Joulupäivänä ensi-iltansa saaneen 95-elokuvan ohjannut Aleksi Mäkelä kokosi jääkiekkojoukkueen ensimmäistä ja hänen itsensä mukaan myös todennäköisesti viimeistä kertaa.
Mäkelän 14. elokuvaohjauksen alkusysäys tapahtui jo neljä vuotta sitten. Tuolloin julkaistiin Suomen elokuvahistorian parhaan avausviikonlopun nähnyt dokumenttielokuva Sel8nne, joka sai elokuvantekijät pohtimaan jääkiekon tarjoamia mahdollisuuksia.
— Dokumentin suosio sai dokumentin tuottaneet Marko Tallin ja Jarkko Hentulan suunnittelemaan fiktiivisen jääkiekkoelokuvan tuottamista. Kun päätös tuotannon aloittamisesta tehtiin, ei jääkiekkoelokuvan aiheen kohdalla ollut vaihtoehtoja. Sen oli oltava vuoden 1995 maailmanmestaruus, valottaa Mäkelä.
Elokuvan rakenne ei ollut edes Mäkelälle itselleen selvää heti projetkin alkaessa. Kukaan ei aluksi tiennyt, kuinka tällainen elokuva tulisi tehdä.
— Käsikirjoitusta oli käännelty ja väännelty useaan otteeseen jo ennen saapumistani projektiin, ja kääntely jatkui myös minun toimesta. Liityin mukaan viime vuoden lokakuussa, ja kuvaukset aloitettiin huhtikuun alussa vuonna 2017, kertaa Mäkelä.
Ei muistikuvia finaaliviikonlopusta
Tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa varten tehtiin mittavasti taustatöitä. Hahmojen esikuvat haastateltiin läpi, ja osa heistä pääsi omana itsenään mukaan elokuvaan vuorosanattomina sivuhahmoina.
— Käsikirjoittajat haastattelivat läpi kaikki ne ihmiset, joiden hahmot ovat elokuvassa suuressa roolissa. Yksi käsikirjoittajista jopa matkusti Thaimaahan Curt Lindströmin luo käydäkseen tarinan hänen kanssaan läpi. Haastattelujen lisäksi noin puolet pelaajista vierailivat elokuvan kuvauksissa, kertoo Mäkelä
Haastatteluissa ilmeni myös hieman yllättäviä, mutta samalla ymmärrettäviä seikkoja tapahtuman kokeneiden henkilöiden muistikuvista.
— Isolla osalla heistä ei ollut oikeastaan mitään mielikuvaa finaaliviikonlopusta. Se oli heille niin hektistä, että se on pyyhkiytynyt heidän mielistään käytännössä kokonaan. Esimerkiksi Tero Lehterä kertoi, ettei muista ollenkaan elokuvassakin esitettävää, Lindströmin finaaliottelua edeltävänä yönä kirjoittamaa kirjettä pelaajille.
Ottelukohtausten filmatisoiminen taloudellinen mahdottomuus
Matti Nykäsestä kertovaa Mattia lukuun ottamatta Mäkelän aiemmat elokuvaohjausten aiheet ovat tulleet urheilun ulkopuolelta. 95 ei kuitenkaan poikennut juurikaan Mäkelän tavanomaisesta elokuvanteosta.
— 95-elokuvaa varten ei juurikaan kuvattu itse urheilua muutamia aamutreenejä lukuun ottamatta, joten ylivoimaisesti suurin osa kuvatusta materiaalista oli hyvin tavanomaista elokuvantekoa. Tällä kertaa pyssyt eivät pauku, vaan taistelut käydään puumailoilla, naurahtaa Mäkelä.
Elokuvan julkistuksen aikaan villeimmät kuvitelmat sisälsivät ottelutapahtumien näyttelemistä jäällä. Sitä ei lopullisessa elokuvassa kuitenkaan ole, ja pääsyy sille on selkeä.
— Otteluiden filmatisointi ei ollut missään vaiheessa suunnitelmissa. Sellainen urakka olisi vaatinut uuden Tuntemattoman sotilaan kaltaista budjettia, toteaa Mäkelä.
— Toisaalta miksi edes olisimme kuvanneet ottelut uusiksi, kun alkuperäinen materiaali on kuvattu niin hyvin? Emme yrittäneet muuttaa historiaa tässä elokuvassa, joten pystyimme käyttämään alkuperäistä materiaalia.
Eroavaisuudet ulkonäössä ja muussa olemuksessa estivät otteluiden filmatisoimisen käytännössä kokonaan, vaikka muutamien hahmojen näyttelijöiden ulkonäkö muistuttikin esikuviaan.
— Emme olisi voineet kuvata vain osaa otteluista, sillä silloin käytetyn arkistomateriaalin ja kuvatun materiaalin välille olisi syntynyt ristiriitoja, kertoo Mäkelä
— Lindströmin ottelukohtaukset oli kuitenkin pakko kuvata elokuvaa varten, sillä eroavaisuudet arkistomateriaalissa näkyvän Lindströmin ja Jens Hultenin näyttelemän hahmon välillä olisivat olleet liian selkeät.
