Tehotonta tuherrusta - Ilves Tampere Cupissa

LIIGA / Artikkeli
Ilves ei yleensä ole Tampere Cupissa menestynyt. Tänäkin vuonna turnaus toimi lähinnä näyttöpaikkana ringissä oleville nuorille ja sopimuksettomille pelaajille, kun kokeneempi kaarti surffaili vielä kesätunnelmissa. Joukkuetta tiiviisti seuraavalle fanille tarjottiin kuitenkin vastauksia moniin kysymyksiin. Tässä kolumnissa puidaan turnauksen antia ilvesläisittäin.

Puolustuspeli jo lähellä tavoitetasoa

Ilveksen päätavoite Tampere Cupissa oli saada puolustuspeli uomiinsa verkon soitua omassa päässä tiuhaan tahtiin aiemmissa harjoituspeleissä. Tavoitteeseen - tai ainakin lähelle sitä - päästiin, sillä turnauksessa Ilveksen päästettyjen maalien keskiarvo oli tasan kolme. Keskiarvoa nostivat kaksi Tapparan tekemää osumaa tyhjään Ilves-verkkoon. Ilman niitä PMK olisi ollut 2,5 - hyvä luku tämän tason turnauksessa. Aiempien kolmen treenipelin saldo oli hieman yli viisi päästettyä per peli, joten edistystä on tapahtunut - etenkin, kun vastassa oli luokkaa kovempia joukkueita kuin aiemmin.

Maalivahdit Mika Pietilä ja Juha Pitkämäki onnistuivat tehtävissään hyvin. Etenkin Tappara-peleissä kaksikko esitti varsin lupaavia otteita alkavaa liigakautta ajatellen. Pietilän esitys 1-4 -tappioon päättyneessä paikalliskohtaamisessa oli maaginen. Ilves oli kiekollisesti niin totaalisesti vastaanottajana, että ilman Pietilän pelastuksia taululla olisi pelin päätyttyä voinut lukea 12-1 neljä-yhden sijaan. Pitkämäen huippuhetket osuivat pronssiotteluun, joka nosti hänen osakkeitaan Kosice-pelin alun haparoinnin jälkeen. Tuskin Ilves maalivahteihinsa kaatuu SM-liigassa. Päin vastoin, sillä huippuvireessä ollessaan Pietilä voi viime kauden malliin jopa torjua joukkueelle monta "ylimääräistä" pistettä raskaan talven aikana.

Tampere Cupin perusteella Ilveksellä on puolustuksessaan ainakin yksi huippupari ja lisäksi monta potentiaalista vastuunkantajaa. Puolustajakaluston kärkinimiksi ovat nousemassa isokokoiset Tomi Pettinen ja Matt Smith. Toista kauttaan pakkiparina aloittava kaksikko kuuluu omassa kenttäpäädyssä SM-liigan vähäveriseen aateliin. Kun molempien liike on kesän aikana parantunut hurjasti - Smithin suorastaan uskomattoman paljon - onnistuu hyökkäysten käynnistäminen ja tukeminenkin kolosseilta aiempaa paremmin. Pettinen-Smith on kypsää kauraa liigaan, mutta muiden parien kanssa riittää vielä miettimistä.

Antti Bruunin poissaolo Tappara-peleistä vaikeutti pakkiparien tasapainon löytämistä. Puolustuksen kiekollisen liiderin, vielä kesävireisen Jani Nikon kanssa pelannut Bruun ehti ensimmäisissä otteluissa esittää todella lupaavan varmoja otteita. Tryout-mies Jeff Brown ymmärrettävästi hiipui raskaan turnauksen edetessä ja jätti alun positiivisista otteistaan huolimatta itsestään vielä arvoituksellisen kuvan. Brownin parina pelannut Arto Tukio ei pannut kaikkeaan peliin, mutta näytti luistimilla vahvemmalta ja - jos mahdollista - vieläkin rauhallisemmalta kuin viime kaudella. Pakiston runko onkin pelaajatyypeiltään erinomainen, mutta oikeiden parien ja niiden sisäisten roolijakojen löytämiseksi tulevat treenipelit ovat erittäin tärkeitä.

Juniori-ikäisistä puolustajista Teemu Jääskeläinen nousi selväksi ykköseksi. Bruunia ensimmäisessä paikallispelissä tuurannut Jääskeläinen voitti kaksinkamppailut isoja ja kokeneita Tappara-köriläitä vastaan, pelasi kiekkoa nopeasti eteenpäin ja esiintyi ikäisekseen äärettömän varmaeleisesti. Kiekollisena huippulahjakas Ville Koistinen jäi väännöissä pahasti alakynteen ja Karri Takko keskittyi vähäisten peliminuuttiensa aikana tökkimään pelivälinettä keskialueelle. Tällä hetkellä liigaryhmän seitsemännen pakin paikka on tukevasti Jääskeläisen hallussa.

