Ensiksi hieman taustatietoa Joni Lehdosta. Hän aloitti kiekkouransa Turussa (Weikot, TPS), mutta teki juniorina suomalaisittain harvinaisen tempun ja lähti Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin pelaamaan. Kolme kautta kestäneen menestyksekkään junioriuran (ainoa suomalainen, joka on valittu OHL:n all-stars -kentällisiin, kakkostähdistöön v. 1990) jälkeen hän siirtyi New York Islandersin organisaatioon (6. kierroksen varaus nro 111 vuonna 1990). Joni Lehto ei kuitenkaan päässyt - päinvastoin kuin isoveljensä Petteri - pelaamaan NHL:ssä vaan kiekkoili Islesin farmijoukkueessa AHL:ssä, ECHL:ssä ja IHL:ssä.
Kolmen farmikauden jälkeen hän siirtyi takaisin Suomeen ja Rauman Lukkoon. Menestys Suomessa oli erinomaista: erittäin kovaa laukova ja taklaava Lehto valittiin vuoden tulokkaaksi (1995) ja SM-liigan all-stars -puolustajaksi sekä 1995 että 1996. Lukon jälkeen hän pelasi Ruotsissa, Saksassa, SM-liigassa Ilveksessä sekä lopuksi Ässissä. Alla olevassa haastattelussa keskitytään Lehdon nykyiseen ammattiin kykyjenetsijänä, eikä hänen aiempaan uraansa jääkiekkoilijana. Niille, jotka haluavat saada enemmän taustatietoa Lehdosta suosittelen Jääkiekkolehden numeroa 7/1997, jossa Joni Lehto esitellään sarjassa "99 kysymystä".
1. Olet nykyisin Colorado Avalanchen Euroopan kykyjenetsijä. Miten päädyit kykyjenetsijäksi? Ja miten juuri Avalanchen organisaatioon?
Joni Lehto: Kykyjenetsijäksi päädyin, kun oma peliurani loppui olkapäävammaan ja sen vaatimiin kahteen olkapääleikkaukseen. Coloradon organisaatioon päädyin aivan normaalin työhaastattelun kautta; myös muutama muu joukkue tarjosi hommia, mutta Avalanche tarjosi suurinta vastuualuetta eli koko Eurooppaa. Toisaalta päätökseeni vaikutti myös se, että Coloradon organisaatio on yksi arvostetuimmista ellei arvostetuin koko NHL:ssä. Juuri tästähän The Hockey News kirjoitti pari viikoa sitten kun lehti rankkasi NHL-joukkueiden scoutingia ja meidän scouting teamimme oli ekalla sijalla. Menestyvään organisaatioon oli helppo mennä.
2. Sinulla on runsaasti pelikokemusta niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin. Miten tärkeänä pidät sitä, että NHL-joukkueen kykyjenetsijällä on henkilökohtaista pelikokemusta a) ammattilaistasolta, b) pohjois-amerikalaisesta kiekkoilusta?
JL: a) tärkeää, b) erittäin tärkeää; ainakin kohdallani se vaikutti paljon siihen, että sain tämän työpaikan.
3. Millainen on NHL-seuran Euroopan kykyjenetsijän toimenkuva? Eurooppalaisten osa-aikascouttien päällysmies? Muistiinpanoja tekevä matkamies? Vai onko kyseessä myös oman seuransa PR-mies?
JL: Tällä hetkellä meillä ei ole osa-aikascoutteja, mutta Venäjälle olen palkkaamassa scouttia, kunhan vaan löytäisin sopivan. Toimenkuva on lähinnä maasta maahan ja pelistä peliin matkustamista sekä peleistä ja lahjakkuuksista raportointia, mutta samalla aina kun liikun missä tahansa, olen myös tavallaan seuran pr-mies.
4. Miten tiivistä yhteydenpito on sinun, Pohjois-Amerikassa toimivien kykyjenetsijöiden ja kykyjenetsijöiden johtajan Jim Hammettin välillä?
JL: Viikoittain olen yhteydessä chief scouttiin Jim Hammettiin ja varatoimitusjohtajaan Brian Macdonaldiin, muihin harvemmin.
