Juha Järvenpää pelasi ensimmäiset liigaottelunsa kaudella 2010-11. Sen koommin ässäkasvatti on pelannut Porin lisäksi Hokissa, Ilveksessä, LeKissä ja nyt KooKoossa. Maalivahdiksi ryhtyminen oli Noormarkussa syntyneelle Järvenpäälle helppo ratkaisu jo pienestä pitäen.
Olihan porilaisella mahtavia esikuvia.
− Maalivahtina pelaaminen on aina ollut ykkösjuttu. Katsoin lapsena joka lauantaiaamuna NHL Power Week-ohjelmaa ja matkin maalivahtien tekemiä torjuntoja. John Vanbiesbrouck ja Mike Richter olivat suosikkejani. Minulla oli sählymailassa villasukka, ettei maila raavi parkettia, 26-vuotias muistelee innoissaan.
− Äiti ja isä heittelivät minulle olohuoneen oviaukkoon tennis- ja sählypalloja. Siellä mä konttasin sählymailani kanssa ja yritin niitä koppailla. Kyllähän siihen parkettiin jäljet jäi villasukasta huolimatta. Sama homma oli mummulassa. Vaari oli aina valmis pelaamaan − hän oli kova vastustaja, Järvenpää muistelee hymyillen.
− Äiti ja isä heittelivät minulle olohuoneen oviaukkoon tennis- ja sählypalloja. siellä mä konttasin sählymailani kanssa ja yritin niitä koppailla, Järvenpää muistelee hymyillen.
− Vaarikaan ei ole vammoilta säästynyt, vaan hän toipuu parasta aikaa lonkkaleikkauksesta. Pikaista paranemista, lähettää Järvenpää terveisiä vanhalle pelikaverilleen.
Itse jääkiekon pelaamisen makuun Järvenpää pääsi seitsemänvuotiaana.
− Olin ekaluokkalainen ja halu päästä pelaamaan kiekkoa oli kova. Yksi luokkakavereistani pelasi jo korttelikiekkoa, joten hänen mukaansa oli loogista lähteä. Noormarkussa ei ollut omaa joukkuetta, joten kuljimme kimppakyydeillä Poriin, Toejoelle. Toejoen alueen joukkue oli sattumoisin suosikkijoukkueeni New York Rangers.
− Jussi Rynnäs oli joukkueemme veska, mutta kun hänestä tuli yli-ikäinen tarvitsimme uuden maalivahdin. Olin tietysti heti tassu ojossa. Toinenkin poika olisi halunnut pelata maalissa, mutta hänen isänsä ei antanut lupaa, Järvenpää naurahtaa.
Onko vastaava luonnonlahjakkuus edes kokeillut puolustajana tai hyökkääjänä pelaamista?
− Olin kaksi viikkoa kenttäpelaajana ja tein yhden maalin. Se siitä, hän vastaa päättäväisesti.
− Pelasin nuorempana myös futista ja olinkin erittäin lupaava vaihtomies, ylimääräinen vasen laitapakki, joten se sai jäädä, Järvenpää nauraa.
Urheilua kaikilla mausteilla
"Järkkäri" on myös innokas pesäpallon ystävä. Maalivahti seuraakin kansallispeliä ahkerasti, sillä hän on hyvin perillä sekä miesten että naisten Superpesiksestä ja seuraa molempia sarjoja säännöllisesti. Porilainen myöntää harkinneensa nuorena myös pesäpallon harrastamista.
Miksei Juhasta tullutkaan seuraavaa Toni Kohosta?
− Noormarkussa ei pesäpalloa ollut koululiikuntaa enempää tarjolla, eikä Porissakaan ollut poikien joukkuetta. Minun olisi pitänyt siis lähteä Kankaanpäähän tai Ulvilaan, muttei tullut ikinä lähdettyä. A-juniori-ikäisenä pelailin kyläpesistä: se oli hauskaa, mutta ikä- ja tasoerot pelaajien välillä valtavat, Järvenpää valottaa.
Maalivahti mietti hiljattain siirtymistä katsomosta kentälle, mutta debyytti virallisissa peleissä jäi tekemättä.
− Iiro Vehmanen ehdotti keväällä, että menisimme pelaamaan kesäksi maakuntasarjaa Eurajoelle. Lähdimme kuitenkin samana viikonloppuna Elitloppetiin, sitten tuli yhtä ja toista touhua, joten asia unohtui. Ehkä ensi kesänä sitten.
Pesäpallon ja ravien lisäksi porilainen kertoo seuraavansa vielä yhtä urheilulajia melko intohimoisesti.
