Esittelyssä nuorten maajoukkuepelaaja Tero Määttä

MAAJOUKKUE / Haastattelu
Jatkoaika esittelee Tsekin nuorten MM-kisoihin ehdolla olevia pelaajia. Puhelinhaastattelun ensimmäinen kohde oli asevelvollisuutensa suorittamisen juuri aloittanut puolustaja Tero Määttä.

Jatkoajan pelaajakuvauksessa sanotaan Tero Määtästä: ”Tertsi on hyvä fyysisessä pelissä ja
myös pelisilmä on hyvä. Kokemattomuus voi vielä joissain tilanteissa näkyä, mutta peliaikaa saattaa tulla ylivoimaa myöten.” The Hockey Newsin Draft Preview kuvasi Määttää seuraavasti: ”He is pretty complete package, a real solid defenceman ... Rock-solid Finnish blueliner.”

Vuoden 2000 draftissa Määttä oli Teemu Laineen jälkeen toinen tilaisuudessa otettu suomalainen. Varaajaseura oli San Jose ja valinta tuli toisella kierroksella numerolla 41. Suhteellisen korkean NHL-varauksen lisäksi nuoren miehen meriittilistalla ovat mm. valinta 18-vuotiaiden MM-kisojen all-starsiin, 18-vuotiaiden maailmanmestaruus, 20-vuotiaiden MM-kisojen hopea viime vuodelta ja parisen viikkoa sitten pelatun 5-maan turnauksen parhaan puolustajan titteli. Mutta antaa nuoren miehen itsensä kertoa asioistaan hieman enemmän.

Uran alkuvaiheista

JA: Mitkä ovat ensimmäiset jääkiekkoon liittyvät muistosi?

TM: Kyllä se varmaan on ensimmäisiin jääkiekkotreeneihin meno. Muistan, että menimme sinne isän kanssa ja millaiset harjoitukset oli ja miltä tuntui silloin.

JA: Minkä ikäinen olit silloin?

TM: Seitsemän vuotias.

JA: Aloititko sinä jo seitsemänvuotiaana ”organisoidun” kiekkoilun eli seurassa pelaamisen?

TM: Joo, silloin menin ensimmäistä kertaa seuraan, mutta se oli kerran viikossa sellaista hauskapitoa. Mutta olihan se seuran toimintaa.

JA: Mikä seura se oli?

TM: TJV. Tikkurilan Jää-Veikot.

JA: Olet pelannut myös Jokereissa. Menitkö Jokereihin heti TJV:n jälkeen?

TM: Olin muistaakseni vuoden TJV:ssä ja sitten siirryin lyhyempien harjoitusmatkojen takia Keravalle Shakersiin. Siellä pelasinkin melkein 15-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen pelasin KJT:ssä, mikä on Shakersien ”iso seura”, ja sitten menin Jokereihin C-junnuissa.

JA: Ja sitten Bluesiin..

TM: Kyllä, viime kausi oli ensimmäinen kausi Bluesissa.

JA: Kuka sinut muuten innosti jääkiekkon pariin? Onko esim. isäsi pelannut kiekkoa?

TM: Itse asiassa isä ei ole pelannut. Pelasin jalkapalloa silloin ja isovelikin pelasi jalkapalloa, ajattelin vaan että olisi ihan kiva kokeilla jotakin toistakin lajia. Jalkapalloa minä pelasin jo nelivuotiaana, neljä ja puolivuotiaana aloitin seurassa.

JA: Olit siis alunperin jalkapalloilija. Kuinka pitkään tämä jatkui?

TM: Oikeastaan melkein viisitoistavuotiaaksi asti. Isäni valmensi pari viimeistä vuotta sitä joukkuetta, missä pelasin fudista. Talvella treenattiin lätkää, mutta kesäisin käytiin pelaamassa futista. Ja viimeisenä vuotena pääsin jalkapallossa vielä piirin joukkueeseen ja aluejoukkueeseen, vaikka ollut enää kahteen vuoteen pelannut kunnolla fudista. Jalkapallo oli ykköslaji silloin aluksi.

