Kuluvalla kaudella Annina Rajahuhta on edustanut uutta espoolaista monilajiseuraa Espoo Unitedia. Ennen Unitediin siirtymistään hyökkääjä edusti kuuden kauden ajan Espoo Bluesin organisaatiota. Rajahuhdalla on kokemusta naisten SM-sarjassa myös HPK:n ja Ilveksen joukkueista.
− Kävin vähän muualla, maailmalla ja maakunnissa. Lopulta tulin takaisin Espooseen ja täällä olen viihtynyt useamman vuoden, Rajahuhta muisteli.
− Silloin aika nuorena, kun lähti pelaamaan naisten SM-sarjaa, minä pelasin ensimmäiset kaudet IHK:n joukkueessa. Siitä sitten siirryin Bluesin väreihin. Bluesissa tapahtuivat ne alku-uran kehitysvaiheet, ja se oli todella arvokas oppi itselle. Silloin siellä oli paljon nimipelaajia, ja se kulttuuri ja voittamisen kulttuuri oli todella kasvanut sisään joukkueeseen. Sitä kautta oppi tosi paljon.
Rajahuhta on viettänyt useamman kauden Espoossa. Hyökkääjällä oli mahdollisuus lähteä muualle Bluesin mentyä viime kauden jälkeen konkurssiin, mutta kuten hän itsekin painotti, pelaamiseen vaikuttaa moni asia.
− Naiskiekossa ei voi pelata ammatikseen. Se vaikuttaa todella paljon, että missä on töissä tai missä opiskelee. Lopulta minulle tarjoutui mahdollisuus päästä tähän organisaatioon, sen jälkeen Espooseen jääminen oli aika selviö.
− Joka tapauksessa, vaikka joukkueessa muuttui nimi, sama runko säilyi ja siellä oli tutut pelaajat. Tiesin mihin lähden mukaan, ja kuitenkin se kulttuuri jatkuu tuon joukkueen suhteen. Vaikka on uusi nimi, niin en minä sitten sitä siinä vaiheessa miettinyt, Rajahuhta jatkoi.
Espoossa naisjääkiekko on entistä paremmassa asemassa, ja olosuhteet ovat koko ajan parantuneet.
− Tällä kaudella on ollut tosi hyvä tilanne, aiemmin meillä on ollut isot kausimaksut. Nyt ihan lopussa, kun on tullut noita pitkiä pelimatkoja − meille sattui tulemaan Kuopio ja Oulu − niin siitä on tullut lisäkustannuksia, Rajahuhta taustoitti.
− Jotain pientä kausimaksua on nyt kerätty, mutta käytännössä suurin osa kaikista kuluista on katettu, mikä on tosi harvinaista naislätkän puolella. Saa olla kiitollinen siitä, että täällä on hyvät olosuhteet.
Hyökkääjä painottaa, ettei arki Unitedissa eroa käytännössä, kun vertaa Bluesin arkeen tai muun seuran arkeen, sillä seurassa jatkavat tutut pelaajat sekä tuttu valmentaja.
− Totta kai täksi kaudeksi siirryttiin tuohon Tapiolassa olevaan harkkahalliin, että sinänsä on kiva, että siellä on vähän parempi sali kuin vaikka esimerkiksi aikaisemmin Leppävaarassa on ollut. On kiva olla tässä Urheilupuistossa, missä on myös Mestis-joukkue sekä A-, B- ja C-juniorit. On tavallaan osa tätä yhteisöä, se näkyy paljon selkeämmin, kun on päässyt saman katon alle.
Maajoukkuepelit houkuttelevat vielä
Rajahuhta on pelannut viimeksi naisten arvokisoissa vuonna 2014, jolloin Suomi sijoittui olympialaisissa viidenneksi.
"Olen vähän sellainen sählääjätyyppi. Puhelimet välillä lentää vessanpönttöön ja kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu."
− Minulla oli tuossa pätkä, jolloin en ollut mukana maajoukkueessa. Keväällä olin mukana maajoukkueen leirillä, olihan se ihan mahtavaa pukea pitkästä aikaa Suomi-paita päälle. Tykkäsin siitä, millainen meininki siellä leirillä oli.
− Nyt en ole ollut kisoissa, mutta olen tehnyt sen päätöksen, että aion tavoitella sitä paikkaa ensi kaudella. Asiathan ei tietenkään ole itsestä kiinni, mutta voi tehdä parhaansa ja sitten se tilanne on mikä on. Ne valinnat tekee valmentaja, siihen minä en voi vaikuttaa. Voin kuitenkin vaikuttaa siihen, että missä kunnossa minä olen, jotta minulla on mahdollisuus tavoitella maajoukkuepaikkaa.
Hyökkääjä on myöskin todella aktiivinen rullakiekon puolella. Rajahuhta onkin päässyt pelaamaan hieman erilaisissakin paikoissa, minne normaalisti jääkiekkoilijana ei välttämättä pääsisi.
− No joo, kaiken näköistä sitä aina sattuu. Rullakiekko on sellainen kesälaji, mitä olen pelannut. Se on ollut aika hauskaa, ja on ollut eksoottisia maita, joissa olen päässyt käymään. Hauskoja kokemuksia aina sattuu, Rajahuhta kertoili.