Itsenäiset lyhytelokuvat
Suurin osa elokuvasta koostuu MM-joukkueen sijaan turnausta tahoillaan seuraavien hahmojen edesottamuksista. Tarinat ovat täysin itsenäisiä, ja Mäkelä puhuukin niistä sivujuonien sijaan lyhytelokuvina.
— Elokuva on läpileikkaus tuon ajan kansasta. Tarinat edustavat tiettyjä osa-alueita jääkiekon ympäriltä. Niitä oli alun perin paljon enemmän, mutta niitä karsittiin ajan saatossa pois. Lopulta päädyimme mielestämme sopivaan määrään, toteaa Mäkelä.
— Näyttelijät saivat ainoastaan oman tarinansa käsikirjoituksen. He eivät edes tienneet, ketkä muissa tarinoissa näyttelevät tai että mistä muut tarinat kertovat.
Ensimmäinen versio elokuvasta oli yli kaksituntinen, mutta siitä päädyttiin erinäisistä syistä leikkaamaan kohtauksia pois.
— Leikkasimme lopulta noin 20 minuuttia epäonnistunutta, turhaa tai vain kokonaisuuteen sopimatonta materiaalia, kertaa Mäkelä.
Osa katsojista on kokenut elokuvan liian poukkoilevaksi ja epätasaiseksi. Tositapahtumiin perustuva pääjuoni sekä kolme itsenäistä, mutta samalla pääjuoneen oleellisesti tarrautuvaa tarinaa aiheuttikin haasteita tekijöille.
— Yritimme saada kasaan mahdollisimman tasaisen kokonaisuuden, mutta on toki selvää, että melkein sadan roolin elokuvaa ei saa täysin tasaiseksi. Jokaisella on varmasti omat inhokkinsa ja toivottavasti myös suosikkinsa.
Aivan täyttä Braveheartia
Jääkiekkoelokuvat ovat urheiluelokuvienkin mittapuulla varsin harvinaisia, eikä tekijöillä ollut mitään varsinaista esikuvaa 95-elokuvaa tehdessä.
— Lähimpänä elokuvallista esikuvaa lienee elokuva Miracle, jonka musiikkia leikkaajamme käytti suuntaviivana leikatessaan elokuvaa. Se on lajityypiltään juuri tähän elokuvaan sopivaa, eli mahtipontista Disney-sinfoniaa, naurahtaa Mäkelä.
— Tämän kautta päätimme käyttää samankaltaista musiikkia myös lopullisessa versiossa, johon säveltäjä Panu Aaltio sävelsi musiikin. Halusimme aivan täyttä Braveheartia, eli niin täysillä kuin vain lähtee. Aaltion musiikin vastapainona toimii 90-luvun kappaleet, jotka jokainen tuota aikaa elänyt kyllä tietää.
Aika kultaa muistot
Lukuisia katsojamenestyksiä urallaan ohjannut Mäkelä ei tälläkään kertaa ollut täysin tyytyväinen lopputulosta katsoessaan. Omia elokuvia voi katsoa kunnolla vasta vuosien päästä.
— Elokuvia tehdessä on aina asioita, jotka olisi jälkeenpäin halunnut tehdä toisin. Yleensä sellaiset asiat liittyvät aikaan. Tiettyinä päivinä tuli niin kiire, ettei yksinkertaisesti ehtinyt tehdä kaikkea mitä alun perin suunnitteli ja halusi, harmittelee Mäkelä.
Vaikka valmis elokuva ei täysin vastaisikaan ohjaajan alkuperäistä visiota, ei Mäkelä kuitenkaan katso niitä kulmat kurtussa edes silloin, kun elokuva on aivan uusi.
— Valmista elokuvaa ei oikeastaan tule katsottua virheitä etsien. On kuitenkin paljon asioita, joita jäi tekemättä ajanpuutteen vuoksi, ja ne jäävät yleensä kaivelemaan.
— Tällaiset muistot onneksi haalistuvat vuosien kuluessa. Jossain vaiheessa ajan kuluessa omia elokuvia pystyy katsomaan elokuvina, eikä silloin enää keskity tekovaiheessa olleisiin ongelmiin.
Hevonen Tukholman yössä
Elokuva on kohtauksiltaan varsin suoraviivainen ja merkityksiltään selkeä, mutta Lindströmin ja valkoisen hevosen öinen kohtaaminen Tukholman kadulla poikkesi tästä kaavasta. Ohjaaja ei halua antaa suoraa vastausta kysymykseen kohtauksen tarkoituksesta.
— Se on kohtaus, jonka jokainen voi tulkita miten haluaa, naurahtaa Mäkelä.
— Currehan oli hevosmiehiä. Katsoja voi pohtia, että mitä valkoisen hevosen näkeminen öisen Tukholman kadulla voi hevosmiehelle tarkoittaa. Sillä, oliko hevonen todellinen vai ei, ei lopulta ole merkitystä.