Hyökkäyspäässä hiljaista

Jos oli Ilveksen puolustuspeli hyvää, niin vastaavasti hyökkäämisestä ei varsinkaan Tapparaa vastaan tullut yhtään mitään. Suurimmat syylliset vaisuuteen olivat loma-asenteella pelaillut ykkösketju ja Roman Vopatin poissaolo, joka rikkoi kakkosketjun tasapainon heti turnauksen alussa. Vaikka hyökkääjistöstäkin löytyi onnistujia, leimasi Ilveksen kiekollista peliä väkinäisyys ja tukkoisuus rankan harjoittelun jäljiltä. Putki ei kulkenut normaalitahtiin kovinkaan monella tupsukorvalla, minkä lisäksi väsymys näkyi kamppailutilanteissa voimanpuutteena. "Pappaketjun" jäsenet eivät tosin moneen kamppailutilanteeseen edes osallistuneet. Vaikka ketjukalusto oli kaukana parhaasta terävyydestään, sai jo tiedossa ollut puute silminnäkijävahvistuksen: maalintekijöitä ei ole liikaa.

Ykköstroikka Viitakoski-Helminen-Nieminen siis vietti vielä kesälomiaan, eikä kolmikon toimivuudesta voi Tampere Cupin perusteella sanoa mitään. Raipe, Vesku ja Veikko eivät tunnetusti syty harjoituspeleissä esittämään parastaan. Ilveksen valmennusjohto antoi raskastekoisille Viitakoskelle ja Niemiselle erikoiskuurin kestävyysharjoittelusta, sillä kaksikko urakoi rankan treenitahdin päälle joukkueen kaikki neljä peliä Tampere Cupissa. Toivottavasti (ja varsinkin Viitakosken tapauksessa todennäköisesti) hurja treeni näkyy irtonaisuutena talven kääntyessä kevääksi.

Kaksi valmiilta näyttävää ketjuakin löytyy. Salmelainen-Miettinen-Vopat -kolmikko täydentää toisiaan loistavasti, kunhan Vopat pysyy poissa jäähypenkiltä. Sentteri Miettinen on mahtavassa vireessä ja vasemman laidan Salmelainen tarvitsee enää tarkkuutta tekopaikoissa varmistaakseen todellisen läpimurtokautensa. Kolmosketju Nikander-Hirvonen-Setzinger oli hyökkäyskaluston positiivisin yllätys. Vaikka kokenut Nikander pelaili vielä kesävaihteella, onnistuivat hänen nuoret ketjukaverinsa todistamaan liigakelpoisuutensa kriittiselle Ilves-yleisölle. Hirvonen on erittäin taitava ja yllättävän vahva, Setzinger taas nopea, taitava ja positiivisella tavalla rämäpäinen. Tämän ketjun kohdalla ainoa kysymys onkin "Kuka tekee maalit?".

Nelosketjun Antti Hilden voi nähdyn perusteella olla varma liigapaikastaan. Nopea, röyhkeä ja taisteleva Hilden on käyttökelpoinen tuuraaja missä tahansa ketjussa ja pystyy täyttämään karvaajan roolinsa nelosessa erinomaisesti. Sentteri Jari-Pekka Pajulan tilanne onkin kiharaisempi. Liike ei vieläkään ole liigatasoa, vaikka pelinäkemys, kiekonsuojaamis-ominaisuudet ja voima ovatkin omiaan puolustavan sentterin rooliin. Nuorempi ja nopeampi ääritaitava Jesse Niinimäki haastaa Pajulan jo nyt vakavasti. Vaaka kallistunee silti Pajulan eduksi, sillä J-P sopii puolustavaan rooliin Jesseä paremmin.

Muista hyökkääjistä tryout-miehet Riku Rahikainen, Teemu Numminen ja Rami Uusitalo eivät onnistuneet niin hyvin, että ansaitsisivat liigapaikan. Varsinkin Rahikainen oli ennakko-odotuksiin nähden pettymys, vaikka suoraviivaistikin peliään loppua kohden ja taklasikin jo muutamaa tapparalaista. Riku on kolmikosta lähimpänä sopimusta, mutta otteisiin pitää saada lisää ryminää. Vaikeasta loukkaantumisesta toipunut Kimmo Vähä-Ruohola esiintyi pirteästi ja nousi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nelosketjun oikeaan laitaan. VR:n liike on hyvää, pojan asenne on kohdallaan ja luiden ympärille on saatu kesän aikana mukavasti lihaa. Kimmo ottanee liigapaikan. Kuumeinen Timo Koskela ei valitettavasti päässyt turnauksessa esittelemään osaamistaan. Tillulla on kova urakka jäljellä olevissa harjoituspeleissä.

» Lähetä palautetta toimitukselle