Tunnelma pukukoppikäytävällä oli hektinen Winnipegin huoltajien paiskoessa mailakasseja lentokentälle lähdössä oleviin kärryihin, mutta muutamaan kysymykseen mies ehti sentään vastata.
Joel Armian tunnelmat 2−4–tappioon päättyneen ottelun jälkeen eivät olleet kaikkein korkeimmillaan.
− Joukkueella on ollut aika hyvä putki päällä, mutta tänään tuli tappio. On pelattu paljon hyviä pelejä, ja tämäkin oli meiltä hyvä matsi. Otettiin kuitenkin liikaa jäähyjä, ja se lopulta kostautui. Oma ja oman kentälliseni peli meni kuitenkin hyvin. Saatiin pari hyvää paikkaa, ja muutenkin oltiin koko ajan vastustajan päädyssä, kun vain saatiin mahdollisuus.
Yleisesti fiilikset ovat nuorella pelaajalla kuitenkin korkealla, kun pelipaikka NHL:n puolelta on lopulta irronnut.
− Hienoa on päästä lopulta pelaamaan ylhäällä. Sitä mahdollisuutta olen kuitenkin odottanut. Pitää nyt vain yrittää pelata mahdollisimman hyvin, että pysyy NHL:ssä.
− Parissa pelissä valmennusjohto onkin nostanut ylempiin kenttiin, kun olen pelannut tarpeeksi hyvin. Sen kummemmin mitään lupauksia isommasta roolista ei ole kuulunut, pitää vain tosi hyvällä pelillä ansaita ne isommat minuutit. Sillä tavalla se täällä menee.
Armia käväisi jo hieman aiemmin joukkueen matkassa, mutta hän ei päässyt pelikentälle asti. Sen suurempia selityksiä tästä pompottelusta ei valmennusjohdon puolelta annettu. Joitakin kysymysmerkkejä vain oli kokoonpanon suhteen, ja Armia hälytettiin paikalle varavaramieheksi.
Ovatko liigojen ja pelipaikkojen muutokset tuoneet mitään muutoksia henkilökohtaisen peliin valmistautumisen suhteen, vai mennäänkö samoilla opeilla kuin Suomessakin?
− En oikeastaan mitenkään erikoisesti valmistaudu peleihin. Yritän vain elää mahdollisimman normaalia elämää. Vähän ennen peliä otan sellaisen parin minuutin henkisen keskittymisen.
Entä miten pelivalmius yksittäisen pelin sisällä pysyy yllä, neloskentälle kun osuu välillä hyvinkin pitkiä taukoja ja lyhyitä vaihtoja?
Hauskaa aikaa, joukkue tulee todella tiiviiksi nipuksi siellä lyhyessä ajassa.
− Kyllä se välillä vähän hankalaa on. Mutta on vain niin hienoa, kun pääsee pelaamaan ylhäällä, joten ei se kovin vaikeaa ole latautua penkillä, toteaa Armia.
Armia on vielä nuori pelaaja, eikä hänen omista U20-kisakokemuksistaan ole hirveän kauan aikaa. Onko kisoista jäänyt mitään erityisiä muistoja, ja ehtiikö mies omien peliensä ohella seurata lainkaan tämän vuoden nuorten leijonien taivalta?
− Omat kisani ovat kokonaisuutena hienoja muistoja. Hauskaa aikaa, joukkue tulee todella tiiviiksi nipuksi siellä lyhyessä ajassa. Ja hauskoja pelejä myös.
− Tämän vuoden kisoja on tullut seurattua. Jos pukukopissa on aamulla aikaa, katsotaan, mitä ikinä pelejä sieltä ikinä tuleekin. Mitä olen Suomea seurannut, niin hyvin näyttää menevän, iloitsee Armia.
Miesten maajoukkue ei puolestaan ole ajatuksia herättänyt, vaikka tänä vuonna MM-kisojen lisäksi kalenterissa on myös World Cup.
Katson usein kaikki Liigan highlightit.
− Mennään täällä NHL:ssä peli kerrallaan, ja keskityn täysillä näihin. World Cupissa on kuulemma jotain erikoisjoukkueita, mutta en tiedä niistäkään oikein sen enempää.
Entäpä Liigan ja kasvattajaseura Ässien seuraaminen?
− Ässiä seuraan tiiviisti. Katson usein kaikki Liigan highlightit. KooKoota on myös tullut seurattua tänä vuonna, sielläkin näyttää menevän hienosti.
Liigan ja AHL:n tasoeroista väännetään Suomessa peistä kiivaasti. Armialla on suhteellisen tuoretta kokemusta molemmista, joten voisiko hän asiantuntijana panna pisteen tälle kiistelylle?
− Ei niitä oikein voi vertailla. Oma mielipiteeni on, että se on niin eri peliä valmennusta ja kaikkea myöten. Kaikki on niin paljon kurinalaisempaa AHL:ssä tietyllä tavalla ja sitten taas Liigassa toisella tapaa. Todella vaikea verrata.
Huhujen mukaan Armia ja Tommi Taimi olivat Porissa äärimmäisen läheiset ystävät. Jopa niin läheiset, että Taimi hankki puolisoineen isomman talon, jotta Joelille saatiin oma huone. Miten Armia nyt pärjää isossa maailmassa ilman Taimea?
− Hahaha! No tuota... Aika heikosti! Olisihan se kiva, jos tulisivat joskus vaikka yllätysvierailulle tänne käymään, virnuilee ässäkasvatti.
