Shayne Toporowski on Bluesin uusin, ja yksi kohutuimmista pelaajahankinnoista. "Topperi" tuli Bluesiin paikkaamaan tsekkisentteri Jiri Burgerin yllättävää paluuta kotimaahansa sopeutumisvaikeuksien takia. Toporowskin taustat nousivat esille monissa keskusteluissa, ja hänestä povattiin uutta "nyrkkisankaria" liigaan.
Ennen Espooseen tuloaan, Topperi pelasi lähinnä Pohjois-Amerikan farmisarjoissa, ja siirtyi juuri ennen Bluesin marraskuista yhteydenottoa Belfastiin Pohois-Irlantiin. Ura alkoi WHL:n "kotikylän" joukkueessa Prince Albertissa junioriaikoina, ja sen jälkeen Topperi on edustanut AHL-liigassa St. John’s:n, Worcesterin ja Springfieldin joukkueita. Alunperin miehen varasi Los Angeles Kings, mutta kolmen ottelun NHL-kokemus on kerätty neljä vuotta sitten Toronto Maple Leafseissa. Tyyliltään Toporowski on suoraviivainen vääntäjä, joka ei pelkää kontakteja, ja joka valtavalla voimallaan vääntää kulmatilanteita voitokseen lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Myös peliäly on hyvää luokkaa, vaikka liikkumisessa onkin välillä pieniä ongelmia. Toporowskin olemus huokuu itsevarmuutta ja rauhallisuutta, huolimatta kaikista huhuista jotka viittaavat miehen aggressiivisuuteen ja tappeluhakuisuuteen.
Haastattelua edeltävänä iltana 22.2, Blues pelasi TPS:aa vastaan Turussa. Vierasjoukkue hävisi tylysti kauden kahdeksannen kohtaamisen 4-1.
Tero Airaksinen: Miten eilinen peli meni?
Shayne Toporowski: "Se oli tiukka taistelu jossa otimme liikaa tyhmiä jäähyjä. Varsinkin TPS:n tasoista joukkuetta vastaan jolla on hyvä ylivoimapeli, tuollaiset jäähyt kostautuvat. En ole myöskään tyytyväinen omaan esitykseeni, sillä minulla oli kolmannen erän alussa paikka tasoittaa ottelu mutten onnistunut. Lisäksi olisin voinut auttaa joukkuetta kokonaisuudessaan enemmän molemmissa päissä."
Shayne Toporowski on lähes alusta lähtien pelannut Bluesissa yhdessä Toni Koivusen kanssa. Ketjun toinen laituri oli aluksi Valeri Krykov, mutta sittemmin Vallu siirtyi pelaamaan Davidssonin ja Banhamin rinnalle, ja Koivusen ketjuun tuli toiselle laidalle vauhtia tuomaan Jukka Tiilikainen. Topperi on isossa roolissa, hän taklaa, tekee maaleja, kaivaa tärkeitä kiekkoja ja pelaa täysillä joukkueen eteen. Ketju on ollut kenties Bluesin paras ja tasapainoisin ketju varsinkin kevätkaudella Banhamin ketjun tehojen hyydyttyä.
TA: Oletko tyytyväinen yleisesti omaan ja ketjusi peliin Bluesissa?
ST: "No tällä hetkellä meillä menee varsin hyvin. Ensimmäiset 5-6 peliä olivat totuttelua kovempaan vauhtiin ja erilaiseen pelityyliin kuin mihin olin tottunut. Sitten pääsin hyvin mukaan vauhtiin ja meillä alkoi kulkea. Mielestäni voisimme yhä pelata paremmin ja auttaa siten joukkuetta vielä enemmän tekemällä vaikkapa yhden maalin enemmän ottelua kohden."
TA: Mitä mieltä olet välisarjoista? Joudutte kohtaamaan esim. Tepsin 8 kertaa.
ST: "Se kuuluu tämän homman luonteeseen. Näitä joukkueita vastaan kuitenkin joudutaan pelaamaan keväällä Playoffeissa ennemmin tai myöhemmin, joten ehkä on parempi oppia tuntemaan heidät ja heidän pelitapansa etteivät nämä joukkueet pysty yllättämään ratkaisupeleissä millään tempuilla."
TA: Onko 56 matsia hyvä määrä? Ehtiikö harjoitella tarpeeksi?
