Uusi lohkojako ei poista ongelmia

LIIGA / Artikkeli
SM-liigan hallitus päätti kokouksessaan 28.11. kolmesta muutoksesta kaudelle 2002-2003. Paluuta vanhaan tuomarijärjestelmään käsitellään Jatkoajan toimesta lähiaikoina ilmestyvässä erillisessä kolumnissa. Tässä kolumnissa keskitytään uuteen lohkojakoon ja pudotuspelimuutokseen.

Lohkojärjestelmä on ollut käytössä SM-liigassa 90-luvun alusta lähtien. Uutisotsikoihin välisarjat ja lohkojaot ovat nousseet lähinnä aina muutosten tapahtuessa. Välillä on myös analysoitu taloudellisista ja pelillisistä hyödyistä tietyille joukkueille. Ongelmana ei kuitenkaan ole väärät lohkojaot, vaan kritiikin kohteena pitäisi olla lohkojärjestelmä yleisesti.

Kaudelle 2000-2001 jaettiin aikaisemmin tunnetut länsi- ja itälohko kolmeen eri lohkoon. Muutos oli selitettävissä joukkuemäärän muutoksella, mutta samalla ensimmäistä kertaa lohkojaon perusteina oli muutkin kuin maantieteelliset seikat. Lohkot jaettiin kolmeen etukäteisarvioissa tasollisesti erilaiseen lohkoon. Kovimman lohkon muodostivat Blues, HIFK, Jokerit ja TPS, toiseksi kovimman lohkon Ilves, Lukko, Tappara ja Ässät ja viimeisen lohkon HPK, JYP, Kärpät, Pelicans ja SaiPa. Tarkoituksena oli saada sarjaan sopiva ottelumäärä ja maksimoida pääsylipputulot. Kovempien lohkojen joukkueiden tulikin maksaa viimeisen lohkon joukkueille korvaukseksi alhaisemmista yleisömääristä kiinteät summat.

Tuolloisen lohkouudistuksen onnistuminen voidaan kyseenalaistaa. Keskimmäisessä lohkossa Ilves ja Tappara kärsivät suuresti Lukon ja Ässien heikosta menestyksestä ja joutuvat vielä maksamaan rahaa muille joukkueille. Viimeisen lohkonkin joukkueet olisivat varmasti ottaneet ylimääräisen kärkijoukkueiden vierailun rahasumman sijasta. Pääkaupunkiseudun lohkossa olisi taas esimerkiksi Bluesille kelvannut varmasti viime vuonna muutama ottelu enemmän sarjan häntäpäässä pelaavia vastaan, kovien otteluiden sijasta.

Uusi lohkojako ei kuitenkaan edellisen epäonnistumista korjaa. HPK, Ilves, Pelicans ja Tappara lienevät tyytyväisiä uuteen lohkoonsa, mutta etukäteisarvioinneissa heikoimman lohkon joukkueet joutuvat yhä suuremman kärsijän asemaan. Pienempien katsojalukujen lisäksi joukkueiden riesana ovat pitkät vierasottelumatkat lohkon sisäisissä ylimääräisissä peleissä. SaiPa:n sijoittaminen samaan lohkoon Ässien ja Lukon kanssa on käsittämätön ratkaisu.

Paremmin suunniteltuja lohkovaihtoehtoja löytynee useita. Järkevintä olisi kuitenkin poistaa lohkot kokonaan. Vaikka Suomi on pinta-alaltaan varsin suuri valtio, ei maantieteellisten seikkojen takia tarvitse tehdä lohkoja NHL:n tapaan. Tämänhän on osoittanut SM-liigan hallitus tuoreimmalla päätöksellään jättäessä huomioimatta maantieteelliset seikat. Lisäksi jääkiekkofanien suunnalta on havaittavissa selvää tyytymättömyyttä lohkojärjestelyä kohtaan. Lähes poikkeuksetta kannattajat vieroksuvat käytäntöä, jossa yksi joukkueista kohdataan kauden aikana kahdeksan kertaa ja moni muu mielenkiintoinen joukkue vain neljä kertaa. Kyllästyminen tiettyihin joukkueisiin laskee myös yleisömääriä, eikä lohkojaon taloudellinen hyöty nouse korkealle tasolle.

