Neljän kauppana divisioona säilyi siksi, että Toronton Maple Leafs yllätti kaikki ja pelasi tehokasta jääkiekkoa koko tammikuun ajan. Pudotuspelit ovat realismia sinivalkoisille, jos peli pysyy raiteillaan.
Ottawa jatkoi nousuaan ja alkaa varmistella pudotuspelipaikkaansa. Syksyn vahvat joukkueet Buffalo ja Montreal kärsivät molemmat lamasta alkuvuodesta. Buffalo on edelleen hyvissä asemissa, mutta pelin yskiminen johti siihen, että konferenssin kärkipaikka ei ole ollenkaan varma ja liigan piikkiin Sabresilla ei taida asiaa olla.
Bostonin tammikuu oli surkea
Bostonin tammikuu oli vaisu. Bruinsin peli hajosi totaalisesti joissakin peleissä. Kuukausi alkoi kahdella selvällä tappiolla Torontolle. Bostonilaiset olivat kuin lammaslauma hävitessään ensin 5-1 ja sitten nöyryyttävästi 10-2. Boston pelasi kuukauden aikana 13 ottelua, mutta kohtasi vain seitsemän eri joukkuetta.
Toronto voitti keskinäiset kohtaamiset siis 2-0. Tähän asti Bostonille mieluisa vastustaja Ottawa Senators pelasi Bruinsia vastaan kolme kertaa ja voitti jokaisen ottelun. Kolmas keltapaitojen divisioonajoukkueista, Buffalo Sabres, oli myös niskan päällä Bostonia vastaan. Joukkueet kohtasivat myös kolme kertaa, joista Buffalo voitti kaksi. Viimeisen peräti 7-1. Bruins pelasi myös New York Rangersia vastaan kaksi ottelua ja hävisi kummatkin ottelut yhteismaalein 9-2.
Mesikämmenet onnistuivat voittamaan tammikuussa vain kolme ottelua varsinaisella peliajalla ja yhden rangaistuslaukauksilla. Joukkue kaatoi Philadelphian, Pittsburghin ja rankkareilla NY Islandersin. Boston on ajautunut divisioonansa hännille selvästi ja on koko liigassa kuudenneksi huonoimmalla sijalla.
Boston kärsii maalinteko-ongelmista, aivan kuten viime kaudellakin. Joukkueessa ei ole kuin yksi yli 20 maalin mies (Glen Murray) ja se on kovin vähän. Joukkueen huippusentterit Marc Savard ja Patrice Bergeron (tehotilasto -19!) ovat ajautuneet varjojen maille, eikä joukkueesta tahdo oikein löytyä ratkaisijoita. Esimerkiksi viime kaudella upeasti pelannut Brad Boyes ei tehnyt tammikuun aikana yhtään tehopistettä. Bostonin hyökkäyskalusto on siis ollut pettymys. Vain neljä joukkuetta on tehnyt vähemmän maaleja kuin Bruins.
Bostonin tammikuuhun mahtui sellaisia tappiolukemia kuin 10-2, 7-1, 6-1, 6-3 ja 5-1. Sanomattakin on selvää, että Bruinsin puolustus ja maalivahtiosasto ottivat pahasti lukua. Hyökkääjistä Bergeronin lisäksi Marco Sturmilla (-19), Brad Boyesilla (-17) ja Phil Kesselillä (-15) tehotilasto on pahasti pakkasen puolella. Puolustajista Brad Stuart (-20) ja Paul Mara (-17) voivat katsoa peiliin ja hartaasti, sillä omaan verkkoon uppoaa liikaa kiekkoja miesten ollessa jäällä.
Tim Thomas ei vakuuttanut enää tammikuussa otteillaan ja Hannu Toivonen saikin enemmän peliaikaa kuin aikaisemmin. Suomalainen ei kuitenkaan kyennyt vakuuttamaan otteillaan ja nuorukaisen torjuntaprosentti on murheellisen huono: 86,9%. Thomasin torjuntaprosentti on edelleenkin niukasti yli 90 prosenttia, mutta hätäisimmät jo toivoisivat Bruinsin maalille hyvää, ja jo kannuksensa hankkinutta maalivahtia. Thomas on liian epätasainen vahti NHL-joukkueen ykkösmaalivahdiksi.
