Nordenskiöldinkadun jäähallin lehdistötilaan marssii harjoitusten jälkeen hyväntuulinen Lauri Taipalus. Vaikka harjoittelu venähti, ei mies näytä rasittuneelta. Hymyn kasvoille on kauniin päivän lisäksi tuonut onnistuminen maalinteossa edellisessä ottelussa Rauman Lukkoa vastaan.
− Hyvältähän se tuntui. Jos ensimmäisenä äijänä saa ylivoimalla kiekon niin siitä on hyvä tehdä maali, kertaa Taipalus ja ottaa huikan vesipullostaan.
Uusi vuosi on sanonnan mukaan tuonut mukanaan myös uudet kujeet. Onko puolustajalla jo ollut metkuja?
− Ainahan minulla metkuja on, niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin.
Pienen kylän poika metropolissa
Omien sanojensa mukaan Taipaluksen Lauri on maalaispoika, joka yrittää selviytyä suurkaupungissa. Hän myös kertoo olevansa hurtilla huumorilla varustettu kaveri, joka ei tosissaan ole vielä päivääkään pelannut.
Puolustaja on kotoisin Lapuanjoen yläjuoksulta, Alavuden kaupungista. Toimittajalla, joka ei kaupungissa ole käynyt, on mielikuva pienestä villin lännen kylästä.
− Hyvin se sellainen voisi ollakin. Siellä ei koskaan mitään tapahdu. Mukavaa on, että olen yllättävän paljon kerennyt käymään siellä perheeni luona, puolustaja toteaa.
Kuinka kiekkoilija sitten löysi tiensä jääkiekon ihmeelliseen maailmaan?
− Kyllä se aika nuorena tuli mukaan. Olen kolme vuotiaasta lähtien pelaillut enkä oikeastaan muusta haaveillutkaan, muistelee Taipalus lapsuuttaan.
Kun mieheltä kysytään tämän idolia, menee kiekkoilijalla sormi suuhun.
− Aika vaikean laitoit. Ei minulla oikeastaan idolia ole vanhempieni lisäksi. He ovat tehneet paljon sen eteen, että minusta on voinut tulla lätkäpelaaja. Kunnioitan heidän uhrauksiaan sen jälkeen, kun he huomasivat, että poika viihtyy kahdeksan tuntia jäällä, avautuu Alavuden mies.
Monille ammattiurheilijoille kisaaminen on jollakin lailla tullut kouluopintojen tielle. Oliko Taipalus sitten hyvä koulussa.
− En ollut mallioppilas. Meininki oli samanlainen kuin pukukopissa. Olen villi tapaus, jonka pitää saada omia juttuja julki ja olla koko ajan äänessä, kertoo pelaaja itsestään.
Taipaluksen ensimmäinen seura oli Alavuden Peli-Veikot.
− Aika vähän on muistoja siltä ajalta. Pelasimme isossa montussa, jossa oli jään lisäksi katsomo.
Mitä puolustajanalku sitten oppi ensimmäiseksi?
− Lämärin, mutta nyt kun miettii niin olisihan sitä luisteluakin voinut treenata, toteaa Taipalus.
Kuinka kovaa se lämäri sitten lähtee?
− Joskus lähtee vähän kovempaa ja joskus ei ollenkaan.
Tuokkolan kiekkoperhekin tulee Alavudelta. Löytyykö Taipalukselta heidän kanssaan yhteistä historiaa?
− Tuomas "Tuppu" Tuokkola, joka valmensi JYPin A-nuoria soitti minulle ja tiedusteli haluanko lähteä Jyväskylään koeajalle. Kyllä heistä juttuseuraa saa aina kun törmäillään, kertoo puolustaja.
Taipalus pääsi pelaamaan jopa yhden ottelun JYPin edustusjoukkueessa. Mitä tuosta ottelusta jäi mieleen?
− Paljonkin jäi mieleen. Hävisimme pelin, vaikka pääsimme jopa kokeilemaan viidellä kolmea vastaan ylivoimaa.
Toimittaja kertoo puolustajan saaneen jäähyn.
− Nyt en kyllä muista mistä olisin rangaistuksen saanut tai kuka sen vihelsi. Ei se matsi kovin hyvin mennyt. Minua jännitti kovasti.
Hienot kaksi vuotta, tulikaste Lappeenrannassa
Kunnolla Taipalus pääsi näyttämään kykynsä Lappeenrannan SaiPassa. Siellä hän kiekkoili kaksi vuotta.