Ongelmia sarjajärjestelmään aiheuttaa SM-liigan outo joukkuemäärä. Kolmentoista joukkueen sarja on itsessään jo melkoinen harvinaisuus. Järkevimmin lohkojen poistaminen onnistuisikin nostamalla sarjaan uusi joukkue. Neljäntoista joukkueen nelinkertainen sarja toisi runkosarjaan 52 ottelua. Uuden joukkueen nostamiseen liittyy kuitenkin ongelmia, sillä suljetun liigan kriteereitä täyttäviä joukkueita on vaikea löytää. Puhtaasti urheilullisin perustein nostettu joukkue olisikin paras ratkaisu.

Toisena vaihtoehtona on omituisuuksien lisääminen. Sarjaan, jossa on pariton määrä joukkueita sopii vallan hyvin myös pariton määrä kierroksia. Viisinkertainen 13 joukkueen sarja ei kuullosta sen omituisemmalta kuin nelinkertainen 13 joukkueen sarjakaan. Tällä järjestelmällä saataisiin runkosarjaan ennätykselliset 60 ottelua. Toisaalta tämän sarjan ongelmana saattaisi olla jo liian suuri ottelumäärä, kun otetaan huomioon myös useat maajoukkueturnaukset kauden aikana.

Kolmanteen mahdolliseen vaihtoehtoon SM-liiga onkin jo suuntaamassa lähes tietämättään. Nelinkertaisen 13 joukkueen sarjan lisäksi pelattaisiin koko pudotuspelit paras seitsemästä menetelmällä. Tällöin kauden kokonaisottelumäärä pysyisi hyvin lähellä nykyistä ottelumäärää.

Paras seitsemästä poistaa yllätykset pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella?

Toinen pelijärjestelmän muutos SM-liigassa onkin juuri pudotuspelien ensimmäisen kierroksen muuttaminen paras seitsemästä järjestelmällä pelattavaksi. Sinänsä paras seitsemästä järjestelmässä ei ole mitään vikaa. Se vähentää sattuman osuutta ottelusarjoissa verrattaessa paras viidestä järjestelmään. Samalla myös ensimmäisen ottelun merkitys vähenee. Kummalliseksi uudistuksen tekeekin se, että ainoastaan ensimmäinen kierros pelataan paras seitsemästä järjestelmällä. Väkisinkin mieleen nousee ajatus, että tällä järjestelyllä halutaan vähentää yllätyksiä ensimmäisellä kierroksella. Muutamana vuotena peräkkäin on sarjassa hyvin menestynyt joukkue tippunut jo ensimmäisellä kierroksella. Viime vuonna se oli Jokerit, sitä edellisenä Tappara ja montaa vuotta ei ole aikaa TPS:n sensaatiomaisesta putoamisesta Kiekko-Espoolle pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

Jos paras neljästä järjestelmä halutaan ottaa käyttöön ainoastaan osittain pudotuspeleissä, niin olisi loogisempaa, että välierät ja finaalit pelattaisiin paras seitsemästä järjestelmällä, mutta ensimmäisellä kierroksella pelattaisiin paras viidestä järjestelmällä. Vastaavanlainen käytäntöhän on koripallossa NBA:ssä. NBA:n pudotuspelien ensimmäisen kierroksen otteluparit ratkeavat kolmella voitolla, jonka jälkeen siirrytään paras seitsemästä järjestelmään. Tuntuu huomattavasti järkevämmältä pienentää sattuman ja avausottelun merkitystä finaaleissa ja välierissä, kuin ensimmäisellä kierroksella. Miksi SM-liiga haluaa ratkaista sarjan neljä parasta joukkuetta mahdollisimman oikeudenmukaisesti, mutta jättää tärkeimpiä sijoituksia ratkaistaessa enemmän tilaa sattumalle?

» Lähetä palautetta toimitukselle