Bostonin ylivoimaprosentti on edelleenkin ihan kelpo luokkaa (19%) ja se on liigan kahdeksanneksi parhain ylivoimajoukkue. Vaikka tammikuu oli murheellinen kuukausi, joukkue on kyennyt edelleenkin parantamaan jonkin verran heikkoa alivoimapeliänsä. Nyt prosentti on 81,1% ja se on jo lähellä liigan keskitasoa. Bostonin helmikuu on sekin vaikea, sillä kuukauden puolen välin jälkeen Bruinsilla on kuusi ottelua kestävä vieraskiertue. Bostonin divisioonan omat joukkueet ovat olleet vaikeita vastustajia Bruinsille, ja näyttää siltä, että Boston jää sittenkin ulos pudotuspeleistä myös tällä kaudella.
Jatkoajan kummipelaaja, Phil Kessel, on tehnyt nyt 38 ottelussa 12 (7+5) tehopistettä. Tehotilasto on pahasti miinuksella. Kessel ei ole ollut huono palattuaan jäälle syöpäleikkauksen jälkeen, mutta kuten koko Bruins, ei myöskään amerikkalaisnuorukainen ole vakuuttanut. Kessel varmasti parantaa otteitaan kevään aikana, mutta se vaatisi myös tason nostoa koko joukkueelta. Hyökkääjä on tulokkaiden pistepörssissä sijalla 20.
1. Marc Savard 51 18+48=66
2. Patrice Bergeron 51 16+32=48
3. Glen Murray 51 26+17=43
4. Zdeno Chara 49 9+26=35
5. Brad Boyes 51 9+18=27
Sabresin uusi vuosi alkoi kankeasti
Alkuvuosi on mennyt Buffalo Sabresilta penkin alle. Vuoden 2007 puolella Sabresin peli ei ole ollut totutun virkeää ja joukkueen saldo meneekin miinuksen puolelle: seitsemän voittoa ja yhdeksän tappiota. Hienoisesta alavireestä huolimatta Sabres on edelleen Itäisen konferenssin kärjessä ja selvästi oman divisioonansa kärkiryhmä.
Yksi syy tappiopeleihin löytyy epävarmasta maalivahtityöskentelystä, kun ykkösmaalivahti Ryan Miller on pelannut jokseenkin keskinkertaisesti. Tammikuussa Millerin torjuntaprosentti oli vain 90, mikä nykyään on riittämätön lukema. Tappiot ja Millerin ailahtelevat otteet ovat vaikuttaneet koko joukkueen itseluottamukseen. Tammikuun loppupuolella Miller jakoikin tehtäviään tasaisemmin kakkosmaalivahti Martin Bironin kanssa.
Myös puolustajien joukossa on ollut pettymyksiä. All Stars –ottelussakin kiekkoilleella Brian Campbellillä on heikompi jakso meneillään ja hän ei ole kyennyt tuomaan vahvuuksiaan kunnolla esille. Hyvin liikkuvana puolustajana tunnettu amerikkalaispuolustaja on tammikuussa vaikuttanut olevan askeleen muita jäljessä ja epäröivän ratkaisujaan. Samaa epäröintiä on näkynyt myös Dmitri Kalininin otteissa. Nilkkavamman vuoksi lähes koko tammikuun sivussa olleen Henrik Tallinderin poissaolo näkyi myös puolustuksessa.
Hyökkäyspään onnistujat ovat tuttuja nimiä. Daniel Briere on vaikuttavassa kunnossa. Viimeisissä 14 ottelussaan hän on iskenyt 19 pistettä ja hän jatkaa edelleen selvästi Sabresin pörssikärkenä. Myös Chris Drury on ollut uuden vuoden puolella vahvassa kunnossa. Sen sijaan Sabresin tehokkaimpiin hyökkääjiin lukeutuvien Maksim Afinogenovin ja Thomas Vanekin tehot ovat olleet kadoksissa. Heiltä odotetaan suurempaa panosta ja tulosta.
Jatkoajan seurannassa oleva Jason Pominville löysi joulukuun loppupuolella pelinsä ja jatkoi hyviä pelejään myös tammikuun puolella. Toista kauttaan NHL:ssä viilettävä laitahyökkääjä viimeisteli neljä maalia ja 12 pistettä tammikuun 14 ottelussa.
Helmikuu on Sabresin osalta hieman kevyempi, sillä pelattavana on vain 11 ottelua. Luvassa on kuitenkin tärkeät pelit oman divisioonan Ottawa Senatorsia ja Toronto Maple Leafsia vastaan. Vahvassa nousukunnossa oleva Senators on 11 pistettä Sabresia jäljessä, joten joukkueiden kolmessa helmikuisessa välienselvittelyssä on panosta riittämiin. Varsinkin, jos Sabres ei saa rivejään kuntoon ja kurssia käännettyä voitolliseksi.