ST: "Pelaajat pitävät lätkän pelaamisesta, joten miksi ei lisää matseja. Vaikka harjoittelu on tietysti tärkeää, auttaa pelaaminen kuitenkin mielestäni pelin laatuun paljon enemmän. Harjoittelua voisi jättää vähemmälle ja pelejä tulla enemmän. On paljon helpompi lähteä peliin, kun pelejä on samalta viikolta useampia alla. Silloin olet hyvin vauhdissa mukana. Paljon vaikeampaa on, jos on ollut viikon pelaamatta. Joten itse ainakin tahtoisin pelata enemmän."
TA: Miten ja missä aloitit pelaamisen?
ST: "Aloitin pelaamisen 2-3 vuotiaana Saskatchewanissa. Meillä oli takapihalla pieni kaukalo jossa pelasimme. Minulla on kolme vanhempaa veljeä, joten siinä suhteessa olosuhteet olivat hyvät. Isäni valmensi meitä."
TA: Oliko sinulla suuria esikuvia?
ST: "Gretzky ehdottomasti. Hänen vaikutuksensa uraani on ollut todella suuri. Hän on uskomaton pelaaja ja kävimme useasti katsomassa Oilersien matseja koska Areena oli vain n. kuuden tunnin ajomatkan päässä kotikylästäni."
Shayne Toporowski aloitti pelaamisen WHL:n Prince Albertissa. Tehoja tuli kovaan tahtiin, n. pinna per peli, mutta toisaalta myös jäähypenkki tuli tutuksi. AHL:ssä mies edusti Toronton farmiseura St. John’sin Maple Leafsia, Worcester Ice Catseja sekä Springfield Falconseja. Yhteensä Topperi tehtaili AHL-liigassa 407 pelatussa ottelussa 95 maalia ja 128 syöttöä saaden yhteispistesaldoksi 223 pinnaa. Worcesterissa pelasi samaan aikaan myös Matt Smith, joka nykyisin kiekkoilee Tampereen Ilveksessä.
TA: Kerro farmiajoista WHL (Prince Albert) AHL (St. John’s)(Worcester Ice Cats)
ST: "WHL:n Prince Albert on oikeastaan kotikyläni joukkue, ja siellä pelasin junioriaikana. WHL on junioriliiga, ja siellä pelaavat n. 16-20 vuotiaat pelaajat. Se on erittäin kilpailukykyinen liiga, siellä pelataan 72 peliä kaudessa. Sitten siirryin AHL:n St. Johniin, joka on Toronton farmijoukkue. Aluperin minut varasi Los Angeles Kings, mutta siirryin Torontoon ja pelasin farmissa kaksi vuotta. Pääsin kertaalleen kokeilemaan Toronton NHL-joukkueessa muutaman pelin ajan, joka oli hieno kokemus. Sen jälkeen minusta tuli Free Agent, ja siirryin sopimuksella St. Louis Bluesin farmiin Worcesteriin Yhdysvaltoihin."
TA: Miten päädyit Suomeen (Belfastin kautta)?
ST: "Yritin kovasti koko kesän saada NHL-sopimusta, mutta se ei onnistunut. Sitten yritin päästä Euroopan kovatasoisimpiin liigoihin, Suomeen ja Saksaan, mutta en päässyt sopimukseen. Iso-Britannia oli minulle vain eräänlainen pysähdyspaikka jotta pääsisin pelaamaan. Pelasin siellä kuitenkin vain neljä peliä. Suomi oli joka tapauksessa koko ajan määränpää minne halusin päästä, sillä tiesin että Suomen liiga on NHL:n jälkeen paras."
TA: Milloin kuulit että Blues on kiinnostunut?
ST: "Taisi olla marraskuun 30. päivä, ja olin koneessa matkalla Suomeen kaksi päivää myöhemmin. Kaikki tapahtui nopeasti, ja oli pakkokin sopimukseni kannalta. Toisaalta, tarjousta ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä tiesin, että Suomen liiga on paras paikka urani kehityksen kannalta ja tänne alunperinkin halusin."
TA: Oletko tyytyväinen joukkueeseen ja organisaatioon?
