Pukkisen Salo-juttuun. EMBARGO

Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Ei enää kolmatta kertaa rannalle

Kaksi kertaa kalkkiviivoilla ulos. Kolmas mahdollisuus on viimeinen. Nuorten Leijonien marraskuun maajoukkueturnauksen kapteeni Robin Salo ei jääne enää rannalle kisajoukkueesta. Tämä on tarina matkasta kolmanteen yritykseen.

Ei enää kolmatta kertaa rannalle

Teksti: Mika Pukkinen | Pääkuva: Samppa Toivonen

Kaksi kertaa kalkkiviivoilla ulos. Kolmas mahdollisuus on viimeinen. Nuorten Leijonien marraskuun maajoukkueturnauksen kapteeni Robin Salo ei jääne enää rannalle kisajoukkueesta. Tämä on tarina matkasta kolmanteen yritykseen.

On pimenevä syksy. Jokavuotinen sade jaksaa muistuttaa meitä suomalaisia läsnäolollaan lähes joka päivä.

Töitä pitää silti tehdä.

Myös Sportin joukkue on kokoontunut tämän ihanan sateisen syyspäivän ratoksi laittamaan itseään parempaan kondikseen tulevia koitoksia varten. Harjoittelun lisäksi pelaajilla näyttäisi olevan muutakin ohjelmaa.

Maalivahti Mika Järvinen on jäällä Sport-juniorin kanssa syöttelemässä. Jäällä on parivaljakon lisäksi kuvaaja ja koko studioarsenaali.

Heidän kiekkoillessaan jäällä, kurvaa nurkan takaa kolme Sport-pelaajaa jonkinlaisten juoksuaitojen kanssa. Nämä kolme pelaajaa ovat nuoret puolustajat Robin Salo ja Tony Sund sekä yhdysvaltalainen hyökkääjä Michael Parks.

Isännillä on vielä treeniä tekemättä. He sijoittelevat aidat lyhyin välimatkoin ja ottavat spurtteja niiden välissä oman aikansa. Siinä välissä he rupattelevat toisilleen sujuvalla englannilla niitä näitä.

"One more!"

Parks huutaa Sundille, joka valmistautuu ottamaan viimeiset lähtönsä.

Kolmikko hajaantuu omille teilleen treenin jälkeen. Olin seurannut tilannetta hallin katsomonosasta, jonka Sport on ansiokkaasti muuttanut vierasseisomakatsomosta elokuvateatteripenkein varustelluksi mukavuudenhaluisten sektioksi. Sehän on juuri minun paikkani.

Lähden hakemaan lehdistöhuoneen avainta infokopilta, koska kyseinen tila sattuu tähän aikaan päivästä olemaan lukittu. Palaan takaisin ja pohdin, mihin asti Salo on mahtanut ehtiä. Tässähän meidän piti tavata.

Tovin ihmeteltyäni Salo tulee pukukopista ulos ja on vaihtanut treenikamat pois.

- Ehdin kiertää koko hallin, Salo hymyilee.

"No se oli nopeaa toimintaa"

Tallustamme 19-vuotiaan Salon kanssa lehdistötilaan, johon olin juuri käynyt avaimen hakemassa. Pöydässä vastapuolelleni istuu itsevarmanoloinen nuori puolustaja.

- Rauhallinen ja positiivinen. Se kuvaa mielestäni minua aika hyvin, Salo sanoo.

Vaikka rauhallisuus ja positiivinen elämänasenne välittyvät vaivatta nuorukaisen olemuksesta, ei asia ole kuitenkaan aivan näin yksiselitteinen. Salo on varusteltu varsin väkevällä kilpailuhengellä. Hän kertookin kilpailevansa aina kaikessa.

- Pienestä pojasta asti olen faijan kanssa kilpaillut ja olen voitontahtoinen. Olen aika huono häviäjä missä tahansa. Pienenä se ehkä vielä enemmän korostui, mutta kyllä nämä kisat faijaa vastaan pitää edelleen voittaa. Totta kai kaikessa muussakin pitää voittaa.

Pirtti seisoo Mustasaaressa

Ei ole siis mikään salaisuus, että Robin pitää kilpailusta isänsä Robert Salon kanssa. Robin onkin toisen polven kiekkoilija, sillä isä Robert loi niin ikään pitkän kiekkouran puolustajana. Hän pelasi urallaan Liigaa ja I-Divisioona ennen siirtymistään pankki- ja vakuutusalalle.

Kaksikko kilpailee kaikessa sulkapallosta pihapeleihin aina mahdollisuuksien mukaan, joskin Robinin noustua ammattilaiskuvioihin muutama vuosi sitten, ovat isä-poika-kilpailut jääneet vähemmälle.

- Edelleen kisailemme, jos mahdollista. Kyllä se niin menee, että Robin niistä aina enemmän tulistuu. Vanhemmiten tilanne on toki rauhoittunut, mutta kyllä me kummatkin niissä voittamaan lähdemme, oli laji mikä tahansa, vanhempi Salo naurahtaa.

- Täytyy kuitenkin sanoa, että Robin ja muutkin nuoret kiekkolupaukset ovat nykyään todella aikuismaisia, hän lisää.

"Winning isn't everything; it's the only thing"
- Henry Russell Sanders

Puolustajakaksikon bravuurikilpailu ulkojäillä on yksi vastaan yksi -tilanteet. Teknisesti taitavammalla pojalla ei kuitenkaan ole tänäkään päivänä mahdollisuuksia stay at home -puolustajaksi kuvailtua isäänsä vastaan.

- Ei Robin vieläkään minun ohi niissä pääse, Robert iskee.

Kaksikko kuvaa välejään lämpimiksi. Ei siis ihme, että herrat jaksavat edelleen kilpailla keskenään.

Vaikka Robin on jo poistunut omilleen asumaan, seisoo Salojen pirtti edelleen isä Robertin synnyinpitäjän Mustasaaren keskustassa Sepänkylässä. Sinne Salot muuttivat Espoosta, kun Robin oli vasta yksivuotias. Nuoruutensa Robin siis eli Sepänkylässä isän, äidin ja myöhemmin syntyneen pikkusiskonsa kanssa.

Tuohon aikaan myös isä Robert pelasi viimeiset kautensa.

- Ei hän varmaan itse muistakaan kaikkea, mutta hän oli aina fanipaita päällä katsomassa pelejäni. Peliin hän kyllä aina jaksoi keskittyä, mutta tauolla piti päästä käytäville heilumaan mukana olleen mailan kanssa, Robert tarinoi.

FAKTAT: ROBIN SALO
S. 13.10.1998 Espoo, Suomi
86 kg / 185 cm
Nykyinen seura:
Vaasan Sport
Aikaisemmat seurat:
Kokkolan Hermes (laina)
Saavutukset:
U18 MM-hopea (2015)
U18 MM-kulta (2016)
NHL-varaus:
2017 2. kierros numerolla #46,
New York Islanders

Kiekko on ollut läsnä perheen arjessa siis äärimmäisen pitkään. Isä Robertkin on edelleen mukana jääkiekossa, sekä jäällä valmentamassa että luennoilla kouluttamassa. Hän hoitaa oman työn ohella Keskimaan kiekkoalueen kaksikielisiä seuroja Jääkiekkoliiton leivissä. Myös muu perhe on luonnollisesti ollut kytköksissä lajiin.

- Mutsi sanoi joskus, että hän on ollut kohta 30 vuotta mukana jääkiekossa tavalla tai toisella. Se on sitten ruvennut hänelle riittämään. Hän on ollut jään ulkopuolella paljon mukana ja ollut enemmän koulun kanssa tiukka, Robin hymähtää.

Tässä vaiheessa nuori puolustaja käykin vielä kouluja. Alun perin hän suunnitteli menevänsä Mustasaaren Lukioon, mutta jääkiekon ollessa iso osa elämää, hän päätti lopulta suunnata Vasa Gymnasiumin urheiluakatemialinjalle. Hän pitää päätöstä hyvänä ratkaisuna.

- Linja antaa aika hyvin vapauksia urheiluun. Olen ollut tosi tyytyväinen valintaani. Opettajilta olen myös saanut paljon jeesiä. He ovat antaneet sopivasti vapaata silloin, kun on ollut paljon pelejä, joka aiheuttaisi muuten haasteita, hän kiittelee.

Salon koulussa on suomenkielinen ja ruotsinkielinen linja. Nuorukaisen kotipaikkakunnalla lähemmäs 70 prosenttia väestä puhuu ruotsia, joten hänenkin äidinkielensä on ruotsi. Salon perheessä ollaan kaksikielisiä, mutta keskenään käytetään ruotsia.

- Ruotsinkielinen puoli koulussa on hieman pienempi. Se on ihan hyväkin, koska meitä pystytään auttamaan yksilöinä hieman paremmin, hän näkee.

Koulu pitäisi tulla valmiiksi keväällä. Englannin mies suoritti läpi jo syksyllä, eikä se tuottanut hänelle juurikaan tuskaa. Lakki vaatii vielä sen, että historia, suomi ja äidinkieli ruotsi menevät läpi hyväksytysti. Vähäisestä vapaa-ajasta tähän kuitenkin panostetaan.

- Paljon pelaan kaverien kanssa Fifaa konsoleilla vapaalla. Keleistä riippuen myös golfia ja frisbeegolfia. Kavereiden kanssa tykkään kuitenkin viettää paljon aikaa. Välillä sitten pitää tehdä kouluhommiakin. Aina ei huvittaisi toki kaiken muun päälle, mutta pakkohan sielläkin on edistyä, Salo sivaltaa.

Povoroznioukin monot ja amerikkalaista jalkapalloa

Pelireissut painavat päälle ja treenatakin pitää kaiken tämän välissä. Salo on kuitenkin luonut aika perinteiset rutiinit arkensa ympärille. Hänelle ei ole väliä, laittaako aamulla vasemman vai oikean sukan ensimmäisenä jalkaan.

- Ei ole mitään aivan älyttömiä rutiineja. Aamujäille normaalisti ja siitä nopeasti syömään. Pallorinkiä pitää ennen peliä käydä myös ottamassa ja napata hiukan omia lämpöjä. Perusjuttuja oikeastaan.

- Mulle on ihan sama, kumman polkkarin laitan ensin jalkaan ennen peliä. On sellaisia rutiineja joskus ollut, mutta olen kyllä niistä luopunut.

Pukukopissakaan Salo ei ole suurin suupaltti. Hän koittaa olla varsin neutraali persoona muiden joukossa.

- En sanoisi, että olen äänekäs, vaan aika perustyyppi. En ole se, joka heittää eniten läppää. Puhun aina jotain, mutta osaan olla myös hiljaa. Etenkin pelipäivinä yritän keskittyä matsiin ja saamaan oman pään kuntoon.