1. Daniel Briere 54 21+44=65
2. Maksim Afinogenov 49 21+34=55
3. Chris Drury 53 30+22=52
4. Thomas Vanek 54 25+26=51
5. Jason Pominville 23+20=43
Puhkesiko kupla?
Vuosi 2007 pyörähti Montreal Canadiensin osalta vaivalloisesti käyntiin. Kanadalaisjoukkue jatkoi joulun jälkeisiä kehnoja otteitaan ja onnistui peittoamaan vastustajansa vain viidesti tammikuun 13 ottelussa. Muutaman päivän mittaisen joululoman jälkeen Canadiens on napannut täyden pistepotin ainoastaan seitsemän kertaa.
Aiemmin tällä kaudella Canadiensin voittoja siivittivät lähinnä joidenkin pelaajan normaalitasoa paremmat suoritukset. Saku Koivu pelasti useita otteluita loppusyksystä joukkueensa nimiin. Chris Higginsin kausi sujui lupaavasti ennen loukkaantumista. Kun kuumat pelaajat ovat viilenneet ja koko kauden alisuorittaneet pelaajat jatkavat alisuorittamista, Canadiens ei ole ansainnut parempaa.
All Stars –otteluun valittu Cristobal Huet’kaan ei ole kyennyt kääntämään otteluita Canadiensin eduksi niin kuin hän teki alkukaudella. David Aebischer onkin viime aikoina saanut enemmän vastuuta. Maalivahdit eivät kuitenkaan ole ongelmana, sillä Canadiens-puolustus on ollut enemmän tai vähemmän sekaisin jo jonkin aikaa. Andrei Markov on loukkaantunut, Sheldon Souray takoo pisteitä ja miinusmerkkejä tilastoihin, Craig Rivet on vaihteeksi pelannut ala-arvoisesti ja Janne Niinimaakin on saanut peliaikaa. Onneksi on Francis Bouillon.
Hyökkäyspäässä mikään ketju ei tahdo tällä hetkellä toimia, minkä vuoksi tulokasvalmentaja Guy Carbonneau on joutunut sotkemaan kentällisiä rajusti. Kun voittoja ei tule ja peli vaikuttaa sekaiselta, korostuu päävalmentajan kokemattomuus. Ketjujen jatkuva sekoittaminen ja sotkeminen niin ottelun alla kuin sisälläkin viestii enemmän hätäisestä ajattelusta kuin siitä, että pyrittäisiin löytämään toimivia ratkaisuja.
Saku Koivu on jäässä. Viimeisissä 21 ottelussa kapteeni on kerännyt vain tehot 2+8 ja kymmenessä viime pelissä mies on tehnyt yhden maalin ja antanut yhden syötön. Ei muilla vastuunkantajilla mene lainkaan paremmin, kun tarkastelee heidän tuloksiaan saman aikajanan sisällä. Kymmenessä viime ottelussa Michael Ryder on tehnyt tehot 1+2, Chris Higgins 1+0, Alex Kovalev 1+4 ja Sergei Samsonov 1+2.
Kahteen hyökkäävään ketjuun kaavailluista pelaajista ainoastaan Tomas Plekanec on ollut hyvässä vedossa viidellä maalilla ja kahdeksalla pisteellään 5+3. Vertailun vuoksi voidaan mainita vielä viime peleissä iloisesti yllättänyt puolustaja Mark Streit, joka on nelosketjun hyökkääjänä tehnyt tehot 3+4 edelleen samoissa kymmenessä ottelussa. Streitin kanssa nelosketjussa häärää Maxim Lapierre, joka energisenä pelaajana on ollut hyökkäyksen harvoja ilonaiheita.
Jatkoajan seurannassa oleva Chris Higgins ei ole loukkaantumisensa jälkeen kyennyt pelaamaan alkukauden tasollaan, jolloin hän oli piste-per-peli-tahdissa. Nilkkavamman aiheuttaman 18 ottelun mittaisen pakkolevon jälkeen Higgins on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ollut täysin pimennossa. Yritystä riittää, mutta tehottomuus vaivaa. Hän ei ole tehnyt pistettäkään viimeisissä yhdeksässä ottelussa.
Tulokasvalmentaja osoittaa kokemattomuutensa. Peli on tukossa. Puolustajat sähläävät ja hyökkääjät eivät onnistu ratkaisuissa. Vaikka tilanne näyttää synkeältä, on Canadiensin asema Itäisessä konferenssissa edelleen kohtuullinen. Joukkue on konferenssissa neljäntenä, mutta takana olevat joukkueet eivät ole kaukana eikä pudotuspeliviivakaan ole kuin kuuden pisteen verran takanapäin.
