#VIVALAVEHMA: Porilaista toimintaa ja päätä jäähän

Muut Sarjat / Artikkeli
Rauman maalaiskunnan lahja Ranskalle ottaa yleisönsä.
Kuva © Sébastien Marie
Jatkoajan blogisti Iiro Vehmanen lähestyy lukijoitaan näin vuodenvaihteen kunniaksi. Tällä kertaa mukana on porilaiskujeita ja yllättäviä vastustajia kaukalossa.

Marraskuun viimeisenä lauantaina oli sitten edessä itselleni erittäin mieluinen peli, sillä lähdimme metsästämään pisteitä Toulousesta. Mieluisaksi ottelun teki se, että vastustajan joukkueessa oli peräti kolme porilaista kiekkoilijaa (Niklas Kekki, Santeri Halme ja Robin Leppänen).

Poikien tarinat saivat ainakin allekirjoittaneen suupielet nousemaan ylöspäin.

Pääsimme siis mittelemään patongin luvatussa maassa Porin herruudesta. No aika selvästi se valtikka säilyi allekirjoittaneella, sillä voitimme ottelun 8−4. Joukkueemme ykkössentteri ja kämppäkaverini Luc-Olivier Blain täräytti ottelussa tehot 3+3.

Uskoakseni kyseinen kaveri voisi olla kova tekijä esimerkiksi Mestiksessä. Mikään jääkiekkoilun riemumarssi tuo ottelu ei ollut, mutta tarinapankkiin karttui taas aika meheviä juttuja.

Ensinnäkin Toulouse pelasi ottelun neljällä puolustajalla ja käytännössä kahdella hyökkäyskentällisellä kolmoskentällisen vetäessä hajavaihtoja silloin tällöin. No sanomattakin on selvää, että jos pelaat kahdella kentällä, niin jossakin kohtaa alkaa piiputtaa. Kolmannessa erässä ottelu sitten repsahti.

Pelin jälkeen kokoonnuimme suomalaisten kesken vaihtamaan kuulumisia, ja poikien tarinat saivat ainakin allekirjoittaneen suupielet nousemaan ylöspäin.

Ensinnäkin Toulousen jäähallissa oli ollut viikolla sähkökatkos koko alkuviikon, ja heidän joukkue ei ollut päässyt jäälle ennen torstaita ollenkaan. Toiseksi pojat kertoivat, että he eivät saa harjoituksiin erkkaria ollenkaan.

Tiedustelin sitten, että paljailla lavoillako te sitten reenatte. Pojat rupesivat hihittelemään yhdessä tuumin ja kertoivat aina varastavansa suomalaisten kesken erkkaria peleistä ja jakavansa ne sitten reeneissä suomalaisten kesken. Mielestäni ihanan suomalaista ja porilaista toimintaa!

CHAPEAU JÄTKÄT!

Tästä viikko eteenpäin pelattiin vierasottelu Nizzaa vastaan. Saavuttuamme yön yli reissaamisen jälkeen hallille oli edessä jälleen yllätys. Ihmettelin, kun jätkät kulkivat kassiensa kanssa ostoskeskuksen ovista sisään. No siitä sitten hissillä neljänteen kerrokseen, jossa halli sijaitsi.

Nämä ohjeet ovat olleet: Play simple, keep cool ja no pizza!

Sellainenkin erikoisuus hallissa oli, että koko toinen seinä oli lasia, joten pelit oli pelattava aina vasta auringon laskettua. Sitten luistelimme pilkkopimeään täyteen ahdettuun jäähallin jäälle ja vastustajan faniryhmä osoitti meille suosiotaan keskisormet pystyssä. Kuulin myös tästä faniryhmästä mielenkiintoisen tarinan "Ranskan agentiltani" Niklas Lehdeltä.

"Nikke" nimittäin kertoi, että tuo faniryhmä on täynnä jalkapallohuligaaneja, jotka ovat saaneet porttikiellot lähes jokaiselle Ranskan futisstadionille, ja näin ollen he ovat siirtyneet Nizzan jääkiekkojoukkueen kannattajaksi. Ollakseni rehellinen, juuri siltä se meininki myös vaikutti.