"Teippasimme ne kengät kiinni siihen lattiaan. Kun se ei opi, niin pitihän asialle jotain tehdä"
- Robin Salo

Nuorempi polvi ei siis niinkään välitä pitää ääntä liiaksi Sportin pukukopissa ja heittää sitä kuuluisaa jerryä. Vanhempi herraskerho pitää siitä huolen.

- Järvinen on aika rento tyyppi. Hän puhuu aika paljon ja häntä on hauska kuunnella.

Aivan kaikkea kopissa ei kuitenkaan sovi tehdä, vaikka olisi minkälainen mies. Yhdysvaltalaishyökkääjä Sam Povoroznioukin jakelukeskus ei ole onnistunut käsittelemään sitä tosiasiaa, että ulkokenkiä ei jätetä kopissa lattialle. Salo ja pojat kehittelivät tähän ensiluokkaisen ratkaisun muistutukseksi.

- Hän oli ne siihen kolme kertaa kuitenkin jättänyt putkeen. Teippasimme ne kengät kiinni siihen lattiaan. Kun ei se opi, niin pitihän asialle jotain tehdä, Salo naurahtaa.

Povoroznioukilla ei ole kovin vahvasti sujunut noin muutenkaan. NFL Fantasy Football -pelissä, eli amerikkalaisen jalkapallon NFL-sarjan "liigapörssissä", yhdysvaltalainen jää hopealle suomalaisille virkaveljilleen. Myöskään aiemmin tänään Salon kanssa harjoitellut Parks ei pysy mukana, kun Salon nykyinen pakkipari Ari Gröndahl häikäisee NFL-tietämyksellään.

- Meitä on siinä mukana kymmenen. Luulin, että Amerikan pojat ovat kovia, mutta eivät he kuitenkaan johda. Tällä hetkellä johtaa Gröndahl, joka ei varmaan hirveästi lajista ennakkoon tiennyt, mutta niin hän vain vie jopa aika ylivoimaisesti. En tiedä, mistä hän neuvonsa saa.

Ei Salo itsekään kuitenkaan aina ole ollut mallioppilas, jos pohditaan koppikäytäntöjä. Kerran nuorukainen on itsekin myöhästynyt harjoituksista siinä määrin, että on päässyt esittelemään laulutaitojaan junnumaajoukkueelle.

- Taisin laulaa sata salamaa. ihan tämän perinteisen version, Salo nauraa.

Robert Salo ja Robin Salo. Kuva: Samppa Toivonen

Luistelukoulua ja nopeita vaihtoja

Palataan hetkeksi vielä Robinin ja Robertin tapaukseen. Poika on siis kasvanut kahden suunnan puolustuspelaajaksi, kun isäukko oli vastaavasti aikoinaan selkeästi puolustava puolustaja.

- Robin on enemmän monipuolinen puolustaja ja siihen olen koittanut vinkkejä aina heittää. Enemmän olin itse puolustava, joten sieltä varmasti osaan parhaat neuvot antaa, isä Robert kertoo.

Jos isältä on tullut enemmän puolustuspään osaamista, on kiekollinen osaaminen tullut enemmän luonnon lahjana ja nuorella iällä monipuolisilla urheiluharrastuksilla.

Robin tykkää nostaa paljon kiekkoa jalalla ja pelata kiekon kanssa yleisesti. Hänellä on hyvä pelisilmä sekä syöttö- ja kiekonkäsittelytaito, joskin yli-innokkuus kiekon kanssa kostautuu toisinaan. Nuorempi Salo siis viihtyykin keskimäärin enemmän hyökkäyspäässä.

- Viihdyn enemmän viivalla liikkumassa. Kyllä osaan puolustamisenkin. Mailapuolustaminen on se oma juttuni, Robin kertoo.

Isän opetuksena pelaamiseen on tullut jo juniori-iässä yksi puolustuspelaamisen perusperiaatteista.

- Pienenä hän kertoi paljon yksi vastaan yksi -tilanteista. Hän opetti, että takaperinluistelussa pitää olla maila valmiina ja katse rinnassa. Junnusarjoissa katsellaan paljon kiekkoa, mutta osasin tämän ja pidin samalla mailan aktiivisena. Silloin ei paljon ohi tultu.

Liiga-debyyttinsä Salo pääsi tekemään jo 16-vuotiaana. Muutamassa vuodessa nuorukaisesta on kasvanut hyvin aikuismainen ja kypsä puolustaja. Vaikutusta matkan varrella on luonnollisesti ollut ensiaskeleissa potkineen isän lisäksi monella valmentajalla ja henkilöllä.

- Tomek (Valtonen) on ollut isossa roolissa omassa kehityksessäni tässä kolmen kauden aikana Liigassa. Hän on tehnyt minusta aikuismaisemman pelaajan.

- Pakko mainita myös Saku Martikainen A-junnuista. Ensimmäisenä kautenani A-junnuissa kehityin ehkä eniten. Hän opetti minulle paljon ja hän tiesi aina asian, missä parantaa. Välillä se saattoi ärsyttääkin, mutta hän halusi minua eteenpäin. Loppukaudesta pääsin pelaamaan jo Liigaakin.

Salo pääsi siis tekemään nuorena Liiga-debyyttinsä. Miten mies sitten ensinkään päättyi pelaamaan Liigaan siinä iässä?

Tutkitaan hieman Salon jääkiekkouraa tarkemmin. Ensimmäiset luistimenpiirrot Salon luistimista sai kunnian ottaa Sepänkylän ala-asteen jääkenttä.

- Se oli ihan oman ala-asteeni vieressä. Sinne mentiin aina luistelemaan. Siitä siirryttiin aika pian myös kaukaloon, joka oli siinä vieressä. Kävin samalla luistelukoulua. Siellä koriin tukeutuen opeteltiin luistelemaan, että pysyi pystyssä.

- Meitä pelaajia oli Sepänkylästä aika paljon, ja kävimme jäällä porukalla vanhempanakin. Siinä alle 4-vuotiaana olin faijan kanssa eniten, mutta sittemmin myös kavereiden kanssa. Laitettiin pelit pystyyn ja otettiin mukaan kaikki, ketkä saatiin.

Sepänkylän ulkojäiltä porukka siirtyi hiljalleen Sportin junioreihin. Tässä vaiheessa kuitenkin pojat vain pelailivat toisiaan vastaan seuran omien junioreiden kesken.

- Tehtiin sellainen pieni kenttä kaukaloon. Roudasimme siihen jään viereen penkit, jossa istuskeltiin ja vuorotellen menimme jäälle. Kaikki saivat pelata yhtä paljon. Siellä oli aina hirveä kiire pois jäältä, kun tuli vihellys vaihtoon, että pääsee penkin päähän ja nopeammin takaisin kentälle.

- Ihan pienenä halusin olla maalivahti ja pelasinkin pelejä maalissa. Jos jollain oli räpylät mukana, niin halusin ne heti. Se muuttui sitten jossakin vaiheessa, Salo yllättää.

"Voin sanoa, että kyllä tässä jääkiekon parissa muutama auto on elämyksiä ja kokemuksia hakiessa mennyt. Kilometrejä on tullut aika paljon"
- Robert Salo

Ihan pienimmissä junioreissa isokaan potentiaali ei kuitenkaan näy aina kovinkaan kirkkaasti. Kuitenkin Salon päästessä elämänsä toiselle vuosikymmenelle, alkoi potentiaali jo hieman valjeta. Salo pääsi pelaamaan Finland Selects -joukkueessa, jossa hänen kanssaan puolustivat muun muassa sellaiset nimen kuin Urho Vaakanainen, Tarmo Reunanen, Olli Juolevi ja Kasper Kotkansalo.

- Sanotaan, että siinä 12-vuotiaana ja hieman vanhempana sen alkoi huomata, että tässä voi jotain olla. Silloin pääsi näkemään, että hän pystyy pelaamaan myös kansainvälisellä tasolla oman ikäryhmänsä pelaajia vastaan, isä Robert kertoo.

Pohjola-leiri päättyi oudosti

Viimeistään C-junioreissa vuodesta 2011 eteenpäin Salo kuitenkin kiinnitti jo enemmän huomiota. Hän pääsi pelaamaan kaksi vuotta vanhempien kanssa ensimmäisen C-juniorikautensa, jonka aikana pelasi vielä myös oman ikäryhmänsä kanssa. Sport pelasi kuitenkin tuolloin C-junioreiden alueellista II-Divisioonaa, joten taso ei ollut mitenkään erikoinen. Kovaa sai silti pelata.

- Itse olin silloin aika laiha, eikä voimaa ollut hirveästi. Siinä iässä fysiikassa oli aika paljonkin eroja. Ensimmäisistä peleistä muistan, että jäin muutaman kerran aika pahasti jyrän alle. Vetivät minut kyllä pystyyn aika kylmästi, Salo muistelee.

Ensimmäinen kausi meni totutellessa, eikä tehojakaan tullut juuri nimeksikään. Toinen C-juniorikausi, jonka Sport pelasikin jo C-junioreiden SM-sarjassa, meni jo huomattavasti paremmin. Varsinaisessa SM-sarjassa Salo tehtaili 28 ottelussa neljä maalia ja antoi 11 maalisyöttöä. Kelpo suoritus edelleen ikäryhmää nuoremmalta puolustajalta varsinkin, kun tilasto riitti joukkueen tehokkaimman puolustajan titteliin.

- Pääsin kiekolliseen peliin paljon enemmän kiinni ja sain myös enemmän pisteitä. Peliaikaakin tuli enemmän myös ylivoimalla. Uusi asia oli sekin, että pääsin pelaamaan SM-sarjaa, kun olin aiemmin pelannut aina alueellisia sarjoja.

Salo pääsi kevättalvella 2012 myös Pohjola-leirille kokeilemaan kantimiaan. Tuolla leirillä hän pelasi Keskimaan joukkueessa, jossa isä Robert oli valmentamassa juuri tuona vuonna. Turnaus jäi ikävällä tavalla kesken, kun epäonninen sattuma sotki kuviot. Harmi sinänsäkin, että Keskimaa oli tuolloin turnauksessa toinen.

- Tuli loukkaantuminen tosi oudossa tilanteessa. Siinä ei ollut mitään kamppailua eikä mitään. Syötin erän lopussa kiekon pakki-pakkina ja olin kääntymässä toiseen suuntaan. En tiedä, oliko jäässä jokin pieni railo tai jotain, mutta kääntyessä nilkka vääntyi ja kaaduin, Salo aloittaa.

- Juuri ja juuri pystyin luistelemaan vaihtoon, mutta tuntui todella vaikealta. Sen kyllä tunsi heti, että nyt meni jotain. Ei se kuitenkaan mennyt poikki, mutta kaksi viikkoa olin sivussa sen vuoksi.

Hämärässä tilanteessa sattunut loukkaantuminen jäi hiukan nipistelemään, kun Salo joutui pakkaamaan kamat ja lähtemään.

