Tilastoanalyysi: Jokereiden puolustuspelaaminen kohentunut dramaattisesti

KHL / Artikkeli
Jokereiden pelaaminen nojaa tiiviiseen puolustukseen omalla alueella. Vastustajan on vaikea päästä maalipaikoille tasaviisikoin.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com
Tiivis puolustuspelaaminen on siivittänyt Helsingin Jokerit lentoon. Jatkoajan tilastoanalyysi pureutuu maaleihin Jokerien otteluissa. Miten Jokerit ja toisaalta miten vastustajat ovat iskeneet maalinsa?

Helsingin Jokerien kauden alku on ollut lupauksia herättävä. Joukkue seilaa kymmenen ottelun voittoputkessa, kun se suuntaa kolmen ottelun vieraskiertueelle. Voittoputken ja tasaisten peliesitysten takana ei suinkaan ole hyökkäyspelaamisen merkittävä parantuminen vaan puolustuspelaamisen tiivistyminen.

Jokereiden sitoutuneisuus ja joukkueen eteen pelaaminen on näkynyt oman maalin suojelussa tällä kaudella. Kun viime kaudella runkosarjan viimeisessä 14 ottelussa narripakka päästi peräti 46 osumaa, nyt lukema on tippunut alle puoleen siitä. Jokereille on alkukaudella tehty ainoastaan 21 maalia varsinaisella peliajalla.

Jokereita vastaan on ollut äärimmäisen vaikea tehdä maalia tasaviisikoin, sillä joukkue on päästänyt alkukaudella keskimäärin alle yhden maalin tasaviisikoin ottelua kohden. 

Jatkoajan tilastoanalyysissa vertaillaan Jokereiden otteluissa syntyneitä varsinaisen peliajan maaleja viime kauden runkosarjan viimeisen 14 ottelun ja tämän kauden alun välillä. Tilastoanalyysi pureutuu myös Jokereiden ylivoimaan. Ovatko vastustajat kuluttaneet Jokereita vastaan jäähypenkkiä tällä kaudella ahkerammin kuin viime kaudella?

Onko Jokerit hylännyt tuplaamisen?

Kuinka vastustajat ovat
tehneet Jokereita
vastaan maalinsa?
2016–17 
viim. 14 ottelua
2017–18
ens. 14 ottelua
Ylivoima 18 maalia (39%) 9 maalia (43%)
Suora hyökkäys 10 maalia (22%) 7 maalia (33%)
Päätypeli 13 maalia (28%) 4 maalia (19%)
Muut
(aloitus, tasavajaa,
alivoima, tyhjä maali)
5 maalia (11%) 1 maali (5%)

Maalimäärän tippumisen lisäksi se, kuinka vastustajat ovat iskeneet Jokereita vastaan maalinsa, on muuttunut viime kauden loppuun verrattuna. Tasaviisikoin vastustajat ovat tällä kaudella tehneet enemmän maaleja suorista hyökkäyksistä kuin päätypelin kautta. Päästettyjen ylivoimamaalien määrä on myös pudonnut radikaalisti.

Jokerien oman alueen puolustuspelaaminen on merkittävästi laadukkaampaa kuin viime kaudella. Silloin omalla alueella Jokerit oli usein seisoskeleva ja flegmaattinen. Nyt Jokerit on onnistunut pitämään pakkansa kasassa omalla alueellaan ja olemaan samalla riittävän aggressiivinen.

Neljä maalia päätypelin kautta omaan verkkoon 14 ottelussa on todella pieni määrä.

Sitoutuminen ja halukkuus kamppailla omalla alueella ovat olleet paremmalla tasolla kuin viime kaudella. Neljä maalia päätypelin kautta omaan verkkoon 14 ottelussa on todella pieni määrä. Ja kun lukemaa verrataan viime kauden loppuun, jolloin Jokerit päästi keskimäärin lähes yhden maalin ottelua kohden päätypelissä, ero on valtava.

