Sitten koitti torstai, ja edessä oli palaveeraus valmentajan ja joukkueenjohtajan kanssa. Viesti oli aika selvä: kaksi tappiota sarjassa, seuran presidentti ja omistaja haluaisi antaa jo nyt potkut kahdelle ulkomaalaiselle, mutta valmentajamme ja joukkueenjohtajamme eivät halunneet hätiköidä.
Heidän roolinsa oli vain informoida meitä, että seuran isojen kihojen kärsivällisyys alkaa loppua. Ja tämä tapahtui siis, kun olimme hävinneet kaksi ottelua putkeen sarjassa, ja niistä toisen vieläpä ylivoimaiselle mestarisuosikille!
Tilanteen raakuudesta huolimatta jollakin ihmeellisellä tavalla tykkäsin tilanteesta, sillä ainakin itse pelaan jääkiekkoa voittaakseni jokaisen ottelun. Oli todellakin selvää, että seuraavan lauantain vierasottelu pariisilaislähiö Neuillyssä oli pelissä panoksena muutakin kuin kaksi pistettä. Kun ensimmäisessä blogissani puhuin paineen alla pelaamisesta, niin nyt sitten ainakin pelattiin paineita niskassa!
Neuillyyn oli noin yhdeksän tunnin ajomatka, ja lähdimme matkaan perjantai-iltana klo 23. Jälleen olivat edessä tutut rutiinit ennen ottelua; aamupala, varusteet hallille, lounas, päiväunet bussissa ja sitten kohti ottelua.
Jos aikaisemmin kerroin Dunkerquen hallin olleen yksi karmeimmista, mitä olin koskaan nähnyt, pisti Neuilly kyllä vielä tuplasti paremmaksi. Halli oli luvalla sanoen todella karmea. Hauskaa oli myös se, että kun saavuimme aamulla hallille tuomaan varusteitamme, oli hallin pihalla käynnissä jonkinlaiset markkinat.
Pieniä kojuja oli kymmeniä, ja tavaraa myytiin kalasta lippalakkeihin. Tosin minua olisi kiinnostanut tietää kalojen pyyntipäivät, sillä hajusta päätellen saalis saattoi hyvinkin olla vuonna 2013 pyydettyä.
Sitten ottelu käynnistyi, ja olimme ensimmäisen erän jälkeen tappiolla ottelua maalein 1−0. Päässä pyöri monia ajatuksia, mutta yritin vain keskittyä olennaiseen ja voittamaan ottelun keinolla millä hyvänsä.
Toisessa erässä saimme koneet kunnolla käyntiin ja veimme erän nimiimme 0−3. Viimeisessä erässä teimme vielä yhden maalin, ja oman pään pysyttyä puhtaana voitimme ottelun lopulta 1−4.
Kapteenimme Xavier Daramy, jota voisin kuvailla paikallisena Kalle Konstina (kymmenen kertaa huonommalla laukauksella), täräytti ottelussa tehot 2+2! Ottelun jälkeen kerroin hänelle, että ruokailussa pelin jälkeen minä tarjoan ensimmäisen oluen.
Voitosta johtuen tilanne seuran presidentin ja omistajan taholta on ainakin toivottavasti hieman rauhoittunut. Se nyt ainakin on tullut selväksi, että heille merkitsee ainoastaan se, onko ottelun jälkeen sarakkeessa voitto- vai tappiomerkintä.
Toisaalta näin sen minun ajatusmaailmassa kuuluukin mennä, jos ehkä heiltä toivoisin hieman enemmän kärsivällisyyttä. Mutta jälleen kerran on todettava, että maassa maan tavalla.
Kelit ovat edelleen olleet kohdallaan. Pilvisinä päivinä lämpötila on pyörinyt siinä 15-20 asteen korvilla, kun taas aurinkoisina päivinä ollaan edelleen päästy jopa yli 25 asteen.
Vapaa-aikaa ollaan vietetty muun muassa tutustumalla Biarrizissa sijaitsevaan Casinoon. Kyseessä on hieman erilainen uhkapeliluola kuin Savonlinnan R-kioskin kolikkoautomaatit, tosin ei niissäkään mitään vikaa ollut.
Maininnan arvoinen juttu oli myös se, kun harjoitusten yhteydessä oli joukkuekuvan otto. Jäävuoromme oli 75 minuutin mittainen, ja kuvaukset veivät tuosta ajasta noin 30 minuuttia.
Ensinnäkin kuvat otettiin molemmilla, sekä koti- että vieraspaidoilla. Lisäksi kuvaan eivät suinkaan osallistuneet ainoastaan pelaajat ja joukkueen johto, vaan jäälle hinattiin kutakuinkin kaikki, jotka olivat joskus astuneet sisälle kotiareenamme ovesta.
Ei siinäkään ollut vielä kaikki, sillä kuvausten jälkeisenä päivänä ihmettelin, kun pelaajamme pukivat jälleen pelipaitoja ja pelisukkia päälle harjoituksiin. No tiedustelin sitten, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Pojat kertoivat, että joukkuekuva otetaan tänään.
Kysyin, että mitä se eilinen sirkus sitten oli. Siihen pojat tokaisivat, että joukkueen omistaja ei ollut paikalla. Hänelle ei mitenkään käy, ettei hän esiinny kuvassa.
Paljon on taas sattunut ja tapahtunut kuukauden aikana, eikä täällä voi koskaan olla varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Karri Kivi opetti aikoinaan minulle ajatusmaailmaa hetkessä elämisestä. Tuolla ajatusmaailmalla on ollut käyttöä täällä enemmän kuin koskaan aikaisemmin urani aikana.
Lopuksi vielä kaikille naisille terveiset: Ottakaa marraskuusta kaikki mahdollinen irti! Sillä viikset ovat ehkä kaunein asia maailmassa!
Best regards, Iiro Vehmanen