JA: Osallistuitko jääkiekon Pohjola-leirille? Millaisia muistoja sinulle jäi leiriltä? Jäikö
vastustajista ketään erityisesti mieleesi?

TM: Muistan että se oli ensimmäinen paikka, missä valmentajat tarkkailivat minua, ja siitä jo tiesi että on mahdollista päästä maajoukkueeseen. Siinä mielessä siitä on hyviä muistoja. Muita pelaajia en mitenkään erityisesti muista.

Junioriura ja nykytilanne

JA: Millaista menestystä on ollut niillä joukkueilla, joissa olet pelannut?

TM: Jokereissa voitetiin kaksi A-nuorten Suomen mestaruutta ja yksi B-nuorten mestaruus ja yksi C-nuorten SM-hopea. Joka vuosi jotakin voitettiin ... tai ainakin saatiin mitalleja. [Tero Määttä on myös 18-vuotiaiden maailmanmestari vuoden 2000 kisoista ja 20-vuotiaiden
hopeamitalisti vuodelta 2001. //HK]

JA: Olitko näiden joukkueiden [Jokereiden] ykköskentässä tai ensimmäisessä pakkiparissa?

TM: Kun tulin Jokereihin, niin pelasin vuotta tai kahta vuotta vanhempien kanssa. En minä silloin ykköskentässä ollut, pärjäsin kyllä joukkueessa, mutta en ollut joukkueen tähti tai tärkein pelaaja. Mutta aikaa myöten kehitystä tapahtui ja loppuvaiheessa olin jo ykköskentän miehiä.

JA: Oletko aina ollut isokokoinen kaveri? Katselin tuolta Jatkoajan pelaajatiedoista mittojasi ja niissä sanottiin, että painat 97 kiloa. Siis painatko sinä todellakin tuon hiukan alle sata kiloa?

TM: Joo, kyllä painan. Minulle ei ole oikeastaan koskaan tullut mitään nopeaa kasvupyrähdystä, vaan olen kasvanut tasaisesti. Oikeastaan pariin viime vuoteen ei ole enää tullut senttiäkään lisää. Isoimpia olen ollut ja silloin kun pelasin jalkapalloa, niin silloin jo ”pelättiin”
(naurahdus).

JA: Mikä tuo sinun oikea pituutesi on? 184? Ainakin jostakin olen sellaista mittaa nähnyt?

TM: Metrikahdeksankymmentäkuusi ja puoli. Joskus on mitattu 187 cm jossakin.

JA: Onko sinun isäsi tai veljesi yhtä isokokoisia kuin sinä?

TM: Eivät ole. Isä on jotain 180 cm, vähän ehkä päälle. Ja isoveli on samaa mittaa, ehkä pienempikin. Ja pikkuveli on aika pieni ikäisekseen. Oikeastaan olen perheen ainoa tälläinen vähän isompi.

JA: Vedätkö punttia paljon?

TM: En vedä hirveesti punttia, kesäsin kyllä, mutta kauden aikana vaan kevyesti. Paikat menee kauden aikana niin helposti jumiin, joten teen vain lähinnä pienillä painoilla sarjoja. Kun nuorempana aloitettiin painoharjoittelu, niin olin ainakin silloin hiukan muita edellä.

JA: Suuri osa junioripelaajista lopettaa aktiivikiekkoilun 14-17 vuotiaana. Onko sinulla
koskaan käynyt mielessä, että minä lopetan kiekkoilun nyt! Oletko miettinyt minkä vuoksi monet lopettavat tuossa iässä?

TM: No, itse asissa minä en ole miettinyt vakavissani lopettamista. Silloin tavallaan oli
lähellä kun piti valita jalkapallo vai jääkiekko. Minulle tuli silloin kaksi maajoukkuekutsua samanaikaisesti ... Muuten ei ole ikinä kyllästyttänyt tai silleen. Kyllä minä itse asissa olen miettinyt sitä [miksi moni lopettaa]. Uskoisin, että kun kyseessä on monentasoisia pelaajia, niin heille pitäisi olla enemmän erilaisia mahdollisuuksia ja sarjoja pelata. Kaikkihan eivät halua jääkiekosta ammattia, ja näillä [lopettaneilla] pitäisi olla mahdollisuus vain pelailla. Sentakia useimmat lopettavat, kun eivät pääse tarpeeksi pelaamaan.