- Ihmettelimme porukalla jälkeenpäin, että miten se jalka oikein edes meni, kun mitään kontaktitilannetta ei ollut. Ja se meni vielä aika pahastikin. Jäi harmittamaan, kun leiri oli mennyt aivan hyvin siihen saakka, hän manaa.

Ensi vuonna oli kuitenkin edessä Huippu-Pohjola -leiri. Salon leirijoukkue Teemut otti leiriltä lopulta pronssin mukaan. Samassa joukkueessa pelasi esimerkiksi nykyään Edmonton Oilersin organisaatiossa vaikuttava hyökkääjä Jesse Puljujärvi. Sport-puolustaja muistelee leirin menneen itselläkin hyvin.

Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi pelaamaan jälleen vanhempaan ikäryhmään. Tällä kertaa hän pelasin Sportin B-junioreiden mukana sekä SM-sarjaa että Mestistä. Tehojakin tuli kohtalaisesti, vaikka mistään maagisesta sesongista ei voida puhua.

- Pääsin B1-joukkueeseen pelaamaan. Se oli taas vähän haastavampi paikka, kun mukana oli kaksi vuotta vanhempia. Siellä pelasin hieman enemmän taas puolustuksen kautta ja pelipaikasta sai todella kamppailla. Kehityin sillä kaudella ja sain vähän voimaakin lisää.

Samalla kaudella Salo pääsi myös kokeilemaan ensimmäistä kertaa kantimiaan maajoukkuekuvioissa toden teolla, kun kutsu kävi Sveitsiin alle 16-vuotiaiden turnaukseen. Maajoukkuedebyytti ei ollut mitenkään ruusuinen. Suomen ikäryhmän kakkosmaajoukkue jäi turnauksessa toiseksi, eikä vastassa ollut likikään kiekkomaailman terävin kärki.

- En päässyt ykkösjengiin mukaan, joten pelasin tässä kakkosjengissä. Olimme turnauksessa kakkosia. Sen turnauksen taisi voittaa Slovakia. Ei se itsellänikään kummoisesti mennyt. Se oli koko joukkueelle ja itselleni aika vaikea turnaus.

Hämmästyttävä piikki

Ensimmäinen B-juniorikausi ei siis ollut Salolta mitenkään häikäisevä kokonaisuuttakaan katsoen. Kauden aikana Sportin A-nuorten valmennuksessa oli kuitenkin havainnoitu, että jokin tässä pelaajassa on hienoa ja kiehtovaa. Aamujäillä Sportin B-junioreiden silloinen päävalmentaja Olli Hällfors oli keskustellut Sportin A-nuoria tuolloin valmentaneen Saku Martikaisen kanssa.

- Robin oli tuolloin Hällforsin joukkueessa alaikäisenä pelaajana. Hän oli innokas poika ja jo B-juniorikaudella jeesasimme häntä hieman: kuvasimme luistelua ja olimme aamujäällä yhtä aikaa. Silloin myös hänen isänsä Robert oli koutsina pienemmissä junnuissa ja keskustelin myös hänen kanssaan, Martikainen taustoittaa.

Nuorempana salibandyä ja jalkapalloa pelannut Salo hämmästytti valmennusta urheilullisuudellaan.

- Ihan elinehto siihen, että pelaajasta voi jotain tulla, on se, että hän on liikunnallisesti lahjakas. Robin oli sellainen.

- Hän rakasti liikkua ja tuli aina polkupyörällä hallille treeneihin. Kun vedimme telinevoimistelua, hän osasi kaikki mahdolliset temput. Hän osaa varmaan kaikki pallopelit, mitä maailmassa on. Ajattelin, että hänen on pakko oppia, koska hän on liikunnallisesti noin lahjakas ja tykkää urheilla.

Kaikki tämä oli siis käsissä, mutta seuraavaksi piti miettiä, mitä nuorelle lahjakkuudelle tehtäisiin.

- Vähän pohdimme, että mitäs tuon pojan kanssa nyt tekisi. Hänessä oli jotain hyvää näkymää kuitenkin. Jostain syystä se B-juniorikausi ei kuitenkaan kauhean kummoinen ollut.

"Halusimme vähentää ensin sitä leipomista ja kiekon vatkaamista"
- Saku Martikainen

Tämä pohdinta johti lopulta siihen, että kesällä 2014 Salo aloitti A-nuorten harjoitusringissä.

- Koska hän oli innokas, päätimme ottaa hänet A-junnuihin kesäksi harjoittelemaan. Toivoimme, että hän sitä kautta saisi pelipaikan. B-junnujen Mestis oli hänelle väärä sarja ja ympäristö. Laitettiin poika töihin ja katsottiin, mihin päädytään, Martikainen sanoo.

Salo onnistuikin lopulta lunastamaan paikkansa A-nuorten joukkueessa kesän jälkeen. Se ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys.

- Ennen kautta jännitin paljon sitä, pääsenkö A-junnuihin pelaamaan. A-junnujen SM-sarja on kuitenkin kova, joten pelipaikka oli haastava saada. Kesä meni kuitenkin hyvin ja pääsin mukaan joukkueeseen, Salo kertoo.

Salon debyytti kotkapaitojen A-nuorissa oli varsin väkevä. Vaikka joukkue hävisikin avausottelunsa melko tylysti vierasjoukkue Ässille lukemin 2-7, teki Salo joukkueensa kauden avausmaalin heti ensimmäisessä A-nuorten ottelussaan.

- Aluksi paikka A-junnuissa oli kyseenalainen, mutta aika nopeasti huomasin, että oho, minähän pelaan täällä isoja minuutteja. Ei alkukausi ollut pelillisesti itseltäni mitään parasta, mutta kehityin tosi paljon. Saku vei hommaa eteenpäin, hän kiittelee.

Isoja olivat kieltämättä minuutit. Jos Salo tuli melko raakileena alkukesästä A-nuorten harjoitusrinkiin mukaan ja tuskaili ajoittain pelatessaan B-junioreissa edellisellä kaudella, oli meininki ikäryhmää korkeammalla täysin erilaista. 2014 lokakuussa 16 vuotta mittariin saanut Salo saattoi pelata marraskuussa jo puoli tuntia ottelua kohden.

Mitä ihmettä tapahtui?

- Hän otti ison kehitysharppauksen sillä kaudella uskoakseni siksi, että hän oppi kuuntelemaan. Pystyimme sitä kautta luomaan yhteisen jutun ja olimme samalla aallolla koko ajan. Lähden valmentajana siitä, että pelaajalla ja valmentajalla pitää olla yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Kyllä homma Robinin kanssa lähti ihan hyvin, vaikka tietysti tilanne oli erikoinen, kun vanhimmat olivat 20-vuotiaita ja hän alkukaudesta vain 15-vuotias, Martikainen avaa.

- Lähdimme ihan siitä, että vastaukset juu, joo joo, okei ja mä tiedän eivät käyneet. Silloisen apuvalmentajani Jukka Sepon kanssa pysäytimme aina sen pojan. Otimme olkapäästä kiinni ja katsoimme suoraan silmiin, kun keskustelimme. Kielsimme vastaamasta joo tai ihan jees. Siitä se linkki meillä tavallaan avautui.

Tämä auttoi siihen, että Salon pelilliset asiat alkoivat kehittymään melko rakettimaiseen tahtiin. Kokonaisuutta lähdettiin rakentamaan aivan puolustajan perusasioiden kautta. Eli siis asioita aina mailankäytöstä siihen, mille puolelle taklaus tulisi kohdistaa.

- Hänhän oli jo silloin hirmuisen kova veivaamaan ja on vissiin vieläkin. Halusimme vähentää ensin sitä leipomista ja kiekon vatkaamista ja sanoimme, että sinun pitäisi ottaa kiekkoja haltuun tuohon kämmenpuolelle, luistella sen kanssa ja katsoa, kelle syötät, Martikainen naurahtaa.

- Kiinnitimme huomiota asioihin, mitä hän oppii nopeasti ja mihin tarvitaan enemmän aikaa. Oli mielenkiintoista huomata, kun yhteisymmärrys löytyi, miten homma nopeasti alkoi rullaamaan, hän kertaa.

Kuva: Samppa Toivonen

Debyytti edustusjoukkueessa

Minuutteja ja vastuuta tuli kauden edetessä enemmän ja enemmän. Kun päästiin vuodenvaihteen yli, sai Salo ansiokkaasta suorittamisestaan tammikuussa huomionosoitukseksi Nuorten SM-liigan kuukauden tulokas -palkinnon. Vaikka edistystä oli tapahtunut, yllätti tämä kunnia nuorukaisen itsensä.

- Se tuli aika shokkina, koska en ollut juurikaan miettinyt asiaa. Mietin enemmän sitä, että meillä ei joukkueena mennyt mitenkään erikoisesti. Taisimme olla sarjassa toiseksi viimeisiä silloin. En sitä odottanut yhtään, hän sanoo.

Eikä tästä kunniasta mentykään enää kuin kuukausi eteenpäin, kun Salo solmi kaksivuotisen edustussopimuksen Sportin kanssa. Nuori puolustaja oli tuolloin fiiliksissä.

- Totta kai sitä oli aluksi ihan fiiliksissä. Sopimuksien tekeminen oli jotain uutta minulle. Kun Sport nousi Liigaan, niin tiesin, että täällä haluan pelata. Tämä oli se seuraava looginen askel.

Puoli vuotta A-nuorten debyytistä kuukauden tulokkaaksi. Kuukausi kuukauden tulokkaasta edustussopimukseen. Reilu viikko sopimuksesta debyyttiin.

Salo avasi Liiga-uransa 26.2.2015 Sport-paidassa kotijäällä Tapparaa vastaan 16-vuotiaana. Olkoonkin, että tilannetta auttoi se, että Sport oli jo menettänyt toivonsa pudotuspelipaikan suhteen, oli hämmästyttävää, miten debyytti sattui Salolle näinkin nopeasti.

Samalla tavalla hämmästynyt mies löytyi myös Sportin A-nuorten penkin takaa.

- En missään nimessä uskonut, että hän Liigassa pelaisi jo siinä vaiheessa. Alkukaudesta oli toiveena, että hän mahtuisi vakituisesti pelaamaan A-junnuissa. Hieno homma, että hän sai ne pelit loppukaudesta, Martikainen hämmästeli.

Salo sai pakkiparikseen debyyttiin kokeneen Mikko Pukan. Konkaripakki oli nuoren puolustajan mielestä erittäin mieleinen tuki ensimmäiseen otteluun.

- Pukka sanoi, että ota rennosti vaan, ei tässä mitään hätää ole. Tämä on sinulle ensimmäinen peli ja niitä on satoja edessä. Meni miten vain, niin ei se tähän pääty, vaikka joku virhe tulisikin. Vedä vaan rennosti.

