Miikka Jääskeläinen - http://mjfoto.fi

Jarkko Varvio: maalitykistä myyntitykiksi

Entinen maalitykki ja ensimmäinen suomalainen MM-kisojen pistepörssivoittaja Jarkko Varvio kertoi Jatkoajan haastattelussa ajatuksiaan sekä kiekkourasta että nykyisestä työstään toimitusjohtajana.
 

Maalitykistä myyntitykiksi

Entinen maalitykki ja ensimmäinen suomalainen MM-kisojen pistepörssivoittaja Jarkko Varvio kertoi Jatkoajan haastattelussa ajatuksiaan sekä kiekkourasta että nykyisestä työstään toimitusjohtajana.

Teksti: Juha Oinonen, @0ikkunen
Kuvat: Miikka Jääskeläinen, @miikkaj

Jarkko Varvio muistetaan parhaiten ensimmäisenä suomalaisena MM-kisojen pistepörssin voittajana Prahassa 1992. Kyseisistä kisoista Suomi sai myös ensimmäisen MM-mitalinsa. Varvio kuitenkin iski myös 128 maalia 324 liigaottelussa, jolla keskiarvolla iskisi nykymittaisessa runkosarjassa 23 maalia. Kaudella 2014-15 sillä maalimäärällä olisi irronnut maalipörssin kolmossija.

Ilves-kasvatti pelasi Liigaa kasvattajaseuransa lisäksi HPK:ssa, Tapparassa, Lukossa ja TPS:ssä, jossa voitti suomenmestaruuden. Yli kymmenen vuotta kestäneen monipuolisen uran jälkeen Varvio lopetti uransa jo 33-vuotiaana ja vaihtoi alaa. Jatkoaika jututti entistä maalitykkiä ja nykyistä toimitusjohtajaa tämän näkemyksistä jääkiekkoon ja työhön liittyen.

Varvio lopetti pelaajauransa Saksan alasarjassa vuonna 2005. Ajatukset kiekkoilusta ovat tänä päivänä positiivisia.

− Hyvät ajatukset tietysti, eihän siitä mihinkään pääse. Hieno homma, kun harrastuksesta saa ammatin. Pienenä poikana sitä ei sillä tavalla työnä ajattele, vaan se on niin rakkaudesta lajiin. Se tulee sitten yllättäen, että joku alkaa kiekon pelaamisesta maksaa.

− Jääkiekon kautta näkee maailmaa ja tutustuu eri ihmisiin. Asiat saavat perspektiiviä, kun kiertää maailmaa. Huomaa, että Helsinki ei olekaan maailman napa.

Nykyään jääkiekko ei juuri kuulu Varvion elämään.

− En hirveästi seuraa jääkiekkoa enää, paitsi muutamaa kaveria, jotka vielä pelaavat − Ari Vallin ja Mika Noronen. Aikansa kutakin.

Yli 20 vuotta myöhemminkin Varvio muistetaan parhaiten Prahan MM-kisoista -92.

Aiemmin mainittujen Prahan MM-kisojen lisäksi Varvio nostaa muitakin kohokohtia uransa varrelta.

− Ensinnäkin oli hienoa, kun pääsi Liigaan. Samoin maajoukkueeseen pääsy, koska sinne ei kuka tahansa pääse. NHL-sopimuksen teko oli kohokohta, vaikka Pohjois-Amerikassa ei lopulta homma mennyt niin kuin olin suunnitellut.

− Ilman muuta se Praha -92 on jäänyt ihmisille mieleen. Vaikka niitä kisoja ei näytetty edes YLEltä. Myyntityössä se tulee edelleen aika usein ihmisten kanssa puheeksi.

Minnesota North Stars varasi Varvion 1992 varaustilaisuuden toisella kierroksella numerolla 34. Pohjois-Amerikassa Varvio pelasi Dallas Starsin organisaatiossa kaksi kautta ja yhteensä 78 runkosarjaottelua. NHL:ssä syntyi seitsemän pistettä 13 ottelussa, mutta pelipaikkaa ei lopulta auennut.