JA: Oletko omasta mielestäsi joutunut luopumaan jostakin "normaaliin elämään" kuuluvasta valitessasi jääkiekkoilijan uran?

TM: No, tietenkin pienempänä kun viikonloppuisin oli turnauksia, niin perjantai-illan diskot piti jättää väliin. Mutta en minä koskaan ole sitä sillätavalla miettinyt, olen kuitenkin saanut niin paljon...

JA: Niin, sinä olet menestynyt niin hyvin...

TM: Niin, sekin on varmaan vaikuttanut siihen, ettei ole tuntunut siltä [että olisi joutunut luopumaan ”normaalista” elämästä]

JA: Millainen on sinun mielestäsi hyvä juniorivalmentaja?

TM: Silloin kun olin pienempi, niin meillä oli ainakin hauskaa, eikä se ei ollut sellaista väkisin vääntämistä. Nyt tuntuu, että nykyisin painotetaan voittamista vähän liikaa. Minusta kiekon pitäisi olla hauskaa 15 ikävuoteen asti ja sitten vasta kun SM-sarjat alkavat [C-junioreissa], niin ehkä silloin voisi koventaa. Siinä vaiheessa sitä alkaa jo useimmista nähdä, kuka menestyy ja kuka ei.

JA: Oliko sinulla ketään esikuvia aivan urasi alkuvaiheessa? Esim. tarkkailetko joitakin vanhempia pelaajia?

TM: Ei oikeastaan... Kyllähän silloin kun tulin Bluesiin, niin katselin tarkkana näitä vanhempia, Aholan Petsku oli vielä, ja Vykoukal. He ovat kuitenkin kiertäneet ja pelanneet niin kauan, että olen niiltä ottanut oppia. Mutta en kuitenkaan suoranaisesti matkinut ketään, siinähän ei ole mitään mieltä.

JA: Miten nämä vanhat pelaajat, kuten juuri Ahola, ottivat vastaan Bluesin nuoret pelaajat? Teitä nuoria lupauksiahan on Bluesissa tällä hetkellä paljon?

TM: Odotin hiukan, ettei välttämättä paljoa jutella, jne. Mutta kaikki meni toisin. Istuin Aholan ja Krykovin vieressä ja he ottivat minut ihan hyvin vastaan, siinä ei ollut mitään ongelmaa.

JA: Miten pystyt kommunikoimaan esim. Vykoukalin kanssa? Hänhän puhuu englantia oltuaan Pohjois-Amerikassa.

TM: Joo, itse asiassa istun tällä kaudella hänen vieressään. Ei me niin hirveästi keskustella, mutta välillä joutuu harjoituksia selittämään. Välillä puhutaan suomea, ja jollei muuten selviä niin sitten elekielellä.

JA: Kuinkas sinulta muuten englanninkieli sujuu?

TM: Kyllä minä ymmärrän kaikki nämä jääkiekkojutut. Mutta kyllä siihen pitäis panostaa enemmän. Olen ajatellut mennä englanninkielen kurssille ... jossakin vaiheessa ainakin.

JA: Onko ollut pahoja loukkaantumisia?

TM: Ei ole ollut mitään vakavia. Isoin loukkaantuminen oli Jokereissa, kun polvesta venähti nivelside. Siinä meni toipuessa kuukausi. Se on ollut oikeastaan isoin loukkaantuminen, ja sekin oli aika pieni. Loukkaantuneella polvella olisi melkein pystynyt pelaamaankin, mutta päätimme ottaa varman päälle. Pieniä kolhuja on tietenkin koko ajan.

JA: Keskitytkö tällä hetkellä jääkiekkoon vai käytkö jotakin koulua?

TM: Jokeriaikana kävin kaksi vuotta Mäkelänrinteen urheilulukiota, mutta kun siirryin Bluesiin, niin perheen kanssa sovittiin että satsaan jääkiekkoon. Nyt olen suunnitellut äidin kanssa että jos iltalukiossa tai etälukiossa suorittaisi loppuun sen mitä jäi kesken. Nyt olen armeijassa, mutta ehkä ensi vuonna.