5. Saatko esimiehiltäsi ohjeita millaisia pelaajia organisaatiossa tarvittaisiin? Kehoittavatko he sinua tarkkailemaan erityisesti esim. puolustajia tai jopa mahdollisia kolmos/nelosketjun roolipelaajia?
JL: Ohjeita ei tule, itse päätän keitä kavereita seuraan. Yleensä pyrimme tarkkailemaan parhaita tulevaisuudenlupauksia pelipaikasta riippumatta.
6. Miten monta ottelua näet kauden aikana ja miten päätät mitä matsia menet katsomaan? Keskitytkö seuraamaan vain juniori-ikäisiä pelaajia vai käytkö katsomassa myös vanhempien pelaajien otteluita?
JL: Noin 230-250 peliä kaudessa tulee katsottua! Itse teen kaikki ohjelmat ja päätän mitä pelejä ja milloin menen katsomaan. Katsomistani peleistä 90% on juniori-ikäisten pelejä, mutta katson myös liiga- ym. pelejä.
7. Miten valmistaudut mennessäsi otteluun. Hankitko sinulle tuntemattomista pelaajista ennakkoon mahdollisimman tarkat tiedot vai pyritkö menemään otteluun ilman ennakkokäsitystä?
JL: Ennen peliä pyrin saamaan joukkueiden kokoonpanot, joissa on selvitetty myös pelaajien ikä, pituus, paino ja pelipaikat . Usein kyllä peleissä on pelaajia, joista minulla ei ole ennakkoon tietoja, jolloin yritän erätauolla sitten saada pelaajasta enemmän tietoa, esim. ikä ja niin edelleen.
8. Tämänvuotisisissa 18-vuotiaiden MM-kisojen otteluissa toiset scoutit eivät näyttäneet kirjoittavan pelin tai taukojen aikana mitään, kun taas jotkut tuntuivat kirjoittavan erätauoilla pienoisromaania. Miten paljon ja millaisia muistiinpanoja SINÄ teet ottelun aikana?
JL: Yleensä kirjoitan itse silloin kun tarkkailemani pelaaja ei ole kentällä, muistiinpanoni ovat hiukan kuin koodikieltä ja numeroita, joita sitten erätauolla käyn läpi ja myöhemmin kirjoitan niin sanotusti 'puhtaaksi' ja teen lopullisen raportin tietokoneeseeni.
9. Miten monta kertaa haluat nähdä pelaajan ennenkuin lyöt mielipiteesi hänestä lukkoon? Ja onko sinun entisenä puolustajana helpompi ja nopeampi arvioida puolustajia kuin hyökkääjiä tai maalivahteja?
JL: Kyllä 2 peliä riittää minulle, jotta pystyn hahmottamaan minkä tyylinen pelaaja on kyseessä ja onko hänellä lahjoja pidemmälle. Mutta niitä pelaajia, joista todella pidän ja joilla on potentiaalia, tarkkailen useita kertoja kauden aikana. Puolustajat ovat minulle helpoimpia seurattavia ja maalivahdit hankalimpia.
10. Miten sinä arvotat pelaajan eri ominaisuuksia eli millaiseen järjestykseen laittaisit seuraavat ominaisuudet ajatellen pelaajan NHL-potentiaalia:
- koko
- luistelu
- kiekonkäsittely
- peliäly
- voitontahto
- fyysisyys
JL:
Luistelu
Peliäly
Voitontahto
Kiekonkäsittely
Fyysisyys
Koko
11. Oho! Yleensähän Suomessa korostetaan, että pelaajan pitää olla iso ja kova pärjätäkseen Pohjois-Amerikassa. Onko eurooppalainen taitokiekkoilu syrjäyttämässä perinteisen pohjois-amerikkalaisen pelityylin vai vaaditaanko nimenomaan eurooppalaiselta lupaukselta ensisijaisesti luistelutaitoa ja luovuutta (ja kanadalaiselta/amerikkalaisilta kovuutta)?
JL: Meillä (Avalanche) on ainakin selvät kriteerit, mitkä eurooppalaisen pelaajan pitää täyttää, jotta kiinnostus heräisi, ja tällä hetkellä ne ovat tuossa mainitussa järjestyksessä. Eurooppalainen taitokiekko ei ole mielestäni syrjäyttämässä pohjois-amerikkalaista tyyliä, enkä ainakaan sitä toivo. Parhaillaan käynnissä olevissa NHL:n playoff-peleissä - joita olin myös itse Denverissä katsomassa - on eurooppalainen taitokiekkoilu aika kaukana. Pelaajan täytyy olla henkisesti iso ja kova. Kovuutta yms. löytyy Pohjois-Amerikasta tarpeeksi eli haemme Euroopasta ”skilled players”.