− Voi olla, että se työsulkukausi jotenkin vaikutti. Koska sitä ennen oli jo asunnot hankittu ja periaatteessa piti olla ryhmässä mukana. Työsulun jälkeen ehkä siellä päässä mieli muuttui. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastot niistä harjoituspeleistä. Tulosta nimittäin oikeasti tuli.

− Toki pelasin ne kaikki pelit Starsin ykkösketjussa Mike Modanon ja Ulf Dahlénin kanssa, että ehkä se ei kuitenkaan seuralle sitten riittänyt.

Lyhyeksi jäänyt NHL-ura ei kuitenkaan Varviota harmita.

− Tehoihin nähden olen kuitenkin tyytyväinen. Mitään ei jäänyt hampaankoloon, ja voin olla sinut itseni kanssa. En ole sitä asiaa sen enempää spekuloinut. Tein sen, minkä pystyin.

"Praha -92 on jäänyt ihmisille mieleen ja tulee Myyntityössä edelleen usein puheeksi."

Saksa ei ollut paska maa

Euroopassa Varvio pelasi Suomen lisäksi Ruotsissa ja Sveitsissä sekä suomenmestaruuden voitettuaan neljä kautta Saksassa.

− Saksan Bundesliigassa meni neljä vuotta. Tarkoitus oli mennä vuodeksi tai korkeintaan kahdeksi. Siellä oli lopulta niin hienoa, että venähti neljään vuoteen. Se oli mukava maa. Tiesin, etten ole enää siinä vaiheessa NHL:ään lähdössä. Ulkomaille kuitenkin halusin lähteä, mutta muuten ei niin ollut väliä. Saksaan tuli sitten lähdettyä.

− Kieltäkin tuli neljässä vuodessa opittua. Pukukopissa puhuttiin paljon englantia, mutta paikallisille sanoin, että puhuvat minulle saksaa. Kielitaito kehittyi, ja hyviä ystäviä jäi siltä reissulta.

Koulutustaan vastaavaa työtä Varvio ei ole päässyt kokeilemaan. Eikä halua lähteä kokeilemaan.

− Koulutukseltani olen talonrakentaja, mutta en rakennustyömaalle itseäni päästäisi kuin korkeintaan apumieheksi.

Heti peliuran päätyttyä Varvio siirtyi kuitenkin niin sanottuihin oikeisiin töihin. Perheellä oli ratkaisussa iso merkitys.

− Iso tekijä peliuran lopettamisessa oli se, kun vaimo sai opiskelunsa Helsingin yliopistossa päätökseen. Saksassa olisi pystynyt pelaamaan pidempäänkin. Vuonna 2005 palasimme vaimon kanssa Suomeen ja aloin katsella työpaikkailmoituksia.

− Myyntityö tuli yllätyksenä. Automyyjää haettiin, ja sain paikan. Haastattelussa kysyttiin tietotekniikkataitoja. Silloin en ollut esimerkiksi sähköpostia koskaan lähettänyt enkä muutenkaan ollut tietokoneiden kanssa missään tekemisissä. Piti sitten vaan valehdella, että onnistuu ja homma toimii.

"Koulutukseltani olen talonrakentaja, mutta en rakennustyömaalle itseäni päästäisi kuin korkeintaan apumieheksi."

Varvio on tyytyväinen ratkaisuihinsa ja puolustaa vahvasti työelämään hyppäämistä.

− Mielestäni oli loistava vaihtoehto mennä heti töihin. Aloin vain opetella uutta ja mietin uudet tavoitteet uudelle uralle. Totuus on, että entinen kiekkoilija ei ole työnhakijana kärkipäässä, jos ei ole mitään koulutusta. Johtajan paikkoja ei ole avoinna. Nöyrästi pitää lähteä painamaan hommia, jos ei ole uran aikana kertynyt jättiomaisuutta.

− Kyllä välillä on mielessä käynyt, että jääkiekon parissa jatkaisin myös peliuran jälkeen. Firman puolesta olemmekin käyneet juniorijäitä vetämässä. Nuorten kanssa on mukava tehdä töitä, koska heidän kohdalla näkyy se rakkaus lajiin. Mutta aika menee nyt eri lajien parissa, kun perheessä on kaksi tytärtä. Jääkiekkoilijoita ei heistä olla kasvattamassa.

