Yhdysvallat yllätti Kanadan ensimmäisessä World Cupissa 1996, mutta 2000-luvulla amerikkalaiset ovat joutuneet toteamaan naapurimaan paremmaksi. Kanada voitti olympiafinaalit Yhdysvaltoja vastaan 2002 ja 2010. Kaksi vuotta sitten Kanada pudotti Yhdysvallat jo välierissä.
Myös World Cupiin Yhdysvallat lähtee haastajana. Joukkueessa on paljon potentiaalia, ja erityisesti supertähti Patrick Kane voi ratkaista otteluita tarvittaessa vaikka yksin. Taitotaso ei kuitenkaan ole yhtä korkea kuin ennakkosuosikki Kanadalla, joten maalivahtipelin ja viisikkopuolustuksen on toimittava erityisen hyvin.
Valmennus
Yhdysvaltoja valmentaa kokenut bostonilaislähtöinen John Tortorella, jonka uran kirkkain saavutus on Stanley Cup -voitto Tampa Bay Lightningin kanssa vuonna 2004. Yhdysvaltain maajoukkueessa Tortorella on ollut mukana kaksissa MM-kisoissa, joista jälkimmäisellä kerralla päävalmentajana.
Tortorella on urallaan tullut tunnetuksi tulisesta temperamentistaan ja kovasta vaatimustasostaan. Tiiviissä ja tasaisessa turnauksessa Yhdysvallat kaipaa juuri tiivistä puolustuspeliä ja äärirajoilla pelaamista.
Ongelmaksi voi kuitenkin muodostua Tortorellan suosima yksinkertainen pelitapa, johon taitureiden ei ole helppo sopeutua.
Maalivahdit
Amerikkalaisten ykköstorjuja on oletettavasti Los Angeles Kingsin Jonathan Quick, joka edusti Yhdysvaltoja myös kaksi vuotta sitten olympialaisissa. Nopealiikkeinen reaktiotorjuja on myös kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja ja maalivahtikolmikosta kokenein.
Tampa Bay Lightningin kaksimetrinen Ben Bishop on kuitenkin vahva haastaja. Päättyneellä kaudella Bishop oli tilastojen valossa Quickia edellä ja on muutenkin urallaan hyvässä nosteessa. Maajoukkueessa Bishop on ollut kahdesti mukana MM-kisoissa.
Kolmas maalivahti on New Jersey Devilsin Cory Schneider, jolla ei ole aiempaa arvokisakokemusta. Ilman loukkaantumista peliaikaa tuskin on luvassa.
Puolustajat
Puolustus on selvästi valmentajansa näköinen. Tortorella on hakenut ennen kaikkea puolustuspään osaamista ja fyysisyyttä. Puolustus ei missään nimessä ole puukätinen, mutta useampi tehokas hyökkäävä puolustaja sai tehdä tilaa kokonaisvaltaisemmille pakeille.
Hyökkäyspelaaminen on eritoten Dustin Byfuglienin, Ryan Suterin ja John Carlsonin harteilla. Kahdella ensin mainitulla on alla yli 50 pisteen NHL-kausi, kun taas viimeksi mainittu oli tehokkain amerikkalaispuolustaja suhteutettuna ottelumäärään.
Tehokkaasta urastaan huolimatta Byfuglien tekee World Cupissa maajoukkuedebyyttinsä. Matt Niskanen on toista kertaa mukana arvokisoissa. Suter, Carlson ja Ryan McDonagh olivat mukana olympialaisissa 2014, Erik ja Jack Johnson ovat pelanneet aiemmin sekä MM-kisoissa että olympialaisissa.
Mittavasta kokemuksesta huolimatta Byfuglien on puolustuksen ainoa Stanley Cup -voittaja.
Hyökkääjät
Yhdysvaltain suurin tähti Kane rikkoi päättyneellä kaudella kaikki aiemmat ennätyksensä ja voitti pistepörssin ylivoimaisesti. Maalipörssissäkin kolminkertainen Stanley Cup -voittaja oli toinen.
Sharksin Joe Pavelski oli maalipörssin viides ja pistepörssin kahdeksas, tasapisteissä Jetsin Blake Wheelerin kanssa. Lisäksi Max Pacioretty ja Kyle Palmieri ylsivät 30 maaliin.
Hyökkäyskalustosta valtaosan vahvuudet ovat kuitenkin kiekollisten taitojen sijaan kovassa työnteossa ja vahvassa kahden suunnan pelaamisessa. Ainakin David Backes, Brandon Dubinsky ja Justin Abdelkader laittavat varmasti laidat ryskymään.
Tortorellan on mahdollista koota jopa puhdas rymistelyketju, mutta todennäköisemmin isokokoisia vääntäjiä sijoitetaan kärkiketjuihin raivaamaan tilaan Kanen ja Pavelskin kaltaisille taitureille.
Ennuste
Tavoitteena on 1996 World Cupin uusinta eli pohjoisamerikkalainen finaali, joka päättyy Yhdysvaltojen voittoon. Amerikkalaisilla ei kuitenkaan ole samantasoista joukkuetta kuin 20 vuotta sitten. Alkusarjasta pitäisi selviytyä helposti jatkoon, mutta välierissä vastus kovenee eikä finaalipaikka ole itsestäänselvyys.
