Tuore Kärpät-historiikki kokoaa ylpeyden, kyyneleet ja katkeruudet epäonnistumisia unohtamatta

LIIGA / Artikkeli
Kuva © Mistake Media
Oulun Kärppien 70-vuotistaipaleen kokoava historiikki kokoaa yhteen seuran vuodet sekä keskeisten henkilöiden esittelyjä. Mukana on annos ylpeyttä ja kehua, mutta myös siivu entisten avainhahmojen tilitystä ja kyyneliä.

Kärpät − Pohjoisen kiekkopeto on Paavo Nurmen kirjoittama tuore historiikki Kärppien 70-vuotisesta taipaleesta. Nurmen asiantuntijoina kirjassa ovat toimineet Mauri Nurmi sekä Kärppiä seuraaville erittäin tuttu kiekkoääni Ari Stenius.

Neljään pääasialliseen osaan jaettu kirja etenee alusta loppuun jouhevasti, ja onnistuu syventämään seuraa sekä sen persoonia nopeasta tahdista sekä pitkästä käsitellystä aikajaksosta huolimatta. Parhaiten teos toimii seuran kannattajille, mutta sivujen varrelta löytyy kaikenlaisille lukijoille herkullisia palasia.

Kirjaa lukiessa täytyy muistaa sen olevan kaikki vuosikymmenet kattava historiikki. Yksittäiset kohdat historiassa jättävät janoamaan enemmän, mutta lopulta käteen jää paljon muuta kuin läjä pintaraapaisuja tai tuloksia luetteleva "Wikipedia-artikkeli". Useimmille lukijoille mukana on jotain uutta sisältöä.

Kärpät-legenda Pekka Arbelius panttasi kesämökkinsä saadakseen konkurssipesältä Kärppien pelaajaoikeuksia.
Kärpät-legenda Pekka Arbelius panttasi kesämökkinsä saadakseen konkurssipesältä Kärppien pelaajaoikeuksia.
Kuva © Sirpa Pöyhönen sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Draamaa neljässä osassa

Kirjan ensimmäinen osa käy seuran perustamisen sijaan lävitse vuosia SM-liigasta putoamisesta nykyhetkeen. Ratkaisu sellaisenaan on onnistunut, koska nousu ryysyistä Liigan dynastiaksi on ollut jäntevän nousujohteinen. Haastateltavien määrä etenkin dynastian palasista on ollut kattava. Onnistuneinta kaiken huuman keskellä on kuitenkin se, että myös epäonnistuneet ja erotetut valmentajat ilmaisevat kirjassa omat tunteensa sekä heikot hetkensä rehellisesti.

Koko kirjan koskettavin osa on kuitenkin vuonna 1992 pelissä halvaantuneen Matti Veivon tarina.

Yllätyksiä mukana on kyseisenä ajanjaksona Liigaa ja divaria seuranneille suhteellisen vähän. Sisältöä kuitenkin riittää. Sivujen varrelle upotetut irralliset taustapätkät ovat taustavärillä eroteltuna. Se tekee pääjuonen eli kausien dramaattisten käännekohtien lukemisesta helpompaa. 

Toisessa osassa esitellään ensisijaisesti seuran nykyisen menestyksen taustalla olleita keskeisimpiä henkilöitä. Hauskoja pikkupaloja ovat esimerkiksi Jukka Jalosen jälkikäteisarvio Jussi Jokisen MM-kisapudotuksesta sekä Andrei Potaitšukin äidin kadonnut käsilaukku. Koko kirjan koskettavin kappale on kuitenkin vuonna 1992 pelissä halvaantuneen Matti Veivon tarina. Veivo kertoo tunteistaan silloin sekä nyt − käsitellen myös katkeruuden. Etenkin paikalla olleelle lukijalle kuvaus saa aikaan kylmiä väreitä.

Kyseisen kohdan jälkeen jokaiseen perinteisempään pelaajatarinaan ei ole helppo suhtautua yhtä syvällisesti. Kirja välttää liiallisen toiston pelaajien sekä taustahenkilöissä esittelyissä silloin, kun tarinat noudattavat muutakin kuin"synnyin, opin luistelemaan, lopetin, ja kiitän vanhempiani kyydeistä" -kaavaa.

Toisenlainen kohokohta on Lauri Marjamäestä kertova osuus. Siinä missä aikakaudet useista valmentajista on käsitelty lyhyemmin, pääsevät Marjamäki, Kari Jalonen sekä tuorein päävalmentaja Kai Suikkanen eniten avaamaan koko filosofiaansa. Lukijan päätettäväksi jää, ketkä heistä ovat vakuuttavimpia pelin ja ketkä oman persoonansa läpikäymisessä.

Ari Hellgren vartioi aikanaan Kärpät-maalia seuran voittaessa ensimmäisen mestaruutensa.
Ari Hellgren vartioi aikanaan Kärpät-maalia seuran voittaessa ensimmäisen mestaruutensa.
Kuva © Sirpa Pöyhönen sirpa.poyhonen@jatkoaika.com

Hurja 80-luku irroittaa naurut

Kolmannessa osassa hypätään taaksepäin seuran syntyyn ja lopulta konkurssiin sekä kakkosdivisioonaan. Historiallinen pätkä ei aiheuta haukotuksia, mutta kenties koko kirjan herkullisimmaksi osioksi nousevat 1980-luvun menestysvuosista kertovat osat. Etenkin Pentti Matikaiseen liittyvät hersyvät tappelusyytökset ovat hyvä ajankuva kaukalon sisäisistä taistoista ajalta ennen nykyistä, kurinpidoltaan sekä tietoisuudeltaan erilaista kulttuuria.