Jokerit on jossain määrin luopunut tuplauksesta omalla alueella. Tuplaaminen tarkoittaa sitä, että omalla alueella vastustajan kiekollinen pelaaja tuplataan siten ja luodaan alueellinen ylivoimatilanne. Viime kaudella se tuotti lähinnä sekaannusta ja merkkausvirheitä. Tänä syksynä Jokerit on nojannut omalla alueella korostuneemmin mies miestä vastaan -puolustamiseen yhdistettynä perinteiseen aluepuolustukseen. Tuplaaminen ei ole ollut yhtä ärhäkkää ja leimallista kuin viime kaudella.

Jukka Jalosen nopea kiekkokontrollijääkiekko perustuu siihen, että joukkueen on kiekottomana pystyttävä puolustamaan laadukkaasti ja sitoutuneesti.

− Puolustamme hyvin. Kun vastustajalla pysyy maalipaikat alle kymmenessä tasakentällisin, silloin on hyvä sauma voittaa, Jalonen totesi tiistaina voitokkaan Torpedo-ottelun jälkeen.

Onnistunut puolustuspelaaminen ei ole näkynyt pelkästään omalla alueella, vaan Jokerit on ollut koko alkukauden ajan äärimmäisen hyvä riistämään kiekkoa myös hyökkäysaluellaan. 

Näppärä ylivoima ja nelosketjun erikoinen

Kuinka Jokerit
on tehnyt
maalinsa?
2016–17 
viim. 14 ottelua
2017–18
ens. 14 ottelua
Ylivoima 14 maalia (33%) 18 maalia (39%)
Suora hyökkäys 7 maalia (17%) 5 maalia (11%)
Päätypeli 17 maalia (40%) 16 maalia (35%)
Muut
(aloitus, tasavajaa,
alivoima, tyhjä maali)
4 maalia (10%) 7 maalia (15%)

Jokereiden tehdyissä maaleissa suurin ero viime kauden loppuun on ylivoimaosumat, joissa kasvua on tullut neljän osuman verran.  Joukkueen ylivoimaprosentti on keikkunut koko alkukauden ajan KHL:n kärkikastissa. Joukkueeseen on tullut vielä viime kauteen nähden lisää ylivoimaosaamista. Nuori Eeli Tolvanen on siitä hyvä esimerkki.

Pääsääntöisesti yhdellä puolustajalla ja niin sanotulla takakolmiolla ylivoimaa pyörittävä Jokerit on kasannut kaksi tasavahvaa ylivoimaviisikkoa, joista molemmista löytyy maalintekotaitoa. Tolvasen johtaessa toista kentällistä maalinteossa Niklas Jensen on säestänyt toisessa viisikossa.

Jokereiden ylivoima on toiminut moitteetta alkukaudella.
Kuva © Juuso Pellava - juuso.pellava@jatkoaika.com

Tulitukea on tullut tasaisesti muun muassa Brian O'Neillilta ja Pekka Jormakalta sekä puolustajista Matt Gilroylta ja Sami Lepistöltä.

Olli Palola sen sijaan ei ole onnistunut yhtä maalia enempää iskemään, vaikka on koko alkukauden saanut pitää hallussaan ylivoimassa lempipaikkaansa. Peli on Palolan ylivoimaviisikossa pyörinyt vahvasti Tolvasen kautta.

Narrinuttujen toimivassa ylivoimapelaamisessa iso tekijä on se, kuinka kiekko tuodaan hyökkäysalueelle. Joukkue välttää ylivoimalla viimeiseen asti päätykiekkoja. Niiden sijaan Jokerit pelaa yhdellä tai kahdella jätöllä keskialueella ja luo vahvan vauhtieron vastustajan alivoimanelikkoon nähden. Hyvän vauhtieron ja haastamisen myötä kiekko pystytään kuljettamaan hyökkäysalueelle.

Jokerit välttää ylivoimalla viimeiseen asti päätykiekkoja.

Ylivoimassa onnistuminen riippuu paljon myös itseluottamuksesta. Kun Jokereiden pelaaminen tasaviisikoin on ollut yhtenäistä ja harmonista, itseluottamus ylivoimalla ja maalipaikoissa on ollut korkealla. Ylivoimalla on selkeää päämäärätietoisuutta ja halua ratkaista, eikä vastuuta sysätä muille maalipaikoissa.

