Menneen kauden aikana Canucks saavutti 26 pisteen romahduksen edelliskauteen nähden. Joukkue keräsi vain 15 kotivoittoa 41 pelistä ja teki vähiten maaleja (191) yhden kauden aikana organisaationsa historiassa. Joukkue myös hävisi 12 peliä, joita se johti vielä kahden erän jälkeen.
Vancouver muuttui vuodessa päälle 100 pisteen joukkueesta NHL:n vitsiksi. Positiivista organisaation tiellä on se, että Canucks nuorensi joukkuettaan ja saanee todennäköisesti tulevana kesänä korkeimman varausvuoronsa 17 vuoteen.
Veteraanit pettivät odotuksia
Vancouver oli menneellä kaudella vielä helmikuun alussa vain kolmen pisteen päässä pudotuspelipaikasta. Tuon jälkeen joukkue romahti. Maalivahdit pelasivat hyvin, mutta joukkue ei ollut riittävän syvä, eikä toisaalta riittävän hyvä etenkään Henrik Sedinin ja Alex Edlerin loukkaantumisten jälkeen.
Toissa kaudella seuran arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Radim Vrbata teki kolme maalia viimeisten 30 pelin sisällä, vaikka sai hyvin ylivoimavastuuta. Sedinit jäivät kauden jälkimmäisen puolikkaan aikana tehoissa toista NHL-kauttaan pelanneen Bo Horvatin taakse.
Veteraanit Chris Higgins, Brandon Prust ja Yannick Weber pistettiin heikkojen otteiden jälkeen farmiin. Brandon Sutter jätti Edlerin kanssa loukkaantumisten vuoksi väliin koko runkosarjan lopun helmikuun alun jälkeen. Dan Hamhuis pelasi koko pitkän uransa pienimmän pelimäärän yhden kauden aikana.
Toimitusjohtaja Jim Benning ei saanut myöskään puhtaita papereita kaudesta. Hän teki mahdollisesti hyviäkin siirtoja, mutta pisti kätensä taskuun siirtotakarajalla, kun olisi ollut aika toimia. Päävalmentaja Willie Desjardins jatkoi sosiaalipeluutustaan häviten järjestäen vastustajien valmentajille vastakkain peluutuksissa.
Nuorten kautta uutta nostetta
Sven Bärtschi, Jannik Hansen, Horvat, Chris Tanev, tulokaspuolustajat Ben Hutton ja Nikita Tryamkin sekä maalivahti Jacob Markström vähintäänkin täyttivät odotukset kauden aikana. Ongelmana tämän hetken menestyksen suhteen oli vain se, että ainoastaan Tanev ja Hansen ovat tasaisesti pelistä toiseen pelaamaan pystyvä veteraaneja. Nyt nuoret joutuivat kantamaan liian suurta kuormaa läpi kauden.
Esimerkiksi Horvat oli joukkueen tehokkain pelaaja viimeisten 41 pelin sisällä, mutta joutui ottamaan koko NHL:n kolmanneksi eniten oman pään aloituksia ja joutui näin painimaan liian suurella vastuulla 20-vuotiaaksi pelaajaksi. Hutton puolestaan pelasi tulokkaana helmikuun puolivälin jälkeen useimpina iltoina joukkueen kärkiparissa.
Nuorten esiintyminen isossa roolissa oli tulevaisuuden kannalta hieno asia. Kääntöpuolena esimerkiksi Horvat jäi keskustassa liian yksin sen jälkeen, kun Sutterin pitkän loukkaantumisen lisäksi Henrik Sedin pelasi helmikuun alusta runkosarjan loppuun puolikuntoisena.
Uudelleenrakennus vasta alussa
Nähtäväksi jää, millainen vaikutus tämän kauden voimakkaalla nuorten kuormituksella on tulevaisuuden kannalta. Lähitulevaisuudessa Canucks tulee ajamaan nuoria joka tapauksessa sisään edelleen vahvasti. Tuo saattaa näkyä sijoituksissa, mutta joukkue tarvitsee uuden rungon entisen ikääntyneen rungon tilalle.
Canucks tarvitsee vahvistuksia joka puolelle joukkuetta. Pahin ongelmakohta on tällä hetkellä keskustassa ja puolustuksessa. Horvat ja tulokas Jared McCann ovat lupaavia nuoria keskushyökkääjiä, ja etenkin Horvatista näyttää tulevan tulevaisuuden avainpelaaja, mutta heistä ei ehkä ole kantamaan tulevaisuudessa ykkösketjun keskushyökkääjän roolia.
Tämän hetken joukkueen suurimmassa ongelmakohteessa, puolustuksessa, menneen kauden parhaaksi Canucks-puolustajaksi valittu Hutton ja Tryamkin saattavat kehittyä kärkipuolustajiksi hyvässäkin joukkueessa, mutta joukkueella ei ole edelleenkään todellista soihdunkantajaa alakerrassa.
Nyt joukkueen tehtävänä olisi löytää jostain tulevaisuuden avainpelaajia nykyisten nuorten tueksi. Tehtävä on vaikea, mutta tuossa asiassa Benningin vahvuutena pidettävä nuorten pelaajien kartoittaminen saattaa vielä tuottaakin tulosta.
