Jonne Virtasen uran alkuhetket kuluivat Turun paikallisia junioriseuroja koluten. Virtasessa ei heti kättelyssä ollut huippupelaajan aineksia, vaikka tarttuminen jääkiekkomailaan tuntuikin kovin luonnolliselta. Kahta kolmeakin vuotta vanhempien joukossa aluksi pyristellyt Virtanen joutui usein kaukalon nurkkaan heitetyksi, mutta menoa se ei haitannut.
Kun tie Turun suunnalla kävi ratkaisevalla murroksen hetkellä tukkoiseksi, oli tehtävä ensimmäinen suuri siirto uran alkutaipaleella. Jonne Virtanen tuli Lappeenrantaan kehittymään liigapelaajaksi. Tähän asti nähdyn perusteella kannattajien keskuudessa ole hetkeäkään epäröity miehen mahdollista tulevaa suosiota. Kovaotteisesta Virtasesta tullaan alkavalla kaudella varmasti vielä kuulemaan ja näkemään.
Tie Turusta Lappeenrantaan
Virtasen ensimmäiset vuodet vierähtivät TuTossa, josta kolmen vuoden jälkeen edessä oli siirtyminen TPS:ään. Siellä nuori Virtanen pelasi B-junioreihin asti. Paikka ykköskokoonpanossa ei ollut lopulta kuitenkaan itsestäänselvyys, mikä johti siirtymiseen Kiekko-67:ään.
- En mahtunut porukkaan enää, en vain ollut tarpeeksi hyvä. Sen jälkeen vaihdoin seuraa, jossa oli hyvä valmentaja. Aluksi lähdin joukkueeseen vain kokeilumielellä, mutta sainkin uuden kipinän. Kauden jälkeen kävi kutsu Tepsin A:han, vaikka olin vielä B-ikäinen. Vuoden vietin siellä, ja vähän pelailuksihan sekin meni.
Jonne Virtaselle aukesi mahdollisuus suureen siirtoon alkukesästä 2006. TPS:n umpisurkea kausi oli juuri keväällä päättynyt pudotuspelikarsinnassa, kuinka ollakaan, SaiPaa vastaan, eivätkä asiat näyttäneet TPS:n näkökannalta lähitulevaisuudessa kovin valoisilta. Virtanen tunsi, että maisemanvaihdos tekisi hyvää.
- Agentilta kuulin, että olisi mahdollista lähteä Lappeenrantaan. Hieman alussa odoteltiin, jos jostain muualtakin olisi tarjouksia tullut. Lappeenranta oli kuitenkin paras ratkaisu, se on sopivan kaukana. Maisemanvaihdos teki siinä vaiheessa hyvää. Valintaa helpotti myös armeijan välitön läheisyys. Pääasia, että pääsi aloittamaan kaiken puhtaalta pöydältä.
Viime kaudella Virtanen pääsi jo pelaamaan kaksi ottelua edustuksen mukana, mutta valtaosa kaudesta kului A-junioreissa. Tehopisteet 10+9 syntyivät 35 ottelussa. Jäähypenkillä istuttiin yhtä yksikköä vaille sata minuuttia. Miesten joukkueessa tuore kasvo otettiin vastaan vaivattomasti.
- Oli helppo porukka tulla sisään, ei ollut mitään junnuttelua. Ainahan sitä jotain pientä tulee, mutta niin kauan kun on pientä kommenttia, ei haittaa.
Virtanen on mielissään uudesta kotipaikastaan ja pientä kehitystäkin on jo tapahtunut fyysisellä puolella. Isona pelaajana liikkuminen olisi saatava riittävän hyvälle tasolle, jotta paikka liigassa löytyisi mahdollisimman äkkiä.
- Täällä (Lappeenrannassa) on mennyt kaikki todella hyvin. Vaikkei luistelu kovin hallussa vielä olekaan, niin vähän on sentään siinäkin eteenpäin päästy.
SaiPan fyysinen valmennus teki ihmeitä joskus muun muassa puolustaja Olli Malmivaaran kohdalla. Tästä puolesta vastaavien Jorma Jaatisen ja Vesa Toivolan lisäksi SaiPan päävalmennus kerää Virtaselta kehuja. Heikki Mälkiä ja Ari-Pekka Selin ovat Virtaselle mieleen.
- Mälli on vaativa koutsi, joka elää pelissä ja tilanteessa mukana. Välillä tulee lokaa niskaan, mutta se vaan pitää hereillä. Silloin mulle itsellenikin tulee sellainen olo, että haluan viedä sen aiheutuneen ärsytyksen sinne kentälle ja pelaan sitä kautta paremmin. Atun kanssa vastaavasti on tehty kovasti töitä luistelun parantamiseksi. A. Selinin kuuluisa luistelukoulu on tullut tutuksi. Kaikin puolin kaikki on sujunut hyvin.