− Olen seurannut tennistä jo pikkupojasta lähtien ja ihailen Roger Federeriä suuresti. Hän on huikean monipuolinen ja taitava pelaaja. Tennistä on tullut pelattua joka kesä enemmän tai vähemmän. Opettelin väkisin yhden käden rystylyönnin, koska Federerkin lyö niin. Ei se ehkä ihan Rogerin tasoa ole, mutta tappavan tehokas se on meidän peleissä, Järvenpää hehkuttaa.
− Kun varmistui, että Federer pelaa marraskuussa Jarkko Niemistä vastaan tämän jäähyväisottelussa Helsingissä, tarkistin heti kalenterista onko meillä pelipäivä vai vapaailta. Kävi hirveän hyvä tuuri, että vapaata on, joten "baikam bääl ollaan", Järvenpää veistelee raumam giälel.
Porilainen ei miellytä ketään
Tenniskentiltä siirrytään kuitenkin veteraanikiekkoilijan nopeudella porilaisuuteen. Moni saattaa muistella Patasydäntä hoilaavia kiekkofaneja, mutta Järvenpäällä tulee porilaisuudesta ensimmäisenä mieleen jotain aivan erilaista.
− Kusipäisyys!
Ei kai nyt sentään?
− Tuo vaan on se stereotypia, joka monelle tulee ensimmäisenä mieleen. Porilaiset ovat oikeasti ihan mukavia ja tosi suorapuheisia: asiat sanotaan juuri siten, kun ne ovat.
− Mun mielestä porilaisia pidetään kusipäinä siksi, että he sanovat juuri niin kuin ajattelevat. Kyllähän porilaiset ovat vähän sellaisia kylmiä ja jäykkiä. Mitään ylitsevuotavaa kehumista ei porilaisen suusta kannata odottaa kuulevansa, Järvenpää avaa.
Kaupungissa ei siis turhaan kehuta tai jaeta ilmaisia ämpäreitä. Järvenpään mukaan toisia ei tarvitse miellyttää turhaan, sillä se ei lopulta hyödytä.
− Porilainen ei yritä miellyttää ketään: on ihan sama, mitä joku toinen ajattelee sinusta. Jos yrittää olla kaikille mieliksi, ei ole enää oma itsensä, hän filosofoi.
− Porilainen ei yritä miellyttää ketään: on ihan sama, mitä joku toinen ajattelee sinusta. Jos yrittää olla kaikille mieliksi, ei ole enää oma itsensä, hän filosofoi.
"Järkkäri" ei ole kuitenkaan yhtä jäyhä kuin suurin osa porilaisista. Jatkuvasti vitsejä heittävä porilainen keksii pian syyn sille, miksi teollisuuskaupunki ei ole purrut häneen yhtä vahvasti.
− Olen kai hieman epätyypillinen porilainen, tällainen kiltti ja sosiaalinen. Ehkä porilaisuuteni on lievempää, koska olen esikaupunkialueelta Noormarkusta, hän hymyilee.
Järvenpää ei kuitenkaan jaksa välittää siitä, mitä muut sanovat tai kirjoittavat. Median tarkkaileminen on karissut pelivuosien myötä paljon.
− Nuorempana luin aina, mitä minusta kirjoitettiin mediassa. Jos haukuttiin, pahoitin helposti mieleni ja jos taas kehuttiin, kuvittelin liikoja.
− En ole enää pitkään aikaan välittänyt, mitä minusta kirjoitetaan. Ainoa joukkuueen ulkopuolinen henkilö, jonka arvostelu mua kiinnostaa on muuan Sami Laine. Jos Sami sanoo että "oot pelannu hyvin", niin silloin sitten tosiaan on täytynyt pelata hyvin. Vielä tähän päivään mennessä hän ei ole niin sanonut, Järvenpää nauraa.
Porilainen on A-luokan kansalainen
KooKoon kopissa enemmistö on siirtynyt raumalaisilta porilaisille. Järvenpää kantaa porilaisten viittaa yhdessä Tuomas Huhtasen kanssa ja Raumaa jäi edustamaan ainoastaan Aki Kangasmäki. Vielä kausi sitten tilanne oli päinvastoin, sillä raumalaisia oli kaksi ja lähinnä porilaista oli Luvialta kotoisin oleva Pauli Levokari.
"Järkkäri" näkee Satakunnan herruudessa tilaisuuden puhua hmm.. politiikasta?
