Listojen tekijöinä ovat alan ammattilaisia, sillä top 50-listan kokoajina on kaksitoista nimeltä mainitsematonta NHL:n sisäpiiriläistä (GMs, assistant GMs, head scouts, directors of player personnel). Kunkin joukkueen top ten-lista on aiemmin ollut ko. organisaatiossa laadittu, mutta tämän vuoden lehdessä ei ollut mainintaa miten nämä joukkuelistat olivat nyt koostettu.
Koko listan ykkösenä on OHL:n Bramptonissa pelaava tsekkipuolustaja Rostislav Klesla (Columbus), kakkosena yhdysvaltalainen yliopistohyökkääjä Dana Heatley (Atlanta) ja komeasti kolmantena Jokereiden Jani Rita. Tulevaisuuden maalivahtitilanne näyttää suomalaisittain hyvältä, sillä listan nelosena on Mika Noronen, viidentänä Ari Ahonen ja viidentenätoista Miikka Kiprusoff. Viime vuonna Noronen oli samalla listalla kahdestoista ja Ahonen kahdeskymmeneskuudes. Silloin ainoana suomalaisena ei-maalivahtina listalle pääsi Ossi Väänänen (40.), joka on tällä kaudella täyttänyt Phoenixin häneen asettamat toiveet - ja ylittänytkin ne.
Tulevaisuuden toivoja -
Viimeisen seitsemän vuoden aikana vain kymmenen suomalaista on päässyt tälle ”huippulupausten” (top 50)listalle. Vuosina 1994 ja 1995 yksinäisenä soturina oli Saku Koivu, jota seurasivat vuoden 1996 listalle maailmanmestari Janne Niinimaa (15.), nuorten MM-kisoissa onnistunut Miika Elomo (22.) ja ykköskierroksen varaus Teemu Riihijärvi (43.). Yhden välivuoden jälkeen listoille ponkaisivat Olli Jokinen (3.) ja Mika Noronen, joka onkin ollut top 50-listalla jo neljänä vuotena peräkkäin. Vuonna 1999 hän oli listan ainoa suomalaisedustaja, mutta on kahtena viime vuonna hän on saanut seuraa Ari Ahosesta, sekä tänä vuonna lisäksi Ritasta ja nuoremmasta Kiprusofista.
Tälle huippulupausten listalle pääseminen ei takaa valoisaa tulevaisuutta NHL:ssä, mutta kertoo kuitenkin pelaajaan kohdistuvista ennakko-odotuksista. Koska ryhmän kokoajina on useiden eri NHL-seurojen edustajia, niin listalle pääseminen osoittaa että pelaajaa kohtaan tunnetaan luottamusta myös varaajaseuran ulkopuolella. Listalaisilla onkin mahdollisuudet saada hyvä - siis rahakas - sopimus NHL:ään, ja rahakas sopimus takaa pelaajalle paremmat mahdollisuudet taistelussa pelipaikasta huippuliigassa.
Ari Ahosen tehtyä sopimuksen siirtymisestä ison meren taakse onkin mielenkiintoista seurata mitä Jani Rita tekee. Edmonton on jo aiemmin ilmaissut halunsa saada Rita nopeasti Pohjois-Amerikkaan pelaamaan, sillä ilmeisesti he eivät ole uskoneeet Janin kehittyvän riittävästi pelaamalla Jokereissa. Mutta Ritan vahvat esitykset nuorten MM-kisoissa yllättivät Edmontonin ja osoittivat että Ritan tyylinen pelaaja voi kehittyä myös Suomessa. Nyt pelaajan, hänen agenttinsa ja Oilersin onkin ratkaistava valitaanko ”villeniemisen”-tie (farmin kautta onneen) vai ”jerelehtisen”-tie (ensin vakiopaikka maajoukkueessa). Toivottavasti Ritalle ei käy kuten Aki Bergille tai Olli Jokiselle, joita LA:n johtoryhmä siirteli paikasta toiseen ilman sen tarkempaa suunnitelmaa.
Pelaajan varanneen organisaation top ten-listalle pääseminen on sekin yksi askel kohti NHL-uraa, sillä kolme neljännestä vuosina 1994-99 listalle päässeistä suomalaisista ovat pelanneet uransa jossakin vaiheessa NHL:ssä. Kaikki eivät tietenkään ole onnistuneet vakiinnuttamaan paikkaansa ylhäällä, mutta ovat saaneet siihen ainakin mahdollisuuden. Varaajajoukkueensa lupausten top vitoseen päässeistä suomalaisista vain Teemu Riihijärvi ja Janne Grönvall eivät saaneet edes näyttöpaikkaa ylhäällä.
