Unkarilaista kiekkoa: Maajoukkueen perässä mihin vain ja milloin vain

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Unkarilaisia on saapunut Pietariin sadoittain kannustamaan omiaan, vaikka mahdollisuudet voittoihin ovat pienet.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net
Unkarilaiskannattajat ovat saapuneet sankoin joukoin paikan päälle Pietariin kannustamaan omiaan eteenpäin turnauksessa. Unkarilaisen kiekon viimeinen osa käsittelee maan kiekkokannattajakulttuuria ja unkarilaisinvaasiota Pietariin.

Kannattajakulttuureja on monenlaisia. Menestyksen perässä juostaan turhankin usein, mutta unkarilaiskannattajia ei voi tästä ilmiöstä syyttää. Unkarilaiset miehittivät IA-divisioonassa viime vuonna Puolassa jäähallit tuhansilla katsojilla. Nyt heitä on saapunut myös Pietariin merkittävä määrä, vaikka yksikin voitto olisi Unkarille kova suoritus.

Unkarin maajoukkueen päävalmentaja Rich Chernomaz kertookin, että kyseessä on jotain poikkeuksellista.

− Olen ollut Euroopassa kohta 20 vuotta, enkä ole koskaan aiemmin nähnyt tällaisia kannattajia kuin Unkarissa on. Viime vuonna, kun pelasimme IA-Divisioonan MM-kisoissa, niin meillä oli jokaisessa pelissä 5000-6000 kannattajaa, mikä on huikeaa.

− Viimeisessä ottelussa, jonka silloin pelasimme Puolaa vastaan, oli vähintään 9000 unkarilaista kannattajaa. Se on totta kai mahtavaa pelaajille ja tietysti se lämmittää valmentajaakin, Chernomaz kiittelee.

Edellinen kiekkoilijasukupolvi toi uskottavuutta

Unkarilaisvahti Zoltán Hetényi kertoo, että aiemmilla sukupolvilla on ollut merkittävä rooli kiekkokulttuurin rakentamisessa, vaikka menestystä ei välttämättä olekaan tullut suurissa määrin.

− Edellinen jääkiekkosukupolvemme todisti paljon ja tekivät jääkiekosta rakastettavan lajin. Siksi fanien määrä kasvoi paljon, ja joukkueiden taakse on löytänyt yhä useampi. Koko ajan uusia ihmisiä on kiinnostunut kiekosta, oppivat siitä ja rakastuvat siihen.

Esimerkiksi maajoukkueen perässä vuodesta toiseen ravaava kannattajaryhmä on unkarilaiskannattajien Csaba ja Attila Oláhin mukaan syntynyt vajaa parikymmentä vuotta sitten.

− Kannattajat olivat nuoria aikuisia, kun he alkoivat seurata maajoukkuetta. Ryhmä on nyt täynnä keski-ikäisiä. joten ryhmä on jo ollut vuosikausia yhdessä, Csaba Oláh kuvailee.

Pietarissa huomiota on saanut esimerkiksi unkarilaiskannattajien laulama kansallislaulu jokaisen Unkarin ottelun päätteeksi, vaikka joukkue olisikin hävinnyt.

− Olemme iloisia, että täällä Pietarissa on niin paljon faneja paikalla. He säästivät rahaa, jotta pystyivät matkustamaan kannustaakseen meitä. Me olemme todellakin siitä kiitollisia, lähettää Hetényi kiitoksensa runsaspäiselle unkarilaiskannattajaryhmälle.

Székesfehérvár on Unkarin jääkiekon keskus. Moni maajoukkuepelaajista, kuten Bence Szírányi pelaa kaupungin joukkueessa.
Székesfehérvár on Unkarin jääkiekon keskus. Moni maajoukkuepelaajista, kuten Bence Szírányi pelaa kaupungin joukkueessa.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Yksi kaupunki kiekon keskuksena

Vaikka kannattajakulttuuria on kehittynyt maajoukkueen ympärille, niin yleisömäärät paikallisten kiekkoseurojen peleissä ovat edelleen vaatimattomat. Hetényi harmittelee tätä ja vertaa tilannetta Suomeen.

− Yleisömäärissä on hurja ero Suomen ja Unkarin välillä. Suomessa peleissä on aina väkeä, mutta Unkarissa ei ole samanlaista. Meillä on yksi ainoa seura, Itävallan sarjaa pelaava Székesfehérvár, jolla on paljon katsojia.