ST: "Ehdottomasti olen. Tämä on huippuorganisaatio, ja joukkue on hyvä. Tiedän että meillä on potentiaalia paljon parempaan kuin mitä olemme esittäneet, mutta uskon joukkueeseen täysin."
TA: Miten olet sopeutunut uuteen ympäristöön, kulttuuriin,säähän?
ST: "Vaikein asia on luonnollisesti kielimuuri paikallisten ihmisten välillä, mutta useimmat ihmiset puhuvat täällä englantia. He sanovat puhuvansa vähän, mutta todellisuudessa puhuvat varsin hyvin. Muutoin tämä on ihan normaalia elämää. Vartuin itse Saskatchewanissa, jossa lämpötila oli vieläkin kylmempi kuin täällä, joten sää on ollut täysin tuttua. Tyttöystävälleni ensimmäiset viikot olivat rankkoja, sillä olin paljon poissa kotoa. En ollut tottunut harjoittelemaan kahdesti päivässä. Nyt menee jo paljon paremmin, ja nautimme olostamme Suomessa täysin rinnoin."
TA: Miten sitten käytät vapaa-aikasi Suomessa?
ST: "Käymme paljon keskustassa shoppailemassa, vierailemme museoissa ja käymme katsomassa leffoja. Olemme myös käyneet muutamaan otteeseen risteilyllä Virossa. Yritämme kokea mahdollisimman paljon uutta ja mielenkiintoista."
TA: Mitä tiesit etukäteen Suomesta ja SM-liigasta?
ST: "En oikeastaan mitään. Tiesin vain että liiga on erittäin hyvä, mutta miten hyvä, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Oli aika pelottavaa tulla täysin vieraaseen ympäristöön mistä ei etukäteen tiennyt yhtään mitään. Otin asiat rauhallisesti vastaan ja kaikki sujui lopulta todella hyvin."
TA: Minkälainen oli ensivaikutelma ensimmäisissä harjoituksissa Bluesin joukkueen kanssa?
ST: "Vauhti oli aivan uskomaton. Ensimmäisissä treeneissä olin täysin hukassa enkä juuri muuta pystynyt tekemään kuin pyöriä ympyrää yrittäessäni löytää pelaajia. En ikinä unohda niitä treenejä."
TA: Miten vertaisit SM-liigaa farmiliigoihin?
ST: "SM-liiga on pelillisesti parempi. Farmiliigat pelaavat käytännössä siten, miten NHL-joukkueet haluavat niiden pelaavan. Peli on paljon fyysisempää, ja lähes kaikki pelaajat ovat yli 185-senttisiä ja 90-kiloisia. Se on hyvin rankka ja vaativa liiga, pelejä on 80, ja niitä on useasti todella monta peräkkäin. Pidän kuitenkin enemmän SM-liigan tyylisesti kiekosta. Se on nopeampaa ja taitavampaa peliä, vaikken nyt itse olekaan niitä kaikkein taitavimpia pelaajia."
TA: Mitä mieltä olet tuomareista ja säännöistä Suomessa? Pitäisikö liigassa olla ammattituomarit?
ST: "Säännöt ovat melko samat. Mitä kahden viivan syöttöön tulee, olen ymmärtänyt että Pohjois-Amerikassa harkitaan myös keskiviivan poistamista. Se kyllä kieltämättä nopeuttaa toisinaan peliä, mutta joskus kun vastustajille tulee yksinläpi-tilanteita, toivoisit että se sääntö olisi vielä voimassa. Ehkä se olisi puolustuksellisesti turvallisempaa. Mitä tuomareihin tulee, huomaan kyllä useasti etteivät he ole ammattilaisia. Tämä on tällä hetkellä aika arka aihe, sillä minulla on ollut viimeisissä peleissä heidän kanssaan hieman ongelmia, mutta joka tapauksessa heitä on arvostettava. Hehän kuitenkin joutuvat käyttämään omaa aikaansa tulemalla tuomitsemaan meidän pelejämme ammattimaisella tasolla. Täytyy toivoa että hekin kehittyvät pelien edetessä ja ottavat opiksi kokemuksistaan. Se on todella tärkeää."
