Canucks aloitti kautensa todella kovalla sarjaohjelmalla, johon kuuluivat ensimmäisten viiden vastustajan joukossa Chicago, Detroit, Dallas ja kaksi kertaa Colorado. Näistä neljästä pelistä joukkue sai kasaan mukavat neljä pistettä - joukossa mm. 4-0 voitto Coloradosta ja 4-1 voitto Dallasista. Tämän jälkeen Canucks kohtasi paperilla enemmän oman tasoisia tai heikompia joukkueita ( Florida, Phoenix, Anaheim, Nashville, Edmonton... ) ja kannattajat odottivat paluuta yli 0.5 tasoon. Toisin kuitenkin kävi. Joukkue alkoi Todd Bertuzzin pelikiellon ( kauden kuudes ottelu ) myötä menettää asemiaan ja hävisi selvästi enemmän kuin voitti. Bertuzzin merkitys korostui Vancouverin taitavassa ja nopeassa joukkueessa - hän on voimahyökkääjä, millaista Vancouverilla ei toista ole. Bertuzzin 10 ottelua kestäneen pelikiellon aikana Canucks voitti ainoastaan kolme kertaa.
Cloutier onnistunut, Skudra kakkosmaalivahdiksi
Vancouverin ykkösmaalivahdilla Dan Cloutierilla on kovat paineet. Hänen pitäisi kantaa Canucks playoffeihin, muussa tapauksessa hänen voidaan sanoa epäonnistuneen. Cloutier on lahjakas maalivahti, joka on esittänyt kauden alussa hyviä otteita; Hän pelasi nollapelin viime kauden mestaria Coloradoa vastaan, nollapelin Montrealia vastaan, nollapelin Minnesotaa vastaan, torjui loistavasti Dallasissa ( yksi maali, 38 torjuntaa )... Cloutieria on moitittu paljon ailahtelevista otteista, mutta sanotaan hänestä mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta hän on ollut Vancouverin yksi parhaimmista pelaajista ja samalla yksi joukkueen yllättäjistä. Cloutier on pelannut alkukaudella jo kolme nollapeliä ja johtaa NHL:n maalivahtien nollapelitilastoa yhdessä Tommy Salon, Roman Turekin ja Chris Osgoodin kanssa.
Kakkosmaalivahtina kauden alussa pelannut Martin Brochu tuli vasta juuri ennen kauden alkua Canucksiin waiver draftissa. Hän on hyvä maalivahti farmitasolla, mutta NHL:ssä Brochulla ei ollut ennen tätä kautta kuin kaksi ottelua ( kaudella 1998-1999 Washingtonissa ) ja nekin molemmat olivat päättyneet tappioihin. Brochun paras kausi tähän mennessä oli 1999-2000 kausi, jolloin hän pelasi Washingtonin farmissa Portland Piratesissa ( AHL ) 53 ottelua, voittaen näistä peräti 32. Samalla kaudella Brochu valittiin AHL:n arvokkaimmaksi pelaajaksi, parhaaksi maalivahdiksi ja ykkös all-stars kenttään. Tästä ei ole kuin hieman yli vuosi aikaa, joten hän olisi voinut olla parhaassa tapauksessa pätevä kakkosmaalivahti NHL tasolla. Vancouver sai Brochusta paljon suosituksia ennen waiveria ja yhtenä suurimpana Brochun ylistäjänä oli entinen Canucks maalivahti Glen Hanlon, joka valmensi Brochua aikanaan AHL:n Portlandissa.
Brochun NHL ura Vancouverissa ei kuitenkaan alkanut hyvin. Hän pelasi tämän kauden ensimmäisen ottelun vieraissa Coloradoa vastaan ja Canucks hävisi pelin maalein 5-4. Tosin Brochun puolustukseksi on todettava, että hän ei ollut yksin syyllinen viiteen maaliin - neljä näistä meni maaliin Vancouverin oman pelaajan kautta. Brochun seuraava ottelu pelattiin viikkoa myöhemmin kotona ja se päättyi vierailija Phoenix Coyotesin voittoon maalein 2-5. Brochu torjui ottelussa 29 laukausta ja päästi neljä maalia ( viimeinen tyhjiin ). Brochun toistaiseksi viimeisin NHL ottelu pelattiin tämän kuun 3. päivä vieraissa San Josea vastaan. Tässä ottelussa hän palasi hyvin kaksi ensimmäistä erää, mutta päästi kolmannessa erässä peräti neljä maalia lyhyen ajan sisään ( kolme maalia 38:ssa sekunnissa ) ja Canucks hävisi lopulta maalein 5-1. Brochu aloitti siis tällä kaudella kolme ottelua ja jokaisessa Vancouver päästi viisi maalia - ei kovin mairittelevat tilastot Brochun kohdalla...