− Meillä oli kunnon tekemisen meininki päällä. Vietimme paljon aikaa myös kaukalon ulkopuolella, enkä enää kutsuisi heitä kavereiksi. He ovat ystäviä. Kahden vuoden aikana saimme rakennettua kunnon kiekkobuumin. Katsojat varmasti huomasivat kuinka kivaa meillä on tehdä töitä toistemme eteen.
Lappeenrannassa on kesäisin tapana rakentaa suuri hiekkalinna, jonka tekemiseen asukkaat ottavat osaa. Myös vety ja atomi nimillä kulkevat kaupungin lihapiirakat ovat tuttuja puolustajalle.
− En ottanut koskaan osaa hiekkalinnan rakentamiseen. Kävin kylläkin sitä katsomassa. Vedyt ja atomit luonnollisesti piti käydä kokeilemassa. Vety on hyvä tuote.
Toimittaja, jolla on sukujuuria Lappeenrantaan muistelee, että Kisapuisto sijaitsee aivan Lepolan hautausmaan vieressä. Oliko hallilla koskaan kolkko tunnelma?
− Ei ollut. Oli sitten lauantai tai tiistai niin sama karnevaali se oli kerta toisensa jälkeen. En voi sanoa muuta kuin, että minulla on sieltä pelkästään hyviä muistoja.
Edelliskaudella SaiPa tipautti JYPin pudotuspeleissä. Youtube-palvelusta löytyy video, jossa Taipalus tuulettaa voittoa englanniksi. Pitääkö puolustaja itseään kielimiehenä?
− Kyllä huumorin heitto onnistuu englanniksi ja ruotsia olen kovasti yrittänyt opetella, Taipalus kertoo ja nauraa päälle.
JYPin riveissä tuolloin pelasi nykyinen seurakaveri Yohann Auvitu. Onko puolin ja toisin ollut kuittailua asiasta?
− Yohann on tunteellinen ja herkkä ihminen. Se oli hänelle kova paikka. En viitsi miestä kiusata.
Onko sitten jotakin, mitä HIFK-puolustaja jäi kaipaamaan Lappeenrannan kaupungissa?
− Olihan se paljon intiimimpi kuin Helsinki. Lappeenranta on täynnä mukavia ihmisiä, jotka tulivat aika ajoin juttelemaan niitä näitä. Ei minua haitannut jos joku kadulla tunnisti. Siellä olimme myös paljon tiiviimmin yhdessä joukkueen kanssa kuin täällä.
Sputnikista pääkaupunkiseudulle
Mustakeltainen SaiPa-paita muuttui tämän kauden alussa HIFK:n punanuttuun. Kuinka Taipalus on löytänyt paikkansa joukkueessa?
− Seuran vaihtaminen on aina jännittävä juttu ja uusi alku. Kyllä hetken kestää ennen kuin sinuiksi päästään, mutta nyt voi jo varauksetta heittää läppää muiden kanssa.
Kuinka puolustaja sitten kuvailee pelitapaansa?
− Jaa, se on ainakin erittäin mielenkiintoinen. Tykkään kokeilla erilaisia juttuja. Välillä ne onnistuvat ja välillä eivät. Pitäisi varmasti löytää jokin kultainen keskitie.
Mikä on miehiään Antti Törmänen, kysyy toimittaja.
− Veikkaan ettei hän itsekään tiedä. Antti on oikeudenmukainen ja hyvinkin vaativa mies, joka taitaa tarvittaessa oikein hurtin huumorin pilke silmäkulmassa. Hänelle on helppo puhua jos on asiaa.
Taipaluksella on lukuisia tapoja rentoutua ottelun jälkeen. Hän suostuu jakamaan sen parhaan.
− Keinot on monet. Jos joku kaveri kaipaa seuraa ja minulla on aikaa palautua, niin kyllä minä ulos lähden piipahtamaan. Tosin esimerkiksi tammikuun ottelusuman aikana en jaksanut tehdä mitään.
Julkimona oleminen tuo väkisin myös faneja. Pyörivätkö kimulit Taipaluksen ympärillä?
− Enemmänkin voisi pyöriä. Pitää kaiketi löytää se oma väylä naisten luokse.
Juhani Tamminen sanoi aikanaan, että maalinteko lähtee aina laukauksesta maalia kohti. Onko Taipaluksella jakaa jokin viisaus haastattelun loppuun?
− Jos ei koita, ei voita, kuittaa puolustaja haastattelun ja lähtee odottelemaan seuraavaa peliä.