Shayne Toporowskin kyseenalainen maine juontaa juurensa mitä todennäköisimmin AHL-liigan jäähytilastoista sekä miehen mitoista (186cm, 102kg). AHL:ssä pelaamissaan 407 ottelussa Topperi keräsi yhteensä n. 900 jäähyminuuttia, ja myös nyrkit heiluivat useasti. Toporowskin rooli rapakon takana oli vielä fyysisempi ja aggressiivisempi kuin Suomessa, mikä tosin on täysin luonnollista jo pelkästään liigan yleisen linjan mukaan.
TA: Sinulla on "tappelijan" maine Suomessa, mikä on roolisi joukkueessa omasta mielestäsi?
ST: "Roolini on juuri se mitä milloinkin pelissä tarvitaan. Valmentaja päättää sen, ja yritän tehdä työni siltä osin mahdollisimman hyvin. Olen tietysti pudottanut hanskat urani aikana jäähän satoja kertoja, mutta olen myöskin iskenyt numeroita tulostaululle. Minulle on aina sanottu että olen pelaaja, jonka pitäisi pystyä pelaamaan lähes kaikkia rooleja jäällä. On vaikeaa pelata niin montaa eri roolia, mutta olen mielestäni kehittynyt siinä vuosien varrella, ja toivottavasti kehityn edelleen."
TA: Eli olet siis joutunut tappelemaan urasi aikana useasti?
ST: "Kuten sanoin, satoja kertoja, mutta kaikki niistä kerroista Pohjois-Amerikassa. Täällä tappeleminen on tehty paljon hankalammaksi. Ensinnäkin, pelaajille on visiirit kypärissä joten jo se vaikeuttaa asiaa huomattavasti. Mutta jos joku tekee jotain joukkuetovereilleni minkä tiedän olevan väärin ja he tietävät sen myös, niin tottakai teen asialle jotain. Jos joku haastaa minut tappeluun, otan ehdottomasti haasteen vastaan. Toisaalta, joskus tilanne on sellainen, että minua tarvitaan tiukassa pelissä enemmän jäällä, ja joku vastustajan pelaajista haluaa minut vain pois kentältä. Sellaisessa tilanteessa ei välttämättä ole järkeä lähteä mukaan tappeluun; pitää ajatella joukkueen parasta. Yleensä puntaroin eri vaihtoehdot nopeasti mielessäni, ja päädyn oikeaan ratkaisuun. Tappeleminen Suomessa voi johtaa pitkiin pelikieltoihin, kun taas Pohjois-Amerikassa tietää, että pääsee vielä samassa pelissä takaisin jäälle auttamaan joukkuetta. Siinä on suuri ero."
Toporowskin ensimmäinen peli Suomessa Bluesin paidassa oli 5.12.2000 Tampereella Ilvestä vastaan. Peli päättyi jatkoajan jälkeen kotijoukkueen voittoon 1-0, mutta jo paljon aikaisemmin pelissä Topperi ja Matt Smith, hänen entinen seurakaverinsa Worcesterista kaudelta 98-99, kävivät mielenkiintoisia keskusteluja jäällä.
TA: Sinulla oli kahnausta mm. entisen joukkuetoverisi Matt Smithin kanssa pelissä Ilvestä vastaan, mistä oli kyse?
ST: "Se oli ensimmäinen pelini Suomessa, enkä edes tiennyt sen olevan hän. Luulen ettei hänkään tiennyt aluksi kuka olin. Myöhemmin pelissä juttelimme hetken asiasta ja hän sanoi että meidän olisi pitänyt tapella, sillä se on kuulemma hänen roolinsa Ilveksessä. Itse olin melko yllättynyt sillä kuten sanoin, se oli ensimmäinen pelini täällä ja olin vasta kuntoutumassa loukkaantumisen jälkeen enkä todellakaan odottanut tappelua heti alkuun. Olin pelissä taklannut muutamaan otteeseen rajusti, ja hänen valmentajansa oli lähettänyt hänet perääni. Pelin jälkeen nauroimme asialle, mutta tottakai tilanteen tullen olisimme tapelleet vastaikkainkin toistemme kanssa välittämättä entisestä seuratoveruudesta. Kasvoimme samalla seudulla ja tiedämme molemmat, että tilanteen tullen on oltava valmis mihin vain joukkueen puolesta. Samanlaisia tilanteita on ollut useampia, ja joskus lähdetään tappeluun joskus ei. On kyse siitä, että toiset pelaajat kunnoittavat sinua, ja että saat pelata omaa peliäsi. Sanaharkkaa on ollut useasti, mutta suomalaiset pelaajat puhuvat minulle useasti suomea, enkä tietenkään tajua siitä mitään, joten monesti tappeluhalukkuus on kadonnut siihen. Tällainen tilanne oli mm. Jokereiden Kari Haakanan kanssa."
