 melko vähäpätöistä hommaa, eikä junioripuolella ollut paljon valmentajia. Nyt niitä on jo pilvin pimein.
Lehtonen piti valmentamisesta myös taukoa omien opiskelujensa vuoksi, mutta 2000-luvun alussa hänelle aukesi paikka maajoukkueesta. 2002-03 hän vastasi alle 16-vuotiaiden ja 2004-05 alle 18-vuotiaiden maalivahdeista.
Vuonna 2008 suuntana oli kuitenkin Pori, jossa valmennettavana oli monia nuoria lupauksia.
− Minulla oli loistavia aihioita ja osittain valmiita maalivahdin alkuja. Valmensin Raantaa, Rynnästä, Kilpeläistä ja Järvenpäätä. Heidän kanssaan oli todella mukavaa tehdä töitä.
Lehtonen valmensi Ässien maalivahteja neljän vuoden ajan. Monista hänen kasvateistaan tuli tähtiä, mutta 2012 oli aika vaihtaa maisemaa.
− Hämeenlinna on koti- ja synnyinkaupunkini. Olen melko juureton tyyppi, mutta tietyllä tapaa kaipasin kotikaupunkiini. Minulla oli halu valmentaa kasvattiseurani lippulaivassa.
49-vuotias valmensi Hämeenlinnassa niin ikään neljä vuotta, ja myös tulokset olivat samansuuntaisia kuin Porissa.
− HPK:ssa oli erilaisia jätkiä kuin Ässissä: Juuse Sarosta, Mika Järvistä ja kumppaneita, valmentaja muistelee.
Konkarin mukaan maalivahtivalmentajan käsiinsä saama pelaaja voi olla millainen tahansa, mutta tärkeintä on valmennuksen suunnitteleminen juuri kyseistä pelaajaa varten - oli kyseessä sitten tuleva NHL-vahti tai juniori.
− On yksilökohtaista, millaisen palasen saa hiottavaksi. Eri maalivahtien kanssa täytyy käydä läpi eri asioita, koska toisella yksi osa-alue on vahvempi kuin jollain muulla. Suunnitelmallisuus on tärkeää, mutta sen täytyy olla yksilöllistä, hän tuumii.
Ei mikään yksinäinen napottaja nurkassa
Kari Lehtosen nimi tunnetaan Suomen lisäksi ulkomaita myöten. Hän on valmentanut Sveitsin A-liigassa ja Norjassa sekä tehnyt eräässä projektissa yhteistyötä Kiinan maajoukkueen kanssa.
Moni saattaa ihmetellä, miten isoa osaa suomalaisista huippumaalivahdeista valmentanut hämeenlinnalainen ei ole lähtenyt isojen palkkioiden perässä itärajan taakse. 49-vuotiaan mukaan pesti on kuitenkin ollut lähellä.
− KHL:ään on ollut monta pahvia tarjolla, mutta ei ole tullut lähdettyä. Siinä on ollut aina tullut jokin torpedo eteen, ja muutaman kielteisen päätöksen olen tehnyt itsekin.
− Tykkään rahasta, mutta en ole niin ahne, että lähtisin KHL:ään. Joskus nuorempana tarjoukset kiinnostivat, mutta eivät enää.
− Tykkään rahasta, mutta en ole niin ahne, että lähtisin KHL:ään.
Lehtonen kertoo maalivahtivalmentaminen on Venäjällä täysin erilaista kuin Suomessa, mikä on suurin syy vain suomalaisjoukkueiden luotsaamiseen.
-KHL:ssä on tuulista, eikä Venäjän mentaliteetti sovi luonteelleni. Suomessa maalivahtivalmentaja on tasavertainen ja osallistuu koko valmennustiimin toimintaan. Kouvolassa meillä on hemmetin hyvä tiimi kasassa ja haluan olla osa sellaista yhteisöä, enkä yksinäinen napottaja nurkassa. Venäjällä hierarkiaero on todella suuri.
− Kirjoitin itse asiassa nimeni jo yhteen KHL-sopimukseen, mutta vedin sen kesken pois, hän paljastaa.
Rakkaudesta lajiin
Hämeenlinnalainen on kuitenkin päässyt näkemään maailmaa maajoukkueen valmennustiimissä. Kausina 2014-15 ja 2015-16 hän vastasi Suomen alle 20-vuotiaiden maalivahdeista, ja toisesta vuodesta muistona on kultainen mitali.
Kokeneen valmentajan mielestä Suomen maalivahtipotentiaali näyttää hyvältä, vaikkei tulevia NHL-vahteja olekaan kokonaista armeijaa.
− Meillä on niin osaavia kavereita, erilaisia tapahtumia ja liiton koulutusjärjestelmä on todella hyvä. Maalivahtien tuottamienn ei jää osaamisesta kiinni.
Lehtosen mukaan suomalaista osaamista arvostetaan myös ulkomailla, sillä jopa NHL:ssä tiedetään sen olevan huipputasoa.
− Olen käynyt Yhdysvalloissa, ja menen myös ensi kesänä Pro Goalie Campille, jossa on AHL- ja NHL-tason maalivahtivalmentajia ja heidän valmennettaviaan. Sielläkin on tunnustettu se tosiasia, että Suomi on edelläkävijä maalivahtivalmennuksessa.
49-vuotiaasta valmentajasta huokuu kaiken kaikkiaan suuri palo työtään kohtaan.
− Rakastan tätä työtä sydänjuuriani myöten: olen valmis menemään vaikka kuuhun valmentamaan, jos sinne kysytään, Lehtonen hymyilee.
− Rakastan tätä työtä sydänjuuriani myöten: olen valmis menemään vaikka kuuhun valmentamaan, jos sinne kysytään, Lehtonen hymyilee.
KooKoolle hän ennustaa hyvää menestystä, sillä joukkueen edelliskausi oli vakuuttava.
− Valmennus tekee hartiavoimin duunia ja pelaajilla on hyvä fiilis päällä. KooKoon edelliskausi antoi jo hyviä viitteitä: täällä pelattiin kirkasta ja raikasta lätkää. Kun olin HPK:ssa, otimme neljästä pelistä kolmessa kuonoon.
Tutut maalivahdit, mieleinen valmennustiimi ja kaupunki luovat hämeenlinnalaisen mielestä hyvät olosuhteet seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
− Kouvola on mukava kaupunki. Kun ajattelee Hämeenlinnaa, täällä on vilkkaampi kävelykatu kuin siellä.
− En tarvitse kuitenkaan mitään ihmeellistä: kunhan ei sieraimiin sada yöllä, kaikki on hyvin, Lehtonen naurahtaa lopuksi.