LeKi päätti kautensa kotivoittoon sarjakakkonen Kajaanin Hokista numeroin 5-4. Ottelu oli koko ajan tasainen, eikä kumpikaan hallinnut pitkiä jaksoja. Ottelun ratkaisumaalin kiskaisi Miikka Männikkö.
− Hieno lopettaa voittoon. Pelissä näkyi, ettei kummallakaan ollut panosta. Kamppailun edetessä intensiteetti lisääntyi ja voitonhalu kasvoi, kertasi Männikkö ottelun tapahtumia.
Männikkö pääsi tinttaamaan b-pisteen kaarelta, kun ottelussa tehot 2+2 nakuttanut Jonatan Tanus tarjoili kiekon kokeneelle laiturille.
Männikön ja LeKin kausi oli monivaiheinen
Männikkö kävi alkukaudella kokeilemassa liigavauhtia Vaasan Sportissa. Siellä syntyi seitsemään otteluun neljä tehopistettä. Paluu Pirkanmaalle ja LeKin peliasuun oli kuitenkin Männikölle oikea ratkaisu.
− Siinä tuli jo taloudellisetkin seikat vastaan. Perhe kuitenkin pitää elättää ja toisella paikkakunnalla asuminen ei ole helppoa. Valmentajat olivat tyytyväisiä panokseeni Sportissa.
Kausi LeKissä oli vaikea. Joukkue kärsi koko kauden ajan maalintekovaikeuksista eikä maalivahtipelikään ollut joka ilta sillä tasolla kuin sen altavastaajana sarjassa pelaavassa joukkueessa pitäisi olla.
− Tunteetkin ovat olleet monta kertaa pinnassa. Tätä lajia täytyy kuitenkin tehdä tunteella. Olen sitä mieltä, että jos tunnetta ei ole, niin tätä ei pidä tehdä ollenkaan, Männikkö niittaa.
LeKi hävisi kauden aikana lukuisia otteluja yhden tai kahden maalin erolla ja kokoonpanossa oli suurta vaihtuvuutta ja vajautta.
− Ehkä sitä tunnetta ei aina ollut riittävästi, jotta olisimme voineet taistella korkeammista sijoista. Viime hetken tappiot syövät lisäksi joukkuetta todella paljon.
Männikön ura loppui satumaisesti
Tymäkkä laukaus ohi Sami Väliharjun jäi Männikön aktiiviuran viimeiseksi maaliksi.
− Tämä ura sai nyt päätöksen. Tuntui todella hyvältä tehdä se maali, ja joukkuekaverien onnittelut lämmittivät mieltä, tunnelmoi Männikkö.
Männikkö tunnetaan aikamoisena kiekkokiertolaisena. Ura on vienyt miehen milloin Ruotsiin, milloin Itävaltaan. Myös lukuisat seurat Suomessa ovat tulleet tutuiksi.
− Suomessa ja Ruotsissa on hyvin samantyylistä joka puolella, joten kovin eksoottisia paikkoja ei ole tullut vastaan. Kolme vuottani Allsvenskanissa olivat sellaista aikaa, jolloin todella nautin pelaamisesta. Elämäntyyli siellä oli hieno.
Kysyttäessä Männikön omaa mielipidettä hänen parhaista pelaajavuosistaan vastaus löytyy nopeasti.
− Sanoisin, että JYP-vuosistani jälkimmäinen sekä vuoteni Ilveksessä kausilla 2007-09. Nuo kolme vuotta ovat näin jälkikäteen ajateltuna urani parhaimmat. Miksei HPK:ssa pelaamani ensimmäinen vuosikin.
Kaikkensa antanut ja tyytyväinen
Männikkö ehti uransa aikana kokea kaikenlaista. Monenlaiset joukkueet, pelikaverit ja valmentajat tulivat tutuiksi. Moni voisi kokea pitkän uran jälkeen tietynlaista katkeruutta, mutta Männikkö ei allekirjoita potevansa moraalista krapulaa mistään.
− Jäälle jätettiin ihan kaikki. Ei ole sellaista tunnetta, että olisi jäänyt mitään niin sanotusti piippuun. Sain paljon mahdollisuuksia ja välillä onnistuin, välillä en. Sain urallani sen, minkä ansaitsin, paaluttaa Männikkö.
Männikkö taisteli 170-senttisellä varrellaan lähes kaksi vuosikymmentä jääkiekkoilijana. "Mänellä" on selvä ohje tulevaisuuden nuorille lyhyellä varrella varustetuille kiekkoilijoille.
− Nykypäivänä pelaajalla on oltava jokin ominaisuus, jolla erottua. Oli se sitten laukaus, luistelu tai maalinteko. Jollain on erotuttava, varsinkin jos olet pienikokoinen. En usko sellaiseen, että "tasaisen hyvä kaikessa" pärjää. Täytyy olla jokin rooli, jolla auttaa joukkuetta, Männikkö päättää.
