Tshekki tunteella World Cupiin

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Tshekin lähtökohdat syksyn World Cupiin eivät ole parhaat mahdolliset. Viime kevään kotikisat päättyivät pahaan pettymykseen ja mikä pahinta, joukkueen päävalmentaja Ivan Hlinka menehtyi vain pari viikkoa ennen turnauksen alkua traagisessa auto-onnettomuudessa. Uuden päävalmentajan Vladimir Ruzickan tehtävänä onkin kääntää vastoinkäymiset voimavaraksi ja saada Tshekki pelaamaan pitkästä aikaa potentiaalinsa edellyttämällä tavalla.

Tshekki hallitsi 2000-luvun taitteessa totaalisesti jääkiekon arvokisoja voittamalla kolme peräkkäistä maailmanmestaruutta ja olympiakultaa Naganossa. Viimeiset vuodet ovat menneet kuitenkin enemmän tai vähemmän penkin alle. Vuoden 2001 maailmanmestaruutensa jälkeen Tshekki ei ole voittanut yhtään mitalia arvokisoissa! Maalla on siis yhtä pitkä mitaliton putki meneillään kuin Suomella. Jääkiekkomaana Tshekki ei ole heikentynyt niin radikaalisti kuin mitä tuloksista voisi päätellä. Marginaalit ovat vain yksinkertaisesti arvokisoissa pieniä ja onnellakin on suuri merkitys lopputulokseen varsinkin kun menestys ratkaistaan nykyisissä arvokisoissa käytännössä vain 2-3 viimeisessä ottelussa. Vaikka Tshekin joukkue ei ehkä kuulukaan World Cupin kuumimpien suosikkien joukkoon, niin ”nukkuvaa jättiläistä” ei silti vielä kannata kokonaan unohtaa.

Vokoun kantaa suurta vastuuta

Maalivahtiosastolla marssijärjestys tuntuisi selvältä. Tomas Vokoun on selkeä ykkösmaalivahti varsinkin kun näytöt viime kevään MM-kisoista olivat hyvät joukkueen puolivälierätappiosta huolimatta. Ellei epäonnistumisia tule, Nashville Predatorsin avainhahmoksi noussut Vokoun pelannee lähes kaikki turnauksen ottelut. Martin Prusekin ja Roman Cechmanekin tehtäväksi jääneekin vain pitää itsensä valmiina siltä varalta, että jotain yllättävää turnauksen aikana tapahtuisi. Lähtökohtaisesti Vokoun kestää vertailun muiden maiden ykkösveskareihin, mutta hänen takanaan Tshekin maalivahtiosasto ei täysin vakuuta. Tshekin menestystoiveet lepäävätkin pitkälti sen varassa, että Vokoun pelaa turnauksessa huipputasolla.

Puolustuskalusto lievä arvoitus

Puolustuskahdeksikko ei nimien valossa kuulu turnauksen parhaisiin. Vanhojen maajoukkuejyrien Jiri Slegrin ja Jaroslav Spacekin lisäksi mukaan mahtuu myös uusia nimiä. Marek Malikia, Jiri Fischeria, Tomas Kaberlea, Martin Skoulaa ja Marek Zidlickyä ei juurikaan maajoukkuekuvioissa olla aikaisemmin nähty.

Puolustuksen ykköshahmo on New York Islandersin kolossi Roman Hamrlik, joka oli aikoinaan koko NHL:n ykkösvaraus. Hamrlik ei ole noussut ehkä aivan niin valovoimaiseksi tähdeksi kuin joskus odotettiin, mutta viime vuodet hän on kuitenkin pelannut tasaisen hyvin ja päässyt eroon NHL:n alkuvuosina vaivanneesta ailahtelevaisuudestaan. Hamrlik pelaa väkevästi molempiin suuntiin, mikä tekee hänestä erittäin arvokkaan pelaajan joukkueelleen.