- Hän sopi muutenkin hyvin minulle. Hän oli varma ja kokenut pakki ja tiesi kyllä sen, miten peliä pitää pelata. Hän auttoi paljon.

Myös isä Robert antoi joitain vihjeitä, mutta tiesi vanhana kiekkoilijana, miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia ulkopuolisena vaikuttajana.

- Hän antoi olla mieluummin vähän rauhassa. Siitä olisi voinut tulla ylimääräisiä paineita, jos kaikki olisivat tulleet antamaan heti neuvoja tai puhumaan pelistä. Hän sanoi vain, että ota ihan rauhallisesti ja pelaa omaa peliä.

4-2-tappioon päättyneessä avausottelussaan Salo pelasi hieman vajaat 17 minuuttia ilman tilastomerkintöjä. Hän kuitenkin onnistui pelaamaan melko kypsää kiekkoa heti debyytissään. Sekään ei käynyt nuoren puolustajan hermoille, että heti avausvaihdossa hän sai melkoisen töötin Tappara-pelaajalta puolustusalueen kulmassa. Ennen peliä jännitystä kuitenkin oli.

- Muistan kyllä, että jännitti ihan sikana. En pystynyt mitään muuta koko päivänä tekemään kuin miettimään sitä peliä. Olin jo kello 12 valmis lähtemään hallille, vaikka peli oli vasta illalla, Salo hymyilee.

Sveitsiin!

Salo ehti loppukauden aikana pelata vielä neljä ottelua Liigassa. Kauden jälkeen oli edessä vielä junnumaajoukkueturnaus, jossa pelatut ottelut sujuivat kohtalaisen hyvin. Vaikka Salo sairasteli kauden jälkeen tovin, tuli hänelle silti kutsu alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin Sveitsiin. Kisakoneesta oli loukkaantumisten vuoksi tippunut muutamia puolustajia, joka avasi Salolle paikan kisoissa jo vuoden alaikäisenä.

"Eihän me valmentajat pystytä ketään tekemään; ei kannettu vesi kaivossa pysy. Pelaajan ja valmentajan pitää olla yhdessä innostuneita kehityksestä"
- Saku Martikainen

Hän ei varsinaisesti odottanut kisapaikkaa. Hälytys kisoihin tuli sekin pikaisella aikataululla, sillä nuorukainen saapui kisapaikalle lopulta juuri turnauksen alkuun.

- Se tuli aika shokkina. Muistan kyllä, kun soitettiin ja kyseltiin sinne. Pohdin silloin, että mitäs nyt tapahtuu. Pitäisikö tässä lähteä sinne vai? En sitä kauaa miettinyt, kun kyseltiin.

Eikä ihan rehellisesti kisapaikkaa olisi voinut odottaakaan, ellei äärimmäisen mainio kausi olisi nostanut Salon osakkeita merkittävästi.

- Kysyin Ahokkaan Jussilta, joka tuolloin valmensi 16- ja 17-vuotiaiden maajoukkueita, jo edeltävänä kesänä, että mikä pojan ranking on tällä hetkellä omassa ikäryhmässä. Hän sanoi, että ei mitään asiaa maajoukkueeseen. Hänen rankinginsa on 14-16. Se on mielestäni kova juttu, että hänen oman ikäryhmän maajoukkueranking pomppasi noin paljon kauden aikana ja hän meni vanhemman ikäryhmän kisoihin, Martikainen taustoittaa.

- Jos nyt mietitään, niin hän ei välttämättä ollut kesällä edes omassa ikäluokassa kuin nimi vihon kulmassa, jota vähän seuraillaan ja katsellaan, että kehittyykö se. Jos kesällä oltaisiin kysytty, että jos pakkeja tippuu, niin kenet otatte mukaan, niin en usko, että silloin olisi sanottu, että kyllä me siinä tapauksessa ehdottomasti Robin otetaan, hän jatkaa.

Sveitsin alle 18-vuotiaiden MM-kisat pelattiin idyllisessä alppikaupungissa Zugissa. Kun Salo pääsi joukkueen mäenrinteellä sijainneeseen hotelliin, oli ympäristössä hieman ihmettelemistä. Joukkueessa oli paljon uusia kasvoja, koska hän ei ollut ennen tätä pelannut 18-vuotiaiden joukkueessa.

- Jätkät tulivat kyllä heti moikkaamaan. Kyllä se silti hieman jännitti, kun ei ollut juurikaan tuttuja siinä porukassa. Siellä oli iso nimiä silloin: Laine (Patrik), Puljujärvi (Jesse) ja Saarela (Aleksi) ja muita. Nopeasti siinä kuitenkin pelit alkoivat ja pääsi hommaan muutenkin mukaan.

Koska Salo oli yllättäjänä mukana ikäryhmäänsä vanhempien kanssa, pelasi hän lähinnä seiskapakin tonttia.

- Tiesin, että roolini ei kummoinen tule olemaan, mutta se oli minulle ihan fine. Jengi oli kovatasoinen ja tiesin, että saan sieltä hyvää kokemusta. Pelasin muutaman vaihdon pelissä alkulohkon aikana; kutakuinkin seitsemän vaihtoa pelissä. Riippui aina hieman tilanteesta, Salo muistelee.

Alkulohko oli Suomelta ajoin hyvä, mutta ennakkoon heikommat Sveitsi ja Latvia tuottivat päänvaivaa. Tšekki kaatui avausottelussa helposti lukemin 6-1, mutta Latvia ja Sveitsi kaatuivat vain 3-1-numeroin. Päätösottelussa Suomi haastoi Kanadan, mutta vaahteranlehti ei vapissut. Kanada otti 3-2-voiton. Nämä tulokset oikeuttivat alkulohkon sijaan kaksi.

Kuva: Mika Kylmäniemi

Mökäpönttö räjähtää ja maila tärisee

Puolivälierävastukseksi valikoitui kuitenkin Slovakia. Ruotsi oli kyykännyt toisessa alkulohkossa ja hävinnyt sekä Venäjälle ja Yhdysvalloille että Slovakialle, joka takasi Pikkuleijonille tuolloin hieman tasoitetumman tien välieriin.

- Mietimme ehkä ennen ottelua liikaa sitä, että saimme Slovakian vastaan. Ajattelimme, että kyllä me nyt se hoidetaan se, Salo myöntää.

Puolivälieräottelun joukkue matkusti pelaamaan Luzerniin. Kaupungin lähinnä teollisuusvarastoa muistuttavassa peltihallissa Slovakia pisti kuitenkin Suomen varsin tiukoille. Sami Tavernierin helpottavat kaksi osumaa päätöserässä kuitenkin riittivät takaamaan 3-0-voiton.

- Slovakia tuli sitten aika kovaa. Ei ollut helppo peli meille. Meillä oli Slovakiaa enemmän paikkoja ja hallitsimme peliä, mutta maalinteko oli vaikeaa. Ottelun jälkeen oli huikea fiilis, kun tiesi, että on askeleen lähempänä MM-finaalia.

Suomen hämmästyttävä tuuri vastustajissa jatkui myös välieriin. Zugin kisakaupungista kuului kummia: Zugin alkulohkossa neljänneksi jäänyt isäntämaa Sveitsi oli kaatanut puolivälierässä Luzernin alkulohkon voittaneen Venäjän peräti 5-0. Tämähän tarkoitti sitä, että Sveitsi tulee Suomea vastaan välierässä. Helppo finaalipaikka?

- Tavallaan ennen välierää pohti, että ai vitsi, eihän se Sveitsi nyt niin kova voi olla.

Hupsista. Tosin Salohan on oikeassa: Sveitsillä oli muutama yksilö, kuten esimerkiksi Jonas Siegenthaler, Nico Hischier ja Denis Malgin, mutta lähtökohtaisesti peli piti olla Suomen. Ei matsia kuitenkaan paperilla pelata.

Zugin Bossard Arena oli ahtautunut äärimmilleen välieräjännäriin. Reilut 7000 seinähullua sveitsiläistä kiekkofania pitivät huolen siitä, että kuudes kenttäpelaaja kotijoukkueelle löytyi.

- En ollut koskaan aiemmin pelannut noin ison yleisön edessä. Se tuli shokkina, että herran jestas, täällähän on aski täynnä. Jännitti kyllä ihan hemmetisti, mutta oli loistava fiilis, Salo tunnelmoi Sveitsi-välierää.

Monituhatpäinen kotiyleisö joutui pettymään, kun Puljujärvi upotti kiekon kotijoukkueen maaliin heti ottelun toisella minuutilla. Salo sai kuitenkin kunnian olla aitiopaikalla, kun Sveitsi tuli tasoihin vain kolme minuuttia myöhemmin.

- En saanut montaa vaihtoa siinä pelissä. Yhdessä kolisi vielä omissakin. Silloin halli räjähti ja se sattui ihan korvissa. Siitä jouduin vaihtoon, enkä paljokaan sen jälkeen pelannut. Lähinnä istuskelin penkin päädyssä, Salo naurahtaa.

Suomen paikka finaalissa alkoi näyttämään varmalta ottelun päätöserän edetessä. Kolmanteen erään lähdettiin 2-2-tilanteessa, mutta Pikkuleijonista Saarela ja Laine onnistuivat tekemään päätöserän ensimmäiseen kymppiin kaksi osumaa. Tilanne oli 4-2 vielä kaksi minuuttia ennen loppua.

Tarinaa oli kuitenkin vielä kertomatta. Hischier ja Damien Riat laittoivat kahden viimeisen minuutin aikana maalin mieheen ja touhu oli tasan 40,8 sekuntia ennen päätössummeria.

- Siinä vaiheessa uskottiin omaan tekemiseen ja finaalipaikkaan. Olo alkoi jo helpottua. Ajattelin, että kohta peli loppuun. Sitten he tekivät sen kolmannen ja heti perään tasoittivat. Hiukan passivoiduimme sen jälkeen ja he saivat taas siitä ihan järkyttävästi energiaa, Salo muistelee.

Tasoituksen jälkeen hallissa oli melkoinen hulabaloo. Näkipä allekirjoittanutkin paikallisen kiekkoisän tyylinäytteen tuuletuksesta, kun luultavasti keski-ikää lähestyvä mies nosti 4-4-maalin jälkeen perseensä penkistä ja juoksi rappuset alas ja hyppäsi pleksiin Sveitsi-lippunsa kanssa. Niihin tunnelmiin voi palata vaikka tämän videon välityksellä.

- Se on yksi kovimmista peleistä, mitä olen koskaan pelannut. Kotijengi tulee tasoihin ihan lopussa ja se tunnelma sillä areenalla oli ihan käsittämätön. En sen jälkeen ole vastaavaa kokenut. Kaipa tuolla Keski-Euroopassa porukka on vähän hullumpaa, Salo kuvailee.

