Green pohtii jatkoa − "Olen saanut rauhan urani suhteen"

LIIGA / Haastattelu
Green sai maanantaina KooKoo-uralleen arvokkaan päätöksen.
Josh Green ilmoitti KooKoon kauden viimeisen ottelun alla, että kamppailu on konkarin viimeinen Kouvolassa. Hyökkääjä palaa rauhallisin mielin Kanadaan, vaikka tietoa tulevasta ei ole.

Yli tuhat ottelua ammattilaisena. 358 ottelua NHL:ssä. 489 AHL-kamppailua. 228 liigavääntöä. 624 tehopistettä aikuisuralla.

Josh Green pelasi neljä kautta Suomessa ja jätti moneen niin joukkuetoveriin kuin faniinkin lähtemättömän vaikutuksen. Näin vanhat pelikaverit kuvailevat hyökkääjää:

− Mahtava pelaaja, persoona ja ihminen. Minulla on vain äärimmäisen hyviä muistoja hänestä. Green antoi kaikkensa ja teki aina hommia joukkueen eteen. Hän loi turvaa ja rauhaa, kun oli heikompia hetkiä. Hän eli tunteella tätä mukana. On hienoa, kun elää joukkueen puolesta, eikä vain itsensä, Pekka Saravo kuvailee.

− Hän edustaa perikanadalaista vanhan liiton jääkiekkoilijaa, jolle yhteisö ja joukkue menee aina edellä. Hänellä on hyvä huumorintaju ja hän on sellainen kokoaja oli kyse sitten pelistä tai illanvietosta. Suttereitten miehiä. Hän ei olisi hyväksynyt loukkaantumiseen lopettamista, joten olen iloinen, että hän pääsi vielä pelaamaan, Ville Nieminen kannustaa.

− Hän loi turvaa ja rauhaa, kun oli heikompia hetkiä, Pekka Saravo suitsuttaa.

− Mahtava jääkiekkoilija ja johtaja. Jokaisessa joukkueessa pitäisi olla yksi hänen kaltaisensa ihminen, yksi joshgreen. Noin hienoja vanhan liiton lätkäjätkiä ei ole liikaa, Juha Järvenpää kehuu.

Green kuului jokaisella liigakaudellaan joukkueensa kapteenistoon. Maanantaina hyökkääjä ilmoitti pelaavansa viimeisen ottelunsa KooKoossa ja mahdollisesti koko urallaan.

Ainakin Suomi näyttää jäävän taakse, joten tunteet ovat pinnassa.

− Viimeistä peliä edeltäneet päivät olivat itse ottelua tunteikkaampia. Ajattelin täältä lähtemistä ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Perheeni on ollut viimeiset kuusi viikkoa Kanadassa, joten olen istunut yksin kotona miettimässä asioita. Se oli vaikeinta, hän kertoo.

Maanantainen HPK-kamppailu oli loukkaantumisista kärsineen Greenin ensimmäinen ottelu aikoihin. Hyökkääjä kuitenkin hyppäsi kaukaloon kuin hän ei ikinä olisi poissa ollutkaan − tuttuja maaliedusvääntöjä riitti ja Green iski myös joukkueensa avausmaalin.

Ottelun päätyttyä kotijoukkueen fanit huusivat kapteenille vielä kiitokset. Ura KooKoossa sai hienon päätöksen.

− Kun pääsin pelaamaan, kaikki sujui luonnollisesti. En ajatellut kovinkaan paljon ennen kuin lopussa, kun luistelin ympäri kenttää ja fanit huusivat nimeäni. Se oli uskomatonta.

Päätös maisemanvaihdoksesta kypsyi pikku hiljaa kesän ja syyskauden aikana. Greenin lasten on päästävä kouluun, joten hyökkääjä ajattelee nyt perhe edellä.

− Kun tulimme Kouvolaan, tiesimme, että olemme täällä vuoden tai kaksi ennen kuin siirrymme eteenpäin. Suurin syy on se, että lapsemme ovat siinä iässä, että heidän täytyy olla englanninkielisessä koulussa kotimaassamme, hän valottaa.

Lähteminen on aina haikeaa, sillä 39-vuotias on pidetty ja arvostettu joukkuekaveri. KooKoo-kapteeni tunteekin suurta ylpeyttä Suomen vuosistaan.

− Olen ylpeä, että olen pystynyt pelaamaan tässä liigassa näin pitkään. Olen menestynyt ja minulla on ollut mukavaa.

− Olen iloinen, että tämä kausi päättyi maaliin ja voittoon.

"Pystyisin pelaamaan"

Toinen kausi KooKoossa oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä Green kärsi läpi talven loukkaantumisista. Useat aivotärähdykset pitivät 39-vuotiaan konkarin pois kaukalosta yli 20 ottelun ajan, ja lopulta hyökkääjä palasi vasta jäähyväisotteluunsa.

− Tämä vuosi oli minulle vuoristorataa, paljon ylä- ja alamäkiä. Kaikki alkoi hyvin, mutta sitten kärsin aivotärähdyksistä. Se oli takaisku, joka vei minut pois pelistä. En saanut enää rytmistä kiinni, hän tuskailee.

− En saanut enää rytmistä kiinni.

Green kuitenkin vakuuttaa, että kaikki on nyt hyvin.

− Jos meillä olisi tänään peli, pystyisin pelaamaan, hän hymyilee.

Mennyt kausi oli täysin erilainen kuin sitä edeltänyt. Aikaisemmin KooKoo kamppaili pudotuspelipaikasta kapeahkolle materiaalilla ja yllätti kaikki, nyt vahvistunut joukkue tuotti pettymyksen jäämällä jälleen pois kevään otteluista.

