Juha Koiviston peli kulkee

MESTIS / Haastattelu
Mikkelin Jukureiden liukas laitahyökkääjä Juha Koivisto pelaa vahvaa alkukautta. Ensi kaudella mies nähtäneen SM-liigassa SaiPa-paidassa.

Jukureiden alkukausi Mestiksessä oli nihkeä. Kaksi ensimmäistä peliä päättyi tappioon, mutta sen jälkeen viikinkipaitojen laiva on seilannut vahvassa myötätuulessa.

Viisi viimeistä peliä on päättynyt voitokkaasti. Kolmen viime pelin maalisuhde on komea 16-3. Laitahyökkääjä Juha Koivisto on ollut joukkueen kantavia voimia. Haastattelua edeltävänä päivänä mies iski namin kahdesti Lempäälään LeKin verkkoon.

– Pikkuhiljaa pelimme on menossa parempaan päin, kun joukkue alkaa hitsaantua yhteen. Kaksi ekaa peliä hävisimme, mutta niissäkin pääsimme hyvin tonteille, mutta maalit jäivät puuttumaan, Koivisto myhäilee.

Koiviston oma tehosaldo näyttää lukemia 3+3. Muiden hyökkääjien tapaan Koivistokin seuraa tilastoja, mutta huomauttaa samassa lauseessa, että kyseessä on kuitenkin joukkuelaji.

– Omat onnistumiset eivät paljoa lohduta, mikäli joukkueen pistepussi ei kartu, hyökkääjä huomauttaa.

Perinteikkääseen seuraan helppoa tulla

Koivisto on SaiPan sopimuspelaaja vuoteen 2013. Ensimmäisen kauden mies kasvaa korkoa Mestiksessä ja Jarno Pikkaraisen valmennuksessa, ennen liigan valojen kutsumista. Keväällä kysyntää oli muualtakin, mutta Mikkeli
ja Jukurit oli lopulta muuttokuorman osoite.


Koiviston alkukausi on sujunut valoisissa merkeissä.
Petri Lyytikäinen

– Jukurit on perinteikäs jengi, minkä huomaa katsomalla hallin katossa roikkuvia viirejä. Pikkaraisen valmennus ja joukkueen nimilista olivat myös houkuttamassa tänne, eli täällä on hyvä mahdollisuus voittaa jotain.

– Sopimuksen saaminen hyvissä helpottaa, ettei tarvitse sitä sitten sikapitkälle odotella. No, en liian nopeastikaan halua nimeä paperiin laittaa, vaan aina katsoa rauhassa, mitä ovia mahdollisesti aukeaa, Koivisto puhelee.

Koivisto on syksyllä ehtinyt tehdä debyyttinsä SM-liigassa. Ikimuistoinen ilta oli edessä Kuopiossa KalPaa vastaan. Mestiksessä rooli on yleensä kiekollinen, mutta liigassa tuli jämäminuutteja nelosessa, ajokoiramaisessa ja rikkovassa roolissa. Peliaikaa tuli noin kuusi minuuttia.

– Ikimuistoinen ilta. Minuutteja tuli vähän, sillä pelissä oli paljon jäähyjä, enkä päässyt pelaamaan erikoistilanteita. Hienoa oli päästä liigassa pelaamaan ja ennen peliä oli perhosia vatsassa, mutta jännitys hävisi ensimmäisten vaihtojen myötä, laituri fiilistelee.

Pelaajana Koiviston vahvuudet ovat nopeuspuolella. Joukkuekavereiden keskuudessa Koivisto tunnetaan himoharjoittelijana, kuten pelikaveri murjaisee ”Sillä oli varmaan kastevedessä proteiinivettä, sillä sellaisia
lukemia se tekee kuntotesteissä”. Kommentti noihin ja missä on vielä eniten kehitettävää, että se paikka liigassa aukeaa?

– Olen aina pyrkinyt harjoituksissa tekemään ennemmin liikaa kuin liian vähän. Nämä ovat aina hankalia kysymyksiä, mutta kiekollisessa pelissä riittää varmasti kehitettävää, hän arvioi.

Vaasasta hienot muistot

Kolme edellistä kautta mieheltä kuluivat Vaasassa ja Sportin paidassa. Kausiin mahtuu paljon, omasta piste-ennätyksestä sarjan mestaruuteen ja uran ensimmäiseen vakavampaan loukkaantumiseen. Kausi 2007–2008 on tilastollisesti paras uralla ja kauden jälkeen tilastoissa komeilivat lukemat 13+27.

– Henkilökohtaisesti paras kauteni, mutta harmittaa, kun joukkueen kausi päättyi kättelyssä pleijareissa.

Keväällä 2009 Vantaan mies pääsi kokemaan todellista huumaa Vaasassa. Mestaruusjuhlat ja liigakarsinnat Ässiä vastaan, ovat muistoja joihin tulee palattua vielä keinutuolissakin aikanaan.