Tehdyissä maaleissa "muut"-kategoriaa on alkukaudella nostanut Mika Niemen johtaman nelosketjun vahva työ aloituksissa. Se on onnistunut viimeistelemään peräti kolme maalia suoraan aloituksen jälkeen. Lisäksi Jokerit on tyylitellyt otteluiden lopuissa kiekon vastustajan tyhjään maaliin.

Ylivoimalle useammin kuin viime kaudella

Jokerit on päästänyt enemmän maaleja suorista hyökkäyksistä kuin se on itse pystynyt niistä laittamaan kiekkoa maaliin. Yksi syy siihen on Jokerien liikkuva ja paikoin rohkea hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen, jossa puolustajat "pinchaavat" eli nousevat siniviivalta, jotta paine saadaan pidettyä vastustajan päädyssä.

Jokereilla saattaa hyvinkin olla neljä pelaajaa syvällä vastustajan alueella. Silloin riskit kasvavat, ja jos puolustajan pinchaus ei ole tuottanut toivottua tulosta, vastustajalla on ollut tilaa iskeä vastaan jopa ylivoimahyökkäyksin.

Jokerit on päässyt pyörittämään ylivoimaa keskimäärin 4,2 kertaa ottelua kohden.

Jokereiden puolustajilla on myös lupa haastaa siniviivassa. Siinäkin piilee riskinsä.

Rohkea puolustajien pelaaminen on kuitenkin avainasemassa siinä, että Jokerit pystyy pitämään paineen vastustajan päädyssä ja hyökkäysalueen hyökkäyspelinsä käynnissä. Pitkien hyökkäyksien ainoa tavoite ei ole maalinteko, vaan niiden avulla pyritään myös väsyttämään vastustajaa, jotta se rikkoisi ja Jokerit pääsisi pyörittämään vahvaa ylivoimaansa.

Toistaiseksi Jokerit on onnistunut pääsääntöisesti hyvin toteuttamaan taktiikkaansa. Se näkyy myös siinä kuinka usein Jokerit on päässyt ylivoimalle. Koko viime kausi huomioiden Jokerit pääsi keskimäärin 3,4 kertaa ylivoimalle ottelua kohden. Se oli koko KHL:n neljänneksi huonoin lukema.

Tällä kaudella Jokerit on päässyt pyörittämään ylivoimaa keskimäärin 4,2 kertaa ottelua kohden. Kasvua on siis tullut merkittävästi, mikä kertoo siitä, että Jalosen nopea kiekkokontrollijääkiekko on näyttänyt parhaat puolensa. Jokerit on usein onnistunut tavoitteessaan, ja aktiivisuuden myötä vastustaja on joutunut rikkomaan.

Pelitavan onnistuminen nojaa puolustukseen

Jalosen pelitapa on ennen kaikkea riippuvainen siitä, kuinka hyvin Jokerit pystyy puolustamaan ja katkaisemaan vastustajan hyökkäykset. Filosofia pelitavan taustalla on se, että puolustusta seuraa hyökkäys. Jalosen pelitapa on kokenut muutamassa vuodessa ison muutoksen, sillä esimerkiksi nuorten MM-kisoissa vajaa kaksi vuotta sitten Nuorten Leijonien pelaaminen nojasi hyökkäyspeliin. 

Kuten on nähty, Jalosen Jokerit harvoin hakee vaihtojen aikana viivelähtöä ja viisikkoaan kasaan. Se pyrkii mieluummin viemään kiekon vastustajan päätyyn samalla, kun se vaihtaa uutta viisikkoa jäälle. Sen jälkeen se karvaa hanakasti.

Parhaassa tapauksessa Jokerit pystyy vaihtamaan samalla, kun se pyörittää hyökkäysalueen hyökkäyspeliään.

Joka tapauksessa Jokerit joutuu usein riistämään kiekon vaihtojensa alussa. Mitä paremmin joukkue puolustaa, sitä nopeammin se saa kiekon itselleen ja energiaa jää vielä hyökkäämiseenkin. 

Se on Jokereiden pelin ydin tällä hetkellä.

» Lähetä palautetta toimitukselle