Noh. Tarina sai lopulta sinivalkoisin lasein onnellisen lopun. Saarela laittoi kiekon melko helpohkon näköisesti ohi Sveitsi-vahti Joren van Pottelberghen jatkoajalla ja Pikkuleijonien oli lupa juhlia MM-finaalipaikkaa. Lähempänä maalia jatkoajalla oli kuitenkin tuota ennen ollut Sveitsi. Helpotus oli luonnollisesti suuri, kun hurjaan vireeseen äitynyt kotijoukkue kannattajineen taipui lopulta.

- Jatkoaika olisi aivan hyvin voinut ratketa heillekin. Saimme ihan hyvän latauksen kuitenkin jatkoerään ja onneksi Saarela onnistui. Oli kyllä hyvä fiilis, kun tiesi sen jälkeen, että nyt mennään finaaliin. Tajusi, että taistelee MM-kullasta, Salo myhäilee.

"Tosi lahjakas puolustaja. Pystyn koko ajan luottamaan siihen, että häneltä tulee hyviä laaturatkaisuja. Hän pystyy yksin nostamaan kiekkoa ja tulemaan pois paineen alta"
- Nykyinen pakkipari Ari Gröndahl

Kun salama-alku ei riitä

Finaalissa tuli vastaan Yhdysvallat. Kuinkas muutenkaan: jenkit ovat pelanneet tällä vuosituhannella kahdeksastatoista MM-finaalista kahdessatoista.

Pikkuleijonat sai finaaliin vielä väkevän vahvistuksen, kun hyökkääjä Sebastian Aho liittyi finaalivahvuuteen mukaan. Aho oli juuri finaalia edeltävänä iltana ratkaissut Suomen mestaruuden Oulun Kärpille Raksilassa, joten sitä hän ei ehtinyt kovin kauaa juhlia.

Aho pääsikin heti 17 sekunnin pelin jälkeen avaamaan pistetilinsä, kun hän tarjoili Julius Nättiselle MM-finaalin avausmaalin heti ensimmäiseen vaihtoon.

- Kyllä sen ensimmäisen vaihdon jälkeen oli fiilis, että ai herran jestas, me voidaan voittaa kultaa. Nyt meidän pitää voittaa tämä. Täytyy myöntää, että kyllä se fiilis sitten pelin edetessä vähän hävisi, kun jenkit painoivat päälle. Kaikki tajusimme, että ai saakeli, tästä tulee vaikea ilta, Salo kertaa finaalia.

Olihan ilta varsin hikinen Pikkuleijonille ja erityisesti maalivahti Veini Vehviläiselle. Vehviläinen venyi kiekon tielle peräti 60 kertaa, kun virkaveli Evan Sarthou selvisi 19 torjunnalla. Huikean tuloksesta tekee se, että Vehviläinen päästi ainoastaan kaksi maalia.

Pyörityksessä ollut Suomi päästi tasoituksen kuitenkin vasta kolmannen erän puolivälissä, kun Jack Roslovic sai kiekon viimein ohi Vehviläisen. Jatkoajalle venyneen ottelun ratkaisi lopulta Colin White noin 73 peliminuutin kohdalla. Salo myöntää, että esimerkiksi Auston Matthewsin tähdittämät jenkit olivat parempia.

- Oltiin melkoisessa pesukoneessa koko pelin ja heillä oli ihan älyttömästi paikkoja.

Oma rooli finaalissa kuitenkin maistui.

- Pääsin siinä pelissä pelaamaan aika paljon. Siellä vaihtui hiukan pakisto ja sain itsekin isompaa tonttia. Oli mukava saada peliaikaa, mutta totta kai se vähän jännitti. Heillä oli kuitenkin todella kova joukkue.

Yhdysvallat oli finaaliin selkeä ennakkosuosikki, eikä haasteista huolimatta taipunut. Jenkit olivat lopulta turnauksen selkeä ykkönen, eikä kultamitali mennyt väärään osoitteeseen. MM-hopea oli kuitenkin historiakontekstissa Pikkuleijonilta mainio suoritus, sillä ennen vuotta 2015 Suomi oli ollut edellisen kerran finaalissa vuonna 2006.

Aivan heti finaalisummerin jälkeen hopea ei maistunut.

- Kaikkia vitutti tosi paljon. Olihan se heti finaalin jälkeen todella suuri pettymys. Ei ollut ihan hirveästi fiilistä juhlia, Salo kertoo.

Hopea toisaalta kirkastui myös yllättävän nopeasti.

- Kun muutaman päivän oli ollut himassa, tuli sellainen fiilis, että niin, voitimme toisiaan MM-hopeaa. Ei se nyt mikään huono saavutus ole. Kyllähän se kulta olisi maistunut, mutta pääsimme niinkin pitkälle, joten kyllä siitä pitää osata nauttia. Himassa sitten hieman hopeaa juhlistin, Salo myöntää.

Kuva: Mika Kylmäniemi

Netistä löytyi varaus

MM-hopea päätti Salon kauden huhti-toukokuun vaihteessa 2015. Menestyksekäs kausi antoi hyviä eväitä tulevaisuudelle. Salo kävi kaupan myös KHL:n varaustilaisuudessa toukokuussa, kun Jokerit varasi miehen numerolla 76. Nuorukainen oli itse lähinnä huvittunut koko tilanteesta.

- En edes tiennyt KHL-varauksista. Frendi lähetti mulle viestiä, että sinut varattiin KHL:ään. Hän oli sen Twitteristä katsonut. Kysyin vain, että mikäs ihme tämä on? Hän totesi, että joo joo, Jokerit varasi sinut.

- En tiennyt itse mitään koko hommasta. Menin sitten netistä katsomaan ja olin todella saanut varauksen. Kiva, että ilmoititte. Ei siitä sen enempää tietoa koskaan tullut kuin se, mitä netissä luki. Ei ilmeisesti mitenkään vakava juttu, ei sieltä ole varausta enempää koskaan kuulunut.

Salo otti KHL-varauksen lähinnä mukavana pienenä bonuksena uralleen. Hän silti hieman oudoksui koko tilannetta.

- Olihan se hyvä fiilis, kun katsoin, että sain varauksen. Kiva, että ollaan kiinnostuneita. Osoittaahan se, että on kuitenkin seurattu tekemistäni. Siinä mielessä kuitenkin outoa, että persoonana ja tyyppinä ei ole koskaan haastateltu heidän suuntaansa.

Kesä jatkui kuitenkin normaalisti. Poikkeavuus edeltävään kesään oli se, että Salo siirtyi harjoittelemaan Sportin edustusjoukkueen mukana. Harjoitteluun tuli muutoksia verrattuna edellisen kesän A-nuorten harjoittelukuvioihin.

- Treenejä oli enemmän, mutta ruokavalioonkin tuli muutoksia. Piti oikeasti levätä ja syödä kunnolla, ja siihen tuli omat ohjeensa. Ei ehtinyt treenien välissä niin paljon touhuamaan muuta, vaan tekemiseen piti keskittyä ihan eri tavalla.

Hyvän treenikesän päätteeksi Salo suuntasi jälleen maajoukkueen mukana Ivan Hlinka Memorial -turnaukseen Slovakiaan elokuussa. Kyseessä on yleisesti kovatasoisimpana pidetty alle 18-vuotiaiden turnaus, joten menestyminen siellä on vertailukelpoista kansainväliseen tasoon.

Yleisön suosioon turnaus ei kuitenkaan koskaan ole noussut, vaikka taso kova olisikin. Kykyjenetsijöitä hallit puolestaan ovat täynnä. Salo myöntää, että fiilistä tyhjyyttään kolisevissa halleissa oli vaikea saada, mutta taso oli hyvä.

- Jengit olivat siellä hyviä. Jos ei aivan huipulla oltu koko peliä, niin oli kyllä vaikea voittaakaan.

Turnaus meni Suomelta tuolloin melkoisen surkeasti. Salo kuitenkin pelasi ihan kelpo kekkerit ja teki maajoukkueuransa ensimmäiset kaksi täysosumaa.

- Sain silloin paljon positiivista palautetta koutsilta. Itselläni meni henkilökohtaisesti aivan hyvin. Tein pari maaliakin lämärillä. Joukkueena hiukan kusimme sen, eikä päästy pitkälle, mutta itsellä meni ihan hyvin, Salo muistelee.

Turnaus sattui lämpimään aikaan. Koko turnausviikon lämpötilat liikkuivat reilusti yli 20 asteen paikkeilla.

- Siellä oli kyllä erittäin lämmin silloin. Teki mieli kyllä välillä tehdä kaikkea muuta kuin pelata lätkää, Salo naurahtaa.

Salo pelasi kauden Sportin edustusjoukkueen riveissä. Lisäksi hän kävi seitsemän pelin visiitillä Kokkolassa Hermes-paidassa pelaamassa Mestistä ja otti jokusen pelin myös A-nuorten mukana. Salo pääsi harjoittelemaan hyvin koko kauden edustuksen mukana. Myös visiitti Kokkolaan oli mieleen, joskin puutteitakin oli.

- Kokkolassa treenattiin aika paljon vähemmän ja vähän heikommin, mitä Vaasassa. Treeni ei ollut niin laadukasta, mutta peliaikaa sain hyvin. Siellä sain enemmän pitää kiekkoa. Pelien kannalta hyvä, että pääsin sinne, mutta ehkä hyvä niin, että jakso siellä ei ollut tuon pidempi.

Maajoukkuemenestys poiki paikan myös alle 20-vuotiaiden harjoitusturnaukseen marraskuussa. Salolla turnaus meni melko hyvin ja hän avasi samalla ikäryhmässä myös maalitilinsä, kun kiekko upposi Venäjää vastaan maaliin. Puolustaja pääsi kokeilemaan kantimiaan myös alle 20-vuotiaiden kisaleirille, mutta paikka MM-kotikisoissa ei vielä auennut.

- Totta kai siinä oli pieni mahdollisuus päästä mukaan, mutta siellä oli kuitenkin hyviä pakkeja mukana, jotka tippuivat myös pois. Olin kuitenkin iloinen, että pääsin kilpailemaan kisapaikasta. Aika lähellä se kuitenkin oli, tipuin aika lailla viimeisten joukossa pois.

Grand Forks ja kultaa

Enää ei tullut yllätyksenä kellekään, että Salolle tuli kutsu vuoden 2016 alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin. Kevään MM-kisat pelattiin tällä kertaa Grand Forksissa Yhdysvalloissa. Salolle reissu oli toinen Pohjois-Amerikkaan, sillä hän oli aiemmin käynyt pelaamassa World u17 Hockey Challengessa, jossa hän pelasi kuusi ottelua ilman tehopisteitä.

- Sain tietää, että kisapaikkakin on lähes varma, kun leiritys alkoi siellä, Salo kertoo.

