Esa Tikkanen paimensi nuorinta Kapasta: ”Pakko oli jotain tehdä”

LIIGA / Haastattelu
Tikkanen, virnistys ja puumaila.
Kuva © Teemu Soini - teemu.soini@jatkoaika.com
Kuopion legendaottelussa Helsingin IFK:n 1994–95 -joukkueesta yleisön suurimmat suosionosoitukset keräsi Esa Tikkanen. Kiikaritehot eivät jääneet suuremmin vaivaamaan. Sen sijaan varjostustehtävät sujuivat lähes entiseen malliin.

Niiralan jäillä viiletti legendoja jos jonkinlaista. Peli päättyi sopuisasti 4-4. Vierailijoiden Esa Tikkanen nautti ottelun tunnelmasta.

– Erittäin hyvät fiilikset. Tämä oli kauden ensimmäinen jääharjoitus meikäläiselle. Tässä on oltu dieettiohjelmalla ja paino on tippunut, Tikkanen kommentoi.

– Paikat on hyvässä kunnossa. Ensi kuun 6.päivä laitetaan Suomen paita päälle ja Ruotsi tulee vastaan. Siihen pitää harjoitella ja silloin on oltava kunnossa.

Tikkanen viiletti jäällä ainoana ilman kypärää. Selityskin oli selvillä.

– Minähän saan pelata rapakon takana ilman kypärää, jos haluan. Tosin vastustaja ei ollut niin kova kuin rapakon takana, Tikkanen naureskeli

Ottelussa Tikkanen pelasi poikkeuksellisesti puolustajan paikalla. Kiikaritehot eivät jääneet kaivelemaan.

– Näin kävi, mutta tosi hauskaa oli. Hienoa, että Sami kutsui meidät tänne ja pääsi pelaamaan vielä hänen kanssaan jäähyväisottelun.

– Varmasti hieno muisto Samille. Muistetaan kuitenkin, mitä se on tehnyt valtameren takana ja koko Kuopiolle. Tuli vielä takaisin ja pelasi lapsensa kanssa. Nyt Kasperi menee eteenpäin ja seuraava on tulossa.

Tikkanen viittasi Kapasen toiseen poikaan, Konsta Kapaseen, joka pelasi myös ottelussa. Konstan toisen maalin jälkeen Tikkanen päätti ottaa pojan tarkkaan vartiointiin.

– "Hexi" [Heikki Riihiranta] laittoin vartioimaan. Pakko oli jotain tehdä, ettei poika saanut hattutemppua tehtyä, virnisti Tikkanen.

Muistoja illan sankarista olisi paljonkin. Ja löytyihän sieltä yksi jaettavaksi asti.

– Kun Hannes Kapanen tulli 70-luvulla Helsinkiin, niin minun isä oli Helsingin jäähallin vahtimestarina. Varastin isäni avaimet ja mentiin hallin katolta kattomaan, miltä maailma näyttää. Todettiin, että joku päivä vielä mennään maailmalle ja niinhän me mentiin. Toinen meni toiseen suuntaan ja toinen toiseen, mutta molemmat pelattiin NHL:ssä.

– Sen jälkeen Hannes oli kuumana Samille ja mun isä oli kuumana minulle, naureskeli Tikkanen.

» Lähetä palautetta toimitukselle