Jääkiekon jälkeen Varvio on edennyt automyyjästä rekrytointiyritys Innolink Staff Oy:n toimitusjohtajaksi.

− Vähän oli tuuria niin kuin kiekkourallakin, mutta töitä olen tehnyt lujasti. Tavoitteet ovat olleet korkealla ja unelmat katossa. Olen aina halunnut vähän isommat saappaat, mihin rahkeet riittää.

− Pari vuotta olin automyyjänä, se oli hyvä koulu. Suoritin myös automyyjän ammattitutkinnon. Henkilöstö- ja rekrytointialalle siirryin vähän sattumalta. Vuonna 2009 alkoi nykyinen työ, jossa olen vetäjänä ja myös omistajana mukana. Sitä ennen olin työntekijänä samalla alalla.

"KÄYNTIKORTISSANI EI LUE TOIMITUSJOHTAJA, VAAN PIDÄN ITSEÄNI RIVIMIEHENÄ."

Pukukoppihenki toimii myös myyntityössä

Kymmenessä vuodessa Varvio on oppinut käyttämään tietokonetta ja tekee enimmäkseen toimistotyötä.

− Työpäivät kuluvat paljon sähköpostin parissa. Myyntityötä ja toimistohommia enimmäkseen teen. Kierrämme asiakkaita ja etsimme ihmisille töitä. Teemme rekrytointia, haastatteluja ja kaikkea siltä väliltä. Tietysti talouslaskelmiakin täytyy vähän lukea.

"Haastattelussa kysyttiin tietotekniikkataitoja ja Piti valehdella, että onnistuu."

Varvio on opetellut kaiken kantapään kautta.

− Koulutusta en ole käynyt. Kiekkouralla oppi tekemään töitä ihmisten kanssa, se on ollut yllättävänkin iso voimavara.

Työpaikan ilmapiirin entinen pelimies kokee erityisen tärkeänä.

− En pidä itseäni minään vanhan liiton johtajana. Määräily, uhkailu ja etäisyys ovat mennyttä aikaa, eikä oman egonsa pönkityksellä ole mitään käyttöä. Yritän innostaa ja motivoida sekä näyttää esimerkkiä. Käyntikortissani ei lue toimitusjohtaja, vaan pidän itseäni rivimiehenä. 

− Vetäjänä en halua olla etäinen vaan seisoa rivissä. Totuus on, että mitä enemmän olet valmis kaverin eteen tekemään, sitä enemmän itsesi eteen tehdään − tittelistä tai statuksesta riippumatta. Jääkiekossa puhutaan, että pelaajat ovat keskiössä. Minä yritän pitää tiimini keskiössä ja keskittyä tiimihengen luomiseen. 

Varvio lyö tiskiin omat teesinsä.

− Rehellisyys, avoimuus, kunnioitus, nöyryys, itseluottamus ja kilpailuhenki ovat avainsanoja. Tavoite on pitää kaikki mahdollisimman iloisina ja positiivisina vaikeinakin aikoina. Näin kaikki ovat entistä sitoutuneempia myyntitavoitteisiinsa ja hoitavat oman ruutunsa. Meillä myös jokainen päättää itse lomansa ajankohdat.

− Entisten jääkiekkoilijoiden palkkaaminen on ollut osittain tietoinen valinta. Pasi Määttäsen olen tuntenut 8-vuotiaasta asti ja olemme pelanneet yhdessä. Entisistä huippu-urheilijoista myös tietää, että selkäranka ei ensimmäisestä takaiskusta katkea.

Varvio myöntää edelleen unelmoivansa, mutta suhtautuu tulevaisuuteen nöyrästi.

− Unelmat kasvaa koko ajan, mutta tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Matkaa tavoitteisiin on vielä tälläkin uralla, mutta suunta on oikea. Olemme aika pieni tekijä vielä, ja työtä on paljon edessä.