− Muissa peleissä ja omassa sarjassamme ei ole niin kovin paljon katsojia, mutta koitamme parantaa tilannetta. Sanoisin, että katsojia on keskimäärin noin 1000 MOL-sarjan peleissä, hän harmittelee.

"Fanien tanssit ja aaltoliikkeet näyttävät harjoittelluilta, mutta todellisuudessa ne tulevat vain sydämestä."

Unkarin suurin seura Székesfehérvár on myös suurin syy siihen, miksi MM-kisoissa nähdään niin paljon unkarilaisfaneja.

− Suurin osa faneista tulee siitä kaupungista ja viettävät kauden mittaan paljon aikaa yhdessä. Fanien tanssit ja aaltoliikkeet näyttävät harjoittelluilta, mutta todellisuudessa ne tulevat vain sydämestä, Attila Oláh toteaa.

− Olemme kiertäneet samalla porukalla jo vuosia. Kaikki tuntevat toisensa, joten on helppo tehdä uusia lauluja ja liikkeitä, Csaba Oláh jatkaa.

Unkarissa ei naljailla

Vaikka maajoukkueen perässä matkustetaan pitkiäkin matkoja ja kannattajat ovat lajista yhtä innostuneita kuin Suomessa, kannattajakulttuurillisia eroja on maiden välillä olemassa. Suomessa vuodesta toiseen väitellään seurojen ja joukkueiden kannattajien kesken pienistä ja suurista asioista. Hetényi kuitenkin sanoo, että Unkarissa toimintatapa on erilainen. He ovat kiinnostuneet oman joukkueensa lisäksi muistakin joukkueista.

− Fanimme eivät naljaile toisilleen tai muille, sillä he ovat kuin yhtä suurta perhettä. He haluavat nähdä meidän lisäksemme paljon muitakin maita pelaamassa, kuten Kanadan tai Ruotsin.

Jatkoajan haastattelemat unkarilaiskannattajat Attila Czsornai ja Zoltan Szalai kertovat kiertäneensä MM-kisoja vuodesta 2002 ja olleet mukana kiekkotoiminnassa jo yli 20 vuoden ajan.

− Viime vuonna olimme Ostravassa katsomassa otteluja, näimme esimerkiksi Kanadan, Suomen, Venäjän ja Norjan pelaavan, vaikka Unkari ei ollut mukana. Haluamme nähdä maailman huippujoukkueita ja huippupelejä, Szalai kertoo.

− Me tulimme tänne katsomaan myös paljon muita joukkueita, emme vain Unkarin otteluja. Me teemme MM-kisareissuja, vaikka joukkueemme ei olisikaan mukana. Tietysti käymme myös katsomssa kisat, joissa Unkari on mukana. Tällä kertaa Unkari on onneksi mukana, Czsornai lisää.

Voi siis sanoa, että Unkarin lisäksi laji tuo unkarilaisfaneja kiekkopyhättöihin ympäri kansainvälisten kaukaloiden. Mutta myös omien perässä kuljetaan vaikka sinne saakka, missä pippuri kasvaa. Eikä tähän vaikuta sarjataso.

− Ei sillä ole väliä, pelaako Unkari korkeimmalla tasolla vai ei, sillä me pyrimme näkemään Unkarin pelaamassa joka tapauksessa. Jos mahdollista, käymme sen lisäksi korkeimman tason kisoissa katsomassa pelejä, Czsornai kertoo.

Vaikka Unkari onkin kaukalossa altavastaajana ja usein ottavana osapuolena, kannattajat pysyvät joukkueen takana.
Vaikka Unkari onkin kaukalossa altavastaajana ja usein ottavana osapuolena, kannattajat pysyvät joukkueen takana.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Sarjataso ei vaikuta kannatukseen

Suomi kuuluu maailman parhaimpien kiekkomaiden joukkoon, joten Leijonien kannattajien motiivi tulla kisoihin on yleensä nähdä joukkueensa voittavan. Toki se on sitä unkarilaisillakin, mutta heillä olennaista on vain nähdä joukkueensa. Se on taso- ja kulttuuriero, mutta syy on myös Czornain ja Szalain mukaan yhteinen hauskanpito, joka liittyy toki suomalaiseenkin kannattamiseen.

"Emme me täällä ole maailmanmestaruuden takia. Olemme täällä juhlien, hauskanpidon ja joukkueemme takia."

Czsornai innostuu ohi vilisevistä unkarilaiskannattajista.

