Lauantai-ilta. Kärkikamppailu. Tasainen alku. Ottelun ensimmäinen suora vastaisku. Ilveksen hyökkäystroikka luistelee päättäväisesti hyökkäysalueelle. Muutaman sekunnin päästä kiekko on Lukon maalivahti Rasmus Rinteen selän takana, Hakametsän kaiuttimissa raikuu Ilveksen maalilaulu ja yleisö hakkaa käsiään yhteen. Täydellisyyttä hipova ottelun aloitus harvoin tulostaululla työnsä realisoivalle Ilveksen nelosketjulle ja koko petolaumalle. Osuman viimeistelijä kertaa maaliaan vaatimattomasti.
- Eero (Savilahti) sai kiekon keskelle ja jakoi hyvin mulle laitaan. Jäin siinä vähän pieneen kulmaan ja survaisin vain kohti molarin puikkoja. Ajattelin, että menee joko sisään tai tulee ripari. Tietenkin olen todella tyytyväinen, että se meni sitten viivan yli, ainahan maalien tekeminen on kivaa, Veistola ilakoitsi.
Koko ottelu oli muutenkin lähes kokonaan Ilveksen hallintaa, sillä Lukko ei saanut lopun puserrusta lukuunottamatta aikaan oikein mitään kiekon kanssa. Veistola olikin syystä tyytyväinen joukkueensa esitykseen, eikä ollut lainkaan huolestunut viimeisten minuuttien paineen alla, jolloin Veistola sai paljon vastuuta alivoimaspesialistina.
- Tiesimme kokoajan päämäärämme ja pääsimme toteuttamaan niitä asioita, joita olimme yhdessä sopineet. Karvasimme hyvällä itseluottamuksella ja saimme trapin kuntoon heti alusta lähtien. Pysyimme kiekossa silloin kun piti ja osasimme luopua siitä ajoissa. Saimme myös rytmitettyä peliä haluamallamme tavalla. Erittäin onnistunut ilta meiltä.
- Mielestäni ei panikoitu siinä lopussa. Ainahan se menee vähän niin, että kun on johtoasemassa niin vastustaja tiukentaa otetta vähitellen. Hoidettiin tyylikkäästi homma kotiin ja vaikka kaveri pääsi kerran rankaisemaan niin sillä ei ole mitään väliä enää, Veistola sanaili.
Vain yksi tilanne jäi harmittamaan. Noin viisi minuuttia ennen loppusummeria Veistola sai hieman yllättäen mainion tilaisuuden illan ja kauden maalisaldon tuplaamiseen. Tällä kertaa kuitenkin Ryan Zapolski otti huipputorjunnan kilpikädellään.
- Se tilanne oli vähän samanlainen kuin maalin johtanut hyökkäys. Sain taas kiekon oikealle ja olisin ehkä voinut vielä syöttää takaisin Eerolle, mutta päätin kokeilla itse. Ei mennyt tällä kertaa.
Joukkueen häikäisevälle kauden avaukselle Veistola löytää kaksi perinteistä syytä: erinomaisen joukkuehengen ja maalivahtipelaamisen.
- Olen ollut pari vuotta Ilveksessä ja täällä on ollut aina hyvä meininki kopissa. Yhteenkään ikävään jätkään en ole vielä törmännyt ja jotenkin tuntuu, että hitsaudumme vuosi vuodelta yhtenäisemmäksi nipuksi vaikka jotkut äijät viereltä vaihtuvatkin. Tietenkin molariammekin on kiittäminen monesta asiasta, Veistola viittasi jälleen upeasti pelanneeseen Hannu Toivoseen.
"Ilman faneja ei olisi meitä"
Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti koko Ilveksen joukkue jäi D-päädyn siniviivalle antamaan suosionosoituksensa fanikatsomolle. Tänään ensimmäisenä kannattajia huudattamassa olikin juuri Veistola.
- Olemme sopineet jätkien kanssa, että jos joku onnistuu voitokkaassa pelissä erityisen hyvin, niin menee sitten etulinjaan kiittämään faneja. Nyt oli sitten mun vuoro.
- Innokkaasti luistelin sinne pleksin viereen. He kuitenkin ovat kaiken tämän tarkoitus, Veistola korosti.