Kiekollinen vastuu puolustajien osalta lankeaa pitkälti kahden pelaajan harteille. Marek Zidlicky ja Tomas Kaberle ovat molemmat NHL:n parhaita hyökkääviä puolustajia. Miesten viime kaudet sujuivat kuitenkin aivan erilaisissa merkeissä. Kaberlen kausi oli pienoinen pettymys, vaikka hän ihan mukiinmenevät saldot tilastollisesti keräsikin. Kauden myötä miehen rooli oli kuitenkin koko ajan pienenemään päin vaisuhkojen peliesitysten takia. Zidlicky sen sijaan pelasi mahtavan tulokaskauden, vaikka meno hieman hyytyikin loppukaudella. 53 tehopinnaa on joka tapauksessa komea lukema tulokaspakille.

Näiden kolmen nimen takana Tshekin puolustuskalusto on varsin tasapaksu ja tätä osastoa voikin pitää pienenä kysymysmerkkinä ennen turnauksen alkua. Pavel Kubina olisi ollut tärkeä lisä puolustukseen, mutta hän joutui jäämään joukkueesta sivuun Stanley Cupin finaaleissa sattuneen loukkaantumisen takia.

Hyökkäyksessä riittää ratkaisijoita

Jos on Tshekin puolustus nimiltään hieman himmeähkö niin hyökkäyksessä valovoimaa riittää. Hyökkääjistö on täynnä NHL:n ykkös- ja kakkosketjun miehiä, joten ratkaisijoista ei todellakaan ole pulaa. Tshekki saa kokoon neljä kivikovaa hyökkäysketjua ja tätä voidaankin pitää joukkueen suurimpana vahvuutena.

Suuren yleisön silmissä hyökkäyksen ykköstähti on edelleen Jaromir Jagr, jonka ura on kuitenkin ollut jo parin-kolmen vuoden ajan laskusuunnassa. Lisäksi on huomattava, ettei arvokisoissa ole juuri koskaan nähty sitä samaa maagista Jagria, joka dominoi NHL:ää 1990-luvun lopussa.

Pelillisesti Tshekin ykköspyssy saattaakin olla nouseva tähti Martin Havlat. Ottawa Senatorsin liukas laituri on kehittynyt vuosi vuodelta ja on taidoiltaan poikkeuksellisen loistava yksilö. Aivan supertähdeksi Havlat ei vielä ole noussut, mutta asia korjaantunee lähivuosina. Jo World Cupissa mies saattaa nousta parrasvaloihin.

Milan Hejduk ja Patrik Elias kuuluvat myös eittämättä hyökkäyksen tähtinimiin. Hejdukin peli ei aina välttämättä häikäise silmää, mutta luontaisena, armottomana maalintekijänä hän on pelaaja, jollaista jokainen joukkue tarvitsee. Elias on puolestaan vieläkin hieman aliarvostettu pelaaja. New Jerseyn puolustusvoittoisen pelityylin ja neljän ketjun tasaisen pyörittämisen takia Eliasin pistesaldot eivät yleensä kohoa aivan NHL:n parhaiden pistenikkareiden tasolle, mutta pelaajana hän ei juurikaan häviä taalaliigan ykköspyssyille.

Suurimpien tähtien takanakin Tshekin hyökkäyskalusto vilisee huippunimiä. Martin Straka, Petr Sykora, Vaclav Prospal, Robert Reichel, Martin Rucinsky, David Vyborny jne. Päävalmentaja Vladimir Ruzickalla on todellakin runsaudenpula hyvistä pelaajista hyökkäysketjuja muodostaessaan.

Hyökkääjistön yllätysnimeksi nostaisin Josef Vasicekin. Carolina Hurricanesissa pelaava sentteri ei ole juurikaan otsikoihin päässyt osittain joukkueen huonon menestyksen takia. Vasicekilla on isokokoiseksi mieheksi todella hyvät kädet ja niinpä hän pärjää yhtä hyvin pelintekijän kuin maalineduspelaajankin roolissa. World Cupissa Vasicek saa väkisinkin laidoilleen hyvät laiturit toisin kuin seurajoukkueessaan ja tällöin tulostakin saattaa syntyä yllättävän hyvällä tahdilla.