1. Sheldon Souray 53 18+26=44
2. Saku Koivu 53 16+27=43
3. Alex Kovalev 54 12+25=37
4. Michael Ryder 54 15+20=35
5. Andrei Markov 51 3+30=33
Onko Ottawassa karaktääriä?
Ottawa Senatorsin alkukauden ongelmat ovat nyt vain kaukainen muisto. Senators pelasi vahvan tammikuun. Yleensä joukkue voitti, ja kun tappio oli kohtalona, tuli se tasaisen väännön jälkeen. Repsahtamisia ei siis tullut missään vaiheessa. Tulos oli siis aivan toinen kuin joulukuussa, jolloin joukkue kompuroi pahasti etukäteen selvissä otteluissa.
Ottawalla ei toki olekaan varaa ottaa vapaa-iltoja, niin kuin se teki liian usein syksyllä. Kurssin kääntäminen kesken kauden vaatii paljon, joten Ottawa ansaitsee nyt yhden hyväksyvän olalle taputuksen. Sitten on vain keskityttävä siihen, että lataus ei purkautunut täyskäännöksen tekemiseen. Jos hyvä olo hiipii paitaan pelkästä pudotuspeleihin menemisestä, niin jatkopeleissä tie on nopeasti poikki.
Ottawa on kauden aikana takonut maaleja kiitettävällä tahdilla. Verkko on heilunut 3.3 kertaa peliä kohden. Vastaavasti omissa on soinut tahtia, johon kärkijoukkueista vastaa vain Buffalo. Ottawan oman pään peli ei ole kulkenut parhaaseen mahdolliseen tahtiin. Alkukauden koomailut näkyvät toki vielä tilastoissa, mutta laskettujen laukausten keskiarvon pitäisi silti alkaa kakkosella, eikä kolmosella. Toisaalta vain Detroit on laukonut ahkerammin vastustajan maalia kohti.
Pudotuspelejä ajatellen elintärkeät erikoistilanteet ovat toisaalta toimineet, toisaalta eivät. Ylivoimateho on melko heikko, vaikkakin NHL:n kärkipaikoilla heiluu useita joukkueita, joiden ylivoimista vain 17-18 prosenttia johtaa tulokseen. Se on erikoista, kun toisaalla Montreal, San Jose ja Anaheim iskevät 22-23 prosentin tehoilla. Alivoimalla Ottawa on ollut hyvä.
Ottawan nousulle alkutahdit loi tehonsa löytänyt kakkosketju. Nyt Antoine Vermetten, Mike Fisherin ja Peter Schaeferin pahin kiima pisteiden perään on laantunut. Ottawan hyökkäyksen uusi piriste on ollut Mike Comrie.
Comrie on Ottawaan saavuttuaan löytänyt välillä hyvän vireen peleihinsä. Jos mies haluaa, hän saattaa olla arvokas kakkosketjun pelintekijä, ja Vermette ja Fisher saavat enemmän keskittyä työntekoon, mikä molemmille vallan hyvin sopiikin. Vaikeahkon pelaajan maineessa oleva Comrie ei etukäteen ole kemian kannalta paras mahdollinen mies tekemään Ottawasta vakavasti otettavaa joukkuetta kannujahtiin.
Onko Ottawassa tarpeeksi karaktääriä? Sitä on kyselty vuosia, eikä kukaan ole vieläkään varma. Kevään menestyksen suhteen ratkaiseva tekijä on Wade Redden. Ottawa tarvitsee huippupakin. Reddenin kausi on ollut sekava, mutta asiat voi korjata pudotuspeleissä.
Ottawalla on edessään piinaava helmikuu. Tynkäkuukausi päättyy neljään perättäiseen peliin Buffaloa ja Carolinaa vastaan. Sitä ennen vastaan luistelee muun muassa Montreal kahdesti ja Buffalo ja Toronto kerran. Kun monen muun joukkueen kausi tehdään maaliskuussa, niin Ottawan kannalta helmikuu saattaa osoittautua kriittiseksi. Maaliskuun pelisuma on tietenkin rasittava, mutta vastaan luistelee ennakkoon paljon köykäisempiä vastustajia, mahdollisesti jo haaveistaan luopuneita ensi kautta rakentavia joukkueita.