– Olihan se lähes täydellinen kausi. Alku oli tahmea ja joulutauolla olimme jossain sijalla seitsemän. Hyvä loppukausi päättyi sitten liigakarsintoihin ja nousu oli senttien päässä kotihallissa, kun johdimme sarjaa 3-2 ja jatkoajalla kiekko kävi tolpassa, Koivisto muistelee
haikeana.

– Muutaman kerran Ässät-sarjan aikana tuli silmäiltyä iltapäivälehtiä huuli pyöreänä, kun sarjasta oli isompia juttuja, kuin liigan pleijareista, hän naurahtaa.

Viime kausi oli sitten hieman mollivoittoisempi. Sportin ympärillä oli kauden aikana paljon häiriötekijöitä ja otsikoita reviteltiin lähinnä kaukalon ulkopuolisista asioista. Tuskaa lisäsi Koiviston kohdalla polvivamma, jonka takia kului yli puolet kaudesta katsomon puolella.

– Siinä oli huonoa tuuria. Treenipelissä tuli polveen tälli ja olin sivussa kuukauden. Palattuani ehdin pelaamaan nelisen peliä, kunnes harjoituksissa sattui yhteentörmäys ja leikkaus piti sivussa kolmisen kuukautta.

– Kyllä pidemmät loukkaantumiset syövät miestä, sillä se vaikutti paljon ihan perusarkeen. Keppien kanssa liikut ja et voi tehdä oikeastaan yhtään mitään, Koivisto myöntää.

Yhteenvetona Vaasan kausista, niin Koivistolle jäi reissusta positiivinen kuva. Kiekkohullussa kaupungissa kotkapaidat ovat iso ja tärkeä juttu. Paljon tunteita ja puheita herättävästä Juhani Tammisesta jäi miehelle
positiivinen kuva.

– Viime kaudella tietysti oli kaikkea häslinkiä, mutta Vaasassa Sport on iso juttu ja hommat nostetaan helposti taululle. Viihdyin Vaasassa hyvin, vaikka alussa kaupunki tuntui hieman pieneltä. Kaupungilla ihmiset tunnistavat ja tulevat puhumaan kiekosta. Homma ei mene kuitenkaan yli,
eli omaakin rauhaa jää.

– Itsestäni oli hienoa olla miehen valmennuksessa, eikä henkilökohtaisesti jäänyt mitään valittamista, Koivisto tiivistää.

Niemen Anttia ja leijonanharjaa

Jääkiekon pariin ”Leksa” ajautui aikoinaan isoveljen mukana. Mukaan oli päästävä, vaikka sitten hieman nuorempanakin.

– Ura alkoi EVU:ssa, jonne menin isoveljen perässä. Hinku mukaan oli kova, joten luistelukoulun jälkeen menin mukaan vuotta vanhempien porukkaan, kun ikäisilleni ei vielä joukkuetta ollut, 26-vuotias pelaaja palaa uran
alkulähteille.

Ura eteni ja pian olikin edessä nouseminen KiVan edustuksen mukaan. Alussa rooli oli pieni ja peliaikakin kortilla, kuten samoihin aikoihin miesten peleihin tulemistaan tehneellä maalivahti Antti Niemellä.

– Nuorena poikana vastuuta tuli alussa lähinnä penkin päässä, eikä joukkue myöskään menestynyt, mutta hyvät muistot tuolta jäivät.

Vantaan kausille ajoittui myös ensimmäinen tryout liigassa ja Tampereen Ilveksessä. Silloin ei vielä paikkaa tupsukorviin auennut.

– Vantaan valmentaja Petteri Hirvonen meni Ilvekseen kakkoseksi ja suositteli minua sinne. Ilveksellä oli kausi jo päättynyt, kun menin mukaan sinne harjoituksiin. Harjoitukset olivat aika höntsäämistä, joten aika vaikea siellä oli mitään näyttää, eikä sieltä sitten mitään perästä
kuulunut.

Koivisto kantaa lempinimeä ”Leksa”. Nimi periytyy myös Tikkurilaan ja junnuvuosille, eli annetaan sankarin itse kertoa nimen tausta.

– Taisi olla B-junnuissa kun Joonas Rönnberg sen heitti ilmoille. Itselläni oli silloin tukka hieman pidempi, sellainen leijonanharja ja sieltä se on jäänyt elämään, tulee taustoitusta lempinimelle.

Jääkiekon värityskirjaan irtoaisi varmasti muutama luku Koiviston osalta. Huhujen mukaan lamput sammuvat pelkällä katseen voimalla. Jukureiden pukukopissa on kertoman mukaan myös koneen taustakuvana Koivisto esittämässä supermiestä?

– Jätkät ovat taas käyttäneet reilusti värikynää nyt. No, Vaasassa olimme syömässä ja pöydällä oli lamppu, joka oli jätkien mielestä liian kirkas. Lamppu sitten sammui yllättäen ja joku keksi yhdistää sen minuun.

– Joku oli tosiaankin nähnyt oikeasti vaivaa, kun oli askarrellut tuon taustakuvan. Syyllistä en ole vielä saanut selville, Koivisto lopettaa naureskellen.

» Lähetä palautetta toimitukselle