− Niin ne säästöt ja leikkaukset iskevät myös jääkiekkoon. Kookoon mestaruuskaudella täällä oli kolme porilaista, Jesse Jyrkkiö, Antti Mäkilä ja kävinhän mäkin täällä ranskalaisella visiitillä. Sitten lama alkoi näkyä ja tilalle tuli raumalaisia. Onneksi jostain kirstun pohjalta on löydetty vielä mummonmarkkoja ja porilaisiin on taas panostettu, Järvenpää pohtii Suomen ankaraa taloustilannetta otsa rypyssä.
− Haapakosken Mikko sanoi kauden alussa, että joukkueessa yksi porilainen on hyvä, mutta kaksi on jo liikaa, maalivahti heittää tuttuun tapaan kieli poskella.
− Haapakosken Mikko sanoi kauden alussa, että joukkueessa yksi porilainen on hyvä, mutta kaksi on jo liikaa, maalivahti heittää tuttuun tapaan kieli poskella.
Oikeaa Satakunnan kamppailua kopissa ei toki ole, vaikka Porin ja Rauman välit ovat olleet muinoin melko nuivat.
− Olen hieman nuori muistamaan, mutta Porin ja Rauman välinen vastakkainasettelu on ollut joskus paljon pahempaa. Se on ollut kuulemani mukaan jopa julmaa, sillä raumalaisen ei kannattanut Porissa avata suutaan siitä, mistä on kotoisin. Nykyäänkin Raumasta puhutaan hieman alentavaan sävyyn, mutta ei enää yhtä pahasti.
Vastakkainasettelu on vähentynyt, mutta Rauman murre on edelleen porilaisen ja monen muun korviin täyttä hepreaa.
− Onneksi Aki Kangasmäki (Rauma) ja Mikko Lehtonen (Turku) ovat jo oppineet yleiskieltä, mutta kun Kanki innostuu, silloin tulee sitä kunnon Rauman murretta ja muilla on hauskaa, maalivahti kuvailee.
Melkoisena höpöttäjänä tunnettu Järvenpää toteaa ymmärtävänsä murteita hyvin, mutta erilainen puhenopeus hämmästyttää suulasta porilaista.
− Savolaisista ei lähde se murre millään. Kaiken lisäksi he puhuvat niin hitaasti! Joskus, kun käyn Jarkko Malisen ja Toni Hyvärisen kanssa lounaalla, olen usein jo syönyt, ennen kuin kumpikaan heistä on heittänyt avausreplaansa, hän mutisee.
Murre- ja kotikaupunkiasiat ovat olleet myös KooKoon persoonia pursuavassa kopissa esillä. Toiset ovat enemmän perillä muista Suomen maakunnista ja toiset taas...
− Jimmy (Mikael Kurki) on aito stadilainen. Keskustelimme Rovaniemestä ja Jimmy yritti heittää piikin Kojolle (Mika Koivisto), koska hän on pohjoisesta. Stadilaisena Jimmy möläytti "Eiks teil siel rovaniemen kaduilla hengaile vaan niit porojengei".
− Katottiin Kojon kanssa toisiamme ja repesimme nauramaan. Totesin Jimmylle, että muualla Suomessa ne tunnetaan porotokkina, mutta Westendin aateliselle porotkin elää jengeissä, Järvenpää hekottaa.
Kiltiksi itseään tituleeraava Järvenpää on sopeutunut Kouvolaan hyvin. Ympäristö kelpaa maalivahdille, sillä betonikaupungissa on paljon Satakunnan helmen piirteitä.
− Eihän tämä nyt Pori ole, hän kohottaa kulmiansa hymyillen.
− ...mutta saman tyyppinen paikka. Täällä on pieni ydin ja laajat, kivat asuinalueet. Kouvola ei ole lähellekään niin huono kuin sanotaan. Eihän täällä mitään erikoisen ihmeellistä ole, mutta en keksi mitään, mitä tarvitsisin tänne välttämättä lisää.
Mukavista asuinoloista huolimatta Järvenpää paljastaa käyneensä sopimusneuvotteluja nimekkään porilaisen kanssa. Saako KooKoo vielä jouluksi Pohjois-Amerikassa pelaavan pelaajan riveihinsä?
− Olen käynyt Snapchatissa neuvotteluja Joel Armian kanssa, kun hänet lähetettiin farmiin. Sanoin Jopelle, että kämppiksen paikka on vielä auki. Jos paikka auringossa ei aukea, niin Kouvolaan vaan kolmanneksi porilaiseksi, myös agentin rooliin sopiva maalivahti vihjaa.