Mustonen kertoo, että Naisleijoniin on hänen valmennuskaudellaan luotu uusi tapa toimia ja toimintakulttuuri, joka pitkällä aikavälillä mahdollistaa menestyksen. Joka vuosi menestystä ei tietenkään tule. Pudotuspeliformaatissa yksittäisellä pelillä on suuri merkitys.
– Kun tulin joukkueeseen, totesin, että siinä ryhmässä oli erittäin vanhakantainen, hierarkkinen tapa toimia. Muutamat vahvat persoonat joukkueessa päättivät, miten maa makaa, Mustonen miettii.
Mustosen mukaan käytänteet eivät olleet huippu-urheilua ja kansainvälistä menestystä tukevia tapoja toimia, siksi niitä päätettiin muuttaa. Kommunikointiin liittyviä asioita piti korjata ja klikkejä murtaa.
Mustonen muistuttaa, että pelaajan tehtävänä on ensisijaisesti keskittyä omaan harjoitteluun ja pelaamiseen.
Mustonen ja joukkueen psyykkinen valmentaja Markus Arvaja hyödynsivät pitkää opettajakokemustaan toimintakulttuurin rakentamisessa. He kokivat, että tarvitaan pelaajien johtoryhmä, jotta joukkueen toimintatapaa voitaisiin muuttaa yhdessä pelaajien kanssa. Ryhmässä oli alun perin kuusi, sitten kahdeksan ja nyt jo kymmenen pelaajaa. Johtoryhmä osallistuu kaikkeen toiminnan suunnitteluun, esimerkiksi ennen jokaista leiriä.
Valmennus ruokkii johtoryhmää ideoilla. Mustonen ja Arvaja ottavat käsittelyyn pelaajien johtoryhmän valitsemat asiat viimeistään leirin kakkospäivänä pelaajien johtoryhmän kanssa. Pelaajilla on vahva autonomia. Johtoryhmän vetämään joukkueen palaveriin ei osallistu ketään muita kuin pelaajat.
Naisten maajoukkueessa sovittiin ensimmäiseksi, miten joukkueessa ollaan toisten kanssa ja miten ei. Joukkueen jäsenten tapaa kommunikoida keskenään työstettiin yhdessä. Siitä edetään kohti urheilua ja lätkää.
"Parempi ihminen on parempi pelaaja"
Naisleijonilla on selkeä teesi. "Parempi ihminen on parempi pelaaja" lukee aina taululla, kun leiri alkaa.
– Ryhmä on sen merkitystä pitkään miettinyt ja olemme yhdessä etsineet arkisia keinoja olla parempia ihmisiä toisiamme kohtaan, kommentoi Mustonen.
Ennen Pyeongchangin olympialaisia toimintakulttuurin muutokseen varattiin 900 päivää.
– Uskon, että olemme luoneet jotain pysyvää.
Mustonen korostaa, että valmentajilla, joukkueenjohdolla, huoltajilla ja fysiikkavalmentajilla on kaikilla iso rooli. Jos jotain on sovittu, niin se tehdään. Kun ryhmä toimii, siitä rakentuu huippu-urheilulle toimiva ympäristö.
Kaikki perustuu itseohjautuvuusteoriaan, joka on Richard M. Ryanin ja Edward L. Decin luoma teoria ihmisen motivaatiosta, hyvinvoinnista ja psykologisista perustarpeista. Ihminen on aktiivinen toimija, joka pyrkii toteuttamaan itseään ja itse valitsemiaan päämääriä.
Teorian kolme perustarvetta ovat:
Omaehtoisuus. Ihminen kokee, että on vapaa päättämään omista tekemisistään. Tekemisen motivaatio kumpuaa sisältä, ei ulkoisista pakotteista.
Kyvykkyys. Henkilö kokee, että hän osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan.
Yhteisöllisyys. Kaikki haluavat kuulua johonkin. Välitämme toisista ja haluamme kokea, että meistä välitetään.
Pelaajien autonomia joukkueessa näkyy siinä, että he osallistuvat toiminnan ja pelaamisen suunnitteluun ja esimerkiksi arvokisojen päiväohjelman laatimiseen.
Kompetenssin ja pätevyyden tunne syntyy, kun pelaaja huomaa, että häntä kuunnellaan ja hän saa vaikuttaa asioihin ja parantaa toiminnan laatua.
– Voidaan pitää legendaariset maanantaimöykät, joissa suolataan ja haukutaan porukkaa. Ei kukaan voi niistä hyvin. Ei voi pakottaa ihmistä olemaan parempi. Pitää tukea pätevyyden tunnetta, Mustonen muotoilee.
Pelaajalle on tärkeää, että hänet on otettu hyvin vastaan ja hänen on helppo tulla jatkossakin mukaan.
– Kun leirille tulee ensikertalainen ja leirin loputtua lähtee kotiin, niin mikä tunne hänellä on? Mustonen heittää kysymyksen.