Brochun petettyä Canucks johdon odotukset, seura teki odotetun ratkaisun. Se hankki NHL tasolla kokeneemman Peter Skudran riveihinsä marraskuun 7. päivä ja lähetti Brochun waiver draftiin. Skudra oli lähellä siirtyä Canuckseihin jo kesällä harjoitusleirin yhteydessä, mutta yritti päästä New York Rangerseihin. Rangerseissa Skudra ei kuitenkaan päässyt pelaamaan, sillä harjoitusleirillä hyvin pelannut nuori Dan Blackburn vei kakkosmaalivahdin paikan ja Skudran kohtaloksi koitui pelaaminen Rangersin farmijoukkueessa Hartford Wolf Packissa, jossa hän pelasi kolme ottelua ( kaksi voittoa, yksi tappio ) hyvillä tilastolukemilla; 2.69 päästettyä maalia ottelussa, torjuntaprosentti 92%.
Ennen tätä kautta Skudra on pelannut NHL:ssä 78 kokonaista ottelua, tilastoilla 32 voittoa, 34 tappiota ja 12 tasapeliä. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa näissä on 2.81 ja lisäksi hänellä on tilillään neljä nollapeliä. Skudra pitää esikuvanaan entistä Canucksin maalivahtia Arturs Irbea, joka on myös kotoisin Latviasta. Skudra onkin ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen; pelaa melko kaukana maalista, on kova taistelemaan, pelaa perhostyylillä...
Skudra on peräti 13:sta maalivahti Vancouverissa Kirk McLeanin Carolinaan lähdön jälkeen ( 1998 ). Muut ovat Alfie Michaud, Manny Legace, Corey Hirch, Corey Schwab, Sean Burke, Garth Snow, Kevin Weekes, Felix Potvin, Bob Essensa, Martin Brochu, Dan Cloutier, Irbe ja Skudra. Lähes kaikilla edellä mainituilla on ollut enemmän tai vähemmän vaikeuksia Vancouverin kriittisen median ja yleisön edessä. Toivottavasti Skudra pystyisi hoitamaan edes kakkosmaalivahdin roolin.
Puolustajat pettäneet
Vancouverin puolustuksen piti olla joukkueen ehkä vahvin osa-alue ennen kautta, mutta näin ei alkukaudella ollut. Luottopuolustajat Ed Jovanovski ja Mattias Öhlund hakivat pitkään peliään ja tekivät omassa päässä liikaa virheitä. Jovanovski yritti pitää liikaa kiekkoa ja teki sitä kautta liikaa riskialttiita ratkaisuja, Öhlund puolestaan haki liikaa "isoa taklausta" ja ajoi liian usein itsensä samalla ulos tilanteista. Näiden kahden huippupuolustajan peli on kuitenkin parantunut koko ajan ja kaksikko pelaa tällä hetkellä varsin hyvää peliä. Jovanovski johtaa koko NHL:n puolustajien maalipörssiä ( 7 ) ja Öhlund puolestaan pelaa jälleen vanhalla hyvällä tasollaan noin 25 minuuttia ottelussa.
Nuori Bryan Allen pelasi kohtalaisen hyvän alkukauden, mutta joutui lähtemään Manitobaan saamaan peliaikaa. Hänen tilalle nostettiin Justin Kurtz, joka pelasi loistavan harjoitusleirin ja oli alkukaudesta Manitoban paras puolustaja. Hän teki uransa ensimmäisen NHL maalin ottelussa Columbus Blue Jacketsia vastaan ja heti seuraavassa ottelussa Montrealia vastaan uransa toisen maalin. Kurtz kuuluukin tällä hetkellä Vancouverin viiden parhaan puolustajan joukkoon ja pelaa paljon ylivoimaa.