Harjoitusotteluissa kelpo otteet
Ensimmäisen kokonaisen liigakautensa SaiPassa aloittava Virtanen on saanut kunnolla makua miesten peleistä jo kauden alla harjoitusotteluissa. Hyökkääjien runsaiden loukkaantumisten seurauksena paikka on avautunut vaivatta. Kankeahkosta luistelustaan huolimatta Virtanen on ehtinyt vakuuttaa kaukalossa. Moni on varmasti pannut merkille ainakin ulottuvan pelurin mainion kiekonsuojaustaidon.
Jonne Virtanen on pelannut harjoitusotteluissa Ville Kohon ketjussa, jossa toisella laidalla on viilettänyt kanadalainen Alex Nikiforuk. Kolmikko onkin pelannut ehyesti, löytyyhän siitä joka osa-alueelle sopiva palanen. Virtanen on itsekin löytänyt paikkansa työmyyränä pelintekijän ja maalinsylkijän kentästä. Ketjukavereiden kanssa on ollut helppo työskennellä.
- Kohon vierellä pelatessani olen huomannut, että sen kanssa on tosi helppo pelata. Kukaan ei oikeasti tiedä, miten fiksu se on. Se tietää missä se on ja mihin se menee, aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Se ei ota yhtään turhaa potkua, eikä valita. Ville on vaan sellainen, että sitä kuuluu kuunnella. Oikea valinta kapteeniksi, Virtanen suitsuttaa.
- Nikiforuk on todella taitava, potentiaalia on paljonkin. Kovasti tekee töitä molempiin suuntiin, Virtanen luonnehtii.
SaiPa on saamassa liiga-avaukseen monta sen tason pelimiestä, että paikka kahdessa ensimmäisessä ketjussa on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Terveenä joukkueena lappeenrantalaisilla riittää hyökkääjiä viiteen ketjuun. Kilpailu pelipaikoista on kovaa ja Virtanen tiedostaa tämän itsekin.
- Ei tässä varaa ole löysäilyyn. Töitä pitää tehdä kovasti, jotta paikka aukenisi. Tässä vaiheessa näyttää kuitenkin siltä, että avauksessa ainakin ollaan. Tavoitteena on pelata tietysti edustuksessa, vaikka junioreissakin pelataan.
Venäjän turnauksessa maajoukkuedebyytti
Elo-syyskuun vaihteessa Jonne Virtanen teki hiljattain myös maajoukkuedebyytin, kun hänet kutsuttiin Suomen alle 20-vuotiaiden neljän maan turnaukseen Venäjälle. Turnaus meni Suomen osalta hyvin, vaikka finaalissa isäntämaalle ei voitukaan mitään. Virtasen omat tuntemukset turnauksesta jäivät myös positiivisiksi.
- Hieno oli kokemus. Kutsu tuli ja lähdettiin. Maajoukkueessa pelaamista olen monesti itsekseni ajatellut, on se sellainen haave ollut. Tietenkin tuntui hyvältä.
Virtanen kilpaili peliajasta neloskentässä yhdessä Tapparan Niclas Luceniuksen, KalPan Jarkko Malisen ja HPK:n Jan Mikael Järvisen kanssa. Omaan panokseen nuorukainen ei täysin tyytyväinen ollut.
- En oikein saanut itsestäni ihan kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Jonkun verran tuli kuitenkin pelattua. Ainahan siihen voi itse vaikuttaa, miten paljon pelaa. Jos pelaa hyvin, ei penkin päähän joudu.
Muutamia kysymyksiä lopuksi
Mitä tulee mieleen sanoista: Teurastaja?
- Suutarin Jukan kehittämä nimi. Ei ole mulla mitään sitä vastaan. Kaiken kaikkiaan hauska juttu, lähinnä se naurattaa. Ei olisi uskonut, että tuo nimi leviää noin.
Tappelu?
- Se on luonteessa. Jos joukkue tarvitsee tai tilanne vaatii, niin mennään. Välillä on muutenkin mukavaa ottaa kaverista mittaa ihan reilussa mielessä.
Parhaat puolesi pelaajana?
- Kun pelataan, niin pelataan hyvällä asenteella. Pelissä eletään kovasti mukana. Sitten on nämä kiekon suojaaminen ja muutenkin sellainen kulmissa pyöriminen ja rouhiminen.
Kehittymistarpeet?
- Luisteleminen ja liikkuvuuden parantaminen. Rystylätty on kanssa sellainen, mikä pitäisi oppia.
Joku hauska kokemus tähän astiselta uralta?
- Yksi hauska kokemus on ainakin, kun katsottiin videolta mun omaa luistelua TPS:n A-junnuajoilta. Se oli hirvittävän näköistä.