Nuorten maajoukkueesta

JA: Olet päässyt poikien ja nuorten maajoukkueen mukana matkustamaan Suomen ulkopuolella. Ehtiikö noilla pelimatkoilla tutustumaan vieraaseen maahan? Vai onko se vain sitä että mennään jäähalliin, pelataan, treenataan ja tullaan takaisin Suomeen eikä edes huomaa että on
ollut ulkomailla?

TM: Kyllä se melkein niin on. Turnaukset on ovat niin lyhyitä ja melkein joka päivä on peli. Maajoukkueessa on kuitenkin tapana, että yksi päivä ollaan jossakin ”muualla” eli pidetään vapaapäivä jääkiekosta. Esimerkiksi viimeisellä Tsekin matkalla kuljimme Wienin kautta ja olimme siellä päivän. Lake Placidin matkalla käyvimme New Yorkissa.

JA: Onko jokin maa herättänyt "täällä haluaisin käydä turistimatkalla" - fiiliksiä?

TM: Enpä tiedä, kyllä mielummin Espanjaan menisin lomailemaan, mutta ... ei oikeastaan ... ehkä Jenkkeihin voisi mennä lomailemaankin.

JA: Entä onko jokin jäähalli tuntunut erityisen upealta tai erityisen surkealta (Suomessa tai
ulkomailla)?

TM: Kyllä joitakin kertoja Venäjällä on ollut sellaisia halleja, että on jouduttu jopa maalailemaan kesken treenien. Mutta se on kuitenkin kummallekkin joukkueelle sama, ettei siinä mitään sen kummempaa. Hyvistä halleista ... en tiedä onko mitään erityistä jäänyt mieleen ... ehkä siitä hallista kun voitettiin 18-vuotiaiden MM-kultaa, niin sen hallin muistaa loppuikänsä ja sen millainen tunnelma siellä silloin oli.

JA: Olet pelannut useissa kansainvälisissä nuorten turnauksissa. Miten Suomen pelityyli eroaa muiden joukkueiden pelityylistä, vai eroaako se?

TM: Uskon että meillä on erilainen tyyli kuin esim. Venäjällä. Kyllä me tiedettin 20-vuotiaiden MM-kisoissa, ja jo aikanaan 18-vuotiaiden loppuottelussa, että venäläiset ovat nopeampia ja taitavampia. Mutta me tiedettiin, että kun pelaataan joukkueena ja puolustetaan tiukasti, niin siten venäläisiä vastaan pärjää. He turhautuvat, ottavat jäähyjä ja sitä kautta pääsemme ratkaisemaan ottelut. Se on joukkuepelaaminen, sillähän me saatiin hopeaa viime vuonna kaksikymppisten kisoissa. Jos lähtisaimme samanlaiseen pelityyliin kuin ne [venäläiset], siis ettei puolusteta ja yritettäisiin hyökätä samalla lailla, niin luulen että noutaja tulisi aika nopeasti. Itse en pidä niiden pelityylistä, sillä he hermostavat kun eivät pärjääkkään meitä vastaan ja alkavat syyttelemään toisiaan.

JA: Seuraava kysymys olisikin, että onko sinulla jotakin suosikkivastustajajoukkuetta a) seuratasolla, b) maajoukkuetasolla?

TM: a) Seuratasolla ei oikeastaan ole, kyllä kaikkia vastaan joutuu pelaamaan ihan tosissaan b) kyllä se taitaa olla Venäjä.

JA: Kuka sinun kämppäkaverisi on maajoukkuematkoilla? Entä keiden vieressä istut
pukukoppissa? Kuka on ollut pakkiparisi maajoukkueessa viime peleissä?

TM: Yleensä leireillä joukkueenjohto määrää kämppäkaverit. Siksi kämppikseni ovat vaihdelleet paljon, jotta tutustuisi mahdollisimman moneen. Kisoissa yleensä saa itse päättää ja olen yleensä ollut nykyisin Jypissä pelaavan Pihlmanin Tuomaksen kanssa. Pukukoppijärjestyksenkin valmentajat yleensä määrää, mutta välillä se vähän vaihtelee. Pakit istuu välillä lähekkäin, tai sitten kentällisittäin, koska niin pääsee keskustelemaan oman kentän kanssa. Siinä on yleensä valmennusjohdolla joku taka-ajatus kenen kanssa istutaan.