Suomalaispelaajien ohella Suomesta kahden kannabissätkän takia karkoitettu Bob Miller ja nykyisin Dallas Starsin selostajana toimiva Darryl Reaugh käsitellään tuoreiden kommenttien kera, kuten Vladimir Kames kirjan aikaisemmassa vaiheessa. Erillisellä luvulla kirjassa on nostettu ulkomaalaisvahvistuksista vain Ivan Huml, mutta muidenkin dramaattisimmat hetket Suomessa pääsevät esille.

Ajautuminen putoamiseen ja lopulta talousvaikeuksiin käsitellään tiiviisti mutta ymmärrettävästi. Siinä missä Kärppien taakse on Seppo Arposen ja Juha Junnon aikana saatu myös kaupunki ja yritykset, oli putoamiseen ja konkurssiin ajautumiseen johtaneissa taustoissa mukana vähemmän tukea, joukkueen rakentamisen taitoa sekä taloudellista osaamista.

Neljäs ja viimeinen osa kattaa henkilökuvia Veikko Torkkelista Reijo Ruotsalaiseen. Tämä syventää etenkin Ruotsalaisen ja Jalosen kautta sekä kirjan ensimmäistä että kolmatta osaa. Mukana on sopivasti pelaaja- ja valmentajauriin luontaista jossittelua myös epäonnistumisista ja vääristä valinnoista. Kärpät saa osansa kritiikistä esimerkiksi vuoden 2004 päävalmentajavalinnassa tapahtuneesta Ruotsalaisen sivuuttamisesta kertovassa kohdassa.

Kärpät teki tuolloin jälkikäteen katsottuna nappivalinnan päätyessään Jaloseen, mutta kyseisessä vaiheessa Kärppien monivuotisena kakkosvalmentajana toiminutta Ruotsalaista pidettiin myös kelpo vaihtoehtona Kari Heikkilän seuraajaksi.

Reijo Ruotsalaisen kiekkouralle on mahtunut huikeaa menestystä ja draamaa.
Reijo Ruotsalaisen kiekkouralle on mahtunut huikeaa menestystä ja draamaa.
Kuva © Timo Savela

Paha palasi takaisin

Pitkän ajanjakson käsittelevän historiikin lukijalle jää nälkää yksittäisten tapahtumien ja pelaajien osalta. Mikael Granlundin lähtöä tarkastellaan itsekriittisesti, muttei kovin monipuolisesti. Myös Janne Niinimaan mahtumattomuus divarikärppiin ja sitä seurannut nousu liiga-Jokereista maailmanmestariksi ja NHL:n huipulle käsitellään turhankin lyhyesti. Lähtö Kärpistä herätti paljon närää. Konkurssin jälkeisestä kaudesta kakkosdivisioonassa olisi lukenut mielellään paljonkin enemmän.

Kirja on rehellinen, mutta etäisyyttä siinä on enemmän ajan kehittämissä näkökulmissa kuin itse henkilöiden ja seuran välillä.

Valinnat ovat sikäli perusteltuja, että koko seuraa käsittelevä teos on pakko viedä läpi sujuvalla rytmillä. Edellä mainituista käänteistä saamme kenties lukea enemmän joskus pelkkiä kyseisiä henkilöitä tai aikakausia koskevissa teoksissa.

Muussa kuin historiikissa Kärpät-ilmiötä olisi todennäköisesti arvioimassa enemmän seurasta irrallisia ihmisiä. Kirja on rehellinen, mutta etäisyyttä siinä on enemmän ajan kehittämissä näkökulmissa kuin itse henkilöiden ja seuran välillä.

Suikkasen kautta 2016-17 käsittelevän pätkän olisi voinut jättää vaikka kirjan mukana jaettavaan saatekirjeeseen. Kun Suikkasen persoonaa ehditään avata hänestä kertovassa jutussa värikkäästi, jää kyseinen loppupuhe seurajohdon irralliseksi selittelyksi muuten ehjän teoksen rinnalla.

Kokonaisuus ei kuitenkaan jätä epäileväksi tai kylmäksi. Tunteet ja mielipiteet leiskuvat hyvässä ja pahassa. Lisäksi väliotsikot nostavat teemoja tekstiä värittävästi. Kuvarepertuaaria riittää alusta loppuun.

Kärpät mainosti divarin nousuyrityksiään sloganilla "Paha palaa takaisin". "Kärpät − Pohjoisen kiekkopeto" kertoo sujuvasti, kuinka peto aikanaan nousi, putosi, ja lopulta palasi Liigaan takaisin. Se kertoo myös, kuinka useista yksilöistä "paha" Kärpät-sydän ei koskaan täysin lähtenytkään.

Moni palasi omaan seuraansa tavalla tai toisella, ja osa pysyi kärppänä uransa loppuun asti.

Kärpät − Pohjoisen kiekkopeto (Mistake Media, 2016) 442 s. 

» Lähetä palautetta toimitukselle