Kesällä erittäin tehokkaan voimaharjoittelun läpi käynyt Brent Sopel on ollut todella kankean näköinen ja hän on menettänyt selvästi liikkumistaan. Sopelin peliin vaikutti alkukaudella varmasti myös se, että hän ei ollut Vancouverin mukana harjoitusleirin alusta saakka, koska kiisteli sopimuksestaan. Lisäksi hän on ollut erittäin epäonninen tehden tähän mennessä jo kolme maalia omaan maaliin. Sopel onkin istunut viimeiset ottelut pressikatsomon puolella.
Drake Berehowsky oli alkukaudella suorastaan surkea ja istui peräti kahdeksan ottelua peräkkäin pressikatsomossa. Hän on päässyt kuitenkin hiljalleen vauhtiin mukaan, mutta on tästä huolimatta tällä hetkellä Canucksin siirtohuhujen ykkösmies. Berehowskyn palveluksista olisi kuuleman mukaan kiinnostunut ainakin Washington Capitals, joka kärsii avainpuolustajien loukkaantumisista. Vancouverin alkukauden selvästi paras puolustaja on ehkä hieman yllättävä, kokenut Scott Lachance. Hän ei ole tosin tehnyt vielä pisteitä, mutta on pelannut erittäin varmasti oman pään.
Canucksin puolustukselle sattui erittäin harmittava takaisku, kun kokenut puolustava puolustaja Murray Baron loukkaantui kauden ensimmäisessä ottelussa Chicago Blackhawksia vastaan. Baronin loukkaantumisella oli merkitystä koko muun joukkueen puolustuspeliin, sillä hänen monivuotinen puolustajaparinsa Mattias Öhlund kärsi merkittävästi parinsa poissaolosta. Öhlund joutui uudenlaisen tehtävän eteen, sillä Baron oli parista se, joka hoiti erittäin luotettavasti oman pään ja mahdollisti aikaisemmin Öhlundin nousun hyökkäyksiin.
Tehoton hyökkäys
Vancouver peluutti pitkään ykkösketjunaan Morrison - Näslund - Klatt kolmikkoa ja tämä trio oli alkukaudesta joukkueelle kaikki kaikessa. Viime otteluissa ketjun laitahyökkääjän paikan Klattin tilalta on perinyt voimahyökkääjä Todd Bertuzzi, joka antaa Näslundille ja Morrisonille tilaa ja täydentää ketjua hyvin.
Ketjun toinen laitahyökkääjä Markus Näslund pelaa piste per ottelu tahdilla ja on tällä hetkellä koko NHL:n laukaisutilaston viitonen 77:llä laukauksella. Keskellä pelaava taitava Brendan Morrison on vain parantanut jo viime kaudella nähtyä erittäin hyvää offensiivista peliään. Hän tuli ketjun keskelle Andrew Casselsin loukkaantumisen jälkeen ja on täyttänyt Casselsin roolin paremmin kuin hyvin. Morrison on tehnyt tällä kaudella peräti 15 pistettä tasakentällisin ja sijoittuu näillä tehoilla tämän hetken kolmanneksi koko NHL:ssä. Ketjun oikeana laitahyökkääjänä alkukaudesta pelannut Klatt on pelaamassa uransa parasta kautta ja on tehnyt tähän mennessä jo seitsemän maalia. Hänen maaliennätyksensä NHL:stä on kaudelta 1996-1997 Philadelphia Flyersin riveistä, jolloin "Klatter" teki 24 maalia - nykyisellä tahdilla tämä saatetaan pyyhkiä tämän kauden jälkeen historiaan.
