Iiro Vehmanen piti tavoittaa Skypessä, mutta linjoille ei ilmestynytkään ketään. Noin varttitunnin kuluttua hän ilmoittaa unohtaneensa kertoa, että poisti sovelluksen, koska hän ei käytä sitä koskaan. Sitten saatiin vihdoin yhteys mieheen.
Vehmasen mukaan kesä oli ollut kuuma ja normaalia pidempi, kun hän oli lähtenyt vasta lokakuun puolessa välissä nykyisen puolalaisen joukkueensa kotikaupunkiin, Oswiecimiin. Stressi oli läsnä, kun pelipaikkaa ei meinannut löytyä mistään, mutta muuten kesä oli mennyt kalastuksen merkeissä.
− Parin kaverin kanssa ollaan käyty jo monta kesää heittämässä uistinta. Kalaa tuli vaihtelevasti, mutta joskus saatiin jotain saaliiksikin. Joskus jopa ruokapöytään asti, ettei mennyt munat pataan joka kerta, puolustaja kertaa kesän kalastusreissuja.
Paluu arkeen koitti ja Vehmanen matkasi Puolaan ja seikkailu alkoi. Toinenkin suomalainen oli tehnyt sopimuksen Unia Oswiecimin kanssa, nimittäin toinen porilainen, hyökkääjä Juha Kiilholma. Kaksikko on pelannut 11 ottelua, joista joukkue on voittanut seitsemän ja hävinnyt neljä.
− Parhaita joukkueita vastaan ollaan voitettu ja pelattu hyvin, mutta huonommille ollaan hävitty ja pelattu huonommin. Vähän huono homma täällä, kun häviät huonoille, niin seurajohto ei katso sitä sormien läpi.
− Ennen yhtä peliä oltiin suunniteltu, että maanantaina ja tiistaina on vapaata. Me johdettiin puolessa välissä peliä 3-1, mutta sitten hävittiin 3-5 ja takaisintulomatkalla valmentaja ilmoitti, että seurajohdosta soitettiin. Kenelläkään ei ole vapaapäiviä.
Seuraavana päivänä jatkettiin yhdeksältä aamulla treenien merkeissä. Iirolla on mennyt omien sanojensa mukaan aika hyvin ja joukkueen pitäisi materiaalin puolesta pärjätä. Marraskuussa ja joulukuussa joukkueella on paljon pelejä, jotka ratkaisevat todennäköisesti runkosarjan sijoituksia.
Savupommit paukkuvat, kun karkelot alkavat
Voisi luulla, että kotiotteluissa kävisi vähän porukkaa, sillä jääkiekko ei ole Puolan ykköslaji, mutta näin ei kuitenkaan ole. Vehmanen pelasi viime vuonna Unkarissa ja peleissä kävi monta kertaa alle sata ihmistä, mutta nyt fanitouhu on hiukan erilaista.
− Meillä käy tosi hyvin porukkaa peleissä. Sanotaan, että määrä pyörii 2000 molemmilla puolilla. Täällä on sen luokan mekkalaa, ettei kuule oikein mitään, koska on kamala huuto ja savupommit paukkuu.
− Halli on aika alkeellinen ja vanha, mutta se unohtuu, kun karkelot alkavat. Fanikulttuuri on hivenen erilaista, koska täällä kehdataan kannustaa sitä omaa joukkuetta aika voimakkaasti, Vehmanen toteaa.
Keski-Euroopan jäähallien jäät eivät ole saaneet parhaita mahdollisia arvosteluita, eikä Oswiecimin hallin jää poikkea muista. Vehmasen mielestä jää on yksi huonoimmista, missä hän on koskaan luistellut.
− Hallissa on kyllä kylmä, mutta jää menee tosi huonoksi todella nopeasti. Viisi minuuttia erän alusta se on vielä hyvä, mutta ei enää sen jälkeen. Osaan kyllä varautua siihen jo, kun jää on sellainen monessa paikassa. Ei ole ihan joka paikassa yhtä hyvää jäätä kuin Porissa.