JA: Käsitin Timo Bäckmanin puheista, että olet pelannut pääasiassa Olli Malmivaaran parina? Onko teillä jonkinlainen jako tuossa parissa? Oletko sinä hyökkäävämpi puolustaja?

TM: Me ollaan pelattu yhdessä maajoukkueessa aina 15-vuotiaasta asti. Me pelasimme Jokereissakin hiukan yhdessä, mutta ei niin paljon. Kyllä siinä [hyökkäävyydessä] voi olla totuuden siemen, mutta kyllä Malmivaarakin nousee välillä. Kyllä hän osaa katsoa ja varmistaa kun lähden nousemaan.

JA: Onnistuitko omasta mielestäsi Olomoucin turnauksessa erityisen hyvin, kun sinut kuitenkin valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi?

TM: Nooo, en minä yrittänyt mitään erikoista, pelasin vain omaa peliä. Olin päässyt hyvin harjoittelemaan ennen sitä ja omasta mielestäni turnauksessa tuntui hyvältä. Valintaan tietenkin vaikutti sekin, kun voitimme turnauksen.

JA: Miten maajoukkueen pukukopin tunnelma eroaa seurajoukkueen tunnelmasta? Oletko mielestäsi kopissa hiljainen vai äänekäs? Käyttäydytkö toisin seurajoukkueen pukukopissa kuin maajoukkueen kopissa?

TM: Isoin ero on siinä, että maajoukkueessa kaikki on suunnillen saman ikäisiä, ja siellä on ehkä enemmän juttelua ja läpän heittoa. Mutta kyllä Bluesillakin on hyvä fiilis. Avoin, ei ole mitään kuppikuntia eikä sellaista. Mielestäni en ole kopissa mitenkään äänekäs kaveri, siis sellainen, joka koko ajan touhuaisi tai huutelisi. Sijoittaisin itseni siihen keskivaiheille, sillä ei siellä kuitenkaan minään tuppisuunakaan olla, ja välillä tottakai kannustaa muita.

JA: Oletko ollut joukkueen kapteenina tai varakapteenina urasi missään vaiheessa?

TM: Pienempänä olin silloin kun pelasin Shakersissa. En ole ollut kapteenina maajoukkueessa kun muutaman kerran jossakin turnauksessa. Olinkohan silloin 18-vuotiaissa varakapteeni?

JA: Millaisena pelaajana näet itsesi? Eroaako roolisi maajoukkueessa ja seurajoukkueessa? Vahvuudet ja missä eniten kehittämistä?

TM: Pyrin pelaamaan samalla lailla niin seurajoukkueessa kuin maajoukkueessakin. Minkätyyppinen pelaaja olen? Olen itsekin tuota miettinyt. Mielestäni olen aika monipuolinen pelaaja, pystyn sekä kiekolliseen että kiekottomaan peliin. Pystyn pelaaman siten kuin tarve vaatii. Kehittämisen alue .... kaikkiahan ominaisuuksia pitää kehittää, mutta terävyyttä voisi olla enemmän. Kun tulee nopeita tilanteita, niin välillä tuntuu, ettei oikein ajoissa hoksannut ja lähtenyt liikkeelle. Ja silloin tajuaa, että nyt ollaan myöhässä.

JA: Ajoitushan tulee osin kokemuksen myötä.

TM: Totta, totta.

JA: Miten tulet omasta mielestäsi toimeen valmentajien kanssa? Joutuuko asiat opettamaan sinulle kantapään kautta vai kuunteletko mitä valmentajat sanoo?

TM: Ei minulla ikinä - ei ainakaan omasta mielestäni - ole ollut valmentajien kanssa mitään ongelmia. Hyvin on tultu toimeen. Valmentajat kertoo asiat, eikä siihen kannata marmattaa. Ne päättää ja sillä siisti!