Klatt harjoitteli kesällä kovalla intensiteetillä laukaustaan erään suomalaisen itsepuolustuslajien asiantuntijan opastuksella. Tämä todella harvinainen harjoitusmetodi näyttää toimineen, sillä Klattin laukaus on lähtenyt selvästi viime kautta nopeammin ja paremmalla teholla. Tällä hetkellä Klatt pelaa samassa ketjussa Trevor Lindenin ja Matt Cooken kanssa. Ketju pelaa yleensä vastustajan ykkösketjua vastaan ja miksi ei pelaisi, sillä ketjun roolitus juuri puolustuspeliin on erittäin hyvä; Linden voittaa aloituksia, kuuluu NHL:n parhaimpiin puolustaviin keskushyökkääjiin ja pystyy pelaamaan kookkaana pelaajana myös voimahyökkääjiä vastaan. Klatt ja Cooke ovat puolestaan erinomaisia taklaajia ja kovia painimaan kulmissa. Kolmikko on parantanut koko ajan peliään myös hyökkäyspäässä. St. Louisia vastaan pelatussa ottelussa nähtiin jo tästä hyvä esimerkki Matt Cooken tehtyä Canucksin molemmat maalit 2-1 voitossa.
Morrisonin ja Lindenin ketjujen peli siis kulkee, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Sedinien ketjun pelistä. Se ei nimittäin ole ollut ollenkaan sitä, mitä Canucksin kannattajat toivoivat ennen kauden alkua. Ennen kaikkea ketjun sentteri Henrik Sedin on ollut kaukana tasostaan, eikä hän ei ole onnistunut tekemään tähän mennessä kuin yhden maalin. Tämä on suorastaan ihme, sillä Henrik pelaa ottelussa keskiarvolta 16 minuuttia ja kuuluu lisäksi joukkueen ylivoimakenttään. Velipoika Daniel on ollut lähes yhtä tehoton kuin Henrik, sillä hän on tähän mennessä tehnyt ainoastaan kaksi maalia. Kaksosilla näyttääkin olevan menossa perinteinen ja yleinen toisen vuoden kirous...
Ketjun kolmantena lenkkinä aloittanut Bertuzzi pelasi melko hyvän alkukauden, mutta joutui tämän jälkeen pelikiellon vuoksi sivuun. Bertuzzin tilalla peluutettiin lähes kaikkia Canucksin hyökkääjiä, mutta kukaan ei saanut kaksosten peliä toimimaan. Tällä hetkellä Sedinien ketjun oikean laitahyökkääjän paikalla ei pelaa ketään vakituisesti, vaan siinä kierrätetään Näslundia, Bertuzzia ja Ruutua.
Suomalaisittain hyvä uutinen on Jarkko Ruudun kehittynyt peli. Hän on pelannut hyvällä intensiteetillä, taklannut paljon ja kovaa, sekä pudottanut hanskat muutamaan kertaan. Ruutu teki kaksi tärkeää maalia ottelussa Chicagoa vastaan ja ne toivat Vancouverille kaksi tärkeää pistettä. Ei siis mikään ihme, että Canucksin valmennusjohto on ollut tyytyväinen Ruudun peliin. Ruudulle on luvassa suuri rooli Vancouverin tulevaisuudessa ja ehkä hänen kova taistelunsa tekee vaikutuksen myös Hannu Aravirtaan Salt Lake Cityn Olympiavalintoja miettiessä...
Linden takaisin
Vancouverin hyökkäyksen tehottomuuden takia manageri Brian Burken oli pakko tehdä jotain ja se 'jotain' merkitsi tällä kertaa Canuckseille todella merkittävää siirtoa. Burke teki nimittäin sen, mitä kaikki Canucks fanit ovat salaa kaikki nämä vuodet toivoneet - hankki Trevor Lindenin takaisin Vancouveriin. Vaihdossa Canucks joutui antamaan Washingtonille ensi kesän ykköskierroksen varauksen, sekä kolmannen kierroksen varauksen joko kesältä 2002 tai 2003. Canucks sai Lindenin lisäksi Washingtonin toisen kierroksen varauksen joko kesältä 2002 tai 2003. Washingtonilla on kaupassa päätäntävalta, kumpana vuonna ( 2002 vai 2003 ) se vaihtaa varaukset.
Linden tulee merkitsemään suurta muutosta Vancouverin joukkueeseen pelillisellä puolella, mutta vielä enemmän hänen merkityksensä korostuu henkisellä puolella. Hän on luontainen johtaja, joka sopii mitä parhaiten Vancouverin nuoreen ja kokemattomaan joukkueeseen. Kaikki Canucks pelaajat katsovat häntä otteluiden vaikeilla hetkillä ja luottavat häneen. Lisäksi Linden tulee auttamaan merkittävästi nykyistä Canucks kapteenia Markus Näslundia kentän ulkopuolella.