Hyökkäyskaluston ainoina täytemiehinä voidaan pitää Jiri Dopitaa ja Petr Cajanekia. Dopita nauttii kotimaassaan todella suurta arvostusta, mitä ei aina välttämättä jaksa täysin ymmärtää täällä kaukana pohjolassa. Cajanekin tehot St Louis Bluesissa hyytyivät viime kaudella hyvän alun jälkeen totaalisesti, vaikka peliaikaa tulikin paljon. World Cupissa vastuuta tuskin kovin paljoa siunaantuu.

Mitaliton putki jatkuu?

Edellinen World Cup kahdeksan vuotta sitten päättyi Tshekin osalta täydelliseen katastrofiin. Tshekki nimittäin hävisi lohkonsa kaikki ottelut kruununa selkeä tappio Saksalle päätösottelussa ja sen myötä turnaus päättyi jo kolmen ottelun jälkeen. Aivan vastaavanlaiseen floppaamiseen on tällä kertaa vaikea uskoa, mutta jo välieräpaikassa joukkueella on jälleen tekemistä.

Alkulohkon ohjelma ei ole Tsehkille alkuunkaan suosiollinen, sillä se joutuu kohtaamaan sekä Ruotsin että Suomen vieraskaukalossa ja pelaa kotonaan ainoastaan Saksaa vastaan. Toisaalta tällä kertaa alkulohkosta menevät kaikki neljä joukkuetta jatkoon, joten ensimmäiset ottelut toimivat lähinnä alkulämmittelynä. Tosissaan kisat alkavat oikeastaan vasta pudotuspelivaiheessa, mutta vaikka alkulohkosijoituksella ei ratkaisevaa merkitystä olekaan, takaisi kahden parhaan joukkoon sijoittuminen kuitenkin tärkeän kotiedun puolivälieriin. Tämä vaatisi Tshekiltä sitä, että joko Suomi tai Ruotsi kaatuisi vieraskaukalossa.

Tshekin vahvuudet turnauksessa ovat Vokounin onnistuessa erinomainen maalivahtipeli sekä huippulaadukas hyökkäyskalusto, joka pystyy taikomaan tiukoissakin peleissä ratkaisevat osumat. Menestysvuosinaan 2000-luvun vaihteessa Tshekki pelasi joukkueena erittäin kurinalaisesti, vaikka oli silloinkin nimiltään lähinnä hyökkäysvoittoinen yhdistelmä. Viime vuosina viisikkopuolustus ei ole enää toiminut yhtä hyvin ja se on näkynyt heti menestyksessä. World Cupissa joukkueen on hitsaannuttava taas pitkästä aikaa todella hyvin yhteen, jotta menestyminen olisi mahdollista. Puolustus on nimien valossa varsin keskinkertainen ja kun muillakin joukkueilla USA:n ja Kanadan johdolla on todella laaja hyökkäysarsenaali, tulisi Tshekin finaalipaikka sittenkin pienenä yllätyksenä tämän syksyn turnauksessa. Ivan Hlinkan traaginen menehtyminen kisojen alla luo myös yhden epävarmuustekijän. Toisaalta pidetyn päävalmentajan muisto saattaa tuoda myös tarvittavaa lisätunnetta taiteilijoiden peliin. Tshekki lähtee kisoihin haastajan asemassa, mutta kaiken osuessa nappiin se voi mennä kuinka pitkälle hyvänsä. Menestys World Cupissa ratkaistaan yksittäisissä otteluissa, joissa voi tapahtua melkein mitä vain. Itse veikkaan joka tapauksessa Tshekin tippuvan jo puolivälierävaiheessa turnauksesta.

» Lähetä palautetta toimitukselle