JA: Maajoukkuevalmennus kontra seuravalmennus, onko siinä isoja eroja? Maajoukkuevalmentajan kanssa on tietenkin kerralla lyhyemmän ajan tekemisissä.

TM: Siinä se ero on ja sen huomaa, että kun maajoukkue kokoontuu viikon leirille. Joudutaan vähän erilailla harjoittelmaan, että saadaan joukkue nopeasti samaan pelityyliin. Tuomen, joka nyt on Bluesissa, kanssa oltiin maajoukkueissa kolme-neljä vuotta. Samalla lailla hän valmentaa Bluesissa, ei siinä mitään isoja eroja ole. Kyllähän Westerlund ja Tuomi on vähän erilaisia persoonia, toinen on vähän rauhallisempi ... Mutta kyllä harjoitukset ja peluutuskin on aika lailla samanlaista, ei siinä isoja eroja ole.

JA: Siis Westerlund on se rauhallisempi?

TM: Joo (naurahtaa)

NHL:stä

JA: Sinuthan on varattu NHL:ään ja varsin aikaisin. Oliko San Jose missään yhteydessä ennen varaustilaisuutta? Olitko varaustilaisuudessa?

TM: 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden jälkeen olin Torontossa testileirillä. [NHL:n järjestämä kaikkien seurojen yhteinen testileiri // HK]. Minua haastatteli 25 eri seuraa parin päivän sisällä ja yksi haastatelleista oli San Jose. Leirin jälkeen palasin kotiin ja lähdimme perheen kanssa varaustilaisuuteen Calgaryyn. En arvannut etukäteen, että juuri San Jose varaa, koska tavallaan kaikki seurat olivat osoittaneet kiinnostusta. En minä
sitä miettinyt mistä seurasta varaus tulee, eikä siinä mitään erityisen mieluista pysty valitsemaan, minulle sopii hyvin tuo nykyinen.

JA: Kuinka kauan sinulla on ollut NHL tavoitteena?

TM: Tavoitteena... Pienenähän se oli vielä unelmaa, mutta ehkä siinä vaiheessa tuli realistiseksi tavoitteeksi, kun pääsi maajoukkueisiin, tuli menestystä ja tuntui että kehittyy koko ajan. 16-17 vuotiaana sitä alkoi jopa päivittäin miettimään selvänä tavoitteena.

JA: Onko San Jose pitänyt yhteyttä? Onko tullut esim. harjoitusneuvoja? Olen käsittänyt että et ole ollut vielä kertaakaan training campillä?

TM: En ole ollut vielä. Viime vuonna kutsuivat campille. SM-liiga oli kuitenkin alkamassa ja Bluessissa ei olisi pidetty siitä, että olisin tullut sieltä vasta pari päivää ennen liigan alkua. Ja kun oli ensimmäinen täysi kausi alkamassa SM-liigassa, niin katsottiin parhaaksi että saa rauhassa valmistautua siihen. Tänä vuonna olisin lähtenyt sinne, mutta oli erimielisyyksiä liiton kanssa, koska Tsekin leiri [Olomoucin 5-maan turnaus] oli samaan aikaan. Niin se jäi tälläkin kertaa väliin. Harjoitusneuvoja ei ole tullut, kyllä San Josessa tiedetään, että Suomessa harjoitellaan hyvin. Ilkka Sinisalo [Bluesin entinen toimitusjohtaja] on Sharksien hommissa mukana. Turnausten yhteydessä jutellaan ja kysellään kuntoa ja sellaista, mutta ei mitään sellaista että miten pitäisi treenata.

JA: Ensi syksynä sitten harjoitusleirille?

TM: Se on selvä että ainakin sitten mennään.

JA: Kuka on pelaaja-agenttisi?

TM: Petteri Lehto

JA: Tavoitteesi lähitulevaisuudessa?

TM: Viime kaudella oli vain se että pääsi pelamaan SM-liigaan, mutta tällä kaudella on tavoitteena auttaa joukkuetta voittamaan.

JA: Hmmm, eipä tässä enää mitään sen kummempaa. Iso kiitos haastattelusta!

» Lähetä palautetta toimitukselle