Trevor Linden on pelaaja, joka herättää kaikissa Canucks faneissa uskomattoman paljon hienoja muistoja ja suuria tunteita; Hän tuli Vancouveriin vuonna 1988 - heti NHL Entry Draft varauksen jälkeiselle kaudelle ja kuului joukkueen parhaimmistoon peräti 10 kauden ajan. Linden jatkoi Stan Smylin tehtävää Canucksin kapteenina, ollen 24-vuotiaana liigan nuorin kapteeni. Hän johdatti Vancouverin Stanley Cupin finaaleihin vuonna 1994. Hän pelasi all-star ottelussa Canucksin edustajana vuosina 1991 ja 1992. Hän kuului tulokaskautenaan NHL:n all-rookie kentälliseen ja voitti King Clancy Memorial Trophyn vuonna 1997. Hän on 569:llä pisteellä edelleen kaikkien aikojen toiseksi tehokkain Canucksin pelaaja, edellään ainoastaan Stan Smyl, joka teki urallaan 673 pistettä. Maaleissa Linden on kaikkien aikojen neljäs ( 247 ), syötöissä kolmas ( 322 ), voittomaaleissa kolmas ( 28 ), peleissä kolmas ( 703 ) ja ylivoimamaaleissa toinen ( 81 ). Lisäksi Linden on pelannut kaikkien aikojen eniten playoff otteluja Canucksin paidassa ( 79 ) ja on tehnyt kaikkien aikojen eniten playoff pisteitä ( 79 ) Canuckseissa...
Mitä Linden tuo joukkueeseen?
Lindenin merkitys henkisellä puolella on todella merkittävä, mutta hänellä on paljon annettavaa myös kaukalon sisällä. Ennen kaikkea hän auttaa Canucksia heidän perinteisesti heikoilla osa-alueillaan; alivoimapelissä ja aloituksissa. Lisäksi Lindenin tulo joukkueeseen mahdollistaa kolmen hyvän ketjun käytön ja poistaa samalla ykkös- ja kakkosketjun maalin tekemisen paineet. Hän on erinomainen kulmapelaaja, loistava puolustava hyökkääjä, erittäin iso, vahva ja kova maalin edessä, hyvä taklaaja, hyvä "game breaker", tuo kokemusta ja on pelaaja, jota pystyy käyttämään otteluiden kriittisillä hetkillä... Linden on jo 31-vuotias, mutta tämäkään ei ole paljon, jos vertaa sitä vaikkapa Ron Franciksen, Adam Oatesin, Mark Messierin tai Doug Gilmourin ikään.
Linden on pelaaja, jonka tehot eivät näy enää nykyisellään suoraan pistepörssissä, mutta hän auttaa toisia maalinteossa likaisella työllään. Tästä hyvinä esimerkkeinä Vancouverin ottelut Minnesotaa ja Chicagoa vastaan; Minnesota ottelussa Linden voitti aloituksia 63%:n teholla ja mahdollisti näin pelin painopisteen ja kiekon pysymisen Minnesotan päässä. Lisäksi hän voitti lähes kaikki kulmatilanteet ottelussa ja sai kiekon myös sitä kautta usein Canuckseille.
Toinen Lindenin pelaama ottelu Chicagoa vastaan sujui samalla kaavalla; Linden pelasi Vancouverin hyökkääjistä eniten ( 21:07 ), voitti aloitukset 61%:n teholla, taklasi pelin eniten ( 5 ) ja otti Vancouverista eniten kiekonriistoja ( 2 ). Hänet valittiin ottelun kakkostähdeksi, vaikka tehopisteet jäivät puuttumaan. Ja tämä kaikki pelatessaan Chicagon kovaa ykkösketjua vastaan!