Tänä vuonna oman joukkueensa viiden lupaavimman joukkoon pääsivät Ritan, Norosen, Ahosen ja Kiprusoffin lisäksi Tony Salmelainen (Edm 5.), Niklas Hagman (Flo 5.), Antero Niittymäki (Phi 2.), Vesa Toskala (SJ 4.), Tero Määttä (SJ 5.) ja Miika Elomo (Cgy 5.).
- vai turhia toiveita?
Elomo oli aikanaan Washingtonin lupaavimpia nuoria (3. 1996), mutta ei onnistunut valloittamaan pysyvää NHL-paikkaa Capitalseista. Calgaryssä tilanne näyttää paremmalta. Elomon onneksi Calgary jää jälleen tällä kaudella pudotuspelien ulkopuolelle, joten ensi kaudeksi joukkueen pelaajistossa tapahtunee muutoksia. Tämä avaa Elomolle mahdollisuuden tunkeutua NHL-joukkueen kokoonpanoon. Jollei hän siinä ensi kaudellakaan onnistu, niin edessä on paluu takaisin Eurooppaan.
Elomo ei ole ainoa lupaava suomalainen, joka on kiertänyt joukkueesta toiseen. Tuomas Grönman rankattiin vuonna -94 Quebecin kahdeksanneksi lupaavimmaaksi, pari vuotta myöhemmin hän oli nimensä Coloradoksi vaihtaneen joukkueen viitonen, -97 Chicagoon kaupattuna tämän organisaation viides ja seuraavana vuonna Pittsburgissa nelosena. Jatkuvat loukkaantumiset kuitenkin estivät Grönmania tekemästä lopullista läpimurtoa missään näistä kolmesta NHL-joukkueesta. Neljättä mahdollisuutta ei varmastikkaan enää tule, siitä miehen terveyskertomus pitää huolen.
Joukkueiden top ten-listoilla ovat tehneet pikavierailuja mm. Timo Ahmaoja (-98 Anaheimin 9.), Tommi Miettinen (-95 Anaheimin 10.), Tomi Källarson (-98 Rangers 9.) ja Pasi Petriläinen (-98 New Jersey 7.). Useimmiten pelaaja on 2-4 vuotta joukkueen organisaation kymmenikössä ennenkuin hän lopulta onnistuu valtaamaan pelipaikan ylhäältä, esim. Toni Lydman nousi Calgaryn rankingissa neljä vuotta, ennenkuin suoritti menestyksekkään siirtymisen NHL-kuvioihin. Osa varatuista pelaajista onnistuu hyppäämään suoraan joukkueeseen, mutta silloin on useinmiten kysymys Aki Bergin tapaisesta kärkivarauksesta tai Jarno Kultasmaisesta kokeneesta pelaajasta. Toista ääripäätä edustaa Miikka Kiprusoff, joka on San Josen listalla jo kuudetta vuotta peräkkäin. Vihdoinkin tänä vuonna hän näyttäisi tehneen lopullisen loikan lupauksesta vakituiseksi NHL-pelaajaksi.
- vaiko turhia listoja?
Vaikka nuori varaus ei mahtuisikaan viidenkymmenen valitun joukkoon, tai edes oman organisaation kymmenikköön, niin ei ole mitään syytä huoleen. Listojen laatijoilta jää joka vuosi kehityskelpoisia pelaajia unohduksiin - varsinkin eurooppalaisia pelaajia. Kimmo Timonen ja Tomi Kallio vilahtivat aikanaan varaajaseuransa ryhmän jälkipäässä, mutta onnistuivat murtautumaan NHL:ään vasta organisaatiota vaihdettuaan. Paras esimerkki on Milan Hejduk. Miehen nimeä ei THN:n Future Watchissa Coloradon lupausten joukossa näkynyt, mutta silti hän raivasi tiensä ensin harjoitusleiriltä joukkueeseen, sitten NHL:n tulokaskentälliseen ja on tällä hetkellä yksi liigan nuoria nousevia tähtiä.
(lisäys 2.4.: tämän vuoden top 50-lista ja suomalaisten sijoitukset löytyvät keskustelupalstalta otsikon "The Hockey Newsin Future Watch-listat 1998-2000" alta)