Vajaan 60 000 asukkaan Grand Forks oli Salon mieleen kisakaupunkina.

- Meillä oli ihan hyvä hotelli siellä. Alakerrassa oli joku peliluola, jossa kävimme aika paljon. Joku ostoskeskus oli myös siinä lähellä.

- Hotellin yhteydessä oli myös joku kylpylä. Siellä sai pelata vesikorista ja kävimme jengin kanssa siellä sitä aina pelailemassa. Joku tuli sitten kipeäksi, jonka vuoksi tuli kielto, että sinne ei ole enää mitään asiaa.

Joukkuekin oli miehelle tänä vuonna tutumpi, sillä hän pelasi oman ikäryhmänsä kanssa toisin kuin vuonna 2015.

- Joukkuehenki oli kyllä hyvä. Tehtiin yhdessä kaikenlaista. Välillä jotain vähän tyhmääkin puuhattiin, mutta ei nyt mitään pahempaa. Kun joku hävisi korttipeleissä, niin saattoi toki pieniä myllyjä siellä hotellihuoneissa tulla, Salo hymyilee.

Roolikin oli noussut sitten viime vuoden, sillä nyt turnauksessa pelasi nimenomaan Salon ikäryhmä. Rooliaan hän kuvaa luottopakiksi, joka pelasi myös viimeisiä minuutteja ja alivoimaa. Hän sai myös ensimmäisen MM-turnausmaalin aikaiseksi alkulohkon aikana, kun puolustaja painoi kiekon rysään Kanadaa vastaan. Maalista huolimatta Suomi hävisi kyseisen ottelun.

Pikkuleijonien alkulohko oli kuin peilikuva edellisvuodesta: kolme voittoa ja yksi tappio. Tappio tuli tälläkin kertaa Kanadaa vastaan. Kuitenkaan puolivälierässä ei enää päässyt kovinkaan helpolla. Vastaan puolikkaissa asettui Venäjä.

Olihan vastustaja tietysti tietyllä tavalla helpompi, jos vertaa siihen, mitä se olisi voinut olla.

Venäjän koko maajoukkue laitettiin uusiksi päivää ennen joukkueen lähtöä Grand Forksiin. Alkuperäisen maajoukkueen korvasi nuorempi 17-vuotiaiden ikäryhmä, koska alkuperäinen kisaryhmä kärähti porukalla dopingista. Myös päävalmentaja vaihdettiin meldoniumkohun jälkeen.
Vaikka puolivälierä meni tiukoille, voitti Pikkuleijonat kamppailun lopulta lukemin 4-3.

- Eihän heillä aivan ykkösjengi siellä ollut. Tuli silti aika vaikea peli. Emme olleet ihan parhaimmillamme, mutta onneksi onnistuimme sen voittamaan. Siinä olisi voinut samalla pelaamisella käydä heikosti, jos heillä olisi ollut ykkösjengi, Salo myöntää.

Jos menee jatkoon, niin eipä tavalla väliä. Seuraava vastustaja sen sijaan oli ykköskokoonpanollaan matkassa, eikä kyseessä ollut vastustaja helpoimmasta päästä. Vastassa oli 18-vuotiaiden MM-kisoja pitkään dominoinut Yhdysvallat, jolle Suomi vuosi sitten oli finaalissa Sveitsissä hävinnyt.

"Nyt kun tuli kultaan, niin pum. Ihan hirveä hässäkkä. Noin suuri se ero on, saako hopeaa vai kultaa"
- Robin Salo

Salo sai otteluun vielä lisää vastuuta, sillä kapteenina toiminut Juuso Välimäki joutui jättämään ottelun väliin vatsataudin takia. Kapteeniksi kyseiseen otteluun nostettiin kukas muukaan kuin Salo.

- Kun saimme tietää, että vastaan tulevat jenkit, niin tiesimme, että tämä tulee olemaan turnauksen kovin peli. Olimme turnausta edeltävistä harkkamatseista hävinneet heille jokaisen. Pelasimme kuitenkin todella hyvin sen ottelun ja pistimme kaiken latauksen peliin. Matsihan oli tiukka, mutta saimme sopivasti turnauksen parhaan pelin siihen väliin.

Ottelu olikin melkoinen näytös. Joukkueet iskivät tasatahtiin maaleja aina viimeisellä minuutille saakka, mutta Aapeli Räsänen laittoi ylivoimalla Suomen johtoon, kun ottelua oli pelaamatta enää 37 sekuntia. Puljujärvi toimitti kiekon vielä tyhjään maaliin sekunti ennen loppua. Loppulukemat kirjattiin 4-2 Suomelle.

- Oli aikamoinen helpotus sen ottelun jälkeen. Huikea fiilis. Kotkansalo oli silloin minun huonekaverini. Heti pelin jälkeen puhuimme, että me tulemme voittamaan kultaa. Olimme siitä aivan varmoja. Ei ollut enää muuta vaihtoehtoa.

Finaalista saatiinkin perinteisten kiistakumppaneiden kohtaaminen. Ruotsi onnistui kaatamaan välierässä toisen Pohjois-Amerikan jättiläisen Kanadan. Asetelma oli melkoisen herkullinen.

- Meillä oli hyvä fiilis ennen peliä. Hallin ulkopuolella pelasimme hieman pallorinkiä, ja kun kävelimme Ruotsin jengin ohi, niin sieltä tuli jo pientä tönäisyä. Siinä oli alkulämmöistä asti tosi kyseessä. Tietysti pelin aikanakin kävin sitten aina jotain heittämässä heille ruotsiksi.

Ruotsi oli finaalissa täysin vastaantulija. Yhdysvallat-ottelusta saadulla fiiliksellä Pikkuleijonat jyräsi Juniorkronorin yli tylysti lukemin 6-1. Ensimmäisen erän jälkeen tilanne oli jo 3-0. Voittajasta ei ollut missään vaiheessa epäilystäkään.

- Lähdimme hyvällä itseluottamuksella peliin. Teimme ottelun avausmaalin ja homma alkoi toimimaan. Jatkoimme samalla tahdilla koko ottelun ja olimme koko pelin huipulla. Se peli oli meiltä aivan loistava.

Edellisestä MM-kullasta olikin kulunut jo 17 vuotta aikaa, joten maailmanmestaruus maistui poikkeuksellisen herkulliselta.

- Se fiilis on varmasti paras, mitä itselläni on koskaan ollut. Se oli jotain huikeaa. Olimme hallilla pitkään ja juhlimme kopissa. Menimme vielä pelin jälkeen jäälle ja otimme videota. Mitä kaikkea nyt touhusimmekaan, Salo kertaa.

- Meillä oli seuraavana päivänä lento takaisin Suomeen, joten mitään erikoisempaahan siinä ei ehtinyt tekemään. Valvoimme kuitenkin melkein koko yön siellä ja olimme keskenämme.

Alle 18-vuotiaiden MM-kisat lentävät yleensä pitkään ison yleisön pimennossa. Sveitsin turnaukseen herättiin Suomessa suuren yleisön silmissä melko myöhäisessä vaiheessa, eikä hopeajoukkuetta ollut juurikaan ihmisiä vastassa. Sen sijaan kultajoukkue keräsikin jo suuremman huomion. Palatessa odotti vastaanottokomitea.

- Kun palasimme Suomeen, niin lentokentällä oli hirveä mediähässäkkä. Yllätyin tosi paljon, kun edellisenä vuonna saimme hopeaa, eikä silloin siellä ollut juuri ketään. Nyt kun tuli kultaa, niin pum. Ihan hirveä hässäkkä. Noin suuri se ero on, saako hopeaa vai kultaa. Se jäi kyllä mieleen.

Kuva: Andreas Robanser

Maalihanat auki dramaattisesti

Kisoista oli aika jälleen lasketella kohti kesän treenejä. Myös tulevalla kaudella Salo tulisi pelaamaan edustusjoukkueessa, mutta todennäköisesti täyden kauden. Hän sai kesän alkuun varauksen myös CHL:ään London Knightsilta. Sieltä on oltu hieman yhteyksissä, mutta ensin tieto siitäkin tuli hänelle netistä. Lähteminen Pohjois-Amerikkaan ei kuitenkaan ole ollut juurikaan tapetilla.

- Joskus sitä mietittiin A-junnukaudella. Kun pääsin Liigaan pelaamaan suoraan Sportin A-junnuista, niin se jäi sitten. Jos en olisi päässyt Liigaan, niin olisi ollut tietysti mahdollista, että olisin lähtenyt Pohjois-Amerikkaan. Kun täällä meni niin hyvin, niin tiesin, että oma polkuni on pelata Suomessa.

Salo jatkoi siis normaaliin tapaan Sportin edustusjoukkueen mukana. Kausi lähti käyntiin ihan hyvällä tavalla. Puolustaja oli lokakuun puoliväliin mennessä kerännyt tehotilastoon neljä positiivista merkintää ja neljä syöttöpistettä. Avausmaali antoi kuitenkin odottaa edelleen itseään.

Lokakuun 18. päivä 2016 Salonkin avausmaali näki kuitenkin päivänvalon. Puolustaja valitsi aivan kelpo paikan viimeistellä kyseisen osuman, sillä Salon maali tasoitti vierasottelun KalPaa vastaan ainoastaan sekunti ennen päätössumeria. Maalin arvokkuutta nostaa se, että Sport voitti ottelun vielä jatkoajalla.

- En olisi ikinä uskonut, että pääsen iskemään viimeiseen sekuntiin sen uran avausmaalin. Kiekko tuli sieltä läjästä ulos, eikä kukaan sitä huomannut, niin sain vietyä kiekon sivulle ja nostettua maaliin, Salo kertaa.

"Kiekko maalille. Siellä se pomppii maalin edessä. Löytyykö jatkajaa. Hirmuinen rykelmä miehiä. Salo nostaa kiekon maaliin! Nostaa pelin tasoihin! Ja samalla soi summeri. Se on Salon ensimmäinen maali koko Liiga-uralla, sikäli mikäli se hyväksytään"
- Tuomas Heikkilä selostaa Salon avausmaalin Ruudun lähetyksessä

- Ennen sitä maaliani tein pienen virheen, joka johti KalPan maaliin, niin tuolla sai sitten sen kuitattua. Se oli sellainen korvaus siihen. Bonusta oli vielä, että voitimme sen pelin.

Hyvin alkanut kausi aiempine MM-mitaleineen poiki loppuvuodesta myös Mustasaaren vuoden 2016 urheilijatittelin. Tämä kunnianosoitus maistui nuorelle puolustajalle.

- Kun MM-kullan päälle voitti vielä tuon, niin olihan se suuri kunnia. Mustasaaressa porukka katsoo lätkää paljon, sellaisen kuvan olen saanut. Kyllä siitä sai virtaa omaa tekemiseen, Salo sanoo.