TA: Paljonko nousee penkiltä?
ST: "No kesäharjoittelun aikana kun treenataan kovaa, pääsin muistaakseni johonkin 140-150 kiloon, mutta talvella kauden aikana, ei ole hyötyä kantaa ylimääräisiä kiloja. Periaatteessa tavoitteeni on vain saada oma painoni (100-102 kiloa) ylös yli kymmenen kertaa."
TA: Mitä mieltä olet, onko Suomessa liikaa mailahäirintää ja kiekottoman pelaajan estämistä?
ST: "Ehdottomasti on. Etenkin minua harmittavat tilanteet joissa minulla on mies hyvin pidettynä, mutta tilanteeseen tuleekin taustalta toinen vastustajan pelaaja, ja pelaa minut ulos tilanteesta. Pääsimme tällaisesta pelistä eroon Pohjois-Amerikassa jo vuosia sitten, ja sen kautta pelin laatu paranee huomattavasti. Oli vaikea tottua siihen jälleen uudestaan kun siitä oli jo kerran päässyt eroon. Toisaalta, voimme tietysti yrittää käyttää omaksi hyödyksemme samaa asiaa hyökkäyspäässä."
TA: Mitä pidät LänsiAuto-Areenasta ja faneista täällä?
ST: "Se on mielestäni loistava Areena. Hieno paikka pelata kotipelejä. Puhuin pari päivää sitten isäni kanssa puhelimessa ja kerroin silloin hänelle kun olimme hallin yläosassa yhdessä VIP-aitiossa porukan kanssa. Olin todella innoissani, kun näin ensimmäistä kertaa minkälaiset tilat hallissa on. Siellä oli mm. sauna ja hyvät tilat usealle kymmenelle hengelle. Sellaisia meillä ei ole edes kotipuolessa. Tunnelma hallissa on todella hyvä, ja fanit ovat mahtavia kannustamaan meitä. Olin todella tyytyväinen kaikkeen jo heti alussa."
TA: Kerro vähän suhteestasi muihin Pohjois-Amerikkalaisiin pelaajiin Bluesissa.
ST: "Pelasin Frankia (Banham) vastaan jo 17-vuotiaana juniorina kotipuolessa WHL-liigassa. Hänen joukkueensa oli vain parin tunnin ajomatkan päässä meiltä, ja siitä lähtien olen pelannut häntä vastaan. Hänhän varttui Albertassa, joka on aivan lähellä Saskatchewania, joten olemme samalta alueelta kotoisin, ja se tietysti antaa meille paljon yhteisiä puheenaiheita ja tarinoita jo pelkästään jääkiekon osalta. Pyrimme myös viettämään paljon vapaa-aikaa yhdessä. Itse asiassa, kun saavuin tänne, Frank ja hänen perheensä näyttivät minulle paikkoja keskustassa ja muutenkin auttoivat sopeutumisessa. Yleisesti on todella hienoa että joukkueessa on Tomin tai Frankin kaltaisia pelaajia joiden kanssa voi jutella englanniksi mahdollisista ongelmista tai pelistä. Toki teemme paljon asioita yhdessä myös suomalaisten pelaajien kanssa, mutta on silti eria asia keskustella toisen samalla seudulla varttuneen maanmiehen kanssa."
TA: Minkä luulet olevan syynä Banhamin lievään tehottomuuteen kevätkaudella?
ST: "No ei se ainakaan siitä johdu, ettei hän saisi paikkoja pelejä kohden. Niitä riittää kyllä, mutta luulen että hänet pidetään nyt paljon tiukemmin kuin aikaisemmin, hänellähän on kultainen kypärä päässään, ja se aiheuttaa pientä turhautumista silloin tällöin."
TA: Mitä mieltä olet yleisesti ottaen kultaisen kypärän käytöstä liigassa?
