Torontossa paikan päällä olleet Jatkoajan toimittajat Sami Koljonen ja Juha Oinonen valitsivat vuorotellen kymmenen World Cupin parasta pelaajaa perustelujen kera.
1. Sidney Crosby, Kanada
Koljonen: Yksiselitteisesti paras pelaaja maailmassa tällä hetkellä. Alkusarjassa taso notkahti toisessa ottelussa, mutta muuten jokaisessa pelaamassaan ottelussa Crosby oli parhaiden pelaajien joukossa.
Penguins-hyökkääjä valittiin luonnollisesti turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi hänen voitettuaan World Cupin pistepörssin tehoilla 3+7 kuudessa ottelussa ennen Brad Marchandia ja Patrice Bergeronia. Matkaa seuraavaan ei-ketjukaveriin oli viisi pistettä.
Hyvä pelaaja tekee ketjukavereistaan parempia, Crosby teki ketjukavereistaan supertähtiä. Marchand tuskin olisi nelosketjussa voittanut turnauksen maalipörssiä, eikä Bergeron olisi vaikkapa Ryan Getzlafin vierellä todennäköisesti ollut Marchandin ja Crosbyn jälkeen turnauksen pistepörssin kolmas.
2. Jaroslav Halak, Eurooppa
Oinonen: Ilman Halakin huipputorjuntoja − ja Yhdysvaltojen konttaamista − olisi Euroopan taival todennäköisesti päättynyt jo alkusarjaan. Eurooppa nimittäin iski keskimäärin vain kaksi maalia ottelua kohden.
Paremmalla viimeistelyllä Eurooppa olisi taistellut tasaväkisemmin mestaruudesta, Halak tarjosi torjunnoillaan siihen mahdollisuuden. Tilastojen valossa Halak hävisi Carey Pricelle, mutta saavutuksena altavastaajan hilaaminen finaaliin asti oli turnauksen kärkeä.
3. Brad Marchand, Kanada
Koljonen: Turnauksen maalipörssin voitto viidellä osumalla kuudessa ottelussa, pistepörssin kakkossija ja koko turnauksen voiton ratkaissut osuma alivoimalla ottelun viimeisellä minuutilla − tuossa lienee tarpeeksi perusteluja Marchandin valinnalle listan kärkisijoille.
Turnauksen ratkaissut osuma Euroopan verkkoon näytti, että maaleja syntyi myös muiden kuin Crosbyn syötöistä, kun alivoimamaalin syöttäjänä toimi Jonathan Toews. On Marchandista sitten mitä mieltä tahansa, World Cup osoitti ilkeän laiturin olevan myös taitava maalintekijä, mistä oli toki osoitus myös viime kauden 37 NHL-runkosarjaosumaa.
4. Connor McDavid, Pohjois-Amerikka
Oinonen: Kolme syöttöpistettä kolmessa pelissä jäi McDavidin saldoksi, mikä on aika paljon vähemmän kuin yläpuolella olevilla hyökkääjillä. McDavidin positiivinen vaikutus turnaukseen oli kuitenkin paljon enemmän kuin keräämänsä tehopisteet.
Lohkovaiheen piristysruiske Pohjois-Amerikka pelasi kapteeninsa ja ykkössentterinsä johdolla täydellisen viihdyttävää ja vauhdikasta peliä. McDavid itse piti pilkkanaan kokeneita NHL-huippuja ja antoi myrskyvaroituksen tulevaan kauteen.
5. Johnny Gaudreau, Pohjois-Amerikka
Koljonen: Vikkelä Gaudreau oli turnauksen viihdyttävimmän joukkueen paras pistemies. Turnauksen pistepörssin neljäs sija irtosi tehoilla 2+2, vaikka Gaudreau pelasi puolet vähemmän otteluita kuin hänen edelleen pistepörssissä nousseet.
Nousi esiin myös tärkeillä hetkillä, kuten tehdessään esityön Nathan MacKinnonin jatkoaikamaaliin Ruotsia vastaan. Gaudreau tarjosi nopealla luistelullaan ja taitavalla kiekonkäsittelyllään paljon silmänruokaa katsojille.
6. Marc-Édouard Vlasic, Kanada
Oinonen: Kanadan varmaotteinen puolustaja keräsi neljä syöttöpistettä vakuuttavan puolustuspelin lisäksi. Pistesaldolla lohkesi puolustajien pistepörssin jaettu kakkossija.
Kanadan puolustuskalusto oli kokonaisuutena niin toimiva, että yhtä erityisen hyvää yksilöä oli vaikea nimetä. Peruspuolustaja Vlasicia ei usein otsikoissa nähdä, joten nyt oli luonteva hetki nostaa kokenut Sharks-puolustaja jalustalle.
7. Carey Price, Kanada
Koljonen: Pakko myöntää, että Price pääsi turnauksessa helpolla, mutta pitkästä loukkaantumisesta toipunut maalivahti ei myöskään pettänyt missään vaiheessa. Välillä kiekot hiukan tippuivat, mutta Kanadan joukkueessa siihen oli varaa. Turnauksen parhaat tilastot maalivahtien joukosta.
Teki myös joitakin todella tärkeitä torjuntoja. Jos Marian Hossan aivan maalin edestä lähtenyt laukaus ei olisi toisen finaalin viimeisillä minuuteilla pysähtynyt kuin ihmeen kaupalla Priceen, olisivat finaalit todella suurella todennäköisyydellä venyneet kolmanteen otteluun.
8. Tomas Tatar, Eurooppa
Oinonen: Tatarin tilalla voisi hyvin olla myös Euroopan kapteeni ja ykkössentteri Anze Kopitar, mutta Tatar vei maaleillaan eurooppalaiset finaaliin ja piti ensimmäisessä osaottelussa kavennusosumallaan Euroopan pelissä mukana.
Slovakkihyökkääjä pelasi kiikaritehoilla alkusarjan, mutta heräsi eloon tosipeleissä. Tasonnosto ansaitsee myös noston parhaiden pelaajien joukkoon.
9. Erik Karlsson, Ruotsi
Koljonen: Vaikka maailman paras hyökkäävä puolustaja joutui Ruotsin päävalmentajan tiukkaan talutushihnaan tarkan puolustavan ja riskittömän pelitavan kautta, Karlsson väläytteli taitojaan turnauksessa.
Oli suuri pala Ruotsin kiekollista peliä, mutta silti hoiti myös puolustusvastuutaan. Näytti, että ei ole enää omassa päässä niin helposti kierrettävä kuin aiemmin, vaan puolusti myös yllättävän miehekkäästi.
10. Patrice Bergeron, Kanada
Oinonen: Kanadan tuhoisan ykkösketjun vähimmälle huomiolle jäänyt pelaaja. Bergeron keräsi kuitenkin tehot 4+3 ja oli pistepörssin kolmas. Lisäksi Bruins-hyökkääjä oli isossa roolissa aloituksissa ja alivoimalla.
Turnauksen aikana itseeni tekivät vaikutuksen edellä mainittujen lisäksi ainakin Leon Draisaitl, Tobias Rieder ja Filip Forsberg. Bergeron oli kuitenkin niin kokonaisvaltaisesti laadukas pelaaja, että sivuuttaminen tältä listalta ei tullut kuuloonkaan.