Taas ulos ja taksilla Tampereelle

Syksy oli Salolta melko hyvä ja mies pääsikin taas kokeilemaan kantimiaan alle 20-vuotiaiden maajoukkueleirille ja kilpailemaan paikasta vuoden 2017 nuorten MM-kisoihin. Jos viime vuonna Salo oli mukana yllättäjänä, tälle vuodelle paikka MM-kisoihin olisi ollut jopa melko odotettava.

Paikkaa puolustajalle ei kuitenkaan herunut tälläkään kertaa. Salo tippui jälleen kerran kalkkiviivoilla ulos.

- Se oli iso pettymys. Nyt oli aito sauma päästä mukaan, mutta tipuin ihan viimeisenä pois. Paikka oli varmasti lähellä. Oli haastavaa päästä sen jälkeen hyvällä fiiliksellä pelaamaan takaisin Sportin mukana. Kyllä se muutaman pelin jälkeen tuli takaisin, mutta piti hieman käsitellä asiaa ja ajatella positiivisesti.

Asiaa ei tietenkään helpota sekään, että itsensä pitää pettymyksen kanssa saada Pohjois-Amerikasta takaisin kotiin. Salolla olikin koomista takkua paluunsa kanssa.

- Oli kyllä vaikea päästä himaan, kun tipuin sieltä jengistä. Lentoja lähti kyllä hyvin Helsinkiin, mutta kun oli jouluaatto, niin jatkolentoja Vaasaan ei ollut, eikä junaakaan. Busseja olisi ehkä voinut olla, mutta sanoin, että en bussissa jaksa nyt istua seitsemää tuntia Vaasaan. Vedin sitten taksilla Tampereelle, josta faija tuli hakemaan, Salo keventää.

Kotona piti vielä nautiskella kinkkua ja tehdä seuraa tuttaville.

- Tulin jouluaattoiltana himaan. Oli ihan hirveä jetlag. Kun oli joulu, niin sitä piti sitten vielä juhlia sukulaisten kanssa. Ei ihan hirveästi ollut fiilistä siihen, eikä voi sanoa, että oli mikään paras joulu. Oli hirveä väsy koko ajan, eikä ollut montaa päivää edes seuraavaan peliin. Sain hieman syötyä ja levättyä kuitenkin.

Pettymyksestä huolimatta Salo pelasi ihan hyvän kauden Sportissa. Joukkueella ei mennyt mitenkään erikoisesti, mutta Salo onnistui pysymään ihan kiitettävillä lukeilla tehotilastoissa tästä huolimatta. Tehopisteitäkin tuli 16 kappaletta, joista yksi oli maali. Nimenomaan tuo dramaattinen tasoitusosuma.

- Olen periaatteessa ihan tyytyväinen kauteen. Pelasin oikealla tavalla ja pääsin pelaamaan paljon. Eihän meillä jenginä tosin mennyt kovin hyvin. Maalintekoon en tietenkään ole hirveän tyytyväinen, mutta jos olisin tehnyt enemmän maaleja, niin voi olla, että varausranking olisi sitä kautta kesäksi noussut.

Keväällä Salo ei enää ikänsä puolesta päässyt alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin, joten kevät meni valmistautuessa eri tavoin kohti kesän varaustilaisuutta. Kuten Salo sanoi, kausi olisi voinut olla maalien valossa parempikin. Ennen kautta Saloa aseteltiin jopa ykköskierroksen varaukseksi, mutta ranking oli kauden aikana tippunut toiselle kierrokselle.

Kevään 2017 aikana normaalin harjoittelun lisäksi hän valmistautui Buffalossa järjestettävälle NHL Scouting Combined -leirille, jossa kykyjenetsijät pääsevät vielä kertaalleen haastattelemaan pelaajia ja tutkimaan testituloksia leirin aikana tehdyistä harjoitteista ennen NHL:n varaustilaisuutta.

- Treenasin aika paljon niitä testejä. Huilia otin toki hetken aikaa, että sai hetkeksi ajatuksia pois lätkästä, mutta palasin aika pian taas treenaamaan. Testileirillä sain aivan hyvät tulokset. Niihin olen aivan tyytyväinen.

- Hyppytestissä mahduin kymmenen parhaan joukkoon. Se oli yllättävää. En tiennyt, että siinä olisi mennyt noin hyvin. Siihen voi valmistautua kyllä etukäteen, mutta siellä on joko kunnossa tai ei ole. Etuhan se on, jos kunto on hyvä.

Salo joutui myös kykyjenetsijöiden ja NHL-seurojen tentteihin. Hän muistelee, että 14 seuraa kävi haastattelemassa. Monella ihan kärkipäähän sijoitetulla varauksella niitä luonnollisesti oli enemmän. Vaikka Salollakin riitti menoa, ehti hän välillä käydä tutustumassa paikalliseen steak house -tarjontaan.

- Kyselevät mielipiteitä ja haluavat tietää vähä persoonaa kaukalon ulkopuolella. Kyllä he ovat ne pelit katsoneet ja tietävät, miltä homma kentällä näyttää. Jotkut ovat vähän kovempia ja yrittävät haastaa sinua kunnolla, mutta yleensä ne on aika peruskysymyksiä, Salo kuvailee.

- Minullahan saattoi joku päivä olla ainoastaan kaksi haastattelua ja loppupäivä vapaata. Itse testit vedettiin kahdessa päivässä. Viikko oli lopulta aika rento.

Kuva: Getty Images

Islandersin ykkösvaraus kakkoskierroksella

Combined-leiri oli viimeinen mahdollisuus vaikuttaa varaukseensa. Salon kausi ei ollut aivan täsmäkausi, mutta ei se ollut myöskään mitenkään heikko. Hän vakiinnutti paikkansa Sportin pelaavassa kokoonpanossa kaudella ennen varaustilaisuutta.

Varaustilaisuudessa kesällä 2017 oli pieni mahdollisuus, että Salo saattaisi mennä jo ensimmäisellä kierroksella. Hän edusti siis jo ensimmäisen kierroksen suuremmassa varausillassa.

- Tiesin ennakkoon, että tuskin tulee ykköskierroksen varausta, jos ei jotain ihmeellistä tapahdu. Olisi se shokkina voinut tulla, jos joku jengi mut olisi todella halunnut, mutta oletinkin ennakkoon, että menee kakkoskierrokselle.

Toiselle kierrokselle Salon varaus lopulta menikin. New York Islanders varasi miehen toisen kierroksen puolivälin paikkeilla numerolla 46. Salo oli täten Islandersin ensimmäinen varaus, sillä heillä ei ollut ykköskierroksen varausta kesän varaustilaisuudessa.

- Ne kuulutti siellä, että Islanders varaa Robin Salon. Menin sinne alas heidän pöytäänsä katsomosta. Sain siellä Islanders-paidan ja siitä piti mennä haastattelutilaisuuteen. Siellä olikin aika paljon mediaa. Siihen vaikutti tietysti sekin, että olin Islandersin ensimmäinen varaus.

"Olisihan se nyt paska tilanne ollut, jos sieltä ei olisi varausta tullut"
- Robin Salo

- Olihan siinä show sen jälkeen. Meni vielä muutama tunti hallilla pelin jälkeen.

Lopulta sen merkitys, varataanko ensimmäisellä vai toisella kierroksella, ei ole iso muun kuin näkyvyyden kannalta. Onhan sitä noustu myöhemmiltäkin kierroksilta NHL:n kirkkaimpien tähtien joukkoon.

- Varaustilaisuus oli hieno tapahtuma, mutta en kauheasti siihen keskittynyt. En välittänyt niinkään, missä välissä mut varataan. Eihän sillä ole lopulta väliä, onko ykköskierroksen vai kakkoskierroksen varaus kaksi vuotta varaustilaisuuden jälkeen, jos on parempi kuin joku toinen. Olin kuitenkin tyytyväinen, että kohtuullisen ajoissa tuli varaus, että ei tarvinnut siellä kovin pitkään patsastella, Salo sivaltaa.

- Jos on tiedossa, että varaan myöhemmin, niin eihän sinne edes tarvitse lähteä. En minäkään olisi lähtenyt, ellei olisi ollut pakko. Pitkä reissu se kuitenkin on varaustilaisuuden takia. Onhan siellä tyyppejä, jotka tulevat sinne, eivätkä edes saa varausta, niinkin voi käydä. Olisihan se nyt paska tilanne ollut, jos sieltä ei olisi varausta tullut, kun siellä olin.

Islanders on vieras kummajainen Salolle itselleen. Hän ei olettanut, että Long Islandin ylpeys varaisi juuri hänet.

- En tiennyt ihan hirveästi Islandersista ennakkoon. Vähän tuli yllätyksenä, että he varasivat mut. Puhuin heidän kanssa kyllä ennakkoon, mutta en kovinkaan paljon. Oli kiva huomata, että organisaatio ja joukkue ovat hyviä. Olen tyytyväinen, että sinne pääsin, ei ole valitettavaa.

Salo jatkoikin Yhdysvalloissa vielä tovin aikaa varaustilaisuuden jälkeen. Hän osallistui Islandersin kesäleilirille, jossa oli jonkun verran myös nuorempia NHL:ssä nähtyjä tuttavuuksia, kuten Mathew Barzal, Joshua Ho-Sang ja Anthony Beauvillier. Salo piti leiriä mukavana kokemuksena, vaikka leiri ei kaikista kovin ollutkaan.

- Ei se ollut sellainen oksennusleiri, mutta testejä oli. Treenattiin kunnolla; siellä oli punttia, olimme jäällä ja pelasimme kaksi peliä. Perustreeniä vain ja he tarkkailivat hieman meitä pelaajia.

- Treeni ja punttikin olivat ehkä hieman erilaisia siellä kuin täällä. Siellä oli tietysti paljon aina urheilujuomia, joita kaikki veti. Kaapit olivat aina täynnä ja sieltä sai ottaa mitä halusi. Ruokailukin oli vähän erilainen. Heillä oli enemmän rasvaa safkassa. Mutta muutenhan se oli lätkää, kuten täälläkin. Ei se niin paljon eroa.

Leiri järjestettiin Islandersin melko tuoreissa harjoitusfasiliteeteissa. Luonnollisesti NHL-seuran toimintaympäristö on hieman erilainen, mitä Vaasan jo valmiiksi vanhan jäähallin vuosikausia sitten rakennetuissa tiloissa.

- Siellä oli hyvä punttis, juoksupaikka, jäät ja ruokailut. Siellä oli kaikki, mitä tarvitsee. Koppikin oli aivan huikea. Siellä oli kaikille omat hyvä tilat, iso screeni, sohvat, evästä ja muutama hieroja. Oli kyllä kaikki viimeisen päälle, Salo luetteli.

Leirin ohessa ehti myös hieman ihmetellä ympärilleen. Salo kertoo, että Fifth Avennue jäi vielä käymättä, mutta hieman vapaampaa aikaakin leirin aikana oli.