1. Dany Heatley 54 31+36=67
2. Daniel Alfredsson 49 19+32=51
3. Jason Spezza 40 20+28=48
4. Mike Comrie 37 12?17=29
5. Tom Preissing 53 5+24=29
Leafs teki ihmeitä rampana
Maple Leafs räjäytti tammikuussa pienen pommi. Niin voi hyvällä syyllä sanoa, kun loukkaantumishuolien piinaama ryhmä, joka hoippuu haudan partaalla, voittaakin 12 pelistä kahdeksan. Jälleen kerran Toronto on noussut tosissaan mukaan pudotuspelitaistoon ja jälleen kerran kapteeni Mats Sundinin kohtalosta on alettu valaa kannuja.
Tilanne olisi kaikille helpompi, jos tiedettäisiin, että pudotuspelit kutsuvat tahi että kausi on ohi, mutta Leafsin menneiltä kausilta tutuksi tullut vuoristorata-ajelu hankaloittaa tavoitteiden asettamista. Tohtori Jekyllinä tammikuussa esiintynyt Leafs häviää jossain vaiheessa vielä Herra Hydelleen, mutta sitä ei tiedä kukaan, kuinka kauan Hyden aisoihin laittaminen kestää.
Vuoristoradalla kieputtiin erityisesti alkukuusta. Leafs tyrmäsi Bostonin pahanpäiväisesti 10-2. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi taistelutappiota koville joukkueille, Carolinalle ja Buffalolle. Sitten Buffalo kaatui ja sen jälkeen Toronto otti kunnolla selkäänsä Vancouverilta. Tästä Leafs toipui nopeasti: kuudesta pelistä tuli viisi voittoa. Erityisesti Montrealin ja Carolinan kaataminen olivat urotekoja. Toisaalta tappiopelissä Pittsburgh murjoi Torontoa 8-2.
Näiden tulosten jälkeen Leafs on taas vahvasti tappelemassa pudotuspelipaikasta. Helmikuussa Leafs pelaa vieraspainotteisen kuun. Vastus ei ole aivan huippuluokkaa. Joukkueen kannattaakin keskittyä otteluihin peli kerrallaan. Ensinnäkin siksi, että epätasaiset otteet eivät puolla sitä, että joukkue osaisi keskittymisen jalon taidon. Ja toisaalta siksi, että maaliskuun tiivistä ja hankalaa sarjaohjelmaa ei kannata vilkuilla rimakauhun takia. Jos Toronto ei hölmöile, se voi päästä maaliskuussa iskemään tosissaan.
Toronton kohtaloksi saattaa hyvinkin koitua ylivoimapelin heikko teho. Vaikka Darcy Tuckerin tyhjään verkkoon suupaisemat maalit näyttävät syntyvän lasten leikin helppoudella, niin kuumakallen loukkaantumisen aikana ei korvaajaa ole sille paikalle löytynyt. Vaikka Alex Steen on herännyt maalintekoon, niin kaikki viime kauden pelejä seuranneet muistavat, että jokainen, taitavakaan, pelaaja ei saa limppua maalinkulmalta sisään.
Siinä mielessä Maple Leafs on kunnioittanut perinteitään, että se tahtoo pelata sitä paremmin, mitä enemmän joukkuetta loukkaantumisilla koetellaan. Nytkin Bates Battaglia, Alex Steen ja Pavel Kubina etunenässä heräsivät silloin tällöin auttamaan maalinteossa. Ehkä kaikkein positiivin yllätys on ollut GM John Fergusonin saunakaveriksi leimaantunut John Pohl, joka on ottanut Chad Kilgerin hyydyttyä roolin maalitykkinä.
Leafsin hyökkäys on muistuttanut välillä AHL-jengiä, mutta samanlainen reissumiesten legioona aikoinaan oli menossa finaaliin asti, kunnes Carolina pysäytti tien. Ennen kuin vedetään johtopäätöksiä, niin on syytä muistaa, että siinä jengissä pelasi maalivahti ja Gary Roberts. Merkillisin uutinen tammikuussa oli Travis Greenin liittyminen Leafsin kokoonpanoon.
Tulipa kirjoitettua juttuun uskalias lause. Miksikäs Leafs jättäisi tällä kertaa hölmöilemättä? Green tietää vallan hyvin, kuinka toraisa jätkälauma voi menestyä.
1. Mats Sundin 46 21+26=47
2. Tomas Kaberle 53 9+34=43
3. Jeff O’Neill 53 18+19=36
4. Bryan McCabe 53 9+28=37
5. Darcy Tucker 39 19+12=31