Juuri ennen ottelun alkua oli lasiseinien takana hallin ulkopuolella kaksi ihmistä heilumassa jalkapallopeleistä tuttujen valosoihtujen kanssa. Vielä juuri ennen kiekon putoamista jäähän kuului aivan järkyttävän kovaääninen pamahdus. Kun katsoin vaihtopenkiltä taakseni, jouduin hetken miettimään, olenko pelaamassa jääkiekkoa vai nauttimassa keskikesän juhlasta kokon kera.

Itse ottelun alku oli karmaiseva ja olimme ensimmäisen erän jälkeen tappiolla lukemin 0−3. Ja pitkälti tuon surkean ensimmäisen erän johdosta, hävisimme ottelun lopulta maalein 1−5.

Tappio otti päähän kyseisen illan ajan, mutta seuraavana päivänä oli edessä itselläni aikainen joulu. Seuraavana lauantaina meillä ei nimittäin ollut peliä, ja alkukauden Neuillyn "kuolemanottelun" jälkeen valmentajamme oli luvannut jokaisesta voitosta yhden vapaapäivän kyseiselle viikolle.

Voitimme ennen Nizza-tappiota seitsemän ottelua putkeen, ja näin ollen koko viikko oli vapaa. Olin buukannut itselleni lennot suomeen ja pääsin viettämään viikon Suomessa. Tuo mahtava viikko Suomessa, ystävien ja perheenjäsenten näkeminen sekä suomen kielen puhuminen olivat tähän kohtaan juuri sitä, mitä tarvitsin.

Suomen kielen puhumisen mainitsen sen takia, että esimerkiksi valmentajaltamme olen saanut kauden ensimmäisellä puoliskolla kolme ohjetta ilman tulkkausta. Nämä ohjeet ovat olleet: Play simple, keep cool ja no pizza!

Pizzan kohdalla meni hetki ennen kuin oivalsin tuon neuvon. Ajattelin ensin, että en minä nyt kovin lihava mielestäni ole, eikä minulla ole mitään roskaruoka-addiktiotakaan. No suinkaan mitään ruokaan liittyvää ei takaa-ajettu, vaan kielletyksi tuli Jyrki Välivaaralta apinoitu kikka, jossa pyöräytetään mailan lapa kiekon ympäri.

Tämän jälkeen tunsin, kun joku hyppäsi niskaani ja kaatoi minut jäähän.

Suomi-viikon jälkeen oli paluu arkeen ja joulukuun 20. päivänä oli edessä vierasottelu Cholettia vastaan. Saimme matsiin todella lentävän lähdön, ja ennen kuin ottelu oli edes kunnolla ehtinyt alkaa, johdimme ottelua 2−0. Sitten tapahtui jälleen melkoinen episodi.

Maalimme edessä vastustaja laukoi noin kolme sekuntia vihellyksen jälkeen kiekolla maalivahtiamme selkään, ja minä lähimpänä pelaajana ryntäsin kaverin perään. Poikittaisella mailalla niin paljon kaveria rintaan kuin käsistä lähti, ja kaveri kaatui selälleen. Tämän jälkeen tunsin, kun joku hyppäsi niskaani ja kaatoi minut jäähän.

Kaatuessani kypäräni tippui päästäni ja makasin jäällä paljain päin. Kyseinen kaveri, joka minut kaatoi, otti sitten päästäni kiinni ja yritti takoa sitä jäähän. No, kävin todella kuumana ja kyselin kaverin halukkutta pieneen valssin poikaseen, mutta lopulta tilanne kuitenkin rauhoittui.

Erätauolla joukkueemme kanukit sitten ilmoittivat minulle, että ole varuillasi, sillä kyseinen pelaaja on toiminut tappelijana NHL:n farmin farmissa ECHL:ssä. Lienee siis varmasti ihan hyvä juttu, että tuon lähempää tuttavuutta emme pelissä tehneet, nimittäin olisi voinut tulla pojalle pienestä kalastajakylästä äitiä ikävä!

Kolmannessa erässä samainen pelaaja sitten törttöili itsensä päähän kohdistuneella taklauksella aikaiselle suihkulle. Itse ottelu oli muutenkin todellista sirkusta, ja lopulta loppulukemat taululla olivat 9−4 meidän eduksemme.

Osa 2: Makaronilaatikon paluu ja kaukalotekniikan ongelmia

» Lähetä palautetta toimitukselle