− Olen vähän sellainen sählääjätyyppi. Puhelimet välillä lentää vessanpönttöön ja kaiken näköistä sattuu ja tapahtuu. Kyllä täytyy myöntää, että sitä oltiin hetki eksyksissä Argentiinassa bussiasemalla lätkäkamojen kanssa. Hyppäsin vähän pimeeseen taksiin. Kaikesta on selvitty sekä ehjänä päästy sieltä kotiin.
Argentiinan lisäksi Rajahuhta on päässyt pelaamaan jää- ja rullakiekkoa myös muissa hyvin eksoottisissa paikoissa.
− Olen aina sanonut, että sekä rullalätkä että lätkä, vaikkei ammatikseen voi pelata, niin on saanut aivan mielettömiä kokemuksia. Minä olen ollut Abu Dhabissa sen maalaisen joukkueen kanssa harjoittelemassa sekä pelaamassa. Me ollaan myös oltu pelaamassa Hong Kongissa jäähallissa, joka oli ostoskeskuksen kahdeksannessa kerroksessa ja siellä on ollut yksi seinä lasia, josta näki vuoret, Rajahuhta maalaili.
"Me ollaan myös oltu pelaamassa Hong Kongissa jäähallissa, joka oli ostoskeskuksen kahdeksannessa kerroksessa."
− Vaikkei pelaamisesta saakaan rahaa, ne ovat silti mielettömiä kokemuksia. Ollaan oltu myös Thaimaassa pelaamassa abudhabilaisen joukkueen kanssa. Turkissa on tullut käytyä pelaamassa lätkää ja Islannissa päästiin valmentamaan lätkän kautta, sitten taas rullalätkässä Argentiina, Italia, ihan mielettömiä kokemuksia. Se jääkiekko ja rullalätkä on vienyt mukanaan. Todella huikeita paikkoja.
Uusi kausi herättää aina uusia tunteita
Rajahuhdan edustama Espoo United lähti syksyllä ensimmäiseen naisten SM-sarjakauteensa. Hyökkääjä lähti kauteen jännittävillä fiiliksillä.
− Aina tietenkin on jännittävää, kun on uusi seura ja siirryttiin uuteen halliin. Kuitenkin mukana on vanhaa ja tuttua, sama valmentaja. Valmennustiimiin tuli pari entistä pelaajaa, siinä on hyvä ryhmä. Tietenkin itsellä oli korkeat odotukset, kun on tottunut voittamaan aika paljon. Pitää muistaa realiteetit; viime kaudella meillä oli todella nuori joukkue ja sitä se on myöskin tällä kaudella.
− Odotukset olivat, että kasvetaan joukkueena koko kauden ajan pikkuhiljaa, että päästään lopulta taistelemaan mestaruudesta. Paluu siihen finaalitaistoon oli ainakin itsellä toiveissa. Ei sekään ollut helppo tie, kun on nuori joukkue. Voi tulla välillä notkahduksia, mutta on ollut hieno nähdä, että ollaan kasvettu ja ollaan koko ajan parannettu kohti kauden loppua, Rajahuhta kuvaili.
Iltapäivällä pelataan Oulun Raksilassa ratkaiseva finaali, jossa kupletin juoni on selvä. Voittajasta kruunataan kauden 2016-2017 naisten Suomen mestari. Rajahuhdalla onkin selvät mietteet siitä, miten mestaruus lopulta kairataan.
− Meille on aina ollut mieluista pelata omassa kotikaukalossa, koska se on pienempi kuin kaukalo Raksilassa. Meidän pitää tehdä yksi ryöstöretki Ouluun ja ollaan myöskin puhuttu, ettei ole mitään tekosyitä, vaikka meillä on ollut huonompia pelejä isommilla jäillä. Raksilassa pelataan isommalla jäällä. Pitää olla aivan timanttinen asenne, kun sinne menee ja se on henkistä.
− Molemmat joukkueet ovat treenanneet koko kauden ja taidot ovat olemassa, mutta nyt ratkaisee se, että kumpi on henkisesti kovempi. Kun se peli on kuitenkin sen kuusikymmentä minuuttia, niin se henkinen jänne ei saa missään vaiheessa katketa, vaan pitää mennä vaihto kerrallaan eikä mennä asioiden edelle, hän jatkoi.
Rajahuhta näkee tulevaisuutensa valoisana ainakin ensi kauden osalta, sillä hän aikoo panostaa jääkiekkoon sekä siihen, missä kunnossa hyökkääjä on, jotta ovi olympiaryhmässä aukeaa. Rajahuhta myös kertoo, että pelaa ensi kaudella myös Espoossa. Viiden vuoden päästä hän näkee tulevaisuutensa muualla kuin jääkiekkoilijana.
− Minä olen aina ollut huono suunnittelemaan asioita kauhean pitkälle ja olen saanut siitä palautetta. En usko, että pelaan enää viiden vuoden päästä lätkää. Haluan kuitenkin olla lätkän parissa tulevaisuudessa, mutta se mitä se tulee lopulta olemaan, en tiedä sitä tarkalleen. Minulla on kuitenkin haaveena se, että kun jääkiekkoura päättyy, voi olla, että lähtisin ulkomaille pelaamaan rullalätkää. Sekin voi olla yksi vaihtoehto, Rajahuhta kertoi haaveistaan.
− Varmasti jollain tasolla tulen olemaan jääkiekon kanssa tekemisissä. Esimerkiksi jääkiekon ulkopuolelta tapahtumatuotanto on todella mielenkiintoista. Varmasti, jotain siihen alaan liittyvää tulen tekemään.