- Oltiin siinä lähialueella. Kävimme ohjelman mukaan katsomassa baseballia, ajamassa kartingia ja pelaamassa beach voleytä, kun paikallisella beach clubilla käytiin syömässä. Kyllä siellä aina tekemistä oli.

Leirin aikana Salon kämppäkaverina oli Arnaud Durandeau, joka oli Islandersin kuudennen kierroksen varaus juuri kesältä 2017. Numerolla 165 varattu kanadalainen oli pelaa samassa joukkueessa juniorimaajoukkueissa nähdyn Otto Sompin kanssa, kenen kautta Salo ja Arnaud tutustuivat alun perin.

- Hän oli pelannut Halifaxissa aiemmin. Hän oli maajoukkuekaverin kautta tuttu ja hän oli mukava tyyppi. Hänen kanssa hengailin aika paljon ja touhusin kaikenlaista.

Leirin jälkeen Salo kävi keskusteluja valmentajien kanssa. He tulivat keskustellessaan siihen tulokseen, että puolustajan on vielä hyvä jatkaa ainakin kausi Sportissa. Islanders halusi, että Salo lähtee kehittämään luisteluvoimaa ja luisteluasentoa parempaan suuntaan. Myös yläkroppaan piti saada lisää voimaa, ettei jää NHL:ssä jyrän alle.

- He sanoivat, että tulevat kauden aikana katsomaan ja ollaan yhteydessä. Sopimuksesta emme vielä sen enempää puhuneet, koska jatkan Suomessa. Saa nähdä sitten tulevaisuudessa, miten asiat edistyvät sen suhteen.

- Eivät he vielä tähän mennessä ole käyneet täällä, mutta ovat kyllä soitelleet ja kommentoineet hieman peliä. Kyllä he tasaisesti ovat yhteydessä, että ei tässä käyty niin, että varauksen jälkeen ei kuuluisi enää mitään. He ovat todella kiinnostuneita.

Haasteellinen alkukausi

New Yorkin kesäleiri jäi taakse ja oli aika palata Suomeen. Alkukesä ja kevät oli mennyt Salolla enemmän tai vähemmän varaustilaisuuteen valmistautuessa ja sen jälkimainingeissa. Kesä oli melko jääkiekontäyteinen, mutta sentään vähän Salokin ehti akkujaankin latailemaan.

- Kun tulin takaisin, niin ehdin hetken ottamaan hieman rauhallisemmin. Kävin Ruotsissa pyörähtämässä ja ehdin yhden viikonmittaisen etelänreissun tehdä kaverien kanssa, mutta muuten oli aika paljon kiirettä. Nopeasti sai palata takaisin hommiin.

Töihin sai todellakin palata pian. Lyhyen rauhallisemman jakson jälkeen Salo otti taas lentokoneen alle ja suuntasi Pohjois-Amerikkaan Plymouthiin alle 20-vuotiaiden harjoitusturnaukseen.

Kyseisessä turnauksessa hän kantoi joukkueen varakapteenin natsoja ja oli melko isossa roolissa. Turnaus oli Suomelta ihan mukiinmenevä, joskin ei mitenkään erinomainen. Salo näkee, paremminkin olisi voinut mennä, vaikka muutamia voittojakin tuli. Turnauksen jälkeen Liigan harjoituskausi oli jo ovella, joten palautumisaikaa ei mahdottomasti ollut.

- Aikamoinen jetlag oli turnauksen jälkeen. Oli vain muutama huilipäivä ja sitten piti palata taas Sportin hommiin ja harkkapelit alkoivat. Harjoituskausi oli itselleni muutenkin vähä haastava, koska en oikein onnistunut löytämään tasapainoa pelaamiseeni. Saattoi johtua vähä väsymyksestäkin, Salo analysoi.

"Huikeaa pelata Robinin kanssa. Uskon, että yhteispelimme paranee vielä kauden aikana. Ihan hiljattain on alkanut löytymään enemmän yhteisiä säveliä"
- Pakkipari Ari Gröndahl

Ei runkosarjakaan mitenkään erinomaisesti alkanut Salon osalta. Mies joutui muutamaksi otteluksi katselemaan joukkueensa otteita katsomon puolelta, joka ei luonnollisesti ollut optimaalinen tilanne. Tehopisteiden valossa miehen alkukausi ei ole niin ikään ollut mitenkään häikäisevä.

- Täytyy myöntää, että lähdin ehkä yrittämään hieman liikaa, kun oli ollut kesän jenkeissä ja maajoukkueen mukana. Oli vaikeaa löytää tasapainoa, kun tuli takaisin Sportiin ja oli monessa paikassa pelannut. Olisi pitänyt alussa ottaa hieman rauhallisemmin ja pelaamaan ihan peruspeliä.

Salo on kuitenkin kärsinyt yhtä lailla koko Sportin joukkueen kohtalaisen haastavasta alkukaudesta. Joukkue on toisinaan pelannut aivan hyviä otteluita, mutta maalinteko on ollut sellaista tervanjuontia, että edes tyhjä maali ole toisinaan maistunut. Isoista laukaisuhallinnoista huolimatta Sport on saattanut pelejä hävitä.

Kun pelaa montakin hyvää peliä, jotka kuitenkin häviää, alkaa se vaikuttamaan paljolti pelaajan itseluottamukseen.

- Eihän se yksi tappio siellä täällä haittaa, mutta kun niitä tulee monta putkeen, joissa hallitaan ja on mahdollisuus voittaa, mutta kuitenkin hävitään, niin se alkaa kaivelemaan. Ei siinä auta kuin parantaa omaa peliään. Aina pystyy parantamaan ja sitä olemme yrittäneet. Koitetaan saada hyvä fiilis treeneistä peleihin.

Kuva: Emil Hansson

El Capitan ei jää enää rannalle

Taas on se aika vuodesta, että vuodenvaihteen nuorten MM-kisat alkaa olla nurkan takana. Syystä tai toisesta Salo on jäänyt kalkkiviivoilla ulos turnauksesta jo kahdesti. Siinä mielessä tietysti hienoa Salolle, että hän on päässyt jo kahdesti kisapaikkaa hakemaan, sillä monelle yksikin kerta saattaa olla ainut, tuli paikka tai ei.

Tänä vuonna Salo hakee paikkaa kisakoneesta kolmatta kertaa. Plymouthissa kesän lopulla mies kantoi varakapteenin roolia ja marraskuun alussa alle 20-vuotaiden turnauksessa Venäjällä hän oli kapteeni. Kuulostaisihan se jokseenkin oudolta, että harjoitusjoukkueen kapteeni lentäisi kisajoukkueesta ulos.

Ainakin Salo itse on panostanut siihen, että kisapaikka aukeaisi.

- Olen siihen keskittynyt, että tänä vuonna ei ole muuta vaihtoehtoa kuin päästä kisoihin. En halua tippua enää kolmatta kertaa. Jos en nyt tällä kertaa sinne pääse, niin sitten ei vain riitä. Kun pelaan omalla tasollani ja teen kaiken hyvin, eikä tule loukkaantumisia, niin uskon, että kamppailen itseni mukaan.

Valmennuskin on tänä vuonna Salolle tuttu. Viime vuonna kisat menivät Suomella päin honkia ja kesken turnauksen Jussi Ahokas korvasi Jukka Rautakorven. Tämä on todella harvinainen tilanne lyhyessä nuorten MM-turnauksessa. Ahokkaan johdolla Suomi voitti 2016 MM-kultaa Grand Forksissa ikäryhmää nuoremmissa, joten nyt pääosin samalla kokoonpanolla on mahdollisuus näyttää kyntensä nuorten MM-kisoissa.

- Pidän Ahokkaasta paljon. Hän antaa pelaajille myös vapauksia ja painottaa myös työmäärää ja asennetta. Nämä asiat pitää hänen joukkueessa olla kunnossa. Hänellä on totta kai pelisysteemin, mutta paljon myös persoonaan liittyviä asioita. Hän on yksi parhaista koutseista, mitä minulla on ollut.

Mikäli paikka kisakoneessa aukeaa, haluaisi Salo samankaltaisen roolin kuin alle 18-vuotiaiden kisoissa aikoinaan oli.

- Haluaisin olla kahden suunnan luotettava pakki. Haluaisin pelata tiukoissa paikoissa ja silloin, kun omassa päässä pitää olla tiukkana. Hyökkäyssuuntaan haluisin olla peliätekevä puolustaja, joka tuottaa maalipaikkoja.

Joulukuu näyttää meille kaikille lopulta, onko Salo kisakoneessa mukana, saati haluamassaan roolissa. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että hän pois jäisi. Ei kapteeni enää kolmatta kertaa rannalle jää.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös

Salo leimattiin seitsemäntenä puolustajana

MAAJOUKKUE | 26.12.2017 18:10
Puolustaja Robin Salo sai leiman kisapassiinsa pian Suomen aamujäiden jälkeen kisojen avauspäivänä. lue lisää

Eemeli Räsänen, Salo ja Tuulola jäivät ilman leimaa kisapassiin

MAAJOUKKUE | 26.12.2017 8:11
Suomi on alkuvaiheessa rekisteröinyt 18 kenttäpelaajaa nuorten MM-kisojen kokoonpanoonsa. lue lisää

Suomi: Nuorten Leijonien prässiä ei pureta rännikiekolla - "Neljän paineessa on pakki tiiviisti mukana"

MAAJOUKKUE | 24.12.2017 9:00
Nuorten Leijonien päävalmentaja Jussi Ahokas lupaa neljän pelaajan prässiä, jota ei pureta – ainakaan kovin helposti. Entä mikä ihme on viuhka? lue lisää

Nuoret Leijonat aloitti MM-kisoihin valmistavat ottelut voitolla – ”Vielä hieman lisää tehokkuutta”

MAAJOUKKUE | 21.12.2017 6:08
Nuoret Leijonat pelasi ensimmäisen nuorten MM-kisoihin valmistavan ottelun kesiviikon ja torstain välisenä yönä Sveitsiä vastaan Niagara Fallsissa. Suomi voitti ottelun lukemin 4-2. Puolustaja Robin Salo peräänkuulutti tehokkuutta taiston tauottua. lue lisää

NHL-varauksen saanut Robin Salo pitää fokuksen vain Sportissa

LIIGA | 17.8.2017 21:55
Robin Salo varattiin kesällä NHL:n varaustilaisuudessa toisella kierroksella New York Islandersiin. Vaikka lopussa oleva kesä sisälsikin kolme reissua Pohjois-Amerikkaan, Salo pitää katseensa kasvattiseurassaan. lue lisää

Kommentit

Luetuimmat

Robin Salo

Sport #4 L vp
s. 1998
184CM / 82KG
SOPIMUS: 2018