Lindenin merkitystä mahdollisissa tulevissa playoff otteluissa ei myöskään pidä unohtaa. Hän on perinteisesti ollut pelaaja, joka tekee pisteensä ja on parhaimmillaan silloin kun ottelut ovat tärkeitä ja isoja. Tästä hyvänä esimerkkinä hänen koko uransa playoff pisteet, jotka ovat todella kovat; 85 ottelua, 84 ( 30+54 ) pistettä. Muistakaa, nämä ovat nimen omaan playoff pisteet! Yksittäisiä esimerkkejä Lindenin loistavasta playoff urasta on monia, mutta esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa jatkoaikamaalin tekeminen vuonna 1994 Calgarya vastaan ( kuudes ja samalla sarjan tasoittava ottelu ), saman kauden Stanley Cupin finaalit ja viimeisen seitsemännen ja mestaruuden ratkaisseen ottelun kaksi maalia ( ! ) tai hänen tähän mennessä viimeisimmän Canuckseissa pelaamansa playoff ottelusarjan hattutemppu ( Coloradoa vastaan )...
Linden tulee merkitsemään myös taloudellisesti Vancouverille paljon. Jo nyt numero 16 on myydyin paita Vancouverissa ja tämän lisäksi hän tuo kotiotteluihin ( ainakin näin aluksi ) yleisöä. Chicago ottelu oli ensimmäinen Lindenin pelaama ottelu Vancouverissa, joten lippuja myytiin paljon. Hänen siirtonsa julkistamisen jälkeen myytiin 2900 lippua kolmessa päivässä ja pelkästään ottelupäivänä 1400 lippua! Lindenin palkka tältä kaudelta on 4 miljoonaa dollaria ( US ), mutta Canucks ei maksa tästä kuin 1.8 miljoonaa dollaria - loppuosan hänen palkastaan maksavat Washington ja Montreal. Ensi kaudella Lindenin palkka kohoaa 4.5 miljoonaan dollariin ( US ), mutta silloinkin Canucks maksaa tästä vain hieman yli puolet.
Tarkkaile tätä
Vancouverin joukkue käyttää lähes kaikista muista joukkueista poikkeavaa erittäin aggressiivista 1-3-1 puolustustaktiikkaa. Tämän taktiikan isäksi voidaan Canucksien kohdalla nimetä toinen kakkosvalmentajista, eli Mike Johnston, joka tuntee erittäin hyvin pelin hienoudet. Johnstonin perusajatus kaksi vuotta sitten oli kehittää Vancouverille taktiikka, joka palvelisi nopeaa, vastaiskuissa erittäin vaarallista joukkuetta. 1-3-1 taktiikka toimi viime kaudella todella hyvin ja mahdollisti paljon nopeita vastaiskuja, mutta tällä kaudella tämä on toiminut huonosti. Vastustajat ovat saaneet liikaa ylivoimahyökkäyksiä keskialueen blokin petettyä.
Taktiikka on seuraava; Kun vastustaja tuo kiekkoa kohti Vancouverin puolustusaluetta, kiekottoman puolen puolustaja jää keskialueelle blokkaamaan ja taklaamaan vastustajan kiekkoa vastaan ottavat hyökkääjät ( kahden hyökkääjän kanssa ) ja kiekollisen puolen puolustaja putoaa keskelle alas antamaan tukeaan keskialueelle jääneelle puolustajalle. Kärkikarvaaja tekee ylhäällä blokkeja ja yrittää saada painetta vastustajan kiekolliseen pelaajaan.
Taktiikan heikkous piilee siinä, että kiekottoman puolen puolustajan pitää osata lukea peliä nopeasti ja jäädä keskialueelle. Samalla kiekottoman puolen hyökkääjän pitää kyetä pitämään linjansa, sillä puolustajaa ei normaalista poiketen ole takana. Taktiikan kulmakivi on kolmen miehen ( kaksi hyökkääjää ja puolustaja ) keskialueen blokki, sillä mikäli yksikin lenkki keskialueella pettää, vastustaja pääsee yleensä ylivoimahyökkäyksiin ja toisaalta mikäli keskialue pystytään pitämään, nopeat Vancouverin hyökkääjät saavat ylivoimahyökkäyksiä.