− Kotihallissa toisen maalin takana on se portti, mistä jääkone tulee. Siellä päädyssä on sellainen kumpu, missä jää on viisi senttiä korkeampi kuin muualla. En tiedä miksi, puolustaja ihmettelee.
Vehmanen huomasi yhden asian, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut muualla. Nimittäin yhteiset alkulämmöt ennen peliä. Hallilla on liikuntasali, jossa valmentaja vetää yhteiset alkulämmittelyt. Vehmasesta tuntuu kuin olisi taas juniori-iässä.
"Jos kokeilen noita rituaaleja, sirkus alkaa taas"
Ennen peliä vasen suoja laitetaan ensin niistä suojista, mitä on kaksi ja pelipäivän päikkärit pitää saada otettua. Näin hän nykyään toimii ennen peliä, mutta lapsena hän uskoi kaiken maailman rituaalien toimivan, sillä käytössä oli niistä kaikki mahdolliset ennen ja jälkeen pelin.
− Uskoin varmaan niiden toimivan jollain tavalla, mutta ei ne kyllä toimineet. Muistan, että A-junnuissa juuri ennen pelin alkua, kun tuomari puhaltaa pilliin ja kaikki menevät maalin eteen huutamaan minulla oli aina sama reitti, mitä piti luistella ja aina piti kääntyä samalla jalalla. Ne on kyllä jääneet sinne villeihin nuoruusvuosiin.
− Jos kokeilen noita rituaaleja taas, niin tiedän, että siitä se sirkus alkaa. Hetken päästä on taas 30 rituaalia käytössä, Vehmanen naurahtaa.
Pelitapa Puolassa on aivan eri maailmasta kuin Suomessa. Miehen mukaan monissa paikoissa ei ole pelitapaa, kunhan pelataan vaan. Hänen mielestään Suomi menestyy arvokisoissa siksi, että pelitapa on hyvä ja kaikki tietävät, mitä tehdä sekä miten pelata joukkueena.
− Näissä maissa ei ole sellaista käsitystä, että mitä jääkiekko voisi olla ja mitä se parhaimmillaan on. Se on suurin ero.
− Mestikseen verrattuna parhaat pelaajat ovat parempia täällä kuin siellä. Joukkueet ovat parempia Suomessa juuri sen takia, että joukkuepelaaminen ja taktiikkapuoli ovat niin paljon edellä.
− Tosissaan täällä silti ollaan ja sanoinkin, että seurajohto käy kuumana, kun hävitään yksikin peli. Kyllä on pelko perseessä koko ajan, puolustaja kertoo.
Kiekkokulttuuri on Puolassa pienimuotoisempaa kuin Suomessa. Jääkiekko on Suomen suurin urheilulaji, mutta Puolassa se ei ole lähimaillakaan sitä.
Pelaajat ja seurajohto olivat pitäneet palaveria erään tappion jälkeen siitä, että mikä mättää. Joukkuehenki ei ole Vehmasen mukaan niin hyvä kuin tulisi olla, mutta kuulemma keilausiltaa joukkuehengen parantamiseksi on suunniteltu.
- Aika hauskaa, että ollaan noin kuukausi oltu täällä ja ensimmäiset vapaapäivät olivat viime viikonloppuna.
Vehmasen tyttöystävä on ollut kuukauden verran käymässä Puolassa, ja ainoat vapaapäivät he viettivät tyttöystävän syntymäpäivien merkeissä. Pari matkusti tuolloin Tšekin puolelle Ostravan kaupunkiin ja he kävivät myös polskimassa Oswiecimin melko uudessa kylpylässä.
Maassa maan tavalla
Vehmasen mielestä ruoka on todella hyvää ja kaiken lisäksi erittäin halpaa verrattuna Suomen hintoihin, mutta kiekkopuolelta Iiro on löytänyt puutteita. Onneksi nämäkään asiat eivät harmita puolustajaa.