Harjoittelukulttuurin muuttaminen
– Kun tulin joukkueeseen, oli pelaajia, jotka olivat harjoitelleet ihan hemmetin hyvin. Sitten oli pelaajia, jotka eivät olleet vielä uskaltaneet kokeilla rajojaan, Mustonen kertoo.
Epämukavuusalueelle menemiseen on ohjattu.
– Vieläkö menisi 60:llä kuusi lisätoistoa, jos Tommi Pärmäkoski huutaisi korvaan vieressäsi? No, kyllähän se meni, mutta pelaaja ei ollut siihen tottunut, Mustonen poimii esimerkin.
Mustonen muistuttaa, että kaikki pelaajat eivät luonnollisestikaan ymmärrä, mitä vaatii nousta kansainväliselle huipulle haastamaan pohjoisamerikkalaisia. Valmennuksen tehtävä on ohjata harjoittelemaan huipulle tähtäävällä tavalla ja vaatia sitä. Naisleijonissa on purettu harjoitteluun liittyviä sanattomia normeja.
Mustonen on asettanut Suomessa pelaaville maajoukkuepelaajille ehdon, että heidän pitää harjoitella kahdesta kolmeen kertaa viikossa poikien kanssa.
– Joissakin asioissa on oltu aika tiukkojakin. Mikäli joukkueen tapaan toimia ei ole sopeuduttu, niin sitten on otettu happitauko, Mustonen toteaa.
Ovea ei ole lyöty kiinni. Kun pelaaja on päättänyt sopeutua toimintatapoihin, homma on jatkunut.
– Tämä on upea ryhmä naisia! Mustonen huomauttaa.
Naisten ja miesten valmentamisen erot
Mustonen on pahoillaan itsensä puolesta, ettei ole nuorempana valmentanut naisia.
– Ammattitaidon kehittymisen kannalta olisi ollut rikkaus, jos olisin saanut valmentaa aiemmin naisia. Kaikkien huippuvalmentajien pitäisi valmentaa molempia sukupuolia.
Suurimpana erona Mustonen on havainnut kommunikoinnin. Hänen mielestään naisia valmentaessa oppii taitavammaksi kommunikoijaksi. Mustosen mukaan naisilta saa palautteen heti.
– Valmennusprosessissa naisten kanssa on helpompi päästä keskustelemaan siitä, mikä oikeasti ratkaisee, eli valmentaa ihmistä.
Mustonen kokee, että menestys tulee valmentajan ja valmennettavan suhteesta, ihmisen valmentamisesta, luottamuksesta, halusta lyödä itsensä likoon ryhmän kanssa. Taktiikat ovat pelkkiä työkaluja.
– Naiset antautuvat prosessiin helpommin. He ovat tottuneet puhumaan tunteistaan.
Suomalaisten naiskiekkoilijoiden ammattimainen harjoittelu
Niiden pelaajien, jotka oikeasti tappelevat paikasta MM-joukkueessa, määrä on noussut 30:sta 40:een Mustosen valmennuskauden aikana. Mustonen näkee suuren muutoksen siinä, että seurat antavat naisten ja tyttöjen käyttää resurssejaan.
– Seuroissa asenne on muuttunut olympialaisten jälkeen. Löytyy seuroja, jotka haluavat panostaa nais- ja tyttökiekkoon. Naiset, jotka tähtäävät huipulle, tarvitsevat seurojen tuen, Mustonen huomauttaa.
– Pätevien valmentajien ja fysiikkavalmentajien tuki on ollut ihan lapsen kengissä. Poikapelaajille sitä on jaettu, tyttöpelaajille ei. Rakenteet rupeavat vähitellen muuttumaan.
Ammattimainen harjoittelu vaatii resursseja. Joukkueellinen pelaajia on saanut olympiakomitealta taloudellista tukea. Kuortaneella on 25 nuorta pelaajaa, jotka harjoittelevat ammattimaisesti. Mustonen arvelee, että 75–100 suomalaisella naiskiekkoilijalla on oikeasti olosuhteet kunnossa.
– Kanadaa tai jenkkejä vastaan et voi pärjätä, jos et ole huippu-urheilija.
Odotukset MM-kotikisoilta
Naisleijonat lähtee kotikisoihin pelaamaan mitalista. Mustonen on tyytyväinen, jos pelaajat lyövät itsensä likoon ja tekevät määrättömästi töitä ja puolustavat laadukkaasti. Rautainen alivoimapelaaminen on jopa tärkeämpää kuin hyvä ylivoima. Jos et päästä alivoimamaalia niin ylivoimakin voi välillä "pätkiä" ja pelaat silti edelleen voitosta.
Mustonen on havainnut, että huippumaalintekijöitä ei naiskiekossa ole montaa, sen vuoksi tiivis puolustuspeli on kaiken lähtökohta. Naisleijonilta hän odottaa, että pelaajat uskaltavat olla rohkeasti kiekon kanssa.
– Se (kiekko) pitää tulla hakemaan meiltä pois.
Mustonen uskoo, että Suomen otteluissa on 5000 ihmistä katsomossa. Mediahuomio on varmasti aiempaa suurempi.