Tämän aggressiivisen taktiikan vuoksi Vancouver tunnetaan kuitenkin joukkueena, joka taklaa paljon. Vancouver johtaa tällä hetkellä koko NHL:n taklaustilastoa 555 taklauksella. Kärkiniminä Canucksien taklaustilastossa komeilevat Matt Cooke ( 67 taklausta ), Trent Klatt ( 52 ), ja Jarkko Ruutu ( 49 ). Cooke on samalla koko NHL:n neljänneksi ahkerin taklaaja ( ahkerin hyökkääjä ), Klatt on samassa tilastossa sijalla 14 ja Ruutu sijalla 17… Vancouverissa on näiden kolmen lisäksi useita muitakin hyviä taklaajia kuten Todd Bertuzzi, Ed Jovanovski, Murray Baron, Donald Brashear, Denis Pederson, Drake Berehowsky, Jason Strudwick ja Trevor Linden…
Loukkaantumiset rassanneet
Vancouverin kauden ensimmäinen loukkaantuminen sattui siis heti kauden ensimmäisessä ottelussa kun kokenut puolustaja Murray Baron loukkasi jalkansa Chicagon Steve Thomasin jalkaan tulleen lyöntilaukauksen seurauksena. Baron oli sivussa tämän jälkeen 11 ottelua ja palasi kentille vasta lokakuun 30. päivän kotiotteluun Columbus Blue Jacketsia vastaan.
Baronin loukkaantuminen oli erittäin paha takaisku Vancouverin puolustukselle, sillä hän on joukkueen puolustuksen kokenein puolustaja, jonka merkitys erityisesti omassa päässä on todella suuri. Baronin palattua kentille Vancouver voitti kaksi seuraavaa ottelua maalein 3-1 ja 4-0, joten ehkä tämä kertoo omalta osaltaan hänen tärkeydestään. Mikäli Baron olisi kesällä tiennyt, kuinka tärkeä puolustaja hän joukkueelle on, hän ei varmasti olisi suostunut suureen palkanleikkaukseen...
Vancouverin seuraava paha takaisku oli Todd Bertuzzin pelikielto kauden kuudennessa ottelussa. Bertuzzi on Canuckseille todella tärkeä fyysinen apu hyökkäykseen ja hänen ominaisuutensa erityisesti ylivoimassa ovat erittäin vaikeasti korvattavissa ( viime kaudella 14 ylivoimamaalia ). Bertuzzi palasi kentille Columbus Blue Jacketts ( voitto maalein 2-3 ) ottelussa ja teki heti ensimmäisessä ottelussa tehot 1+1.
Vancouverin kolmas merkittävä loukkaantuminen sattui kauden 10 ottelussa Nashville Predatorsia vastaan kun ykkösketjun keskushyökkääjä Andrew Cassels sai kiekon jalkaansa. Cassels loukkaantui myös viime kaudella, silloin Al MacInniksen laukauksen seurauksena. MacInniksen laukauksen seurauksena meni isovarvas, nyt Nashville ottelussa nilkka. Casselsin loukkaantumisen kestoksi arvioidaan vielä noin 4 viikkoa, eli Canucks joutuu olemaan melko pitkään ilman ykköskeskushyökkääjäänsä ja Markus Näslundin ruokkijaa. Mutta vaikka Cassels onkin varsin merkittävä hyökkääjä Canuckseille, niin hänen aukkonsa on helpompi paikata kuin Baronin tai Bertuzzin. Casselsin paikan Näslundin ja Bertuzzin keskeltä on perinyt taitava ja nopea Brendan Morrison, joka ainakin tähän mennessä on vain parantanut jo viime kaudella nähtyä hyvää offensiivista peliä.
Jatko-ohjelma
Canucks pelaa tällä hetkellä kolmen kotiottelun jaksoa, johon kuuluvat Chicago, St. Louis ja Edmonton. Hyvin kautensa aloittanut Chicago taipui Trevor Lindenin paluun jälkeisessä ensimmäisessä kotiottelussa maalein 3-2 ja St. Louis seuraavassa ottelussa 2-1. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pelataan kolmas kova ottelu Edmontonia vastaan. Näiden otteluiden jälkeen Canucks lähtee pitkälle kuuden ottelun vieraspelimatkalle, jonka aikana kohdataan Ottawa, Pittsburgh, Boston, Philadelphia, Minnesota ja Chicago. Marraskuusta on siis tulossa todella rankka. Toisaalta Canucks on saamassa hyvää pelivirettä päälle, joten mahdollisuuksia on myös jatkossa…