ST: "En pidä sitä ollenkaan hyvänä ajatuksena, sillä se päässäsi, olet aina vastustajien silmätikku, ja sen luulen Banhaminkin nyt olevan. Hän saa osakseen paljon provosointia ja tökkimistä. Varmasti myös maalivahdit ovat aikaisempaa enemmän tietoisia Banhamin aikeista, kun näkevät kultaisen kypärän."
TA: Banhamin veto on pelätty koko liigassa, kuinka kovan uskot sen olevan?
ST: "Se on todella kova, uskoisin sen olevan n. 160 km/h."
TA: Kuinka pitkälle uskot Bluesin etenevän? Millainen henki joukkueessa on?
ST: "Nyt täytyy alkaa ajatella jokaista peliä Playoff-pelinä, koska on enää 9 peliä runkosarjassa jäljellä ja olemme pisteen päässä Playoff-viivasta. Tästä lähtien jokainen harjoitus, jokainen vaihto pelissä on tehtävä sillä asenteella kuin jos olisimme Playoffeissa. Joukkueen on saatava sellainen henki päälle, ja mitä paremmin se onnistuu, sen paremmin se palkitsee meidät jatkossa. Olemme viime aikoina todella tehneet paljon töitä paremman hengen eteen joukkueessa, ja kaikki ovat yrittäneet ajatella positiivisesti asioista. Joskus on vaikeita aikoja, mutta juuri silloin on muistettava positiivinen ajattelu ja toisen rohkaiseminen ja auttaminen kaikilla tavoilla. Joskus jos näkee että jollain on vaikeaa, täytyy yrittää vakuuttaa hänet siitä, että töitä tehdään valtavasti, ja asiat tulevat vielä muuttumaan paremmiksi jatkossa kun uskotaan siihen mitä tehdään. Joukkuehengen kohottamiseksi käymme joukkueen kanssa esimerkiksi keilaamassa tai syömässä."
TA: Kuinka paljon Vykoukalin poissaolo vaikuttaa joukkueen peliesityksiin?
ST: "Loukkaantumisia sattuu aina jääkiekossa, ja olen itse aina suhtautunut niihin siten, että kun yksi pelaaja loukkaantuu, antaa se toisille pelaajille mahdollisuuden nostaa tasoaan, saada lisää peliaikaa ja arvostusta, ja kenties nousta siihen rooliin missä loukkaantunut pelaaja joukkueessa oli. Kotona Kanadassa, jos joku minua edellä jääajoissa ollut pelaaja loukkantui, yritin itse nostaa tasoani pelaajana ja paikata siten menetystä joukkueelle parhaalla mahdollisella tavalla."
TA: Kuka on mielestäsi paras hyökkääjä/puolustaja/maalivahti liigassa?
ST: "Ei aavistustakaan. Olen ollut kuitenkin täällä vasta niin vähän aikaa, etten ole ehtinyt panna sellaisia asioita merkille. En osaisi edes lausua heidän nimiään vaikka tietäisinkin. Parasta keskittyä omaan suoritukseen ja omaan peliin. Tottakai, näen että tuolla pelaa todella lahjakkaita ja taitavia pelaajia, mutta nimiä en osaa mainita."
TA: Mikä joukkue on suosikkisi juhlimaan mestaruutta keväällä?
ST: "Toivottavasti me juhlimme sitä. Meillä on hyvä joukkue ja olemme valmistautuneet kohtaamaan kovia seuroja. Olemme todella aggressivinen joukkue jossa on vähän kaikkea. Kovuutta, taitoa, nopeutta ja hyvää maalivahtipeliä. Pienet asiat ratkaisevat ja paljon voi tapahtua. Uskon että voimme olla tappavan tehokas joukkue Playoff-peleissä."
TA: Mitkä ovat omat tavoitteesi jatkoa ajatellen? Aiotko jatkaa pelaamista Suomessa?
ST: "En tiedä vielä yhtään. Tämän kauden jälkeen todennäköisesti istun agenttini kanssa alas keskustelemaan näistä asioista. NHL on tietysti se tavoite, jota ensi kädessä tullaan tarkkailemaan. Jos en saa sopimusta NHL:ään, olisin erittäin halukas jatkamaan Suomen liigassa, ja tietysti Espoossa, mikäli minulle tarjotaan uutta sopimusta täältä."
Kiitoksia Jatkoajan puolesta tästä haastattelusta ja onnea jatkoon!