Greenistä tuntuu, että myös henkilökohtaisesti kausien ero oli kuin yöllä ja päivällä.

− Edellinen kausi oli hyvä. Pelimme loppuivat hieman liian aikaisin, mutta sitä vuotta voi kutsua menestykseksi. Taistelimme loppuun saakka.

− Tämä vuosi oli lähes kokonaan kamppailemista. Sellaista jääkiekko on. Jos pelit jatkuvat vielä vaikeiden hetkien jälkeen, niistä oppii ja pääsee eteenpäin.

KooKoon peli lähti väärille raiteille jo alkusyksystä, ja loukkaantumisia tuli kuin sieniä sateella. Kausi piti sisällään muun muassa valmentajapotkut ja yhdeksän eri maalivahtia, joten rauhallisesta toisesta liigakaudesta ei ollut tietoakaan.

Kolmastoista sija oli kouvolalaisille suuri pettymys.

− Meillä oli korkeat odotukset ja hyvä joukkue ainakin paperilla. Jostain syystä meillä ei vain klikannut jäällä. Hävisimme otteluita ja osan vielä aivan viime sekunneilla. Se oli rankkaa.

− En tiedä johtuiko se pelitavastamme, mutta meillä oli vaikeaa jäällä. Jääkiekko ei ole hyvää, jos kaikki eivät ole samalla sivulla. Mielestäni se oli ongelma suurimman osan kaudesta. Meillä oli hyviä pätkiä, mutta emme pystyneet pistämään voittamisen asennetta yllä.

Jatkuuko ura?

Green pelasi ensimmäiset ammattilaisottelunsa AHL:ssä kaudella 1997-98. Seuraavalla kaudella kutsu kävi ylös Los Angeles Kingsin paitaan 27 ottelun ajaksi. Sen koommin hyökkääjä on pelannut NHL:ssä Oilersin, Islandersin, Flamesin, Canucksin, Rangersin ja Ducksin riveissä.

− Olen saanut rauhan urani suhteen ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut.

Uralle mahtuu myös yksi kausi MODO:ssa ja EC Salzburgissa. Uran tähtihetki sijoittuu kuitenkin 1990-luvulle.

− Ensimmäinen NHL-otteluni tai - maalini on urani paras muisto. Pelasin ensimmäisen NHL-otteluni kotikaupunkiani lähellä. Katsomossa oli paljon perheenjäseniä ja ystäviäni. Pari iltaa myöhemmin tein ensimmäisen NHL-maalini. En ikinä unohda niitä hetkiä, hän tunnelmoi.

Green pelasi toistaiseksi viimeiset ottelunsa Pohjois-Amerikassa keväällä 2013 AHL-joukkue Oklahoma City Baronsin paidassa. Syksyllä 2013 perhe muutti Suomeen, kun Tappara palkkasi isokokoisen hyökkääjän. Sopimus oli kanadalaiselle pelastus, sillä ilman sitä ura olisi mahdollisesti tullut päätökseensä.

Tampereella hyökkääjä pelasi 93 runkosarjaottelua tehoin 30+25=55. Neljässäkymmenessä pudotuspeliottelussa pisteitä kertyi 22, ja käteen jäi kaksi hopeaa.

− Hopealle jääminen oli tietenkin sydäntäsärkevää, mutta siellä pelaaminen oli upea kokemus. Tapparassa oli hyviä pelaajia. Fanit olivat upeita ja pudotuspelit todella hauskoja.

Tampere antoi hyvän kuvan uudesta kotimaasta, joten sopimus KooKoon kanssa kuulosti koko Greenien mielestä hyvältä. Perheen lapset ovat kasvaneet Suomessa, joten tunneside maahan on vahva.

− Olen rakastanut jokaista hetkeä Suomessa. Meitä on kohdeltu sekä Tampereella että Kouvolassa ensiluokkaisesti heti ensimmäisistä päivistämme lähtien. Nuorin lapseni on neljävuotias, eikä hän ole viettänyt paljon aikaa Suomen ulkopuolella.

−Kun kesä tulee, he kysyvät, koska menemme taas takaisin.

Hyökkääjä lähti keskiviikkona Kouvolasta takaisin Kanadaan perheensä luokse. Greenin vaimo ja lapset ovat olleet valtameren takana jo kuusi viikkoa, joten oli aika palata.

Sentteri kiittää kaikkia niitä, joiden kanssa hän sai olla viime vuosina tekemisissä.

− Oli ilo pelata Kouvolassa. En ole koskaan pitänyt pelaamista itsestäänselvyytenä. Kiitän kaikkia siitä, että minusta oli joka päivä hauskaa hypätä kaukaloon.

Tärkeäksi koppipelaajaksi hyökkääjä ei osaa itseään kehuista huolimatta mieltää, mutta hänen mukaansa kokemus on ollut myös liigakopeisssa valttia. 

− Yritän vain olla oma itseni, pitää hauskaa ja vitsailla poikien kanssa. Totta kai joskus pitää olla myös vakava, mutta jääkiekko on peli, jonka parissa pitää olla hauskaa.

Mutta jatkaako hyökkääjä uraansa vielä muualla? Se on kysymys, johon Green ei osaa edes itse vastata.

− En ole vielä valmis tekemään sitä päätöstä. Tunteet ovat yhä pinnassa viimeisen otteluni jäljiltä, joten haluan keskustella asioista rauhassa perheeni kanssa. Teemme päätöksen perheenä.

− Sanoin kuitenkin jo aikaisemmin, että jos kauden päätösottelu oli myös urani viimeinen, olen sinut asian kanssa. Olen saanut rauhan urani suhteen ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen saavuttanut. Muutaman viikon päästä tiedän kyllä, mitä aion tehdä.

» Lähetä palautetta toimitukselle