Jakub Čutta saapui Lappeenrantaan kasvattajaseurastaan Bili Tygri Liberecistä. 32-vuotias tšekki on Washingtonin toisen kierroksen varaus vuodelta 2000 ja ehti pelata Pohjois-Amerikassa kahdeksan kauden ajan edustaen WHL-liiga Swift Current Broncosia, AHL-liigan Hershey Bearsia ja Portland Piratesia.
Čutta sai vyölleen myös kahdeksan kamppailua "The Showssa" edustaen Washington Capitalsia. Otteluita ei kuitenkaan tuon enempää NHL:ssä tullut.
− Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Sillä hetkellä tein ja pelasin kuten joukkueen valmennus pyysi. Ainoa asia jonka tekisin varmasti toisin, oli työsulkuvuosi (2004-2005), jolloin jäin AHL:ään pelaamaan sen sijaan, että olisin lähtenyt pelaamaan Extraliigaan.
− Liiga oli tuolloin niin hyvä, koska paljon NHL-pelaajia lähti sinne pelaamaan, sen sijaan että he pelaisivat AHL-liigaa toivoen, että NHL-kausi alkaisi nopeasti.
Neljättä kauttaan tuolloin Washingtonin organisaatiossa pelanneelle Čuttalle työsulkuvuosi olikin pettymys.
− Neljättä kautta pelaavan puolustajan tulisi tuolloin viimeistään lyödä itsensä läpi päästäkseen pelaamaan NHL:ssä. Niin ei minulle tapahtunut ja olihan se pettymys, mutta sellaista on jääkiekko.
“Sinun täytyisi käydä kysymässä Saariselta ja Kokolta miten erilaista kiekko todella on Tšekissä kuin Suomessa.”
Vaikka Čutta on pelannut Suomessa vasta yhden ottelun vertaus suomalaisesta liigasta ja Tšekin Extraliigasta saa Čuttan virnistämään.
− Jää on ensinnäkin paljon pienempi Suomessa. Lisäksi täällä pelataan paljon pohjois-etelä-suuntaan, kun taas Tšekin liigassa pelataan enemmän itä-länsi-suunnassa.
− Puolustajan näkövinkkelistä liigojen erot kuin yö ja päivä. Täällä peli on paljon aggressiivisempaa. Jos hyökkääjä saa liigassa kiekon kulmassa, on kiekossa aina yksi pelaaja kiinni. Tšekin liigassa jäädään aloituspisteen kaarelle odottamaan hyökkääjän seuraavaa liikettä ja suojellaan enemmän syöttölinjoja maalia kohti.
− Täällä mennään pelaajan perään, koska ei ole aikaa odottaa, koska peli on paljon nopeampaa. Se on varmaan suurin asia, johon minun pitää totuttautua.
Čutta ei ole ensimmäistä kertaa suomalaisten kanssa tekemisissä. Kaudella 2010-2011 mies edusti HC Karlovy Varya ja miehen seurakavereina toimivat SaiPastakin tutut Jesse Saarinen ja Petri Kokko.
− Joo, pitää paikkansa. Hyviä jätkiä kummatkin. Vieläkö Kokko asuu Lappeenrannassa?
Toimittajan myöntäessä, ettei tiedä Kokon nykyistä asuinpaikkaa, Čutta heittää pallon toimittajalle takaisin.
− Sinun täytyisi käydä kysymässä Saariselta ja Kokolta miten erilaista kiekko todella on Tšekissä kuin Suomessa.
Kysyttäessä, onko suomen kielestä tarttunut mitään Čuttan muistiin, tulee vastaus nopeasti.
− Kopissa puhutaan nin paljon englantia, että harva suomalainen sana on jäänyt mieleen. Jos suomen kielen sanoja jostain tarttuu korvaan, niin otan Google Translatorin käyttöön ja yritän pysyä perässä mistä keskustellaan. Normaalit "Kiitos" ja "Ole hyvä" taittuvat jo.
SaiPassa on runsaasti Italian passin omaavia pelaajia. Italiaa sentään ei pukukopissa kuule puhuttavan.
− Ei sentään. Suomen kieli on tarpeeksi vaikea, mutta kyllä aion muutaman sanan opetella suomea ennen kuin kausi loppuu.
Miten sitten 192-senttinen, lähes satakiloinen puolustaja kuvailee itseään kaukalossa?
− On vaikea lähteä kuvaamaan itseään kaukalossa. Olen hyvin luisteleva puolustava puolustaja, joka ei pelkää fyysistä peliä.
