Aprillipäivän ilta Iisalmessa oli Ilkka Vaarasuolle erään elämänvaiheen päätös. Vuorokausi aikaisemmin kasvattajaseuran paidassa mies oli varmistamassa joukkueen säilymistä Mestiksessä. Tuon helpottavan voiton jälkeen mies kertoi muulle joukkueelle sen, mitä oli sisällään pohtinut pitkin talvea. Ura on ohi lauantaisen viimeisen kotipelin jälkeen tutussa karhunutussa.
− Sitä milloin päätös syntyi, en voi päivälleen eritellä. Joukkueelle ilmoitin eilen, kun sarjapaikka varmistui, mutta itselle päätös kypsyi kauden aikana. Kausi oli kieltämättä henkisesti raskas, kun putoamispeikko raastoi takaraivossa. Samalla piti sukkuloida Mikkelin kodin ja Iisalmen väliä, Vaarasuo tunnustaa.
Moni kiekkoa seurannut niin Iisalmessa kuin Mikkelissäkin toivoi näkevänsä kaikkiaan yhdeksällä kaudella Jukureita edustaneen luottopuolustajan myös Liigassa Jukuri-väreissä. Toisin kuitenkin kävi, eikä paikkaa Liiga-miehistöön irronnut. Tästä ei mies suostu olemaan katkera, vaan toteaa nauttineensa joka hetki kiekosta.
− Minulla on ollut onni pelata erittäin hyvissä joukkueissa. Erityisesti on hienoa, että olen päässyt useassa seurassa mukaan projekteihin, joissa on selkeä päämäärä. JYPissä tehtiin määrätietoista projektia kohti kaupungin ensimmäistä mestaruutta ja siinä onnistuttiin. Samalla tavalla Mikkelissä rakennettiin askel askeleelta Liiga-nousua ja täällä oli projekti pitää IPK Mestiksessä, Vaarasuo muistelee.
Projektityöläinen
Vaarasuon projektien on tapana ollut myös onnistua. Vain yksi projekti jäi uralla ilman täyttymystä, kun ainut ulkomaanvuosi Leksandissa ei päättynytkään sarjanousuun.
− Ruotsissa tähdättiin myös kaikessa tekemisessä nousuun. Silloin se jäi vajaaksi, vaikka kaikkemme sen eteen tehtiin. On hienoa pelata organisaatiossa, jossa kaikki tehdään tavoitteen eteen, Vaarasuo muistelee.
Pitkän uran ajalta on paljon muisteltavaa. Mestis-mestaruuksien ja liigamestaruuden lisäksi uran varrelta nousee paljon mieluisia muistoja, joiden asettaminen järjestykseen on vaikeaa, kenties täysin mahdotonta.
− Ensimmäisenä nousee mieleen viimeinen vuosi täällä Iisalmessa, kun 1982-syntyneiden kanssa päästiin seurahistoriassa vasta toista kertaa C-junioreiden liigakarsintaan. Vaikka ne jäi meidän osalta lyhyeksi, niin silloin sain kosketuksen ensimmäistä kertaa huippukiekkoon, kun vastaan luisteli maan huippujoukkueita, Vaarasuo kertaa.
Vaarasuo pelasi liigassa molemmilla NHL-työsulkukausilla. Ensimmäisen aikana Jyväskylässä ja toisella kerralla lainalla HIFK-paidassa. Nämä vuodet nousevat myös lämpiminä mieleen.
− Minulla oli tätä kautta onni pelata olympiatason urheilijoiden kanssa ja heitä vastaan. Siinä sai mitata oman tasonsa illasta toiseen. Se on hienoa, että omasta tasosta olen saanut kaiken ulosmitattua, aina itseltään paljon vaatinut Vaarasuo pohtii.
Parhaimmillaan keväällä
Päättynyt kausi oli lähtökohdiltaan Vaarasuolle vaikea. Mies ei sopinut Jukurien kauden kokoonpanoon ja peliajan perässä mies kävikin pelaamassa karhupaidassa. Oliko syy vähäisessä pelituntumassa vai missä, mutta alku myös Iisalmessa oli hankala, eikä kriittinen kiekkoyleisö säästänyt arvioissaan myöskään Vaarasuota.
Kevään ratkaisuhetkillä varmana puolustuspään lukkona tunnettu Vaarasuo oli jälleen varma itsensä ja iso pala siinä, että Peli-Karhut pelaavat jatkossakin Mestiksessä.
− Olen aina pelannut parhaat pelini keväällä. Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi valmis kauteen syksyllä tai ettenkö pistäisi joka ilta itseäni täysillä likoon, mutta joku näissä kevään ratkaisupeleissä on, mikä ruoskii minut parhaimpaani, Vaarasuo myöntää.
Jääkiekko syvällä sydämessä
Tyhjän päälle Vaarasuo ei uran jälkeen tipahda. Vaimo ja koti ovat Mikkelissä, jossa mies itsekin työskentelee Etelä-Savon energialla suunnitteluinsinöörinä. Vaikka ura jääkiekkoilijana nyt päättyykin, ei mies usko pääsevänsä eroon jääkiekkoperheestä.
− Nyt kun lopetan, pidän päivän taukoa kiekosta ja alan sitten keskittyä Liigan välierien seuraamiseen. Jääkiekko on antanut minulle niin paljon ja se on ollut niin osa elämää, että tuskin sitä kokonaan koskaan hylkään. Se missä tehtävissä kiekon parissa toimin jatkossa, on itsellenikin vielä täysin hämärän peitossa, Vaarasuo toteaa.