12. Ja mitä ominaisuutta et halua pelaajassa nähdä?
JL: Laiskuus ja itsekkyys.
13. Ja mitä fyysistä / henkistä ominaisuutta erityisesti haet?
JL: Fyysistä ominaisuuksista pitää löytyä ainakin kyky ottaa taklaukset vastaan ja kyky pelata kulmissa ja laitojen läheisyydessä hyvin - ei saa arkailla. Henkinen ominaisuus, mitä pelaajilta haen, on kyky tehdä tärkeitä maaleja ja kyky nostaa pelitasoa tärkeissä peleissä ja paineen alla, kuten playoff-otteluissa ja finaaleissa.
14. Käsittääkseni ennen varaustilaisuutta organisaation kykyjenetsijät järjestävät varausikäiset pelaajat "paremmuusjärjestykseen". Miten ihmeessä scoutit kiistatilanteessa päättävät kumpi kahdesta pelaajasta sijoitetaan toisen edelle? Pelipaikan mukaan? Heittämällä kruunaa ja klaavaa? Painimalla?
JL: Jokainen scoutti tekeen niin sanotun ”final list'in" kauden loputtua. Sen jälkeen kokoonnumme ja keskustelemme pelaajista, jonka jälkeen tehdään Avalanchen ”final draft list”, ja tämän pohjalta lähdemme varaustilaisuuteen. Tilanteessa, jossa on listalla on vaikkapa kolme yhtä vahvaa kaveria, tekee päätöksen chief scout. Hänellä on loppujen lopuksi vastuu meistä muista scouteista ja varauksista.
15. Coloradon/Quebecin organisaatiohan ei ole varannut sitten 1980-luvun lopun (Homutov, Bykov, Kamensky) "valmiita" pelaajia. Miten tarkkaan katsastat vanhempia, 20-25 vuotiaita, varaamattomia pelaajia vaiko seuraataanko tälläisia pelaajia vain siinä sivussa kun tarkkaillaan miten omat varaukset ovat kehittyneet?
JL: Kyllä tarkkailen myös vanhempia pelaajia, mutta tällä hetkellä meillä on farmissa niin hyviä tulevaisuudenlupauksia, että on vaikeaa löytää ns. vanhempaa pelaajaa, joka saisi heti pelipaikan joukkueestamme. Hiukan eri asia on laajennusjoukkueilla, joilla ei ehkä ole niin kauan varaa odottaa nuorten kavereiden kehittymistä, vaan he varaavat myös vanhempia ja valmiimpia pelaajia.
16. Tunnetko sinä ketään Avalanchen tai Hersheyn pelaajaa kohtaan erityistä mielenkiintoa eli pidätkö jotakin pelaajaa juuri sinun ansiostasi varattuna?
JL: Niemisen Villen tunnen hyvin ja häntä seuraan. En vain siksi, että hän on suomalainen, vaan siksi että hän on jaksanut tehdä töitä farmissa jo useamman vuoden. Nyt hänen työnsä on palkittu ja hän pelaa meidän kakkoskentässämme.
17. Mikä työssäsi on parasta ja mikä taas raskainta?
JL: Parasta on se, että saa tehdä työtä lajin parissa, jota rakastaa. Ikävintä on se, kun joutuu olemaan erossa perheestä, johon kuuluu 4-vuotias Camilla, 2,5 vuotias Carina sekä vaimo Virpi. Raskasta on myös välillä kaikki matkustaminen ja Venäjällä scouttaaminen.
18. Kovalchuk vai Spezza? Vaiko Tchistov?
JL: Nyt kun Atlanta varaa ensimmäisenä, niin oletan heidän varaavan Kovalchukin ensimmäisenä.
19. Jos sinä olisit Atlantan GM, niin kenet sinä valitsisit ykkösvarauksena?
JL: Ilman muuta Kovalchukin.
Kiitos haastattelusta!