− Itse olen tiimini jäsenet valinnut, mutta en ota kunniaa liikevaihdon kasvusta − nollasta seitsemään miljoonaan euroon kuudessa vuodessa. Suurin osa on tiimini ansiota. Osallistun toki itsekin myyntityöhön. Tilanteet voivat kuitenkin nopeasti muuttua, ja tärkeä on muistaa nöyryys. Kukaan ei ole korvaamaton eikä mitään kannata pitää itsestäänselvyytenä.

"Jääkiekossa puhutaan, että pelaajat ovat keskiössä. Minä yritän pitää tiimini keskiössä ja keskittyä tiimihengen luomiseen."

Varvion ohje: liikunnalla työkuntoon

Yhden selvän haasteen Varvio tunnistaa.

− Yksi asia, joka huolettaa, on nuorten ihmisten kunto. Monella on intoa työhön, mutta kroppa on jo parikymppisenä sellainen, ettei voi tehdä mitään fyysistä työtä. Toki toimistotyötäkin on, mutta paljon on tarvetta teollisuuteen ja muuhun ruumiilliseen työhön. Esimerkiksi metalli- ja sähkömiehet ovat merkittävästi vähentyneet viime vuosina.

− Peruskunnosta huolehtiminen on mielestäni paljon vanhemmista kiinni. Pienestä asti pitäisi opettaa liikunnan riemu. Omat vanhempani olivat liikunnallisia ihmisiä. Minulla on edelleen tallessa isäni pitämä treenipäiväkirja 6-vuotiaasta lähtien. Harrastin kaikkia mahdollisia lajeja. Hyppäsin seivästä, hiihdin, pelasin tennistä. Jääkiekko oli vain yhtenä lajina mukana.

"BUSSISSA ON ISTUTTU NIIN PALJON, ETTÄ JOS VIRTAA JA ASENNETTA OLISI RIITTÄNYT LUKEMISEEN, NIIN VOISI OLLA VAIKKA PROFESSORI."

Omien lasten kautta koululiikunnan taso ihmetyttää entistä ammattiurheilijaa.

− Lukujärjestyksessä taitaa olla kaksi tuntia liikuntaa viikossa, kyllä se harmittaa. Mielestäni lähtökohta ei saa olla se, että vanhemmat vievät lapsia harrastuksiin. Yhdessä lasten kanssa tekeminen pitäisi olla ykkösjuttu, eikä kaikista tarvitse tulla ammattilaisia. Tärkeämpää on, että lapsi löytää liikkumisen ilon ja opettelee eri lajeja pienestä asti.

− Toisaalta urheiluseurojen tehtävä on kilpailla. Silloin parhaiden pelaajien pitää saada pelata. Ehkä joku on lopettanut jääkiekon, kun ei ole saanut pelata tarpeeksi.

Varvio ei pidä jääkiekon ja opiskelun yhdistämistä mahdottomana.

− Kyllä silloin olisi ollut mahdollisuus opiskella. Bussissa on istuttu niin paljon, että jos virtaa ja asennetta olisi riittänyt lukemiseen, niin voisi olla vaikka professori. Silloin sitä keskittyi kuitenkin vain jääkiekkoon.

− Onhan noita esimerkkejä, jotka ovat peliuran ohella hoitaneet koulutuksen. Ei se mielestäni olisi kohtuuttomia vaatinut, mutta ei itsestäni siihen kuitenkaan ollut. Kävin urheilupainotteisen ammattikoulun ja yritin Hämeenlinnassa opiskella kauppakorkeakoulussa, mutta ei siitä mitään tullut. Pohjois-Amerikkaan lähdettyäni kaikki jäi.

Omaa tapaansa Varvio ei suosittele esimerkiksi.

− Olen saavuttanut oman asemani ilman opiskelua, mutta en pidä itseäni tavoiteltavana esimerkkinä. Voi myös olla, että lähden vielä jotain opiskelemaan. Ensi vuodestakaan ei tiedä. Voin vaikka olla taas autokaupassa hommissa.

Rekrytoinnin ammattilaisella on kuitenkin työnteosta yksiselitteinen mielipide.

− Töitä pitää tehdä. Ja töitä löytää kyllä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Kommentit