Lempäälän Kisan kotipelipaita muistuttaa jokseenkin NHL-joukkue Columbus Blue Jacketsin paitaa. Kun oikein tarkkaan katsoo, yksi pelimies erottuu joukosta. Eron muihin kanssapelaajiin tekee paidan selkämyksen alaosassa oleva nimilappu, jossa lukee "Kulmavipinmies".
Kuka on tämä salaperäinen "Kulmavipinmies" ja miksi hänellä on erikoinen liikanimi pelipaidassaan?
− Nimi on peräisin yhdeltä hallin vipin porukalta, vip-aitio on kirjaimellisesti hallin kulmalla, josta tulee nimitys. Vipin kaverit ovat pitkäaikaisia kiekkomiehiä ja faneja, ovat täällä jokaisessa pelissä paikalla ja haluavat osoittaa tällä tapaa tukeansa, suosikkipelaaja "Kulmavipinmies" kertoo.
Pelipaidan ylemmässä nimilapussa lukee nimi Laakso. Kisan numero 25, 22-vuotias Sami Laakso, tunnetaan myös pienen piirin sisällä käsitteellä "Kulmavipinmies".
Harvinainen oma kasvatti
Laakso on Lempäälän Kisan oma kasvatti, joka pelattuaan viimeiset juniorivuotensa Tapparan A:ssa nousi viime kaudella LeKin Mestis-rinkiin. Puolentoista kauden aikana hän on vakiinnuttanut paikkansa työteliäänä nelossentterinä ja alivoimaeksperttinä sekä kiistattomana yleisön ykkösmiehenä.
− Ympyrä sulkeutu, kun palasin LeKi-paitaan 2013 ja sain juniorivuosinani käyttämän numero 25:n pelipaitaani, Laakso hakee yhtymäkohtaa historiasta.
Lempäälässä on koko Mestis-taipaleen kyselty omien kasvattien perään. Kisa-taustaisia pelaajia on päässyt esiintymään edustusjoukkueessa vain kourallinen: Lassi Mattila, Henrik Haapala, Mikko Laksola, Elias Peltonen sekä Laakso.
− Toivottavasti tulevaisuudessa nähtäisiin enemmän LeKi-taustaisia pelaajia joukkueessa. Koen, että joukkueessa täytyy olla paikkakuntalaisia ja onneksi saan nyt itse olla täyttämässä tuota tyhjiötä, Laakso kertoo.
Mikä sitten on tehnyt Laaksosta tavallista suositumman?
Kun harvoja oman kylän sankareita pääsee mukaan Mestis-rinkiin, heitä seurataan tarkkaan. Mielenkiinto verrattuna esimerkiksi viime kaudella Rauman Lukon A-nuorissa kovia tekoja nakuttaneeseen Jesse Huhtalaan on selvästi suurempi yksikertaisesta syystä: Laakso tunnetaan kylällä.
Vielä kun tähän erityiseen mielenkiintoon lisää Laakson taistelevan, ahkeran ja sytyttävän pelitavan, on lempääläisyleisö ottanut hänet suosikikseen.
− Yritän aina 100% ja vielä siihen vähän ekstraa. Se kuuluu pelitapaani ja oman seuran puolesta pelaaminen sytyttää, Laakso kertoo.
− Sitä haluaa antaa kaikkensa oman kylän joukkueelle, ehkä sitä kautta jotain hyvääkin voi seurata, Laakso perustelee.
Tunneside antaa energiaa
On selvä asia, että kun on polvenkorkuisesta asti kolunnut saman hallin nurkkia, ja sitten kerran pääsee tuttuun kaukaloon vetämään edustusasun päälleen, on tunne erilainen kuin jossain muualla olisi. Myös Laakso ammentaa energiaa kotiseuturakkaudesta.
− Kiekkourani alkoi neljävuotiaana Kisan luistelukoulussa 1996. Pari vuotta myöhemmin pääsin oikeaan joukkueeseen mukaan, muistelee Laakso.
Laakson kotiseuturakkaus ei ole jäänyt vain pelaamiseen. Hän on ollut töissä Kisan organisaatiossa ja on ollut vetäjänä lasten leireillä niin kesällä kuin talvellakin.
Samalla kotikylän seurassa pelaaminen tuo myös omia murheita. Muun muassa yleisön vähyys harmittaa Laaksoa.
− Saisihan ääntä olla enemmän. Sen huomaa kyllä, kun luistelee jäälle, eikä hallissa ole juuri ketään. Marraskuun juhlapelissä väkeä oli onneksi enemmän ja sitä kautta tunnelmaa, Laakso tuumii ja jatkaa:
− En tiedä onko paikkakuntalaisuus pelkästään hyvä juttu, koska sen takia tulee sitten mietittyä pelijuttuja ja seuran asioita enemmän, vaikkei ehkä aina ei pitäisikään.
Mattilan jättämä aukko täytettävänä
Kisan pitkäaikainen ykköspelaaja sekä seuraikoni Mattila jätti joukkueen ennen tätä kautta, sillä opiskelu vei Kisa-kasvatin Helsinkiin. Laakso on perinyt hänen paikkansa kyläläisten keulahahmona samoilla arvoilla kuin Mattila: paikallisuudella ja kovalla asenteella.
Ennen kautta arveltiin, kuinka paljon ykkössentteri Mattilan poislähtö näkyisi katsojamäärissä ja pelissä. Katsomossa se ei ole juurikaan näkynyt, onhan Laakso pitänyt edes pienen Lempäälä-leiman hengissä kokoonpanossa. Pelillisesti maalinteko on sakannut pahasti, mailataiturille olisi käyttöä yhä sillä osastolla.
Pisteiden valossa Laaksosta ei ole ainakaan vielä ollut Mattilaa korvaamaan, mutta hän voi muilla avuin nostaa joukkuetta korkeammalle.
− Kyllä sitä hieman olen ajatellut, että Lassin paikkaa pitäisi lempääläisenä pelaajana pystyä korvaamaan, mutta olen kuitenkin hiukan erityyppinen pelaaja, enkä samalla tapaa mässäile pisteillä. Toivon toki, että sitäkin roolia pystyisin jossain määrin ottamaan ja kehittymään kiekollisella puolella, Laakso pohtii.
Asennepuoli on aina ollut Kisan varakapteenilla kohdallaan. Kun kovin monella muulla pelaajalla ei varsinaisia siteitä joukkueeseen ole, olisi Laakson näytettävä jatkuvasti taistelun esimerkkiä kaukalossa, johon hän on toki parhaansa mukaan pyrkinyt.
− Paikallisuus ohjaa sillä lailla, että kaikki asiat mitä kentällä tapahtuvat, voitot, tappiot ja pienetkin jutut, kokee ehkä astetta voimakkaampana, Laakso taustoittaa henkeään kaukalossa.
Loukkaantuminen huolena
Duunarin alkukausi on sujut tasaisesti suorittaen. Vastuuta on tullut etenkin alivoimalla ja pistesarake näyttää neljää pistettä, viime kauden kokonaissaldo oli viisi. Maalinteko ei ole kuitenkaan vielä Laaksolta onnistunut.
Laakso loukkasi polvensa KeuPa-vierasottelussa 10. joulukuuta eikä sen jälkeen ole ollut kokoonpanossa. Vamman vakavuus ei ole vielä täysin tiedossa.
− Taklaustilanteessa otti polvi osumaa. Voi olla, että on vain venähdys, pahimmillaan jotain on revennyt, kertoi kepeillä Lempäälän hallilla kävellyt ja peliä katsomosta seuraamaan joutunut Laakso.