− Tämä on yksinkertaisesti sanottuna maailman suurinta huvia. Emme me täällä ole maailmanmestaruuden takia. Olemme täällä juhlien, hauskanpidon ja joukkueemme takia. Katso, kuinka paljon unkarilaisfaneja täällä on!

− Se on suurin ero Suomen ja Unkarin välillä, että Suomi on täällä voittaakseen mestaruuden, me ja Unkarin joukkue olemme täällä itse pelien takia, ollaksemme jääkiekkoeliitissä. Kuten tiedät, Unkari on toiseen kertaan 70 vuoteen ylimmällä tasolla, siksi me olemme täällä runsain joukoin täällä, Czsornai lisää.

"Emme me täällä ole maailmanmestaruuden takia. Olemme täällä juhlien, hauskanpidon ja joukkueemme takia."

Viiden suurimman lajin joukossa Unkarissa

Unkarissa kiekko oli pitkään marginaalilaji, eikä sen harrastajamäärät olleet kovin kummoisia. Vuodet ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta ja vuosituhannen vaihteen muutamasta sadasta pelaajasta on päästy tähän mennessä jo useisiin tuhansiin rekisteröityihin pelaajiin.

Czornai ja Szalai ovat todistaneet kiekkoilun nousua kansan keskuuteen. Czsornai mainitseekin jääkiekon kuuluvan maan viiden suurimman lajin joukkoon.

− Unkarissa kiekko on nousussa. Se kehittyy joka ainut vuosi. Kiekon parissa on yhä enemmän lapsia ja joukkueita perustetaan koko ajan lisää. Esimerkiksi vuonna 2000 oli arvioni mukaan noin 150 unkarilaista jääkiekkoilijaa. Nyt niitä on enemmän kuin 8000. Myös olosuhteet paranevat, halleja rakennetaan koko ajan lisää, Czsornai kertoo.

− Mutta se on kyllä totta, että laji ei ollut suosittu vielä esimerkiksi 15 vuotta sitten. Unkarilaiset ovat kuitenkin innostuneet lajista kovasti. Minusta kiinnostusta on nostanut etenkin se, että laji on yleensä reilu. Se näkyy reiluna pelaamisena kentällä, mutta myös fanien keskuudessa, jos oma joukkue ei satukaan voittamaan, Szalai näkee.

Jääkiekko imee jalkapallokannattajia

Unkarissa on haluttu vakiinnuttaa paikka korkeimmalla MM-tasolla, johon maajoukkueen kehitysohjelmat tähtäävät. Unkarilaiskaksikko uskoo, että lähivuosina vakiinnuttaminen tulee onnistumaan.

− Olemme jääkiekkomaissa 15-20 parhaan maan sisällä, eli meillä on joka vuosi mahdollisuus pelata täällä. Koitamme tarttua mahdollisuuteen, pelata ylimmällä tasolla joka vuosi ja päihittää kovia maita, mukaan lukien Suomen tai Kanadan, Czsornai valaa uskoa.

− Unkari tulee pelaamaan korkeimmalla tasolla joka vuosi. Unkari pelaa korkeimmalla tasolla ensi vuonna. Vaikka Unkari tippuisi tulevina vuosina, me tulemme heti takaisin, Szalai puolestaan luottaa.

Vaikka edellisen sukupolven suoritteet ovat vaikuttaneet siihen, että kiekko on ajanut joidenkin sydämissä jalkapallon ohi, on taustalla mahdollisesti myös muita tekijöitä. Unkari-luotsi Chernomaz kertoo, että jalkapallon sisäiset asiat ovat saattaneet ajaa ihmisiä kiekon pariin.

− Sellainen korruptio, mitä Unkarin jalkapalloilussa on viime vuosina nähty, on myös ajanut ihmisiä enemmän jääkiekon pariin. He ovat hyvin intohimoisia pelin suhteen ja he ovat todella ylpeitä pelaajistaan. He tukevat näitä pelaajien enemmän kuin olen missään muualla nähnyt, Chernomaz kiittelee.

Oláhit uskovat, että myös itse kannattajissa on eroja jalkapallon ja jääkiekon välillä.

− Mielestäni jääkiekkofanit ovat futisfaneja koulutetumpia ja myös tietyllä lailla älykkäämpiä. Meille tärkeintä on, että joukkue tekee parhaansa ja kehittyy, vaikka tulos ei olisikaan hyvä. Moni jalkapallofani ei ole samanlainen, kaksikko kertoo. 

» Lähetä palautetta toimitukselle