− Meillä ei ole esimerkiksi varusteteippiä eikä erkkaria, ne pitää hankkia itse. Onneksi entinen pelikaverini ja hyvä ystäväni on töissä Budgetsportissa Porissa. Tyttöystäväni toi tullessaan matkalaukullisen varusteteippiä ja erkkaria, niin hänen kauttaan olen saanut niitä, Vehmanen sanailee.
− Minulla on tällä hetkellä vain yksi maila ja kaksi viikkoa on sanottu, että huomenna tulee ja huomenna tulee, mutta ei ole vieläkään tullut. Toivottavasti kohta tulisi, ettei tarvitsisi ilman mailaa pelailla.
Konkari osaa muutaman sanan puolaa. Numerot viiteen taittuvat ja muutama muukin sana, mikä on suurimmaksi osaksi Iiron entisen kämppiksen ansiota, sillä hän on tšekkiläinen.
Juha Kiilholma asuu Vehmasen kanssa saman katon alla. Muusta joukkueesta hänen tulee eniten höpöteltyä tšekkiläisen puolustajan Ales Jezekin sekä slovakialaisen hyökkääjän Andrej Themarin kanssa. Yhtään ärsyttävää pelaajaa ei joukkueessa Vehmasen mielestä ole.
− Ei olisi kivaa joutua tappelemaan omien pelikavereiden kanssa, 29-vuotias pakki naurahtaa.
Suomalainen on pistänyt merkille Puolassa esimerkiksi katujen likaisuuden verrattuna Suomeen. Vehmanen ikävöi muun muassa vanhempiaan ja kalastusta, sillä kalassa hän ei ole päässyt käymään. Hänen mielestään Suomessa asiat ovat paremmalla tolalla kuin Puolassa, mutta yhdessä asiassa Puola on Suomen tasolla. Nimittäin pukukopissa on sauna.
− Meillä ei muissa paikoissa ole ollut saunaa pukukopissa, mutta nyt on.
Kaukalon ulkopuolella Vehmanen seuraa myös jääkiekkoa. Kaikkea mahdollista tulee seurattua. Hänen entisiä pelikavereitaan pelaa Euroopan liigoissa. Jos hän ei ehdi muuten pelejä katsomaan, ainakin tulosten tarkastaminen kuuluu aina ohjelmaan.
Porilaisena Vehmanen kannattaa Ässiä, jonka alkukausi ei ole mennyt ihan putkeen. Mies on seurannut tilannetta Puolasta käsin niin paljon kuin se on mahdollista, mutta seuraaminen ei ole ollut hänestä mukavaa.
− Aika sekavaa meininkiä jo pidemmän aikaan on ollut lähes joka suhteessa. Taas tehtiin isoja muutoksia, joten toivottavasti lähtee nyt parempaan suuntaan, puolustaja kertoo.
− Tietysti harmittaa se Mikael Kotkaniemen tilanne, kun hän on esimerkiksi vanha valmentajani ja Petteri Niittynen samalla tavalla. Varmasti jollain tasolla valmentajien kanssa oltiin ystäviäkin, niin totta kai harmittaa hemmetisti heidän puolestaan, että siinä noin kävi.
Vehmanen oli aikoinaan Ranskassa pelatessaan kirjoittanut entisen pelikaverinsa Benjamin Lagarden nimen mailaansa ja sillä mies mätti hyvin tehoja. Tuolloin hän lupasi pitää nimen mailassa loppuun asti. Onko lupaus pidetty?
− Itse asiassa nyt täytyy sanoa, että tällä hetkellä ei ole. En tiedä, miksi olen unohtanut sen jossain vaiheessa. Pitäisi varmaan laittaa se takaisin mailaan.
− Kun laitoin Lagarden nimen siihen mailaani, sovin hänen kanssaan, että tämä viedään loppuun asti. Sitten se jäi jossain kohtaa, kun meillä oli vieraspeli ja kenelläkään ei ollut tussia mukana. En sitten saanut laitettua sitä, ja sen jälkeen se jäi. Kyllä minun ehkä täytyy se ottaa kikkapankkiini talteen, Vehmanen päättää.
